Juttelin viikonloppuna ystäväni kanssa lahjakkuuksista, intohimosta ja siitä, miten jotkut ihmiset tuntuvat onnistuvan kaikessa mihin ryhtyvät. Uskon että on poikkeuksellisen lahjakkaita ihmisiä, mutta useimmat näistä onnistujista ovat mielestäni vain loistavia prioriosoimaan. Kun he tekevät jotain, he keskittyvät siihen 110% ja käyttävät ajan silloin todella hyödyksi.

 

Me tavalliset tallaajat kun käytämme hirveästi aikaa siihen, että olemme tekevänämme asioita. Älkää ymmärtäkö väärin. Vierastan sellaista tehokkuusajattelua, että kokoajan pitäisi antaa itsestään kaikkensa ja olla kaikessa erinomainen. Yhtä hölmöä kuitenkin on huijata itseään tekemällä asioita rimaa hipoen jatkuvasti ja ihmettelemällä miksi tuloksia ei näy. Mielummin käyttää asioihin vähemmän aikaa ja tehokkaammin, jolloin sille ihan rehelliselle laiskottelullekin jää enemmän aikaa.

 

Olen itse sisäistänyt tämän treenaamisessa melko hyvin. Aina kun teen esimerkiksi vatsalihaksia, keskitän kaiken energiani jokaiseen rutistukseen. Koska kuitenkin käytän treeniin saman ajan, miksen samalla ota siitä kaikkea mahdollista hyötyä? Menemällä siitä mistä aika on matalin, hukkaan vain omaa energiaani ja siitä ei hyödy kukaan. Samaa ajatusta toistelen siivotessani, jonka takia saan kämpän puunattua todella nopeasti. 

 

Mitä jos osaisi laittaa tällaisen tehokkuusajattelun kaikkeen tekemiseen? Monesti toimimme parhaiten silloin kun meillä on deadline edessä ja aika meinaa loppua kesken. Saattaa olla esimerkiksi, että olet siirtänyt siivoamista, koska sinulla menee siihen aina monta tuntia aikaa. Yhtäkkiä saatkin ystävältäsi puhelun, että hän voisi tulla käymään 15 minuutin päästä ja tämän 15 minuutin aikana saat enemmän aikaan kun saisit 2 tunnissa ilman aikarajaa. Silloin ajatus ei harhaile muissa asioissa kun keskitymme vain ja ainoastaan siihen valmiiksi saatavaan työhön. 

 

Pahinta on kuitenkin se kaikki aika, mitä hukkaamme ajatellessamme sitä mitä pitäisi tehdä. Siitä stressaaminen kun ei mitenkään edesauta homman valmistumista jos emme kuitenkaan ryhdy tuumasta toimeen. Voiko flow-tilaa luoda vai tuleeko se silloin kun on tullakseen? Joskus lenkille lähtiessä jalat painavat ensimmäiset kaksi kilometriä kuin lyijy, mutta yhtäkkiä askel alkaakin rullaamaan ihan täydellisesti. Toimisiko tällainen samanlainen läpipuskeminen muussakin työskentelyssä?  Vai pitääkö ajatuksen liikaa harhaillessa vain työntää koko asia sivuun ja keskittyä sen sijaan johonkin ihan muuhun?

Minulla ei ole näihin asioihin vastauksia, kunhan pohdiskelen. Uskon kuitenkin, että saisimme itsestämme paljon enemmän irti jos pystyisimme keskittymään aina yhteen asiaan kerrallaan ja antamaan sille jakamaton huomiomme. Treenaamisella sitä on ainakin hyvä harjoitella. Seuraavan kerran kun jumppaat, mieti miten saat siitä siihen käyttämästäsi ajasta eniten irti. 

 

Huomenna julkaisen aiemmin tekemiäni kotitreenejä, joten niillä voi vaikka aloittaa.

 

Ihanaa viikon alkua!

 

Kuvat: Aino

 

 

Kommentit (6)

Räyhis

Fiksu postaus, kuten tavallista! (: Tämä pitäisi sisäistää ihan jokapäiväiseen elämään...

Heidi S.

Ihana postaus, sopi niin mun viikonlopun jälkeisiin tunnelmiin.
Siivosin viikonloppuna tavallista perusteellisemmin ( ja hitaammin).
Mietin itse asiassa siinä hitauden keskellä tuota samaa, miten saan tuherettua niin paljon aikaa hukkaan,
kun sama hoituu pikasiivouksena kun kavereita on tulossa kyläilemään ;)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiva kuulla että tykkäsit! Joo mä tiedän ton tunteen. Kun on liikaa aikaa alkaa aina keskittymään johonkin epäoleelliseen :D

Outi

Tosi hyvä postaus taas, herätti paljon ajatuksia :) Sitä ei oikein tajuakaan miten usein tulee sorruttua muka-tekemiseen. Itseään kun on niin helppo huijata!