Olen miettinyt lähipäivinä pahuutta ja hyvyyttä ja sitä, onko meillä myötätuntoa luonnostaan vai onko sekin jotain, mikä meille on opetettu. Katselimme ensimmäisen jakson The Man In The High Castle-sarjasta, jossa siis kuvataan alternatiivista 60-lukua. Sellaista, missä natsit olisivat voittaneet sodan. 

En halua paljastaa sarjasta liikaa, mutta siinä oli esimerkiksi kohta, jossa ilmassa leijui tuhkaa ja sen todettiin tulevan sairaalasta, jossa kuolemansairaita ja pahasti vammautuneita poltettiin. Tämä sai miettimään, kuinka paljon pahuutta ihminenkin on jo täällä tehnyt, tekee edelleen ja voisi tehdä vielä pahempaakin, mikäli meidän moraalinen kompassimme olisi viritetty hiukan eri tavalla. 

Meille opetetaan jo pienenä, mikä on oikein ja väärin. Esimerkkinä: ihmisiä ei saa tappaa, eläimiä saa. Ei lapsille ole vielä aina selvää, mikä on moraalisesti hyväksyttävää. Itse olin välillä ihan kamala lapsena. Kerran vein parhaan kaverini tarhan pihaan ja jätin hänet sinne, vaikka hän ei osannut reittiä kotiin. Ja onhan Kärpästen herra myös yksi osoitus tästä. 

Näitä sääntöjä kuitenkin on miljoonia, jotka muodostavat pikku hiljaa käsityksemme maailmasta. Välttämättä näitä ohjeita ei ala edes kyseenalaistamaan, sillä lähes kaikki toimivat niiden mukaan. 

Ovatko kaikki hyveet siis lopulta opittuja? Olisiko ihminen luontaisesti antelias,oikeudenmukainen tai empaattinen, mikäli sitä ei olisi hänelle opetettu? Mitä ajatuksia teillä herää tästä?

 

Kuvat: Sara / Tickle Your Fancy

Kommentit (5)

Kultalintu

Moikka! Mielenkiintoista pohdintaa sulta :) Tämä tuli mieleen, en tiedä oletko ikinä kuullut Standfordin vankilakokeesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe

Tuloksena oli siis että ihmiset eivät synny pahoina, vaan esim. valta, auktoriteetti vaikuttavat siihen että ihminen kykenee pahoihin tekoihin. Itsekin uskon, että ihmiset eivät synny pahoina, vaan siihen vaikuttavat monet asiat. 

Myös natsisotilaat perustelivat hirmutekojansa sanomalla"tottelin vain käskyjä." 

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Olin lukenut kokeesta aiemmin, vaikken tosin muistanut sitä ennen kuin vinkkasit. Toi on kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen koe. Mitenköhän on sitten hyvyyden kohdalla? Koetko, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä? Hyvyys ei mielestäni tarkoita vain pahuuden poissaoloa. 

Vierailija

Useissa psykologisissa tutkimuksissa on todettu, että hyväntekeminen on ihmisen perustarve. Henk.koht uskonkin ihmisten olevan luontaisesti hyviksiä (lukuunottamatta joitakin vakavasti psyykkisesti sairaita ihmisiä). Toisaalta hyväntekemiseen liittyy myös oma hyvinvointi.. Kukapa ei haluaisi sitä hyvien tekojen aiheuttamaa "lämmin tunne rintaan", sitä fiilistä kun on tehnyt toiselle jotain hyvää. Asian on siis aika 50-50 kun tekee muille hyvää tekee samalla myös omalle hyvinvoinnille hyvää! :) Laitetaan siis hyvä kiertämään.<3 -S-

Vierailija

Hyvä kirjoitus! Mietin itse usein samoja juttuja. Tutkimukset viittaavat siihen että useilla eläimillä on taipumus auttaa toisiaan vaikka siitä ei olisi toiselle eläimelle suoraa hyötyä, mikä viittaa siihen että nämä ovat biologisia piirteitä myös ihmisissä. Aiheesta on todella hyvä kirja, jossa on paljon esimerkkejä siitä, miten eri eläimillä on käsitys esimerkiksi reiluudesta ja tasa-arvosta ja miten sairaita tai vanhoja lajitovereita autetaan: The Bonobo and the Atheist – In Search of Humanism Among the Primates. 

emolia

Moikka, kiva postaus, kuten kaikki sun muutkin.:) Tossa ylempänä olikin jo vinkattu Standfordin vankilakokeesta, ja natsien totteluista, jos aihepiiri kiinnostaa lisää niin suosittelen sua tutustumaan useisiin aiheesta tehtyihin sosiaalipsykologisiin tutkimuksiin ja ylipäätänsä sosiaalipsykologiaan, se tieteenala tuntuu antavan aika paljon vastauksia aiheisiin joista kirjoittelet blogissasi. :)