Huomaan törmääväni usein sellaiseen ajatteluun, että ihmisten menestys, onnistumiset ja ilon aiheet koetaan aivan sattumalta saavutetuiksi. Joskus toki voikin olla näin, mutta siitä ajatuksesta että yleisesti ottaen kaikki hyvä jaetaan sattumanvaraisesti kouralliselle joukolle onnekkaita ihmisiä, kannattaisi päästää irti. Se on mielestäni vain tekosyy sille, että itse ei tehdä mitään omien päämäärien eteen. Odotellaan vain, että ne asiat vain tipahtaisi kohdalleen. Onko meistä tullut liian hedonisteja, nähdäksemme sen pienen hetken epämiellyttävyydestä seuraavan mahdollisen suuren hyödyn tulevaisuudessa? 

Muiden onnistumisia katsellessa nähdään vain se lopputulema, eikä sitä kivistä ja kuoppaista tietä sinne. Ja niissä kivissä ja kuopissahan ei ole mitään pahaa. Päin vastoin, ne on niitä arvokkaita opetuksia ja oivalluksia, mistä meille on apua myöhemmin. Ne saattaa olla juuri niitä ratkaisevia oppeja, joita menestymiseen on vaadittu. Silti kun katselee tilannetta ulkopuolelta, näkee vain sen huippuhetken. On olemassa sanonta "people are rewarded in public for they've practiced for years in private". Unohdan tämän välillä itsekin. Jos en itse ole jaksanut harjoitella taitoa x, huomaan muiden onnistuessa siinä kuvittelevan, että heiltä se näköjään vaan onnistuu helpommin. 

Tämä sama luulo seuraa kaikilla elämän osa-alueilla. Äitini kertoi joskus, miten hänen terveellisiä eväitään oli jossain naureskeltu ja joku oli sanonut, että "sinä olet ainoa meistä kenen ei tarvitsisi syödä noin terveellisesti, ja ainoa joka syö", viitaten siis siihen että heillä muilla saattoi olla kilo tai pari tiputettavanaan. Minusta tämä on huvittavaa. He eivät siis millään tavalla nähneet näiden kahden asian yhteyttä. Se on varmaankin helpompaa vedota genetiikkaan ja ajatella, ettei noilla kahdella asialla ole mitään tekemistä toistensa kanssa. 
 
Kun yritys tekee miljoonavoittonsa, insinööri kehittää uutta mullistavaa teknologiaa, tai huippu-urheilija voittaa kultaa maailmanmestaruuskisoissa, ei mietitä sitä, kuinka monta kertaa nämäkin ihmiset ovat epäonnistuneet aiemmin, valinneet sen oman päämääränsä kerta toisensa jälkeen muiden asioiden edelle, ehkä olleet jopa aikeissa luovuttaa. 
Toki on poikkeustapauksia ja lahjakkuudella on oma osuutensa, mutta yleensä ihmiset pärjäävät siitä syystä, että tekevät töitä sen eteen. 
 
Haluaisin muuttaa sitä suhtautumista, mikä monilla työntekoa kohtaan on. Työllä en tarkoita vain palkkatyötä, vaan kaikenlaista ponnistelua jonkun itselleen tärkeän tavoitteen eteen. Se voi olla uusien taitojen opettelemista, koulussa opiskelua tai salilla käymistä. Mitä ikinä se oma päämäärä vaatiikaan. Ponnistelu ei aina ole mukavaa, mutta se ei tarkoita että sitä pitää ajatella jo lähtökohtaisesti työläänä tai hankalana asiana. Yritän suhtautua itse melko lempeästi esimerkiksi opiskeluun. En pidä kaikista asioista, joita koulun eteen joudun tekemään, eivätkä kaikki aiheet kiinnosta. Silti niiden oppiminen palvelee suurempaa päämäärääni: sitä että minulla on jonain päivänä mielekäs ja kiinnostava työpaikka. 
 
Harmillista tässä luuloajattelussa on se, että kun kuvitellaan että menestyminen esimerkiksi on sellainen asia, joka joko tapahtuu jos on tapahtuakseen, luovutetaan omasta unelmasta aivan liian aikaisin. Kokeillaan kerran ja todetaan, ettei onnistunutkaan. Jos tarkastellaan liike-elämää, voidaan miettiä kuinka moni yrittäjä on onnistunut sillä ensimmäisellä firmallaan tai liikeideallaan? Jos jokin asia ei toimi, ei haittaa. Luultavasti opit jotain, muutat suunnitelmaa ja kokeilet uudestaan. 
 
Blogi on sellainen asia, mistä itsellänikin on kokemusta. Kuulen usein sanottavan "ei hitsi sulla on kyllä helppo ja kiva työ". Kyllä, rakastan työtäni tällä hetkellä, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö sen eteen olisi pitänyt tehdä uhrauksia. Välillä tekstin tuottaminen on todella hankalaa ja päivät saattavat venyä paljon pidemmiksi kuin tavallisessa palkkatyössä. Kameran kanssa on tuskailtu monia tunteja, kun olen opetellut sitä käyttämään. Youtuben kautta olen katsellut yömyöhään videotutorialeja videoiden tai kuvien editoimisesta.  Nämä eivät kuitenkaan näy mitenkään blogin puolella. 
 
Tämä taitaa olla neljäs blogi, mikä minulla on ollut. Aihealueita on ollut monia ja tämäkin on muovautunut ajan myötä nykyiseen muotoonsa. Halusin aiemminkin kirjoittaa, mutta en tuntunut keksivän sellaista punaista lankaa, jonka ympäriltä löytäisin kerta toisensa jälkeen kiinnostavia aiheita. Siihen ei auttanut muu, kuin tekeminen, kokeileminen, ja alusta aloittaminen. Joissain asioissa ei mielestäni aina kannatakaan olla pitkäjänteinen. Jos tietty lähestymistapa tuntuu väärältä tai ei anna toivottuja tuloksia, voi sitä aina muuttaa ja ehkä kannattaakin.
 
Tärkeintä on kuitenkin, että tekee asioita eikä jää laakereilleen makaamaan. Niin ne omatkin unelmat hivuttautuvat päivä päivältä hiukan lähemmäksi! :)

Kommentit (20)

Niina

Kiitos herättelevästä tekstistä. Tämä on aivan totta. Moni ihminen luovuttaa liian aikaisin ja sitten ovatkin kateellisia niille jotka menestyvät tai onnistuvat jossain asiassa elämässä.
Olen vain pohtinut kauan, mitä jos ei tiedä mitä haluaa? Olen pian jo 26-vuotias, kolme eri ammattia omaava, kymmeniä työpaikkoja kokeillut mutta en vieläkään tiedä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Mikä siis avuksi. Olen alkanut jo pelkäämään jämähdänkö tähän. Olen miettinyt tulevaisuutta, omia kiinnostuksen kohteitani mutta en vaan tiedä mikä olisi se juttu. Eli miten päästä tavoitteisiin kun ei edes tiedä mitä tavoittelee?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiva kun luit! :) Mä veikkaan että toi on tosi monen ongelmana! Voisin yrittää kirjoittaa tosta vähän pidemmänkin postauksen. Mutta siis, et sä siihen jämähdä. Mieti, millasissa asioissa koet sun vahvuuksien olevan ja minkälaiden asioiden tekemisestä pidät? Voisiko jossain työssä päästä käyttämään juuri näitä ominaisuuksia? Tai vaihtoehtoisesti, jos aiemmat työpaikat eivät ole miellyttäneet, mitkä ovat niitä asioita mitkä niissä on ärsyttänyt? Niistäkin voi usein oppia paljon itsestään :) Yritän kirjoittaa aiheesta vielä lisää postauksen muodossa!

Laura

Hyvä muistutus jokaiselle, kuinka niitä unelmia oikeasti tavoitellaan. Ja henkilökohtaisesti minulle juuri oikeaan saumaan, koska valmistaudun pääsykokeisiin ja uhrauksia on tosiaan tehtävä ajankäytöllisesti. Kiitos! :) Tekstiäsi lukiessani tuli jotenkin Carrie Bradshawn kerronta mieleen! :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiva kuulla, että tuli hyvään saumaan :) Ja haha, mietin itse ihan samaa tosta kysymyskohdasta, että tulipa sinkkismäinen viba :D Tsemppiä hurjasti pääsykokeisiin!

Pupunen

WORD!

Kiitos Elisa, juuri oikeasta sanoista ja vielä oikeana hetkenä! :)

Elena

Ihanaihana postaus! :) jännä juttu muuten, olen useamman kerran nyt huomannut että oot sattunut kirjoittamaan just niistä aiheista jotka on sillä hetkellä askarruttaneet mieltäni, hauskaa! Sun blogi on kyllä ihan mahtava piristysruiske! Tästäkin tekstistä sain taas voimaa tehdä töitä ja uskoa niihin unelmiin, vaikka ne välillä tuntuu niin isoilta että pelottaa! :)

diipadaapa

En kestä, sä oot niin inspiroiva. Kiitos ♥ Tää teksti sopii kuin nakutettu omaankin elämäntilanteeseeni. Haen musiikkialan kouluun, ja pääsykokeisiin valmistautumiseni on suurimmalta osin soittamista. Tästä olen saanut kuulla, että "sulla se on helppoa".. Olen samaa mieltä, että tunnen itseni etuoikeutetuksi kun saan valmistautua pääsykokeisiin tekemällä sitä mitä rakastan ja muutenkin tekisin, mutta ei se silti tarkoita, etteikö joskus olisi työlästä hinkata tekniikkaharjoituksia tai priorisoida harjoittelu esim. lenkille menon edelle. Uskon kuitenkin että tulen saavuttamaan joku päivä sen mitä haluan, eli koulupaikan, siks jaksan ♥ Kiitos vielä tekstistä!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihanasti sanottu, kiitos paljon! Ja voih, uskon kyllä että ihmiset eivät ymmärrä kuinka kovaa työtä se soittaminenkin voi joskus olla. Mutta ihanaa, että jaksat harjoitella sinnikkäästi ja olet löytänyt alan, jota nautit opiskella. Tsemppiä ihan hurjasti pääsykokeisiin! <3

miiajohanna

Naulankantaan! Juuri maanantai-iltana, (kun olimme illallistamassa hyvän ystävän kanssa) keskustelimme molempien ihanista uusista työpaikoista. Ystäväni kertoi, että miten monet hänen tuttavat ja entiset työkaverit ovat tulleet "äimistelemään" että "sulla on kyllä hyvä tuuri", "sä saat kaiken mitä sä haluut", "miten sä oikein ton teet", "mä oon täällä töissä ikuisesti". Ystävä kertoi, että monet ovat suorastaan luovuttaneet oman elämänsä ja tulevaisuutensa suhteen - kuvitellaan, että kaikki tuodaan kultaisella tarjottimella eteen ja haetaan upeisiin töihin kotoa... Potku persuksille ja uskoa itseen - jokaisen on mahdollisuus saavuttaa juuri se mitä haluaa! Nimimerkillä; niin minullekin on käynyt! <3

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Onnea uudesta unelmaduunista!! Ja kiitos kun jaoit tämän <3 Tiedän tasan tarkkaan, mistä puhut. Se on tosi surullista, kun se oma tulevaisuus jätetään jonkun mystisen "kohtalon" armoille, eikä olla valmiita itse tekemään sen eteen mitään. Ja kun sitä ei voi oikein takoa kenenkään päähän, jos hän ei itse usko itseensä ja omiin mahdollisuuksiin.

Vierailija

Hyvä teksti! Mulle aina särähtää korvaan kun ihmiset sanoo "onpas sulla hyvä tuuri" , se jotenkin tuntuu mitätöivän kaiken sen työn ja vaivan mitä toinen on asian eteen nähnyt. Toki itsekin välillä syyllistyn tähän ajattelutapaan, tää teksti on varmasti hyvä muistutus kaikille :) Onneakin on toki olemassa mutta uskon että jokainen kohtaa elämässä tilaisuuksia, toiset vaan uskaltaa tarttua niihin. Lisäksi ihmiset voi aktiivisesti hakea näitä tilaisuuksia ja valmistautua niihin niin, että ei "jäädy" sellaisen osuessa kohdalle, vaan uskaltaa tarttua siihen :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

JUST NOIN! :) ja tosiaan, näitä on hyvä muistutella ihan itsellenkin ;) Sen takia mä täällä aina paasaankin kun taon näitä omaan päähäni samalla :D

Saara

Mahtava teksti!! Mullakin on tarina tähän liittyen: oon kaksikielisessä perheessä kasvanut, neljää kieltä pienestä asti kotona kuullut, mutta jostain ihmeen syystä Myös. jaksanut ylläpitää kiinnostuksen kieliä kohtaan ihan kunnolla myös koulussa ka yliopistossa. Luin lukiossa kaikkia mahdollisia kieliä ka kirjoitin ne kaikki, ja menin suomenkielisenä (Hollanti toinen äidinkieli) ruotsinkieliseen yliopistoon lukemaan ranskaa, jotta oppisin ruotsin ns. Siinä sivussa kaupan päälle. Nyt kun voin oikeasti sanoa että puhun viittä kieltä täysin sujuvasti, niin ihmisten kommentit (jos tietää taustastani) on AINA ne samat, että "no sullahan se on helppoa! Eihän sun oo tarvinnut tehdä mitään ton eteen!" Mutta kun totuus on niin kaukana tosta! Kun kasvaa monikieliseen perheeseen, se ei tod. Takota että on automaattisesti lahjakas tai kiinnostunut kielistä!! Sen lisäksi ulkomailla asuminen sekä Suomessa yhtäkkiä ruotsiksi opiskelu oli kyllä todella rankkaa usein! Uuden kielen opettelu on tietty myö kivaa ja mahtavaa, mutta usein ärsyttää, kun ihmiset luulee että se on joku synnynnäinen juttu! Sen lisäksi kun haluaisi vielä ylläpitää suomen kieltä sekä passiivisia kieliä joita ei puhu, mutta lukee ja ymmärtää, niin kyllä se työtä on vaatinut :) long story short. Just tätä tekstiä tarviinkin. ;) onneksi jotkut tän asian tajuaa :) työtä täytyy tehdä myös kivojen asioiden eteen :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana kun jaoit tämän! Siis kaksikielisillä ihmisillähän usein on hankalaa jo se, että oppii yhden kielen kunnolla. Eli ei todellakaan voi pitää itsestäänselvyytenä tuota kielitaitoasi. Mutta voi, miten arvokas taito se onkaan! :) Ole onnellinen, että olet jaksanut tehdä töitä sen eteen, nyt se uurastus palkitaan!