Välillä minusta tuntuu, että elämme niin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, että se mitä enemmän säntäilet päivän aikana paikasta toiseen, korreloi sen kanssa, kuinka onnistunut olet ihmisenä. Kotona käydään vain nukkumassa, eikä unellekaan ole järkevää antaa kuutta tuntia enempää vuorokaudestaan.  Aina pitää olla monta rautaa tulessa ja ystävienkin näkeminenkin tapahtuu tiukasti aikataulutettuna aktiviteettina. 

 

Itse viihdyn niin, että kalenterini pysyy melko tyhjänä. En pidä kiireestä, enkä oikeastaan koskaan kärsikään siitä. Jotkut kuitenkin rakastavat sitä tunnetta, että ovat kokoajan menossa ja haluavat olla kaikessa mukana. Siinä ei ole mitään väärää, vai onko? 

 

 

En väitä, että minun tapani on ainoa oikea ja omassakin elämässäni on kausia, kun innostun jostain asiasta niin, että haluan olla koko ajan menossa. Kuitenkin ainakin muutama asia tähän liittyen on pohtimisen arvoista. 

 

Nykyään tuntuu olevan jotenkin mediaseksikästä kipittää latte toisessa ja läppäri toisessa kourassa ympäri Helsingin katuja kokouksesta toiseen ja liikennevaloissa seistessä vielä päivittää Twitter- & Facebooktilit ajan tasalle. Miten päädyimme siihen, että tällainen multitasking on jollain tavalla ihalitavaa? Mikä teki kiireestä seksikästä?

 

Usein tällaiset tehotyypit perustelevat tiukkaa aikatauluaan sillä, etteivät he vain pysty kieltäytymään kaikista kivoista jutuista. Aikaa ei vain riitä nukkumiselle tai muulle turhanpäiväiselle toiminnalle, kuten liikunnalle tai ruoanlaitolle. "Haudassa ehtii nukkua" tai "Pitää takoa silloin, kun rauta on kuumaaa", saattaa päästä tällaisen ihmisen suusta. Hän ei tunnu uupuuneelta, vaan on täynnä energiaa ja inspiroituu aina uusista asioista. Kuitenkin pidemmässä juoksussa tällainen mukavakin stressi voi salakavalasti johtaa burn outtiin. 

 

 

Suorituspaineet kasvavat jatkuvasti elämän jokaisella sektorilla. Samaan aikaan pitäisi olla uraohjus, täydellinen puoliso/äiti/tytär/ystävä, ehtiä käydä kaikenmaailman tilaisuuksissa, verkostoitua, unohtamatta kuitenkaan ulkonäöstään huolehtimista ja kodin siistinä pitämistä. Koko lista alkoi hengästyttää jo tässä kirjoittaessa. Alamme pikku hiljaa pitää tällaista supersingahtelijaa aikamme normina tai ainakin ihanteena. Mikäli ei itse kykene kaikkeen tähän, on jollain tavalla epäonnistunut. 

 

Kuitenkin pitäisi muistaa, että oma hyvinvointi pitää malttaa laittaa aina etusijalle. Liian usein käy niin, että se uupumus huomataan vasta sitten kun on liian myöhäistä. Loppuun palamisesta toipuminen voi olla todella pitkä prosessi. 

 

Jos omaa aikaa ei meinaa löytyä ikinä, voi sen jopa merkata kalenteriin. Siitä täytyy sitten pitää kiinni samalla tavalla, kuin jostain tärkeästä tapaamisesta. Pitää vaikka yhdenkin illan viikossa, joka on pyhitetty vain omalle itselleen ja rentoutumiselle. Se voi olla mitä vain kirjan lukemisesta vaahtokylpyyn. :)

Kommentit (55)

anniina

Mikseivätköhän kuvat näy missään postauksessa puhelimella selatessa täällä uudessa osoitteessa?:( Kiitos myös hyvästä tekstistä ja inspiroivasta blogista!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei Anniina! Kuulemma bloglovinin kautta tullessa ei näy :/ Sitä selvitetään parhaimmillaan. Jos kokeilet klikata banneria niin ehkä sitten näkyy? Kiitos itsellesi kommentista :)

Veera

Hei, itse olen miettinyt tätä samaa, useidenkin blogien kohdalla, mutta minulla ainakin ongelma ratkeaa kun bloglovinista siirtyy itse blogin puolelle postauksen allaolevaa buttonia painamalla :)

Marja

Sorry, en huomannutkaan että oli kyse bloglovinista. Itse tulin Facebookin linkin kautta.

maiju

Kiitos loistavasta tekstistä! Itse opin kantapään kautta oman jaksamiseni rajat. Oli vaikea myöntää itselle,että ei yksinkertaisesti jaksa. Kesti kauan,ennen kuin edes hoksasin, että ei aina tarvitse edes jaksaa. Ja kaikkea ei tarvitse eikä voi tehdä itse. Oli asetettava oma hyvinvointi edelle ja opeteltava sulkemaan ympäristön asettamat paineet ulkopuolelle. Selvisin burn outista, mutta missään nimessä helppoa se ei ollut.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kommentista Maiju! Se on usein todella vaikea myöntää,. ettei jaksa. Ja joskus on tarpeen myös huomata, ettei ole korvaamaton. Esimerkiksi työjutuissa saattaa kuvitella, että koko maailma kaatuu jos ottaa päivän sairaslomaa. Mukava kuulla, että selvisit burn outista! Varmasti opetti paljon ja jatkossa varmasti muistaa laittaa oman hyvinvointinsa etusijalle!

ainor

Hyvä teksti! Oon itekin miettinyt tätä aihetta ja just sitä kun tuntuu, että on muotia kun on hirveen "paljon kaikkea" ja kauhee stressi! Itsekin sorrun täyttämään kalenterin liian täyteen välillä, mutta onneksi oon liian rento (laiska) ottamaan kauheesti stressiä tai liikaa hommia :D
Välillä sitä tuntee itsensä huonoksi jos on vaikka vapaata aikaa keskellä päivää ja tuntuu että pitäis hyötykäyttää se johonkin, mutta miksi ihmeessä?!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Mä oon kai liian hedonisti tunteakseni huonoa omaatuntoa vapaasta ajasta. Ajattelen, että sijoitan omaan hyvinvointiini ja silloin mun ympärillä elävienkin ihmisten on mukavampi olla :D Mutta olen kyllä pitkään miettinyt tuota, että mikä siitä kiireestä tekee muodikasta? En ole vielä keksinyt.

annemi / 52weeksofdeliciousness

Kalenteriaddiktille tämä postaus osui hieman arkaan paikkaan, mutta.. olen kyllä mielestäni osannut tähän mennessä tasapainottaa menot ja rentoutumisen ns. omalla ajalla hyvin, koska ehdin nukkua, laittaa ruokaa (mikä onkin ykkösharrastus tällä hetkellä bloggaamisen ohella) ja vaan ollakin :) mutta pakko myöntää että joskus kalenteri venyy ja paukkuu niin että vähemmän vauhdikasta tapausta voisi ahdistaa :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kai siinäkin on tärkeintä se, että itse voi hyvin ja tosiaan ehtii välillä relatakin ;) Niinkuin sanoin, joku ei varmasti kestäisi minun verkkaista elämääni vaan kaipaisi kokoajan säpinää ja tekemistä.

Ida

Puhut niin asiaa! Mut onhan toisaalta myös " downshiftaaminen" / "downshifting" tullut esille, ja onhan sekin nykyään trendi, tai ainakin nousemassa sellaiseksi! Itse ainakin haluan, ja kuulunkin jälkimmäiseen:)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Totta!! Mutta veikkaan, että sekin on trendi sen takia, että niin monet ovat palaneet loppuun ja sen takia täytyy downshiftata :D Mutta tosiaan, ihan hyvä että siitäkin on tullut muodikasta!

Sanni

Kauniita kuvia :)
Mulla on ollut nyt kauhee kiire viikon ajan ja jatkuu vielä muutama päivää, kyl siinä meinaa heti oma hyvinvointi kärsiä! Liikunnasta ja ruoanlaitosta pidän kuitenkin kynsin hampain kiinni (tosin treenin teho tuntuu laskevan aina hieman kiireen keskellä), mutta pitkät yöunet jää nyt vielä toistaseks pelkäks haaveeks. Ensi viikolla sit!:)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Sanni!
Välillä voikin olla vähän haipakkaa :) Uskon, että niitä ongelmia tulee silloin, kun univaje kestää kuukausista jopa vuosiin, eikä itselle anneta koskaan aikaa hengähtää. Tsemppiä kiireviikkoon! :)

arro

Ei vois parempaan kohtaan sattua tämmönen muistutus-postaus! Mulla on todellaki tapana järjestää iha liikaa menoo ja tuntuu että kalenterista on aina täynnä jo seuraavat pari kuukautta. Sen lisäksi otan kovasti suorituspaineita joka asiasta ja masennun herkästi, jos en onnistukkaan jossain.
kesäksi oon yrittäny suunnitella mahd vähän juttuja ja jatkossaki koitan muistaa mikä on tärkeää ja mikä ei.
Loppuun iso kiitos loistavasta ja inspiroivasta blogista! Ja pakko vielä kehua, että näytät mahottoman kauniille noissa kuvissa :-)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kiitos kovast Arro! :)
Kannattaa tosiaan priorisoida, mikäli tuntuu siltä että kokoajan on kiire. Kysästä aina itseltään välillä, että onko tämä tärkeä tehdä nyt? Lomastakin voi helposti tulla suorituspaineita ja sen jälkeen on vielä enemmän poikki kuin sinne lähtiessä :D
Mukavaa kesälomaa sulle ja nauti joutilaisuudesta! :)

Marja

Kiitos tästä tekstistä. Minulla on parhaillaan menossa todella stressintäyteinen kevät, joka vihdoin näyttää saavan niskaotteen: ei motivaatiota mihinkään, ei jaksa innostua mistään. Nyt onkin kinkkinen tilanne, sillä stressin aiheuttajia ovat raha ja erinäiset pakolliset työt (krhm, lopputyö) ja dedikset paukkuvat. Helpottaisi, jos saisi jotain aikaan, mutta se motivaation puute ja väsymys hidastavat. En ole myöskään jaksanut liikkua, mistä tulee entistä huonompi mieli. Ah, anteeksi tästä valitusvirrestä :D Pointtini oli siis kiittää hyvästä tekstistä, joka tuntuu nyt olevan meikäläiselle liiankin ajankohtainen. Blogiasi on aina ilo lukea <3

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voih! Kuulostaa kurjalta! :(Toivottavasti saat puristettua lopputyön kasaan ja kiireet helpottavat! Yritä nyt ainakin karsia kaikesta "ei pakollisesta", jotta saisit vähän myös huilia. <3
Kiitos paljon :)

Miss A

Taas erittäin hyvä kirjoitus =)

Olen joskus sortunut samaan ajattelumaailmaan lähinnä tuon nukkumisen vähyyden suhteen, silloin nuorena kun ei tajunnut olevansa kuolevainen. Mutta nykyään en tiedä mitään ihanempaa asiaa kuin se, että saa nukkua tarpeeksi pitkät yöunet ja pyrin näin tekemään jokaikinen yö. Karsin sitten jostain muusta. Minulle riittää, että luen vähän aikaa infoa siitä, mitä (lyhytkin) univaje saa ihmisessä aikaan ja kuinka paljon hyötyä ihmisille on unesta. Johan alkaa tekemään mieli nukkua! =)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos! :)
Sama täällä! Mutta nukkuminen on tosiaan ihan parasta. Ja kyllä ne liian lyhyet yöunet tuntuu heti kropassa ja mielialassa :D

Jossu

Totta turiset! Kiireisyys ja kiireiseltä näyttäminen on nykypäivän "in", vaikka media kuinka yrittää toitottaa, että downshiftaaminen olisi muotia. Kuka loppujen lopuksi kehtaa makoilla kokonaisen päivän, downshiftata 100%:sti ja vielä kertoa siitä ylpeänä töissä kun toiset näyttävät ylibuukattuja kalentereitaan, siemailevat noutokahveja ja super-smottheja mukeistaan ja väläyttävät täydellisen valkoisen, valkaistun hymynsä ja hehkuttavat kuinka energisiä he ovat? Aivan. En minä ainakaan :D
Loppujen lopuksi relaaminen ja nimenomaan se oman itsensä kanssa hetken hiljentyminen olisi se, mitä suuri osa nykypäivän ihmisistä tarvitsisi. Ympärillämme on niin paljon hälinää ja olemme kokoajan niin tietoisia kaikesta (varsinkin uusien kännyköiden yms myötä, jolloin kaikki Fb-päivitykset tulevat reaaliajassa), että aivomme ovat lähellä ylikuumentumista jos emme kertaakaan päivässä saa "sulkeutua itseemme" ja vain olla. Tai ainakin minä uskon näin :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hahaa sanopa muuta! Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi. :D Pienet meditaatiohetket päivässä vähintään kannattaa ottaa tämän ylikuumenemisen ennaltaehkäisyksi!

pppetra

Hyvä kirjotus! minäkään en tykkää kiireestä! tällä hetkellä meneillään terassin remontointia (joka koko ajan meinaa laajentua muuallekin pihalle) kaiken lisäksi pitäisi käydä salilla, töissä, ruokakaupassa, hoitaa kotihommat, tehdä ruokaa, syödä jopa, nähdä kavereita ja vaikka mitä... muutamana iltana vasta 10 aikaan päässyt sisälle pihalta, eikä silloinkaa olisi malttanut kun haluan että projekti valmistuu mahdollisimman pian, että pääsen nauttimaan terassista rauhassa! ja kaiken lisäksi pitäisi nukkua, että jaksaa :) onneksi kohta tämä helpottaa :)

Mukavaa viikon jatkoa sinulle :) löysin tämän blogisi vasta ja se on aivan ihana, kiitos :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Petra!

Tiedän tunteen! Kun on joku mielekäs projekti käynnissä, ei malttaisi millään olla pois sen parista. Ja tuntuu että haluaisi käyttää jokaisen tuntinsa siihen. Se on vielä ihan ok tuollaisissa lyhytkestoisissa prokkiksissa. Jotkut elävät näin kuitenkin jopa kuukausia tai vuosia :D se on pelottavaa!
Kivaa viikon jatkoa myös sulle ja tsemppiä terassin remontoimiseen! :)

pppetra

Juu onneksi tää onkin vain lyhyt projekti, ei tämmöistä hulabaloota kauaa jaksaiskaan :) kyl ihmisen on hyvä välillä hengähtää. Kiitos tsempistä! :)

Senja

toi kiireen ihannointi on hyvin totta yhteiskunnassamme, enkä itsekään keksi sille mitään järkevää syytä. kai se on alunperin lähtöisin jollain tavalla yritysmaailmasta ja taloudesta, sse jatkuva tehostaminen ja tehokkuusajattelu. sieltä siirtynyt pikku hiljaa ihmisiin, ensin ihan työn kautta mutta pikku hiljaa kaikille elämänosa-alueille hivuttautunut.

kiireajattelu on monelle varmasti tuhoisaa, etenkin heille, jotka eivät luonnostaan ole kovin "meneviä" ihmisiä. mutta hyvä kun kirjoitit myös toisesta näkökulmasta, eli mainitsit että toisille ihmisille tämä elämäntyyli jotenkin sopii. kenellekkään ei tietenkään sovi mikään yltiöpäinen paikasta toiseen juokseminen tai esim yöunista karsiminen, mutta itse oon ainakin huomannut, että voi parhaiten kun elämäntyylini pysyy hyvinkin aktiivisena. jotenkin tarvitsen ärsykkeitä ja tekemistä ja kokemista ja muuta jatkuvasti :D senkin voi usein ehkä tunnistaa siitä, millainen on ollut lapsena. että onko nykyään paljon menossa koska se kuuluu persoonaan (eli lapsenakin on ollut samanlainen pakkaus) vai koska yhteiskunta ikäänkuin pakottaa.

itelläkin tosin joskus menee yli, eli haalii liikaa kaikkea. omat rajansa on onneksi kuitenkin oppinut tunnistamaan. se on tärkeintä! :)

hyvä teksti, hyvin ajankohtainen varmasti monelle!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sieltä se tosiaan varmaan on peräisin. Kuitenkin luulisi ihmisten olevan tehokkaampia silloin, kun eivät ole burn outin partaalla, vaan saavat tyyöskennellä sellaisessa inoostavan luovassa ja leppoisessa ilmapiirissä?

Ja tosiaan, niin kuin sanoit, tiettyyn pisteeseen asti se voi olla hyvinkin hedelmällistä ja mukavaa elämää! :) Ja voihan se "paikasta toiseen juokseminen" voi olla nimenomaan sitä rentoutumisen ja omalle itselleen annettua aikaa :) Kunhan tosiaan ei uni ja muut perustarpeet unohdu tohinassa.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Mrs H.

Ja tosiaan, pitää opetella sanomaan ei! Se on sitä tervettä itsekkyyttä :) Ihana lukea, että voit nyt niin paljon paremmin!

Aino

Huippu teksti! Ja tunnistan kyllä itseni siitä. Mulla on viikossa muutamia päiviä, jolloin oikeasti kerkän käydä kotona tasan syömässä ja nukkumassa - mutta vastapainona on niitä päiviä, jolloin kalenteri ammottaa tyhjyyttään eikä tarvi tehdä mitään, ei niin yhtään mitään ja saa mennä täysin fiiliksen mukaan. Sellanen sopiva balanssi tuntuu hyvältä ja toimii mulla, varsinkin nyt kun oikeasti pitää saadakkin arkena ja vapaapäivinä jotain aikaseksi (pääsykokeet...) :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos AIno!

Tosiaan, hyvin menee kun balanssi pysyy, tai ainakin se yksi päivä löytyy rauhoittumiselle! Jotkut tarvistevat tietenkin enemmänki niitä päiviä, mutta kaikki tyylillään ;) Tsemppiä pääsykokeisiin!!

Jenna

Voi että miten tää postaus piristi mun päivää:--) Ihana muistutus taas siitä, ettei aina tarvii aikatauluttaa päivää minuutilleen (tuttua on)! Aina tulee kyl hyvälle tuulelle näistä sun postauksista, kerta toisensa jälkeen, kiitos siitä!

Herminica

Näille supersingahtelijoille ei pidemmässä juoksussa tästä elämäntavastaan ole paljoakaan hyötyä. Iho, aivot, kaikki muutkin kudokset tarvitsevat sitä lepoa, hormonitiminta menee sekaisin, iho vanhenee paljon aikaisemmin mitä rauhallisemmalla tahdilla ja stressittömämmällä elämäntyylilla elävällä omalla itsellään vanhenisi, verisuoni ja sydänsaiauksien riski suurenee samoin kuin erilaisiin dementioihin sairastumisen riskikin, tulee unihäiriöitä, mielialaongelmia... Kroppa ei yksinkertaisesti kestä tuota ah niin seksikkästä kiireisyyttä, stressiä, unettomuutta... Solut ei pääse uudistumaan, nuudutaan ja pian ollaankin monia vuosia leikattu omasta toimintakyvystä... Näille ihmisille sairaala, rollaattorit, ryppyvoiteet, paniikki, uni- ja masennuslääkkeet tulee niin paljon aijemmin tutummiksi kuin monille muille kanssaeläjilleen. Tottakai se perimä siinä vielä asettaa ne raamit, osan kroppa kestää vähän paremmin tätä, mutta tosiaan ilman lepoa sitä rautaa saa takoa paljon lyhyemmän aikaa, riippumatta siitä onko se kuumaa vai ei... :) Hyvä kirjoitus... sai munkin suun taas auki hhehe :) Itsekin kun vielä asuin helsingissä, tuntui päivät paljon hektisemmille kun piti varata aikaa aina niin pirusti kaikkeen tekemiseen, ihan vaan että ehtisi nauttia niistä kaiken sen matkustelun, jonojen ja nyrpeiden vastaantulijoiden lomassa :D!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tosiaan, siinä tulikin hyvin noita konkreettisia haittoja mitä tuollaisesta pitkittyneest'ä stressitilasta seuraa :
Mutta tuosta vielä, että ei se ole yksin Helsingin syy ;) Se on kiinni vain omasta suhtautumisestaan. Jotkut kokevat, että jos ympärillä on paljon aktiivisia ihmisiä, pitäisi itsekin olla. Minulla on ainakin vain aikaaa, vaikka asun kantakaupungissa :D

Riina

Itse olen rauhallisen elämäntyylin ystävä. Minulla on ystäviä, joita näen suht säännölisesti, mutta pidän myös kotona "möllöttämisestä" ja jouten olosta. Moniin ystäviini verrattuna olen epäsosiaalinen kotona nyhvääjä, minkä vuoksi olen välillä kokenut elämäntyylini liian tylsäksi ja hitaaksi. Tämä tyyli kuitenkin sopii minulle, joten miksi sitä muuttaisin. Tuntuu siltä, että sosiaalisten kontaktien ja kaikenlaisten kissanristijäisissä juoksemisen pohjalta jotkut määrittyvät huippusuosituiksi ja aktiivisiksi ja toiset taas tylsiksi luusereiksi.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Niinpä. Mutta onneksi millään muulla ei loppupeleissä ole mitään väliä, kuin sillä, mikä tekee sinut onnelliseksi! Itse olen pienestä pitäen viihtynyt omissa oloissani ja sama linja jatkuu näin aikuisenakin. :) Mielummin yksin kuin huonossa seurassa, on mantrani :D

http://joinedthecult.blogspot....

Tää kiireisenä pysyminen ja kiireiseltä vaikuttaminen on ollu mulle aina jotenki mysteeri :D Ehkä mä tosiaan oon niin tylsä ihminen etten vaan keksi tekemistä viikolle. Viikolla käyn töissä, treenaan ja nukun, viikonloppuna nään kavereita ja sama ihana rumba uusiksi. Mainitsit tuossa kirjoituksessasi sen että se on "hienoa" kun on tosi kiireistä ni mietin et miksi se on niin hienoa? Tuleeko ihmisestä silloin tavoittelematon ja sitä kautta jotenkin arvostetumpi ja tekevätkö nämä megakiireiset sitä tarkoituksella? Hullu ajatus, toivottavasti eivät :D rento ja leppoisa elämä ftw ;)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Itseasiassa, kyselin tuota samaa itsekin. Ja onko se ylipäätään hienoa? :D Minusta ei ainakaan.
Hyvältä näyttää blogisi ekat kirjoitukset! ;)

http://joinedthecult.blogspot....

Tosi erikoista.... Ja hei suuret kiitokset!
Nyt mä kiroan sun maapähkinäbanaanisuklaareseptin tuossa yllä, miksi olen töissä enkä kotona väsäämässä sitä?!!

sanna

Huippu kirjoitus! :)

Olen monen monta kertaa tullut ajatelleeksi, että olenko jotenkin epäonnistunut, kun kalenterini ei olekaan täyteen buukattu. Välillä poden jopa huonoa omatuntoa, jos olen ollut koko päivän kotona tekemättä mitään sen kummempaa. Osa ystävistäni/tuttavistani on juuri näitä kiireen keskellä eläviä, ja välillä tuntuu että he jopa kehuskelevat sillä, kun eivät ehdi kotona tehdä juuri muuta kuin käydä nukkumassa. Mutta niin, kommenttini pointti oli siis se, että olen itse huomioinut täysin saman asian. Päivät, jotka ovat täynnä menoja, toimintaa ja tehtävää, ovat parempia kuin ne, jolloin ei tehdä yhtikäs mitään. Ehkä tämä yhteiskunta, joka tällä hetkellä painottaa tehokkuutta ja tuloksellisuutta, on saanut tämmöisen ilmiön aikaan..

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Sanna!

Tiedän ihmistyypin :D Mä ainakin säästän mun unettomia öitä siihen, että on omia lapsia. Siihen asti vetelen tyytyväisenä 9 tunnin unientsiigailumaratoneja :D

mmiraaa

Oikein nappiin osuva teksti! Minulla on kokemusta asiasta, ei niinkään omalta kohdaltani vaan lähipiiristäni. Eräs minulle hyvin läheinen ihminen ajoi itsensä vaarallisesti loppuun, eikä tosiaan ollut koko elämän loppukaan lähellä. Onneksi olin kuitenkin hädän hetkellä paikalla, ja nyt hän voi erinomaisesti, vaikka joudunkin häntä välillä muistuttamaan omasta ajasta ja levon tarpeesta :) Yliväsymys tulee nurkan takaa ja yleensä burn outin partaalla oleva ihminen ei huomaa tilannetta itse eikä välttämättä kukaan ulkopuolinen - tällöin oikeista ja läheisistä ystävistä on korvaamaton apu!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Mira!

Ystäväsi on onnekas, kun hänellä on sinut pitämässä huolta! Niinhän se usein on, että lähipiiri huomaa ne loppuunpalamisen ensioireet paljon paremmin kuin henkilö itse!

Senni

Todella hyvä kirjoitus! Olen itsekin miettinyt samaa ja joskus tuntuu siltä, että pitäisi olla "huono omatunto" siitä, jos vain hengaa kotona ilman tehtävälistaa yhden viikonlopun! :D

Hullu maailma..