Joku kysyi, mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen että olen löytänyt balanssin elämääni. Pohdin tätä aihetta pitkään, ja tulin siihen tulokseen, ettei tähän ole yksinkertaista vastausta. Kaikki tekemänme ja kokemamme, ajattelut ajatukset, kritiikit, kehut, kriisit, erehdykset ja onnistumiset ovat muovanneet tämän tilanteen, jossa olen tällä hetkellä. Myös se, mitä tasapainolla tarkoitetaan, tulisi ehkä määritellä jollain tavalla. Itselleni henkinen tasapaino tarkoittaa sitä, ettei sisäisessä ja ulkoisessa maailmassani ole kamalasti ristiriitoja. 

Jos yksi tapahtuma pitäisi nostaa, olisi se varmaan jonkinlainen identiteettikriisi, jonka koin hiukan ennen kun täytin 20 vuotta. Aloin kyseenalaistaa kaiken elämässäni ja tulin siihen tulokseen, etten tiedä lainkaan kuka olen. Siitä lähti matka, joka ei varmasti tule päätökseen koskaan. Itseen tutustuminen on ollut kuitenkin varmasti suurin avain tietynlaisen tasapainon löytämisessä. 

Tiedostan nyt paremmin, miksi toimin joillain tavoin eri tilanteissa ja olen oppinut tunnistamaan ja sietämään myös niitä huonompia puolia itsessäni. Olen kokeillut erilaisia ääripäitä löytääkseni sen paikan, jossa minun on hyvä olla. Tiedän miten huonosti voin, jos kiellän itseltäni esimerkiksi kaiken herkuttelun ja elämästä nauttimisen. Toisaalta tiedän myös, miten käy silloin kun laitan hedonismin kaiken edelle. Silloin voin vielä huonommin. Tunnistan nykyään myös sellaiset ajatukset, jotka eivät palvele minua ja osaan ottaa niistä opikseni. 

Itseen tutustuminen on melko kivuliaskin prosessi välillä. Pitää hyväksyä se, ettei olekaan niin jalo ja sielultaan kaunis ihminen aina, vaikka kuinka haluaisi. Joskus ajatuksemme ovat pikkumaisia, ikäviä ja haitallisia. Kun hyväksyy nämä, ja löytää syitä niiden takaa, oppii taas itsestään jotain uutta.  Jokaisella kerralla pääsee myös hiukan lähemmäksi sitä henkistä tasapainoa. Kun toinen ihminen ärsyttää ja tunteen hyväksyy ja ottaa sen vieläpä käsittelyyn, voi saada omia solmujaan auki. 

Lähipäivinä balanssi on merkinnyt minulle sitä, että olen antanut kropan ja mielen levätä. Matkustaminen on ihanaa, mutta välillä uusiin paikkoihin siirtyminen vie voimat. Eilen treenin jälkeen alkoi tulla pää kipeäksi ja koko illan olin aivan poikki. Vaikka alunperin olin ajatellut loppuviikon kartoittavani lähialueita ja etsiskeleväni parhaita surffispotteja, päätin suosiolla ottaa pari päivää tekemättä yhtään mitään. Tänään en ole poistunut hotelliltamme yhtään mihinkään ja se on tullut todella tarpeeseen. Hotellimme on ihan täydellinen tällaiseen parin päivän lorvailuun. 

 

Kommentit (4)

Vierailija

Moikka Elisa!
Olipas lohduttavaa lukea että jokin muukin on kokenut kaksikymppisenä identiteettikriisin! Minulla kävi kaksikymppisenä samoin; minulla ei ollut hajuakaan itsestäni ja lisäksi tuntui ettei elämässäni mikään toiminut. Siitä on lähtenyt matka syvälle itseeni tavoitteena löytää rauha ja balanssi. Helppoa se ei ole, mutta kaikki on sen arvoista. Toivotan sinulle kaikkea hyvää sinne auringon alle. Kiitos inspiroivasta blogistasi! You rock :)

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Kuulostaa tutulta! Mutta olen silti tosi usein kiitollinen siitä, että koin tuon kriisin. Olen miettinyt välillä, millaista elämäni olisi nyt, jos olisin vain jatkanut samaa elämää kyseenalaistamatta mitään. Se on aika pelottavakin ajatus! Kiitos kommentista ja kaikkea hyvää myös sulle <3

Aino

Tosi harvoin tulee kommentoitua, vaikka oon lukenut blogiasi jo vuosia. Viime aikojen syvällisemmät pohdiskelut on olleet inspiroivia, kiitos niistä! <3 Aah että nää kuvat nähtyäni tekis mieli aurinkoon, terveisia vaan harmaasta loskakeli Suomesta.  

http://www.rantapallo.fi/bohochic/