Olen moneen kertaan hehkuttanut, kuinka luova olo täällä Nycissä on ollut ja onnekseni se jatkuu edelleen. On mukavaa, kun on kokoajan joku maalaus tai piirustus kesken, jonka pariin voi päivittäin palata. Poikaystävänikin on kiinnostunut piirtämisestä ja olen ihaillut hänen vahvaa kädenjälkeään. Kävimmekin hakemassa taas lisää taidetarvikkeita lyijykynätöitä varten.

En ollut ennen tiennyt, että on myynnissä sellaisia kumeja, jotka ovat kuin sinitarraa ja voit muovailla siitä sellaisen terävän kärjen, jolla voi tehdä valööreitä esimerkiksi hiuksia piirtäessä. Loppujen lopuksi lyijykynätöihin ei kamalasti tarvita. Muutamalla eri lyijykynällä, hyvällä paperilla, kumilla ja viivottimella tai harpilla pääsee pitkälle. 

On ollut iltaisin ihan parasta laittaa hyvää musiikkia soimaan, ja piirtää yhdessä. Siinä pääsee jollain tavalla ihan meditatiiviseen tilaan. On myös muistunut mieleen, kuinka palkitsevaa onkaan oppia jotain uutta. Oli kyseessä sitten mittasuhteiden hahmottaminen, varjostustekniikat tai ymmärrys eri välineiden käytöstä, on niiden oppimisen jälkeen paljon inspiroituneempi olo, kuin sohvalla makaamisen ja sarjamaratonin jälkeen. 

En koe olleeni koskaan mikään sellainen perinteinen käsillä tekijä. En nauti erityisesti nikkaroimisesta, ruoanlaitosta tai esimerkiksi vaatteiden ompelusta. Piirtäessä kuitenkin ymmärrän sen nautinnon, mikä tulee saadessaan aikaan jotain konkreettista. Kun kuva hetki hetkeltä herää enemmän eloon ja työn jäljen näkee niin selkeästi.

Keskittyessä yhteen asiaan pariksi tunniksi, saa mielen tyhjennettyä kaikesta arkisesta hälinästä. Tuntuu jotenkin, että pääsee irtaantumaan tästä maailmasta vähän sellaiseen omaan kuplaansa. Sellaiseen kuplaan, jonka yleensä vain kirjallisuus onnistuu parhaimmillaan luomaan. Unohtaa täysin missä on, ja kun palaa takaisin tähän maailmaan, katselee sitä hiukan eri silmin. 

Ensimmäinen naisen kasvokuva on poikaystävän piirtämä, muut minun tekemiäni. Viimeinen kuva on väritetty tietokoneella. 

Kommentit (10)

Hannaaaaaa

Äly siistejä töitä! Etenkin molemmat, sekä sun että sun poikaystävän, kasvopiirrustukset. Ite olen aina halunnut osata piirtää, mutta en ole ikinä saanut paperille sitä mitä mielikuvitus haluaisi. Kirjoittaminen ja huilun soitto luonnistuu paremmin, samoin tanssi :) 

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Voi kiitos Hanna! Ja kai se on täkeintä, että on jotain, millä pystyy omaa luovuuttaan ilmaisemaan :) Uskon kyllä, että piirtämisen voi oppia kuka tahansa, kun vaan rauhassa raapustelee!

Heidi

Siis niin väärin että joillain on noin paljon lahjakkuutta. Liikaakin ;) Ja toisilla, minulla, ei yhtään millään osa-alueella :(

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Nohh, äläs nyt! :) Piirtäminen on taito siinä missä mikä vain muukin ja ihan varmasti myös sinä voit sen oppia! <3 Ja varmasti sinulla on lahjakkuutta jollain osa-alueella, et vain välttämättä ole löytänyt oikeaa lajia ;) 

Vierailija

En usko, että lahjakkuutta on olemassa. Omalla mielenkiinnolla ja harjoittelemalla oppii :)

Vierailija

Hey! Some of the most astonishing drawings I have seen in awhile! Keep up with the good work

Lina-Maria

Oot aivan mielettömän taitava, samoin poikaystäväsi!

Oon saanut sun blogista viime kuukausien aikana tosi paljon inspiraatiota ja tavallaan "potkun takalistoon", ja oon pitkän tauon jälkeen alkanut itsekin taas piirtämään ja maalaamaan. :) Oonkin pohdiskellut, että mikä saa meidät lopettamaan ja unohtamaan joitakin intohimon kohteitamme? Loppujen lopuksi tosi arkiset ja yksinkertaset asiat saattavat olla itsensä toteuttamisen ja luovuuden edessä. Ja kun jonain inspiroituneena iltana sysää sivuun kaikki "mutta kun" ja "huomenna sitten" lauseet, tulee tosi huojentunut olo miten helppoa se aloittaminen taas olikaan.

Hauska sattuma muuten: mulla on myös ilmestynyt paperille yksittäisiä huulia (myös silmiä ja neniä), peuran pääkallo ja ihmisten kasvoja!

Noi huulet näyttävät niin samoilta kuin munkin piirtämät, joten satuitko vielä piirtämään ne erään youtube tutoriaalin tahdissa? :D

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Voi kiitos Lina-Maria! Ihana kuulla! Ja siis en ollutkaan ajatellut tuota tolta kantilta, että tavallaan juuri ne omat arkiset rutiinit saattavat haudata allensa sen itsensä toteuttamisenhalun. Ja on kai siitä jotain tutkimuksiakin tehty, kuinka rutiinit tappavat luovuuden. Sen takia ehkä täällä onkin ollut niin paljon luovempi olo, kun niitä perusrutiineita ei enää olekaan. Todella mielenkiintoinen ajatus! Ja hauska sattuma :D Piirtelin juuri erilaisia silmiä ja huulia youtube-tutorialien tahdissa! Siinä oppii yllättävän hyvin, ja on kivaa kun nykyään on saatavilla ilmaiseksikin noin hyviä tutorialeja.