Yksi kavereistani meni naimisiin tänä kesänä ja tuli puheeksi häämatka. Hän sanoi, etteivät he oikeastaan pidä matkustamisesta, jonka takia eivät suuntaa häämatkallekaan ulkomaille. Minulla meinasi mennä viini väärään kurkkuun. En ollut aiemmin kuullut kenenkään sanovan näin. Kuulemma matkustaminen on ihan kivaa, mutta ei kuitenkaan siihen kulutetun rahan arvoista. Huomasin itsessäni ärsyttävän piirteen. Olisi tehnyt mieli kertoa sata syytä, miksi matkustaminen on niin palkitsevaa, vaikka itse inhoan juuri sellaista. Jos esimerkiksi joku sanoo ettei pidä lapsista, kaikki maailman äidit haluavat kertoa miksi äitiys on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. 

Jäin silti pohtimaan tuota pidemmäksi aikaa, sillä itse en oikein keksi mitään parempaa tapaa käyttää rahaa, kuin matkustaminen. Mikä siitä tekee itselleni niin tärkeätä? Mistä on tullut se sammumaton jano ja uteliaisuus uusien paikkojen koluamiseen, eri kulttuureihin ja ihmisiin tutustumiseen?

Aloin myös miettiä sitä, milloin rakastuin matkustamiseen? Veikkaan, että se tapahtui ensimmäisellä omatoimimatkalla 19-vuotiaana Jenkeissä. Tein vaatekaupassa työskentelyn ohella yökerhon narikassa satunnaisia vuoroja ja yhtenä iltana tapasin minua pari vuotta vanhemman tytön, joka kertoi vuokranneensa Floridasta talon kuukaudeksi. Mietin, kuinka hienoa olisi lähteä myös jollekin tuollaiselle reissulle ja tyttö ehdotti että lähtisin hänen mukaansa. Seuraavana päivänä olimme jo varaamassa lentoja. Tämä oli jotain ihan uutta, jännittävää ja villiä. Lähteä nyt toiselle puolelle maailmaa tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa. Samalla siinä oli jotain niin kutkuttavaa, kiehtovaa ja suurta vapauden tuntua. 

Reissu oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava. Monet hulluimmista tarinoistani on edelleen tuolta matkalta peräisin. Otimme esimerkiksi yhtenä iltana hetken mielijohteesta taksin Miamiin ja seuraavana bailasimme yökerhossa Floyd Mayweatherin kanssa. Kun palasin Suomeen jouluaattona niin monta kokemusta rikkaampana, tiesin että haluan jatkossa käyttää kaiken ylimääräisen matkustamiseen. Samana päivänä sain silloiselta poikaystävältäni Marokon matkan joululahjaksi. Taas retkahdin reissaamiseen entistä enemmän. Tutustuimme siellä paikallisiin ihmisiin, opettelimme surffaamaan, söimme katukeittiöissä ja otimme aurinkoa rannalla kameleiden seassa. 

Vanha klisee siitä, kuinka matkustaminen laajentaa perspektiiviä kaikkeen, pitää varsin hyvin paikkansa. Kun tutustuu balilaisiin katulapsiin tai tapaa puertoricolaisen, joka on joutunut kodittomaksi menetettyään työnsä New Yorkissa, laajenee oma maailmankuva aika paljon. Matkustaminen voi opettaa empatiaa, myötätuntoa ja avarakatseisuutta muita ihmisiä kohtaan. Kotiin tullessa voi olla vaikea enää sujahtaa samaan palapelin paikkaan, mistä on lähtenyt. On outoa kuunnella tarinoita siitä, kuinka koko elämä on pilalla kun floristi oli toimittanut vääränlaisia kukkia juhliin. Täällä ei ole muuttunut mikään, mutta sinä olet. Same same.. but different! 

Rooma 2014

Pariisi 2014

Pariisi 2015

Puerto Escondido 2014

Los Angeles 2014

Mazunte 2014

Pariisi 2014

Carrizalillo 2014

Puerto Escondido 2014

Palos Verdes 2014

Kommentit (23)

Vierailija

Word!! Mä en myöskään keksi mitään parempaa tapaa käyttää rahaa, ja häiden suunnittelussa parasta taitaakin olla häämatkan miettiminen.. :D

mjj

Olipas hyvä postaus! Itse olen elänyt jatkuvan matkakuumeen kanssa 12-vuotiaasta asti, vaikka perheeni ei koskaan ole sen enempää matkustellut. 16-vuotiaana aloitin työt koulun ohessa, ja omatoiminen matkailu sai alkaa. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin huomaan matkustavani usein ns. mukavammin (vältän kentällä nukuttuja öitä ja varaan usein hotellin hostellin sijaan, tosin sen usein ennemminkin matkakumppanin, kuin omasta toiveesta ;)) ja harmittelen, ettei kokoaikaisen, vakituisen työnteon ohessa tunnu vaan mitenkään riittävän aika (tai lähinnä kai pokka pyytää duunista palkatonta vapaata) hyödyntämään lentodiilien tai muiden vastaavieen nettisivujen erittäin helpoksi tekemää tarjousten käyttöön... Välillä sitä myös pysähtyy miettimään, olisiko ne kaikki "kovalla työllä" ansaitut rahat kannattanut käyttää johonkin ns. "järkevämpään" tai voisiko sitä jo perustaa perheen ja matkustaa kerran vuodessa jonnekin lämpimään (matkailu kun on lasten kanssa kuitenkin aina monimutkaisempaa kuin oman rinkan). Molempiin vastaus on ainakin toistaiseksi kohdallani ei :D Elämäni parhaat muistot ovat matkoilta, ja toivon niitä kertyvän lisää lukemattomilta, vielä tiedossa olemattomilta matkoilta :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tiedän tasan tarkkaan, mistä puhut! Ja jotenkin usein ne hostellit ja kentällä nukutut yöt ovat antaneet paljon enemmän. Kummassakin on toki omat puolensa! Ja samoja juttuja oon miettinyt myös rahankäytöstä, mutta tavallaan en halua käyttää rahaa nyt mihinkään ns. järkevämpään (esim. huonekaluihin, autoon jne.) sillä koen niitten sitovan minua liikaa tänne. Ja viimeisestä lauseesta oon ihan samaa mieltä! <3

Krista

Oon niin samoilla linjoilla sun kanssa! Sen on mielenkiintoista, kun jotkut haluaa sijoittaa elektroniikkaan tai kalliisiin laukkuihin. Itse olen niin pihi edellämainittujen suhteen, mutta matkailuun voisin sijoittaa kaiken ylimääräisen. Itse tiedän muutaman henkilön jotka eivät välitä matkustamisesta, mutta he ovat myös semmoisia jotka eivät paljoa olekaan matkustellut. Voisiko se olla yksi syy, ettei ole kokemusta tai ei uskalla. Toki meitä on moneksi eikä kaikki tykkää samoista asioista.

Itse olen sitä mieltä, että matkailu rikastuttaa kaikin tavoin. <3 Tällä on matkakuume ympäri vuoden :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Niiin, en mä näe sitä ihan noinkaan. Voi olla myös matkustellut ja sitten vaan huomata ettei se ole oma juttu. Onhan siinä kaikenlaista stressaamista ja se voi myös kuluttaa tosi paljon. Ymmärrän sen siinä mielessä, kun viihdyn itse myös hyvin kotona ja välillä tuntuu että on pakko saada vähän ladattua akkuja :D

Kotihiiri

Joo, tää on jännä aihe. Kyllä mä tykkään matkustaa tavallaan, mutta se ei jotenkin kiinnosta mua niin paljon kuitenkaan. Kaikki se järjestely ja epävarmuus ja tämmönen ahdistaa. On jotain paikkoja, joita haluisin nähdä, mutta ne ei ole ajankohtaisia just nyt. Nyt tykkään käyttää rahat johonkin muuhun.

Tykkään semmosesta extempore suomiroadtrippeilystä kyllä, mutta muuten viihdyn kotona. Ymmärrän niitä, jotka haluu nähdä maailmaa ja kokee asioita, mutta mä en kyllä saa ymmärrystä, jos sanon ettei matkustelu ole mulle tärkeää :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Siiis just näin! Yritin tossa ylhäällä just mainita että ymmärrän toisaalta tonkin puolen. En ollut ennen edes ajatellut sitä, että kuinka paljon jokin matka voi jopa ahdistaa. Mutta kun sitä miettii, niin sehän käy ihan hyvin järkeen. Ja on muakin joskus ahdistanut jonnekin meno, mutta sitten olen saanut aina kuitenkin siitä enemmän takaisin. Mutta kyllä mä ymmärrän, ettei kaikille matkustelu ole tärkeää. Eikä tarviikaan olla! <3

Levoton

Oon viimeisen kolmen vuoden aikana käynyt yli 20 maassa ja käytän aivan kaikki rahani matkustamiseen. Olen parhaillaan myymässä lähes kaikkea omaisuuttani, jotta voin taas palata maailmalle (lennot oottaa jo vaikka olen ollut takaisin Suomessa vasta pari päivää). Suomeen ehtii jämähtää paikoilleen sitten vanhempana, en nyt viitsi nuoruuttani kuluttaa täällä kun maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Reissussa oppii niin paljon itsestään ja toisista, että sitä ei mikään koulu korvaa. Kun olin eniten hukassa tulevaisuuteni kanssa, lähdin yli vuodeks reppu selässä talsimaan maailman ympäri. Koin paljon ja sain jotain suuntaviivaa elämälleni. Jos en reissaisi, olisin varmasti enemmän hukassa kuin reissun päällä olen. Ja Suomeen on ihana tulla kun tietää, että täällä on kaikki hyvin ja asiat rullaa entiseen malliin.

Nöpö

Hmm, kyllä voi olla hyvinkin avarakatseinen, vaikkei olisikaan matkustellut paljon. Itse näen työssäni paljon ihmisiä eri kulttuureista ja lähtökohdista. Olen myös kiinnostunut eri maiden historiasta, luonnosta, kulttuurista... En kuitenkaan koe, että minun pitäisi päästä itse paikan päälle kokemaan se kaikki. Olen aina kokenut matkustamisen stressaavana ja inhoan lentämistä. Työni on ihan tarpeeksi stressaavaa, joten (vähäisenä) vapaa-aikana haluan vain rentoutua. Tuli vain vähän paha mieli tuosta, että matkustelemisesta pitävät ihmiset olisivat ikään kuin parempia, rohkeita ja uteliaita. Moni oikeasti matkustelee myös ihan laput silmillä turistirysissä, missä ei todellakaan törmää paikallisten ihmisten todelliseen arkeen.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi nöpö, ymmärrän että tuosta tuli sellainen olo, mutta se ei ollut ollenkaan tarkoitukseni! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että matkustelu ei ole mikään paremman, rohkean ja uteliaan ihmisen mittari. Varsinkin kun tosiaan joillekin matkustaminen tarkoittaa kanariansaarille lentämistä ja suomalaisessa ravintolassa syömistä. Ja siinäkään ei ole mitään pahaa! Pitää tehdä niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos itse kokisin reissaamisen kuluttavana, en varmasti matkustelisi näin paljoa. Vilpitön anteeksipyytö siitä, että annoin kirjoituksellani tuollaisen kuvan <3

miltsu

Joka kerta yhtä hämmentävää, kun joku sanoo ettei pidä matkustamisesta :D ei vaan voi käsittää! Kaikilla tietysti omat mieltymyksensä, hienoa että meitä on moneksi:)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Niinpä! Ja mun mielestä oli toisaalta aika raikasta kuulla jonkun suusta ettei pidä matkustamisesta. Mua aina inhottaa kun jotkut tekevät asioita vain sen takia, että ne on "in" tai niin kuuluu tehdä. Musta on siistimpää että joku seisoo rohkeasti omien mielipiteidensä takana.

M

Samaa mieltä! Osaat kirjottaa niin hyvin (osaisimpa itsekin vielä joku päivä) ja nuo kuvat on mahtavia <3

Tuuli

Ihania kuvia! Ja oon niin samaa mieltä sun kanssa. Tuntuisi jopa haaskaukselta olla vain Suomessa kun tietää mitä kaikkea maailmalta voi löytää. Matkustaminen auttaa kokemuksen kautta myös ymmärtämään niin monia asioita. En tiedä juuri mitään parempaa kuin matkustaminen, jo se kutina matkalle lähdössä on ihanaa!

Mutta tietysti on ok myös ajatella, että matkustaminen ei ole oma juttu. Ja onhan se maailmalla lentäminen tosi epäekologistakin... Mutta minkäs teet. Kun on mentävä niin on mentävä. Meillä länsimaissa on valtavan suuri etuoikeus oikeasti matkustaa ja nähdä millaista muualla on.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sepä se! Pitää olla kiitollinen siitä <3 ja tosiaan, tuo ekologisuus on muakin kummitellut. Mutta toisaalta kun ei omista autoa ja asuu kerrostalossa, ja tekee päivittäin ekologisia valintoja niin omatunto pysyy puhtoisempana :D

marika

Oletko tehnyt postausta tuosta 19 vuotiaana tehdystä jenkkireissusta? Jos et niin olisi kiva nähdä kuvia sieltä ja muilta vanhemmilta reissuilta :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

En ole tehnyt! Silloin on ollut jotkut ensimmäiset digikamerat mukana, joten kuvat ovat sitä luokkaa :D

Tytti

Mielenkiintoinen postaus, kiitos! Itse en ole paljon päässyt matkustelemaan, tosin olen kovin nuorikin ja tällä hetkellä sen verran matalapalkkaisessa työssä, että saisi rankasti säästää, jos meinaisi paljon matkustella. Tänä vuonna kuitenkin tein viikon matkan kaverini kanssa erääseen "turistirysään". Eri sattumusten kautta päädyimme kuitenkin viettämään aikaa paikallisten ravintolatyöntekijöitten kanssa, ja se sytytti halun matkustella lisää ja tutustua eri kulttuureihin ja uusiin ihmisiin. Kun tulin takaisin Suomeen, en meinannut millään päästä takaisin omaan elämääni ja "kuplaani" ja suunnittelin jo, miten parin kuukauden päästä kesälomalla lähtisin varmasti jonnekin. Se vaihe kuitenkin oli ja meni - nyt olen taas tyytyväisenä kuplassani ja säästän rahojani ensi vuoden häitä varten. Häämatkaakin olen miettinyt - saa nähdä minkä verran rahaa häiden jälkeen jää. Miestä ei kiinnosta matkailu etenkään rantakohteisiin, joten ollaan mietitty mökin vuokraamista talvella Lapista. Laskettelua, hiihtoa, takkatuli, kunnon suomimatkailua. Ehkäpä sinne ulkomaille tulee myöhemmin matkusteltua, ehkä ei.. Olen sitä mieltä, että tuo matkustelusta tykkääminen on paljon kiinni luonteesta. Itse olen aika mukavuudenhaluinen enkä kovin stressinsietokykyinen, joten tuntuu että lomakin menee heti pilalle, jos kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut. Ja usein lomaillessa niin käykin, ettei kaikki vastaakaan odotuksia. Osa taas elää enemmän hetkessä eikä pienet vastoinkäymiset haittaa. Sitä ihailen. :)