Kävelimme pari viikkoa sitten lähirannassamme ja katselin riisuttuja, vielä lehdettömiä puita. Kävely oli verkkaista ja oli mahdollisuus pysähtyä tuijottelemaan nupullaan olevia lehtiä pidemmäksi aikaa. Mietin, kuinka niissä on mahdotonta havaita silmällä minkäänlaista liikettä, vaikka kuinka kauan seisoisi ja tuijottaisi niitä. Silti yhtenä päivänä niihin on vain ilmestyneet vihreät lehdet. Se käy aina kuin yhdessä yössä. Edellisenä päivänä on harmaata ja seuraavana vehreää. Sama se on kellon tuntiviisaria tuijotellessa. Liikettä on vaikea havaita, mutta se ei illuusiostaan huolimatta ole koskaan paikallaan. 

Tämä johti taas ajatukseen siitä, kuinka suurin osa meidänkin toiminnastamme on tuollaista. Ulkopuolelta saattaa näyttää, ettemme ole menossa mihinkään tai että jonkun menestys on vain tapahtunut yhdessä yössä. Ihan samalla tavalla saatamme itse joskus turhaantua ja kyseenalaistaa toimintaamme, kun haluttuja tuloksia ei tunnu näkyvän ollenkaan. Kuitenkin se pieni ja hidas liikkuminen niitä omia päämääriä kohti tapahtuu päivittäin. Vaikka välillä turhauttaisi ja tuntuisi ettei siitä yhdestä juoksulenkistä ole hyötyä tai yhden päivän opiskelulla koko aihealue vielä aukeakaan ollenkaan, tapahtuu sitä edistymistä silti. Se on usein vasta havaittavissa sitten, kun työ kantaa hedelmää. 

Silloin niillä jokaisella pienellä teolla, mitkä ovat saattaneet tuntua vähäpätöisiltä aikanaan, on kuitenkin väliä. Oikeastaan tämä on aika lohdullinen ajatus. Luen paraikaa viimeiseen tenttiini ja logistiikka on aiheena. Tämä on tuntunut todella puuduttavalta ja minun on ollut todella vaikea kuvitella, mihin tulisin näitä ulkoa opettelemiani toimituslausekkeita ikinä tarvitsemaan. Kun kuitenkin ajattelen, että tämä on samalla tavalla sitä näkymätöntä kasvua, jonka hedelmät korjaan joskus tulevaisuudessa, tuntuu lukeminenkin paljon mielekkäämmältä. 

Joten jos välillä tuntuu ettet etene unelmiasi kohti, koska eteneminen on niin hidasta, älä luovuta! Hidaskin liike on parempaa kuin paikallaan oleskelu. Tee se yksi juoksulenkki, vaikka et sen jälkeen olisikaan vielä maraton-kunnossa. Olet ainakin lähempänä sitä! Muista, että jonain päivänä voit kiittää itseäsi kaikista niistä kerroista kun jaksoit jatkaa välillä todella hitaaltakin tuntunutta matkaa. 

Kommentit (17)

Anu

Voi Elisa, näitä sanoja juuri kaipasinkin kuulla! Oot ihan mahtavan positiivinen tsemppari ja sun ajatukset osuu niin oikeaan aina! Älyttömän kaunis kiitos upeasta blogistasi<3

Iitu

Oijjoi, kiitos tästä tekstistä. Pakerran tällä hetkellä diplomityöni parissa ja vaikka homma onkin vasta aluillaan, tuntuu ettei tästä tule mitään. Luettuja artikkeleita ja sivuja kertyy kokoajan, mutta hirveä ahdistus kalvaa siitä ettei paperilla ole kuin vasta suuntaa antava sisällysluettelo. Ehkä se teksti tulee sitten kun on tullakseen eikä pakottamalla. Pitää vaan jatkaa ja luottaa! :) Sulla on ihana tapa kirjoittaa ja täällä käydessä tulee aina hyvä fiilis. Kiitos siitä!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Oi vitsi, hirmu paljon tsemppiä dippatyön pariin!! Se alku on kaikkein tahmaisinta varmasti, kun sitä pohjatyötä varten täytyy kahlata läpi niin paljon aineistoja. Mutta kohta huomaat, kuinka paljon sulla onkin jo kasassa :) Kiitos kovasti kommentista, lämmittää paljon!! <3

Ipa

Ihanan positiivisia ajatuksia! Pitäis muistaa aina ajatella näin, just silloin kun tuntuu et mikään ei motivoi tai elämä junnaa paikoillaan!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Niin se aina itseltäkin vain tuppaa unohtumaan! :) Pakko tosiaan vaan keskittyä siihen omaan hommaan vaikka välillä tuntuukin ettei pääsisi ikinä perille :D

Katie

Jes, tätä minäkin kaipasin! Viime aikoina on jotenkin tuntunut elämä niin tasapaksulta. Mutta tuostahan kaikessa juurikin on kyse, tekee vähän kerrallaan niin yllättäen huomaa että tuloksia karttuu!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiva että tuli tämä teksti oikeaan kohtaan! :) Kohta varmasti helpottaa kun kesäkin on ihan kulman takana! ;)

kiki

Oih tää tuli just sopivaan saumaan! Jumittaminen tuntuu olevan - kärsimätön kun olen - suuri ahdistusta aiheuttava teema elämässäni, mutta aina välillä sitä muistaa pysähtyä ja katsoa kuinka pitkälle on tultu. Vaikka välillä tuntuisi, ettei mikään ympärillä muutu niin vähintäänkin aina ajoittain sitä huomaa, että itse kasvaa ja kehittyy koko ajan, hitaasti mutta varmasti. :) Pitäisi vaan luottaa itseensä ja siihen, että elämä kantaa ja tehdä niitä juttuja mitkä saa onnelliseksi.

Pakko sanoa, että tällaset pohtivat postaukset on ehdottomasti sun blogin parasta antia! Sulla on tosi inspiroiva tapa ajatella ja on ihanaa kun pääosin pinnallisessa blogimaailmassa joku uskaltaa ja haluaa avata sanaista arkkuaan vähän diipemmeistäkin jutuista. Toivottavasti saadaan lukea sun syvällisempiä juttuja paljon tulevaisuudessakin, you go girl! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sama ongelma täällä! Olen välillä todella kärsimätön ja on vaikea sitotutua tekemään töitä sellaisen asian eteen, jonka vaikutukset alkavat näkyä vasta pitkän ajan päästä. Pitää vain purra hammasta ja opetella sitä! :) Kyllä se ahkeruus aina kantaa hedelmää lopulta.

Ja ihanasti sanottu! Tosi kiva kuulla :) Tällaisia juttuja kaikista mieluiten julkaisenkin, mutta aina ei ole aikaa tällaisiin pohdiskelevimpiin juttuihin. Onneksi kohta on koulurutistukset ohi ja sitten taas on aikaa uhrata enemmän blogillekin! <3

Vierailija

Harvoin kommentoin, mutta nyt on pakko sanoa KIITOS! :)
Tämä antoi voimia niin mahdottomalta tuntuvaan pääsykoeurakkaan, ja jollain tavalla myös eron jälkeisiin fiiliksiin.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi ihana kuulla, että auttoi! Tsemppiä pääsykokeisiin ja tietty myös eron jälkeisiin fiiliksiin, kyllä se auttaa ajan kanssa <3