Istuimme ystäväni kanssa yhtenä päivänä New Museumin toiseksi ylimmässä kerroksessa ja katselimme suurta installaatiota. Puhuimme intuitiosta, alitajunnasta ja siitä, mistä tietoisuudesta taide syntyy. Näyttelyssä oli myös piirustuksia ja sarjakuvamaisia tarinoita taitelijan näkemistä unista. Oli todella mielenkiintoista päästä tutkimaan toisen ihmisen alitajuntaa.

Puheeksi tuli myös ystävyys ja se, kuinka suurelle tai pienelle piirille paljastat todellisen itsesi. Ystäväni totesi, että on paljon ihmisiä, jotka eivät välttämättä koskaan elämänsä aikana näytä todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan muille, vaan mukautuvat muiden ihmisten odotuksiin ja mielipiteisiin. Kuinka surullinen ajatus onkaan, että eläisi elämänsä ilman, että yksikään ihminen tuntisi oikeaa persoonaasi. Keitä varten ihmiset piilottavat oman todellisen minänsä?

Mietimme myös sitä, jos ystävyyssuhteet syntyvät vasta aikuisiällä, oppiiko koskaan tuntemaan toista ihmistä kunnolla? Jos ei tiedä, millainen toinen on ollut kasvaessaan aikuiseksi? Omasta mielestäni joskus aikuisiällä tehdyt ihmissuhteet ovat jopa rehellisempiä kuin nuorena tehdyt. Kun toisella ei ole valmiiksi kuvaa siitä, miten suhtaudut eri asioihin, voit olla täysin rehellinen itsellesi ja toiselle. Ei tarvitse selitellä, mikäli oma tapa katsella maailmaa on muuttunut johonkin suuntaan. Harva varmaan kuitenkaan ajattelee suurista kysymyksistä samalla tavalla kuin esimerkiksi teininä. 

Toisaalta, vielä surullisempaa on ajatus siitä, ettei varmasti moni tunne itsekään omaa syvintä olemustaan. Emme välttämättä ikinä pysähdy miettimään, mitkä mielipiteistämme on oikeasti omia ja mitä me itse haluamme elämältä? Ovatko unelmamme sellaisia, mitkä joku toinen on meille myynyt ja istuttanut alitajuntaamme? Toteutammeko tälläkin hetkellä oikeastaan jonkun toisen tavoitteita? Kuinka paljon tavoittelemistamme asioista on aidosti niitä, jotka tuntuvat hyvältä sisimmissämme ja kuinka paljon niitä, jotka vain näyttävät hyvältä ulospäin. 

Kommentit (9)

anskubansku

Ihana kirjotus:) Itse oon huomannut, että meditaatio on osoittautunut tosi hyväksi keinoksi siihen "todelliseen minään" tutustumiseen. Että se todellinen minä ei oo mikään tietty persoona, joka lopulta löytyy, vaan jotain sellaista mikä kaikilla ihmisillä on yhteinen ja sama. Oon kavereille puhutunut siitä rakkautena, vaikka ei se sana oikeen ehkä täsmää...mut siis, se todellinen, sydänminä on vaan yksinkertainen "oleminen". Tuntuu, että jotenki oon päässy sen lähteille, mistä joogatunneilla aina puhutaan:D villi tutkimusmatka on vielä edessä, tää on tosi tosi kiinnostavaa.

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Ymmärrän, mitä tarkoitat! Mulla on tullut vain muutamia tuollaisia autuuden tunteita juuri meditoidessa, mutta pitää ehdottomasti harjoitella sitä enemmän! :) Pitää varmaan ensin tehdä jotain ohjattuja meditaatioita, jotta pääsee kunnolla jyvälle siitä. 

Vierailija

Tää teksti vois olla suoraan mun päiväkirjasta, jos pitäisin sellasta! :D Oon viime aikoina miettiny ihan samoja juttuja ja just sitä kuinka ei välttämättä tiedetä itekään millasia ollaan. Tuntuu et välillä ihmiset sun ympärillä osaa määritellä sut paremmin ku sä ite, vaikka oikeesti ne määritelmät perustuu vaan tiettyihin ja ehkä kaikista näkyvimpiin puoliin susta. Ahdistaa ku kuitenki ite tietää olevansa niin paljon muutaki, mut koska tietyillä ihmisillä on jo kuva susta ja siitä miten toimit, ne ei enää suostu uskoo muuta. Ei jaksa selitellä omii valintoja ja sitä, että sun arvomaailma on saattanu muuttua muutaman vuoden takasesta. Ehkä tää kaikki liittyy nuoruuteen ja siihen et kaikki on vähän hukassa ja ettii omaa paikkaansa... Tulipas kilometrikommentti, mut oli vaan nii kiva lukea jonkun muun samantapasii ajatuksia :)

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Tiedän tasan tarkkaan, mitä tarkoitat! Mutta kyllä ne vanhatkin kaverit pikkuhiljaa alkaa muodostaa sustakin uutta käsitystä, kun vaan pysyy itselleen ja muille rehellisenä siitä, mitä asioista ajattelee. Pikkuhiljaa ne vanhat käsitykset alkaa murtua ja itsen on taas helpompi olla, kun ei tarvitse kokoajan irroittautua jostain vanhasta lokerosta. :)