Sainkin tuossa jo pari toivetta, ja ajattelin laittaa heti toteutukseen. :)

 
Mitä jos treenit jäävät syystä tai toisesta väliin?

Itse saatan olla joskus kovinkin pettynyt, jos en pääse urheilemaan jostain itsestäni riippumattomasta syystä. Saattaa tulla turhautumista ja levotonta oloa. Täytyy kuitenkin muistaa, että kroppamme tarvitsee lepopäiviä, ja ne ovat juuri niitä päiviä kun lihaksesi kasvavat ja kehittyvät. Urheilustakaan ei saa tulla pakkomiellettä, ja onkin hyvä tutkiskella itseään. Minkä takia treenien väliin jääminen harmittaa niin kovasti?
 
Joskus tilanne on sellainen, että lepopäiviä on ollut riittävästi, ja harmittaa ettei ehtinyt esimerkiksi salille. Silloin teen yleensä sellaisen pikatreenin. Minulla on kännykässä sellainen sovellus, joka löytyy hakemalla AppStoresta hakusanalla "treeni".
 
 
Tästä voikin sitten valita, mitä lihasryhmää haluaa tehdä. Usein valitsen tuon käsitreenin. Siihen riittää kun löytyy käsipainot kotoota. Valittavana on 5, 7.5  tai 10 minuutin ohjelma.
 
 
Itse olen tehnyt tuota 5 minuutin ohjelmaa, ja kun on tarpeeksi isot painot, saa sillä ihan kunnon hien päälle.
Tämän lisäksi saatan vetää muutamat maksimi leuat (siihen jää koukkuun). Ja yhtäkkiä jo alle kymmenessä minuutissa on saanut energisen olon itselleen, ja voi mennä hyvin mielin suihkun kautta köllöttelemään. 
 
Mutta täytyy muistaa, että niitä ihan täysin lepopäiviäkin ON pidettävä, jos tuloksia haluaa. Välillä siis voi siis hyvin mielin makoilla vaikka sohvalla koko illan. :)
 
Toisena toiveena oli kertoa siitä, mitä tehdä jos treenaaminen ei vain yksinkertaisesti kiinnosta?
 
Minulla on harva se päivä tällainen olo ennen kuin aloitan. Kuitenkin heti urheillessani olo on tipotiessään, ja olen onnellinen että aloitin. Opin äitiltäni fiksun neuvon. Jos ei huvita lähteä lenkille, päätä että laitat vain lenkkikamat päälle. Se ei vaadi kovin suuria ponnistuksia. Sen jälkeen kun on ahtautunut siihen superkireään toppiin ja juoksupöksyihin, on jo melko pieni askel astua ulos ovesta. Tämä on toiminut joka kerta, ja ikinä en ole juoksutrikoissa jäänyt sohvalle makaamaan.
 
Toinen vinkki on tehdä jotain kivaa, mikä ei varsinaisesti ole urheilua, mutta nostattaa sykkeen. Yksi päivä intouduin musiikki tv:n tahdissa opettelemaan Gangnam style-rutiinin. Nykyään jos ei huvita alkaa tehdä lihaskuntoa, laitan sen soimaan ja lämmittelen tanssimalla olohuoneessani kuin sekopää. Joka kerta olen tullut hyvälle tuulelle, ja hiki on tullut. Siitä on hyvä jatkaa.
 
 

 

 
Riko rutiineitasi, ja tee treeneistäsi monipuolisempia. Kesällä esimerkiksi teimme usein sellaisia, että juoksimme koriskentälle, pelattiin siellä Manhattania, sieltä juostiin mäelle, jossa tehtiin spurttikisoja. Sen jälkeen juoksu "metsäsalille" jossa tehtiin lihaskunnot, ja lopuksi hölkkä kotiin. Samalla sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta, ja tuskin huomasi urheilevansa.
 
Minua kiinnostaisi tietää lukijoiden vinkkejä!
 
Onko teillä mitään yhtä hulluja motivoitumiskikkoja kuin minun Gangnam style tanssi?

Kommentit (10)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo se on jotenkin hypnotisoiva, haha :DHyvän kuulosia ruokia tuolla, pitääpä laittaa oikein kirjanmerkkeihin!:)Ja ihan hullu treenifiilis tuli tosta crossfit videosta!!!

hanna

Haha pitäsköhän itekin kokeilla opetella tuo Gangnam style :D Ja oonkin pitkään miettiny hyviä appseja puhelimeen, voisin ladata vaikka tuon! Kiitti vinkistä :P

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kannatan :DSe on yllättävän rankka.Ja hyvä jos oli apua, mä ainakin tykkään tosta sovelluksesta tosi paljon :)

Anna A

Liikkumaan lähteminen on vain jotenkin älyttömän vaikeaa, tuntuu että olisi käsijarru kokoajan päällä mitä treenaamiseen tulee. Sitten kun pääsen vaikka salille, teen kyllä usein ihan mielelläni treenin (paitsi jos pitää tehdä 12+ pituisia sarjoja kyykkyjä, yäk). Mutta sinne meno ahdistaa suunnattomasti, samoin salilta lähtö (jotain 6km salille, kuljen pääosin pyörällä, olisko tuossa syy...?). Ja kokoajan on tunne, etten edisty. Siksi aika usein jää menemättä.En tiedä, olen hieman jo leikkinyt ajatuksella, että ehkä en vain pidä liikunnasta. Mikä on aivan kauhea ajatus, saa aikaan samanlaisen häpeäntunteen ja minäkuvakriisin, kuin jos joutuisin miettimään vaikka seksuaalista suuntautumistani. Oikeasti tulee mieleen, että jos en pidä liikkumisesta, millainen ihminen oikein olen, olenko huono ihminen?-Anna-

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei Anna,Tunnistan tuosta kirjoituksestasi myös itseni. Minulla oli jossain vaiheessa kuntosalikortti salille, johon jouduin menemään julkisilla. Kävin siellä hävettävän harvoin, ja vihasin sitä että jouduin kulkemaan keskustan läpi. Sitten hankin kortin ihan kotini viereen Elixialle, siihen oli vain viitisensataa metriä. Oli paljon kivempi käydä rauhallisella salilla, ihan kotini vieressä. Kotiin pystyi tulemaan suihkuun, ja matkoihin ei mennyt turhaa aikaa. Joillekin sopii myös kotona kuntoilu, jos tilaa riittää.Ja uskon, että varmasti löydät jonkun urheilumuodon, josta tykkäät. Usein tulee mieleen liikkunnasta vain se juoksu ja salilla käynti. Vaihtoehtoja on kuitenkin ihan kamalasti esimerkiksi ratsastus,kiipeily,hotjooga,pallopelit,jousiammunta, ja tankotanssi! Lista on rajaton! Kannattaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, niin tietää mikä itselle sopii.:)

Anna A

Olen haaveillut Bobby Jeanin innoittamana kotikuntosalista, mutta kerrostalokaksioon sellaista on vaikea laittaa :). Kotona treenaamisessa on myös se haittapuoli, että kaikki kotiasiat on niin läsnä (hirvee siivo, tavarat väärissä paikoissa, pyykkivuoret ym), että usein on vaikea keskittyä. Siksi se vaatisi erillisen tilan, jonne voisi sulkeutua rauhaan.Tuossa lähempänä olisi pari salia, mutta en oikein pidä niiden ilmapiiristä. Toisessa on ahdas sali ja molemmissa on vähän nihkeästi sitten eri jumppia (vaihtelun vuoksi, kunhan uskaltaudun, haluan kokeilla tanssillisia tunteja esim. BodyJam). Ehkä saamattomuus johtuu enimmäkseen treenikaverin puutteesta. Olen tehnyt asioita niin kauan itsekseni, että olen vähän kyllästynyt. Nyt hommasin itselleni pt:n, joten uskon, että hänen avullaan löydän liikunnan ilon uudelleen.-Anna-

- D

"Toinen vinkki on tehdä jotain kivaa, mikä ei varsinaisesti ole urheilua, mutta nostattaa sykkeen" - ikävä nipottaa, mutta särähti ikävästi korvaan. Tanssi ei ole 'varsinaista' urheilua? Olen hyvin eri mieltä yli 10 vuoden kokemuksella.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Anteeksi, ymmärsit kuitenkin ehkä hiukan väärin! Olen itsekin tanssinut yli 10 vuotta ja koen sen äärimmäisen rankaksi taiteenmuodoksi. Tarkoitin tässä kuitenkin nyt sellaista musiikin tahtiin kotona pelleilyä, mitä ei varsinaisesti urheiluna pidetä :D