Matkustimme maanantaina Panamaan Bocas del Toroon. Olimme niin lähellä Panaman rajaa Puerto Viejossa, että ajattelin että matkaan menisi n. 4 tuntia rajan ylityksineen. Matka oli kuitenkin yllättävän hidas, sillä seisoimme rajalla useamman tunnin helteessä rinkkojen ja muiden tavaroiden kanssa aina uudessa jonossa makselemassa milloin mitäkin. Kun vihdoin pääsimme veneeseen, alkoi jo hymyilyttää. Vain puolen tunnin venematka, jonka jälkeen istuskelisimmekin jo veden päälle rakennetun asuntomme terassilla. 

Emme kuitenkaan vielä osanneet odottaa sitä, mikä oli luvassa. Kukaan ei ollut syönyt vielä päivän aikana mitään, ja aloimme olla todella nälkäisiä. Päätimme kuitenkin, että otamme vain äkkiä taksin kämpille ja lähdemme sen jälkeen syömään. Yritimme saada taksia yli puoli tuntia, jonka aikana meille selvisi, ettei niitä mahda oikein saada Bocas del Torossa. Juuri kun olimme lähellä luovuttaa, saimme vihdoin taksin. Taas mieli kirkastui ja mielikuva terassista ja kohta laskevasta auringosta jaksoi pitää porukan mielen positiivisena. 

Kun menimme hakemaan avaimia, paljastui kuitenkin, että asunnossa oli tuplabookkaus, emmekä tulisi saamaan sitä. Seurasi soittelua eri paikkoihin ja asunnon omistaja pyöräili vihdoin selvittämään asiaa kasvotusten. Siinäpä sitten istuimme saaren kärjessä kymmenen laukun kanssa kuunnellen naisen selittelyjä siitä, kuinka tuplabookkauksia on ollut useamman päivän ja kuinka rankkaa hänen on ollut hoidella niitä. Aloimme olla niin kiukkuisia, sillä meille ei oltu ilmoitettu mitään, vaikka tuplabookkaus oli ollut jo tiedossa. 

Lopulta nainen varasi meille hotellista neljän hengen huoneen yhdeksi yöksi, joka kaiken lisäksi maksoi enemmän, kuin asunto. Päästessämme motellityyppiseen huoneeseemme kahdeksan aikaan illalla, ilman että kukaan on vielä syönyt mitään, alkaa tuntua jo aika epätoivoiselta koko matkan teko. Lopulta pääsimme syömään ja saimme positiivisemman vireen takaisin. Tällaista välillä käy reissussa. 

Tänään uusi yritys jonkun asunnon suhteen! Nyt lähden aamiaiselle!

 

Kommentit (6)

R

Voi ei! Inhottavaa. Matkustan Costa Ricaan huhtikuussa ja olen suunnitellut matkaa Cahuitasta Bocas del Toroon. Vinkkejä rajan ylitykseen?? Riittääkö muuten rajalla jos on paluu bussilippu takaisin CRaan? Luin jostain että vaativat todistamaan maasta poistumisen.

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Luulisin, että riittää! Meillä sattui hyvä tuuri, kun on jatkolento panamasta helmikuun lopulla, niin pystyin näyttämään sitä. Uskoisin kyllä, että bussilippu kelpaa yhtä hyvin. Ei mulla oikein oo vinkkejä muuta kun että varaa aurinkorasvaa, päähine, paljon vettä ja jotain snackia ja varaudu tosiaan että siirtymiseen menee yksi päivä kokonaan. :)

Eve

Tässä viiden monen monta tuntia kestävän bussimatkan aikana avasin sun blogin piitkän tauon jälkeen. Ajattelin ekaks lukea vaan pari matkapostausta kauniine kuvineen mutta pian huomasinkin lukeneeni jo parisenkymmentä tekstiä. Tuntui, että jonkinlainen flow iski päälle ja halusin vaan lukea lisää, samalla katosin täysin mielen maailmaan ja pari tuntia meni bussimatkaa ohi ihan huomaamatta. Mulla on nyt useamman vuoden ollut vaikeaa aikaa elämässä ja olo on tuntunut aika kurjalta. On ollut, muttei elänyt. Suorittanu, katunut menetettyä aikaa ja ohi lipuneita juttuja. Ei ole osannut unelmoida elämää eteenpäin, edes vuoden päähän. Mut tiedätkö, sun tekstejä lukemalla mulle tuli ihan mieletön halu kääntää asiat toisinpäin. Muuttaa muutettavissa olevia asioita, jotka ei elämääni tue, muuttaa omaa ajatusmaailmaa positiivisemmaksi ja uteliaammaksi, oppia saamaan iloa ja toivoa niistä ihan pienistäkin jutuista. Nähdä maailmaa, kokea asioita. Ja olla. Avata silmät. Joku sanois et höpöhöpö-juttuja, mut uusi vuosi, uusi ihana asunto ja sun blogin avaaminen sai heräämään mussa jotain piilossa ollutta. Sun ja monen muun bloggaajan teksteillä on oikeesti iso vaikutus ihmisiin. Kiitos sinulle. Oot mielettömän inspiroiva. Ja niin, maailma on aika hitsin kiva kanssa.

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Kiitos SINULLE Eve! Et tiedäkään, kuinka hyvältä tuntuu saada tällaista palautetta. Sun kommentti sai mun silmät kostumaan kyynelistä. <3 Elämässä tulee ja menee kausia, kun elää vähän puoliteholla, ja kaikki tuntuu vähän apealta, ja sitten kun sieltä horroksesta vihdoin herää, tuntuu kuin katselisi ihan uutta maailmaa. Joten nauti nyt siitä fiiliksestä, kun näkee taas asiat vähän kirkkaammin. Se on ihan parasta, mitä tiedän!