Huomasin tuossa Pinterest tililläni kuvia selaillessani ajattelevani ihan hölmöjä. Keräilin sisustuskansiooni kuvia "unelmien asunnosta" ja jossain vaiheessa tajusin, että monia kuvia ihailin ihan henkeä pidättäen, mutta jätin laittamatta omaan kansiooni, koska ne oli "liian epärealistisia saavuttaa". Ihan järjetön ajatus. Aivan kuin minulla ei olisi oikeutta unelmoida jostain, mitä en tiedä varmasti pystyväni saavuttaa. Aivan kuten aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin: ajatuksemme muovaavat todellisuutemme. Nyt loin sellaista todellisuutta itselleni, missä jotkut asiat eivät ole minun saavutettavissani. Silloin ne eivät myöskään ole. 

 

Elämä on hullua ja mitä suurimmatkin unelmat todellakin voi tulla todeksi. Niihin pitää kuitenkin uskoa ensin. Jälleen kerran jouduin kysymään itseltäni kysymyksiä, kuten "Missä haluaisit asua, jos kaikki olisi mahdollista? Mitä työtä tekisit, jos saisit itse valita työpaikkasi? Mihin projektiin lähtisit, jos tietäisit ettet voi epäonnistua?"

 

Sen jälkeen onkin sitten vain yksi kysymys: Mikä sinua estää? 

 

Alkoi oikein naurattaa, kun olin asettanut tällaisen unelmasuodattimen taas omaan päähäni. "Älä unelmoi liian suurista". 

 

Siispä halusin tulla teitäkin muistuttamaan siitä, kuinka kannattaa uskoa mitä suurimpiin unelmiin. Minua ainakin helpottaa usein se, että ajattelen jonkun joka tapauksessa tekevän niitä juttuja, mistä unelmoin, joten miksi se en voisi olla minä? 

 

Muutamia vuosia epäröin itse kouluun hakemista, koska laskeskelin todennäköisyyksiä ja laitoin koulutusohjelmani sinne "epärealististen unelmien romukoppaan". Yhtenä vuonna päätin kuitenkin rohkaistua ja yrittää. Sadoista hakijoista alle 20 tulisi saamaan paikan. Loppujen lopuksi sain valintakokeesta täydet 100 pistettä ja pääsin siis sisään. Ainoa, mikä harmitti, oli ne vuodet jotka olin "hukannut" uskoasseni sisäänpääsyn olemaan epärealistinen haave.

 

Tarina kuitenkin opettaa, että ne hurjimmatkin jutut ovat saavutettavissa! Keep on dreaming ja sitä rataa ;)

Kommentit (25)

Enna

Oot niin oikeessa! Mä just sanoin mun poikaystävälle että jos me jotain halutaan niin toteutetaan meidän haaveet ja unelmat .. ihan sama tapahtuuko se heti, mutta kuhan edes joskus. Me eletään täällä vaan kerran ja niinkun mun bloginkin nimi on niin it's never too late :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

No äläpä muuta sano!! Liian harvat ikinä uskaltaa seurata niiden unelmia:) mä uskon että loppujen lopuksi onnellisimpia on ne ihmiset, ketkä uskaltaa!

Sanna

Mahtava teksti, olen samaa mieltä :) Palaan noihin vatsalihashaasteviikkoihin, teen haastetta hieman omaan tahtiini ja nyt huomasin, että postauksista ovat kadonneet kaikki esimerkkivideot :/ Onko niitä mahdollista saada takaisin sinne jotain kautta?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sanna, mä yritän selvittää niitä videoita! :/ se on tosi harmi ettei ne siirtynyt!

Aana

Hyvä postaus, minä olen aina ollut suuri unelmoija! Monta unelmaa onkin jo käynyt toteen ja teen kaikkeni saavuttaakseni jäljellä olevat ;) mitä muuten opiskelet? :)

iitu

Itse unelmoin paljon ja unelmoin myös että pystyn joskus toteuttamaan useita unelmiani! :D

Must on tosi harmillista et en pysty enään seuraamaan tätä blogia bloggerin kautta (vai olisiko mahdollista?)
Tykkään sun blogista paljon, mutta koska nyt tämä on vain tallennettuna suosikkeihin, niin ei tule niin usein katsottua ja kun muistan vihdoin katsoa, on sinulta tullut jo monta postausta, joita en sitten yleensä kerkeä edes lukemaan kaikkia kunnolla..

No, mutta kiitos sinulle kivasta blogista! Ihanaa että jaksat jakaa vinkkejä kokkaukseen sekä treenaukseen ja päivittää usein!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei iitu! Kiitos kommentistasi!:)
On edelleen mahdollista lukea bloggerin kautta. Bloggerin hallintapaneelissa on se lukulista, niin sinne vain lisää tämän blogin osoitteen niin alkaa päivittymään! ;)

Maija Saarinen

Kiva postaus! :)
Tää ei kyllä tähän postaukseen liity, mutta nyt kyllä masentaa. Ennen olin kauhea pullanorsu jolla selvästi ylipainoa, mutta nyt olen laihtunut, saanut vatsalihakset näkyviin ja muutkin lihakset ovat huimasti vahvistuneet. Kuitenkin olen tämän viikon vain herkutellut ja kaikki motivaatio liikuntaan on hukassa. Tuntuu että lihon koko ajan, ja kaikki tehty työ valuu hukkaan.
Miten voin pysäyttää tämän? Tänään oli tarkoitus lähteä juoksulenkille, en saanut itseäni juoksemaan vaan kävelin ehkä 500m jonka jälkeen käännyin takaisin. Pitäiskö vain pakottaa itsensä salille/lenkille vai mitä teen? :( Alan olla jo epätoivoinen.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos! Yleensä tosiaan auttaa vain se, että lähtee liikkeelle ja tekee sen muutamaan kertaan. Ikään kuin katkaisee vain sen herkku-/loikoilukierteen. Kyllä siitä urheilustakin taas nopeasti innostuu, kun alkaa vaan liikkumaan. Itselläni on useita kertoja vuodessa, kun tulee kausia, ettei huvita. Joten ei kannata masentua! Välillä pienet lepotauot treeneistä tekevät vain hyvää :)

Happie Ness

Kivan positiivinen postaus. Jotenkin tuntuu itselläni, että unelmoitua tulee ihan liian vähän. Kaikki vaan soljuu eteenpäin siinä tutun turvallisessa arjessa, eikä välttämättä tule pohdittua, että mitäs muutoksia tähän haluaisi.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tiedän tunteen! Mutta välillä on ihan hyvä pohtia, että minne on matkalla. Muuten tulee vain pyörittyä ympyrää ;)

Jossu

Osui ja upposi! Tästä inspiroituneena tein eilen kollaasin tän hetken unelmista ja vähät välitin siitä, ovatko ne tavoitettavissa nyt, huomenna tai edes koskaan. Olen aikamoinen unelmoija ja välillä se suorastaan harmittaa, koska pää pilvissä painelu saattaa masentaa kun huomaa, etteivät ne toiveet toteudukaan - varsinkin silloin kun elämä heittää täydellisesti häränpyllyä! Hetken masistelun jälkeen huomaan silti jatkavani unelmointia ja toivoa paremmasta huomisesta. Toisaalta tarviiko edes kaikkien unelmien koskaan toteutua? Joskus on kiva vaan unelmoida jostakin täysin utopistisesta :)

Räyhis

Ihana postaus! Viime aikoina multa on kauheasti kyselty, miksikä haluan isona, ja on siis tullut mietittyä sitä itsekin. Automaattisesti työnsin mielestäni ne ensimmäiset vaihtoehdot pois todeten realistisesti, että "Liian haastavaa mulle" tai "En oo tarpeeks hyvä". Tätä lukiessa tajusin, että miten mä luulen saavuttavani unelmani, kun kiellän itseäni unelmoimasta mistään! Tietenkään mikään ei onnistu, jos mä en edes itse usko itseeni.

Aivan huippu postaus, iso kiitos, Elisa!

Caroline

Oon nyt vasta löytänyt sun blogin ja tutustun siihen lukemalla kaikkia sun kirjottamia juttuja :) Siksi kommentoin vähän vanhempaan postaukseen..
Tosi kiva ja inspiroiva tää teksti ja sun koko blogi mitä kirjotat! Huomasin että opiskelet vaatealaa ja oon ite tosi kiinnostunut opiskelemaan samaa alaa. Oon tehnyt n. 2 vuotta töitä vaateliikkeessä ja käynyt yksityisessä koulussa yhen tutkinnon vaatetusalaa koskien. Olisin kiinnostunut tietämään vähän tosta sun koulutuksesta ja millasta se on? Millaset pääsykokeet sinne on? Missä koulussa opiskelet? Jos sulla olis jotain kokemuksia kertoa olisin ihan super onnellinen:)