Lopetin viime kesänä tupakoinnin. En aio nyt paasata siitä, kuinka huonoa tupakointi on terveydelle, kaikki varmasti tietävät sen jo kertomattakin. Ajattelin kuitenki kertoa, miten se onnistui omalla kohdallani.

Mielestäni tupakointi ei ole millään tavalla "coolia" ja viime kesänä huomasin, että minua NOLOTTI polttaa julkisilla paikoilla. Ehkä on vielä joitain ihmisiä, jotka pitävät sitä siistinä ja kuvittelevat näyttävänsä tosi makeilta tupakka huulessa, mutta ei se niin ole. Postasin tällaisen kuvan facebookkiin jonkin aikaa sitten, kuva on  Hesarista.

 
Mielestäni on aivan mahtavaa, että viina ja tupakka eivät kiinnosta nykynuoria! Minusta tuntuu siltä, että  tämä kehitys oli havaittavissa jo silloin kun itse olen ollut yläasteikäinen. Ei ne todellakaan ollut niitä "cooleja" skidejä, ketkä kävivät välitunnilla tupakalla. Ainakaan omalla mittapuullani. En tosiaan tiedä, minkä takia sitten joskus itse sen aloitin. 
 
Joka kerta kun poltin loppuaikoina, kuvittelin näyttäväni suurinpiirtein tältä
Olin jo kauemmin kaipaillut hyvää syytä lopettaa, kunnes lopulta keksin sen. Tein sopimuksen läheisen ihmisen kanssa, että olisin polttamatta, ja hän teki minulle vastineeksi oman lupauksen omasta terveydestään. Sovimme 100 euron rahallisen sanktion, jos jompi kumpi lipsuu lupauksestaan. Rahallinen pelote ei ollut se tärkein juttu, vaan se että koin tekeväni jotain hyvää toisen vuoksi. En halunnut pettää toisen luottamusta. Aina kun minun teki mieli polttaa, ajattelin että sillä toisella on nyt ihan yhtä vaikeaa, enkä voisi rikkoa lupausta.
 
Haluatko hymysi näyttävän tältä?

Marssin samantien kauppaan, ja ostin Nicotinell pastilleja. En mielestäni ole koskaan ollut niinkään nikotiinille riippuvainen, vaan sille tavalle. Kuitenkin pastilleista oli huomattava apu lopettamisessa. Otin yhden aina niinä hetkinä, kun normaalisti olisin mennyt tupakalle. Kun kävin ulkona ystävieni kanssa, pastilleja meni useampi.

Lopulta huomasin, että en ollut pariin päivään napsinut ollenkaan Nicotinelleja. Kannoin niitä vielä jonkin aikaa mukana, ikään kuin "varmuuden vuoksi", mutta tarvetta niille ei enää ollut. Näin helpolta se kuullostaa näin jälkikäteen! Oli minulla tietysti vaikeitakin hetkiä: ensimmäinen humala ilman tupakkaa, ensimmäin riita, ensimmäinen terassi-istuskelu... Mutta aina kun oli yhdestä tilanteesta selvinnyt ilman sitä, tuntui että ei se nyt niin hankalaa ollutkaan. Ja se on aika hieno olo, että et tarvitse sitä tupakkaa. Olet itse oman itsesi herra. Mielialasi eivät heilahtele sen mukaan, oletko polttanut vähään aikaan.

 
Ikinä ei ole liian myöhäistä lopettaa, ja apuja saa vaikkapa terveyskeskuksesta. En voisi tällä hetkellä kuvitellakaan polttavani enää ikinä tupakkaa, näin nopeasti on ajatusmaailma muuttunut. Poltin kuitenkin lähes 10 vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Minulla tulee nykyään huono olo jo siitä, jos joku joka on juuri polttanut tulee bussissa istumaan viereen. Kuinka kamalaa, että olen itse joskus haissut samalle. 
 
Mitäs positiivisia asioita tämä tupakoimattomuus on tuonut elämääni? 
  • hampaani ovat vaaleenneet huomattavasti
  • jaksan juosta paremmin lenkillä, ja muutenkin hapenottokyky parantunut
  • makuaistini on parantunut
  • en haise pahalta 
  • ei tarvitse lähteä talvella ulos jäätymään tupakan takia
  • vireystasoni on noussut, enkä tule hermostuneeksi
  • olen rauhallisempi
  • ihoni on parantunut
  • keuhkosyövän riski on pienentynyt
  • ääreisverenkiertoni on parantunut
  • rahaa on jäänyt käytettäväksi enemmän

En keksi yhtään negatiivista asiaa mikä lopettamisesta olisi seurannut. En myöskään keksi yhtään asiaa mitä tupakassa kaipaisin. Silloin kun poltin, olin hyvä perustelemaan sitä itselleni. Oli niin monta hyvää syytä miksi poltan. Nyt en keksi yhtään!

 
 
Saa kertoa myös omia tarinoita! 
 
Kuinka olet päässyt ikävästä tavasta itse eroon?

Kommentit (22)

Anonymous

Hyvä postaus, vaikka itse en sillä mitään tee koska en ole ikinä tupakoinut.Odottelen lähinnä kuin kuuta nousevaa sitä, että koska teet postauksen siitä litteän mahan hankkimisesta, vai onko se jo täällä ja multa on vain mennyt jotain ohi? :D

aippe

Röökistä eroonpääsy on kyllä saavutus, propsit siitä! Ite lopetin kesän alussa tupakoinnin kuin seinään, mutta nyt on havaittavissa pientä taantumaa asian suhteen.. helposti tulee poltettua rööki tai pari, kun lähden kaverien kans ulos. Koen olevani edelleen sosiaalisessa koukussa :D Oon puollustellut tätä sillä, että noh kun en kerta juo, niin kyllähän sitä muutaman voi polttaa... oikeasti en oikeasti hyödy siitä yhtään mitään :D Oonkin nyt ottanut tavoitteeksi päästä tuosta tavasta eroon, tänään eka koettelemus!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei mä tiedän tosiaan tuon! Sen takia mun pitikin tehdä iseni kanssa sellainen sopimus, että en polta ollenkaan. Olen ennenkin lopettanut niin, että olen satunnaisia silti poltttanut, ja jossain vaiheessa sitä vaan on alkanut taas polttamaan enemmän. Ja mulle sopii muutenkin jotenkin kaikessa paremmin sellanen kaikki-tai-ei-mitään meininki :D

aippe

Kiitti:) Mullakin toi tekniikka toimii parhaiten, ei se koskaan jää yhteen röökiin vaikka niin aattelis. Kyllä mää onnistun! :D

Stay with me evelyn

Tääl tulee juurikin kohta vuos savutonta eloa:) paras päätös ikinä! Purkkaa vaati lopettamisen tueksi, mut eroon päästy:)

Anonymous

Lopetin viime uutenavuotena. poltin sinä yönä niin paljon, että ei enää aamulla tehnyt mieli, eikä seuraavana ja sitten päätin, että no kokeillaampas mitä jos en polta huomennakaan enkä seuraavana päivänäkään, aloin ns haastamaan itseäni.. Sitten aloin lukea pääsykokeisiin ja kaikki meni hyvin, kun istui vain kirjastossa ( edellisenä kevään lukemistani häiritsikin juurikin rööki kun mietin, että luen tämän kappaleen ja sitten röökitauolle ja sitten luen tämän kohdan ja taas ulos..). mutta sitten alkoi aurinko paistamaan ja oli kiva päästä ulos ottamaan happea.. siitä se taas sitten lähti :( Nyt aloitin elokuussa uudessa työssä ja päätin, että siellä en polta. Olen siis joka viikko ma-pe 8h poltamatta ongelmitta, mutta sitten kun työpäivä loppuu ns. "palkitsen" itseni röökillä.. myös erittäin yleistä on minulle on, että ajattelen " no lopetan sitten huomenna ja poltan nämä vielä loppuun..". Haluisin niin lopettaa, mutta jotenki en pääse ajatuksesta "vielä tämä" eroon.. Täytyy vaa yrittää, pahinta on, että harrastan korista tosissaan ja olen huomannutkin kuinka huono kunto minulla nykyään on... Apua kun tuli pitkä postaus, enkä tiedä miksi kerron tätä, mutta ehkä se auttaa minua!:DP.s Sun blogi on upea!! (tämä on eka kerta kun kommentoin mitään blogia, vaikka olen lukenut jo varmaan vuoden kymmentä eri blogia säännölisesti;)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hienoa että tulit kommentoimaan! Ja kiitos paljon :)Tunnistan tuosta tekstistäsi hyvin paljon itseäni. Olen nyös tehnyt tuota "palkitsemista" työpäivän jälkeen. Mutta nekin on vaan tapoja, joista voi oppia pois. Kuulemma 21 päivää menee siihen, että jostain käyttäytymisestä tulee tapa. Jos noin kauan jaksat olla ilman vaikka hammasta purren, sen jälkeen sen pitäisikin olla jo helpompaa. Ja en tiedä onko sulla sama, mutta itselläni se ruokki vielä enenmän polttamista, kun olin aiemminkin ollut ilman pitkiä aikoja. Sitten sitä alkoi ajattelemaan että "voin lopettaa kuitenkin heti kun haluan". Ja itse en ainakaan koskaan kuvitellut polttavani koko loppuelämääni, miksei siis lopettaisi heti?:)Tsemppiä paljon lopettamiseen!

Anonymous

Joo, minulle ei sinänsä ole mikään ongelma olla ilman tupakkaa jos minua estää jokin..Esim kesällä 2vko matka perheen kanssa niin en polttanut kertaakaa... :D huoh kunpa nyt pääsis vain eroon!!:D

Tahra

Minä en koskaan ajatellut, edes tupakoinnin aloittaessani, että se olisi jotenkin coolia. Jotkut ajattelivat teininä niin, minä en silloinkaan. Tupakoinnin aloitin (tyhmä minä) joskus 23-vuotiaana eli iässä jossa harva enää aloittaa tupakoinnin. Syy oli se, että löysin siitä avun silloiseen ahdistukseeni. Ja siitä tuli pikkuhiljaa tapa ja määrä lisääntyi ja nyt kun ei ahdista enää juuri koskaan, olen niin tottunut että tulee "tyhjä" olo ilman tupakkaa. Olen välillä ollut ilman, eivätkä fyysiset vieroitusoireet ole mitään verrattuna psyykkiseen riippuvuuteen.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihan sama taisi itselläni olla syy. Jos yhtään helpottaa, niin minusta tuntuu että tuosta psyykkisestä riippuvuudesta pääse helpommin eroon. Ainakin itse pääsin yllättävän helposti. :) ja yhtäkkiä huonaatkin, ettei koskaan ole tyhjä olo!

Tahra

Niin ja siitä häpeästä vielä. Kyllä todellakin hävettää polttaa kenenkään nähden, kun opiskelen kuitenkin terveysneuvonnan ammattilaiseksi :D

Katja

Olen itse kohta kolmekymppinen ja muistan yläaste aikoinani että kaikki polttivat tupakkaa. JOtenkin tuntuu että nuoriso on viisastumassa ja monet ovat lopettaneet tupakoinnin. Itse poltin 6 vuotta säännöllisesti. Vieläkin joskus viihteellä poltan mutta aamulla sen tuntee heti keuhkoissa. Läheinen ystäväni sairastui juuri keuhkosyöpään ja on siis alle 30-vuotias. Tämän jälkeen en ole voinut sietää tupakkaa. Toivon että se herättää myös toiset polttajat. Listasit asioita jotka ovat parantuneet tupakoinnin lopettaessa terveydellisessä mielessä ja voin yhtyä lähes jokaiseen kohtaan. Sen todella huomasi miten kunto ja muutenkin olo parani kun lopetin tupakoinnin.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sama fiilis minullakin! Ja se on hienoa, että se tosiaan on vähentymässä kokoajan. Ikävä kuulla ystävästäsi, toivottavasti hän paranee pian! Toivoisin myös, että ihmiset tajuaisivat kuinka pieni hetki se on, että pääsee niistä mahdollisista vieroitusoireista, verrattuna terveelliseen koko loppuelämään.Kiitokset kommentistasi Katja :)

Siiri

Hyvä postaus. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!Itse olen pistänyt merkille että tupakoitsijoita ei näy enää niin paljon katukuvassa kun esim. viisi vuotta sitten, vai mitä mieltä muut ovat?

Veera

Olipas kiva lukea tsemppipostaus. 2 viikkoa ilman tupakkaa takana, tosin vahan toisella puolella maailmaa. Kuutisen viikkoa niin pitais palata takasin kotisuomeen ja oppia arkirutiineihin ilman sita rookia joka valissa. Kiva etten oo ainoa, josta tuntuu etta fyysinen puoli ei ollut lahes mitaan verrattuna henkiseen! Pitaa varmaan kans ryhtya tohon kaikki-tai-ei-mitaan linjalle, muuten satavarmasti palaa taas paivittain. Huikee blogi, en malta odottaa etta paasen taalta lihavien ihmisten valtiosta testaamaan naita sun ruokahommia, varsinkin noi protskuletut kiinnostaa! Nyt nautin kohtuuden rajoissa Jenkkilan ruokakulttuurista ja vahan vahemman kurinalasesta elamasta. Kivaa kevatta, taalla aktiivinen lukija kiittaa loistopostauksista :)http://veeraexploring.blogspot.com

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kovasti Veera!! :)Ja hei onnea! Ensimmäiset 2 viikkoa on ne pahimmat, ainakin mun mielestä :) Jos yhtään helpottaa, niin enää ei käy koskaan edes mielessä koko tupakka. Ainoastaan sillon, kun joku sille haisee vieressä. Ja sekin on negatiivinen tunne. Eli niistä henkisistä mieliteoistakin pääsee lopulta eroon! Nauti jenkkilästä ja tsemppiä lopetukseen! :)