Olen pahimman luokan fiilistelijä, ja pystyn hehkuttamaan näennäisesti todella pieniäkin asioita päivittäin. Jollain tavalla tuntuu, että  on helpompi pysyä kiitollisena, kun huomioi asiat, jotka omaa päivää ilahduttaa. Tulen myös onnelliseksi silloin, kun poikaystäväni puolestaan fiilistelee minulle jotain asiaa. Pidän muutenkin seurasta, jossa kaikki tuntuvat ilahtuvan pienistä jutuista ja nostavat sillä tavalla koko ryhmän henkeä. 

Aloin pohtia sitä, kuinka meidän kaltaisemme ihmiset ovat varmasti rasittavaa seuraa joillekin. Mielestäni ihmisiä on tässä suhteessa kolmea eri tyyppiä. Fiilistelijät koettavat aina löytää jokaisesta tilanteesta jotain hienoa ja saattavat ilahtua silminnähden vaikkapa hienosta pilvimuodostelmasta. Kun jotain kivaa tapahtuu, fiilistelijän on pakko jakaa seurueelleen se, että "HEI miettikää, me ollaan nyt TÄÄLLä ja tää tapahtuu just NYT!”.  

Fiilistelijöiden vastakohtana on mielestäni valittajat, jotka  keksivät jokaisessa tilanteessa jotain, mikä on pielessä. Aurinkoisella ilmalla he alkavat etsiä varjoisaa paikkaa, koska kuitenkin kohta iho punoittaa tai auringonpistos yllättää. Hikikin valuu jo siihen malliin, että parempi olisi vain mennä takaisin sisään. Hänen on pakko raportoida kaikki, mikä voi mennä pieleen ja muistutella asioista, jotka eivät ole menneet ihan nappiin. Jos ruoka on aivan loistavaa ravintolassa, muistuttaa hän, että odotusaika oli kuitenkin aivan liian pitkä. 

Näiden lisäksi on chillaajat, jotka eivät tarvitse muistuttelua suuntaan tai toiseen. He taitavat oikeasti eniten nauttia tilanteista ja olla kussakin hetkessä läsnä. He eivät menetä malttiaan jonkin kurjan asian tullessa eteen, mutta he pystyvät pysymään rauhallisina myös kivojen asioiden edessä. Leuka ei välttämättä loksahda auki jokaisen tähtitaivaan, kolibrin tai meritähden kohdalla, mutta myöskään kaatosade, bussista myöhästyminen tai huono asiakaspalvelu eivät ole valittelujen arvoisia. Huonoja asioita ei tarvitse toistella tai pahimpaan varautua, mutta hyvistä hetkistä voi nauttia myös ilman jatkuvaa hehkutusta. 

Koetteko kuuluvanne johonkin ryhmään, tai ärsyttääkö joku ihmistyyppi teitä? 
 

 

Kommentit (13)

Krista

Pakko jakaa oma kokemus. Oltiin Berliinissä ja oli ihana aurinkoinen kevätpäivä. Istuimme terassilla ja joimme cokista. Siihen lähelle tupsahtaa mies joka alkaa soittaa kitaraa ja laulamaan. Siinä vaiheessa tuli vaan niin hyvä fiilis ja sanoin sen ääneenki, että wau mikä fiilis! Aurinko paistaa ja ihanaa musiikkia kuuluu taustalta, et vitsi kaikki on nyt hyvin. Siinä vaiheessa sain vähän outo katsetta matkakumppanilta, et oliko sulla jotain vahvempaa sun limussa :D

Juuri tuommoiset pienet asiat saa vaan niin hyvälle tuulelle ja mun mielestä niistä on hyvä sanoa ääneen jos vaikka toinen ei sitä huomaa tai itse osaa heti arvostaa. :) PS. ihania kuvia!

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Ymmärrän täysin! Itse olen joskus paljon pienempiäkin juttuja hehkuttanut ja saanut niihin samanlaisen vastauksen :D Ja joskus kyllä itsellenikin käy niin, että jää joku tuollainen juttu huomaamatta. Silloin on ihanaa kun joku kanssafiilistelijä sanoo sen ääneen. 

Unnukka

Nauroin ääneen kun luon fiilistelijän tuntomerkit: olen todellakin fiilistelijä-tyyppi, ja ymmärrän kyllä, että se voi käydä jonkun hermoille. Etenkin silloin kuin pitäisi toimia eikä fiilistellä :D pystyn repimään riemua melkein mistä vaan, ja unohdun tuijottelemaan milloin mitäkin omasta mielestäni kaunista asiaa...

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Hahaha :D Ymmärrän! Silti se on musta ihanaa, kun joku riemuitsee pienistäkin jutuista! :) Mutta se voi tosiaan käydä jonkun toisenlaisen hermoille :D

Anniina00

Pidän itseäni tosi kovana fiilistelijänä, mut pakko sanoa, että en kestä semmosta sanallista "me ollaan täällä ja tää tapahtuu just meille" hehkutusta. Tai kukin tietty reagoi omalla ominaisella tavallaan asioihin, ettei voi sanoa, että yltiöhehkutus ois jotenkin väärin. Mut jos näkyy vaikka just se upea tähtitaivas, niin mun pakko olla hiljaa, että pystyy sisäistämään sen:D Että jos alkaa hehkuttamaan pitkästi, niin tavallaan se kokemus hukkuu siihen sanahelinään. Hehkuttajaihmisellä ehkä se kokemus nivoutuu niihin sanoihin tiiviimmin tai jotain... on tarve ilmaista se kokemus ulospäin. Jännää:D tässä varmaan näkyy just introvertin ja ekstrovertin ero.

räyhis

Hehe, toinen täysin samoilla linjoilla! Hetken ihailun ääneen ilmaiseminen on tosi jees, mutta se ei saa varastaa itse hetkeä.

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Toi on ihan totta, mutta en usko että se välttämättä liittyy introverttiyteen. Olen nimittäin itsekin introvertti. Mulla vaan jotenkin se aina tuplaantuu se fiilis, kun saa jonkun kanssa sitä hehkuttaa :D mutta ymmärrän täysin sen, miksi se joitain ärsyttää! Ja myös sen, miksi jotkut haluavat nauttia asioista hiljaisuudessa. Munkin mielestä on paljon hetkiä, joita pitää arvostaa niin :)

Vierailija

Mun mielestä on vielä ainakin yks tyyppi ja se on sellainen ylipäätään voimakkaasti tunteva. Itse koen positiiviset fiilikset todella tunteella ja hehkutan ääneen tosi paljon ihania hetkiä. Toisaalta esim. huono asiakaspalvelu saa mut kihisemään ihan yhtä tunteella. Yritän kitkeä jälkimmäistä mutta se on yllättävän hankalaa, kun tunnen kaiken niin voimakkaasti!

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Oot muuten ihan oikeassa! :D on mussakin tuota piirrettä, mutta juuri kuin sanoit, olen myös koittanut kitkeä sitä. Kuitenkin tuntuu, että enemmän on niitä hyviä juttuja, mistä sitten haluaa avata suunsa. Mutta todella hyvä pointti! :)

fiiaemilia

Haha, joo tunnistan itseni tosta fiilistelijästä! Yritän löytää asioista aina positiivisia puolia ja innostun todella helposti pienistäkin jutuista. Ja tosiaan, oon oikeasti saanut siitä jopa "negatiivistä" palautetta, jotkut tuntuvat kokevan sen juurikin rasittavana luonteenpiirteenä. Mutta joo vastakohtaisesti mua ahdistaa turhasta valittajat, ja jotka tuntuvat yrittävän etsimällä etsien löytää joka asiasta ja joka ihmisestä jotain huonoa...

emiliaidamaria
Liittynyt22.12.2015

Oon fiilistelijä henkeen ja vereen :D mulla nousee tyyliin onnenkyyneleet silmiin kun merimaisema on kaunis ruotsinlaivan kannelta katsottuna xD

emiliaidamaria

Ipeeeeeeee

Oon ehdottomasti chillaajatyyppi, välillä liiaksikin. Toisaalta helppoa, mutta välillä tuntuu, että en reagoi jotenkin 'tarpeeksi' - vaikka kuinka isoja asioita tapahtuisi, saatan vain hymyillä yksikseni jossain nurkassa :D vaikutan varmasti joidenkin silmissä vähän valjulta kaverilta, jos ei mua tunne tai ei muuten vaan huomaa sitä, että mä vaan hiljaa nautiskelen.

Fiilistely on ihanaa ja saa muutkin huomaamaan iloitsemisen arvoisia asioita ympärillä. Huomaan, että itsekin sanon ääneen positiivisia asioita helpommin silloin, jos kuulija jaksaa innostua ja fiilistellä mukana ja olla ihan että NIINPÄ!!! Sen sijaan, että naurahtaa tai ohittaa koko jutun :D
Valittajia sen sijaan en voi sietää, ei vaan riitä ymmärrys. Luulisi, että jokainen tajuaa positiivisuuden olevan loppujen lopuksi helpompaa! Ei välttämättä joka tilanteessa, mutta sen kannalta, kuinka raskaalta elämä tuntuu. Joka ikinen ihana pikku kolibri piristää päivää, jos ne vain huomaa.

Lina-Maria

Mä tunnistan itseni noista kaikista - ja sanoisin, että eivätköhän kaikki ole silloin tällöin noita kaikkia (?) :)

Just eilen tapahtui tällaista: Olimme lähdössä poikaystävän kanssa kauppareissulle. Lähtiessä olin tosi chillista ja sanoin, että mennään vaan fiiliksen mukaan yhteen kauppaan ja sitten toiseen ja katotaan jos tulee matkanvarrella jotain muuta mieleen. Olin aivan jossain chill zen moodissa. Jossain vaiheessa mulle iski kuitenkin ihan kamala nälkä, ja sittenhän musta kuoriutui valittaja. Oli kylmä, pipo kutitti otsaa, väsytti, heikotti, nälätti... Kun olin saanut vähän välipalaa naamaan, olimme kävelemässä kotiin ja selitin jotain poikkikselle, kunnes täysin kesken lauseen käännyin katsomaan aivan mahtavan väristä pastellitaivasta ja iiiiiiisoa lintuparvea, joka kurvaili hienoissa silmukoissa auringonlaskun edessä - siinä vaiheessa olin täysin fiilistelijä ja hihkuin kuinka kaunis näky olikaan.

Joten ihan tilanteesta riippuu. :)

Toki voisin sanoa, että suurimmaksi osaksi valittajat ärsyttävät, mutta koen olevani silloin tällöin itsekin aikamoinen valittaja, joten en voi oikeen sanoa muuta kuin, että ymmärrän miksi joskus valituttaa. Fiilistelijät ovat söpöjä ja ihania, ja se on kyllä se paras fiilis kun itsekkiin on fiilistelijä päällä. Ja sitte taas chillaajia jotenkin arvostan tosi paljon. Ite tulee annettua tosi usein tunteiden viedä, joten kiperimmissä tilanteissa iskee yleensä paniikki. Chillaajat pitävät chillinsä silloinkin ja se on vaan jotenkin tosi ihailtavaa, ja haluisin oppia enemmän chillaajien asennetta itsekin. :)