Minua on aina kiehtonut kaikki se, miten kroppamme toimii ja innokkaana tutkin aina esimerkiksi verikokeitteni tuloksia. Tällä kertaa minulla mitattiin sydämen sykevälivaihteluita 3 päivän ajan. Tarkoituksena oli tarkastella sitä, miten vartaloni palautuu liikunnasta, stressistä ja miten ylipäänsä voimavarani ovat käytössä päivän aikana. Mittauksen ajaksi sain Wellnessfactoryltä laitteen, joka kiinnitettiin kahdella tarralla kehooni. Se ei oikeastaan tuntunut miltään ja melko nopeasti koko laitteen unohti. 

 

Päätin kirjoittaa aiheesta, vaikka se melko henkilökohtainen onkin. Tämä kuitenkin avasi paljon omia silmiäni hyvinvoinnin suhteen ja ehkäpä joku muukin haluaa tehdä itselleen tällaisen kartoituksen. Ulkopuolelta on nimittäin helppo nähdä, kun joku on melkein burn-outin partaalla. Itse sen usein huomaa vasta kun on liian myöhäistä.

 

Valitsin sellaiset päivät mittaukseen, jolloin tiesin kroppani joutuvan suhteellisen koville. Minulla oli ensin 10 tunnin työpäivä, joka päättyi vasta klo 22 ja seuraavana aamuna herätyskello soi jo viiden jälkeen. Rankkaa, mutta ei suinkaan mitenkään epätavallista vuorotyöläiselle. Stressireaktioon ja stressin sietoon vaikuttaa paljon, onko levännyt hyvin. Kaikki varmaan ovat joskus huomanneet, kuinka väsyneenä kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat elämää suuremmilta. 

 

Eilen tapasin sitten Suvi-Tuulin Helinin Wellnessfactorystä uudestaan. Oli aika kuulla mittauksen tuloksista. Vaikka koin ensimmäisten kahden päivän aikana itseni tavallista stressaantuneemmaksi, oli tulokset silti todella yllättävät. Punaiset pylväät ovat stressiä, siniset liikuntaa ja turkoosit palautumista. Sininen ohut viiva näyttää sykettä. Tältä kolmen päivän käyräni näyttivät.

 

Minulla näyttäisi olevan siis todella korkeat stressitasot jokaisena päivänä, jopa viimeisenä päivänä jolloin koin itse olevani todella rentoutunut. Kuulemma samanlaisia punaisia käyriä näkyy keski-ikäisillä toimitusjohtajilla. Tällaisia ei suinkaan pitäisi näkyä 24-vuotiaalla opiskelijalla. 

 

Toinen huolestuttava asia on se, että palautumista ei ole päivän aikana ollenkaan. Ainoa palautuminen, mitä minulla tapahtuu, on yöllä. Siinäkin on merkillistä se, että vaikka olen mennyt nukkumaan esimerkiksi ensimmäisenä yönä ennen kahtatoista, palautuminen alkaa vasta klo 01 jälkeen. 

 

"Kun illalla tehdään töitä, elimistö jää helposti "työmoodiin" eikä elimistön rentoutuminen pääse alkamaan halutulla tavalla. " Suvi-Tuuli kertoo. Uskon, että tämä on monilla iltavuorolaisilla ongelmana. Tämä taas johtaa siihen, että yön aikana tapahtuva palautuminen on huonoa. Omalla kohdallani palautumisen laatu oli todella hyvää, se vain alkoi aivan liian myöhään. Suvi-Tuuli ehdotti korvatulppien kokeilua nukkuessa. Joillain se blokkaa äänien lisäksi myös vaeltavat ajatukset. Aion kokeilla tätä ehdottomasti.

 

Mitatut tulokset antavat tarkan ja luotettavan kuvan siitä, kuinka paljon stressiä ja palautumista päivän aikana on koettu. Tuloksista ei kuitenkaan näe, onko koettu stressi positiivista vai negatiivista. Laitoin kuitenkin itse päivän mittaan ylös omia fiiliksiä ja tiedän, että suurin osa oli negatiivista stressiä.


[caption id="attachment_3431" align="aligncenter" width="759"]

Aika hurjalta näyttää tuo "pisin palauttava jakso oli 0 min."[/caption]

Se mikä yllätti, oli omien "rentoutumishetkien" näkyminen stressinä. Koska tämänhetkinen työni on sellaista koneella istumista ja olen ns. suorittava työntekijä, kaipaan vastapainoksi vapaa-ajallani jotain luovaa puuhaa. Kuitenkin parin tunnin piirustussessio, musisointi tai jopa mielenkiintoiset keskustelut, näkyvät stressitilana. Minun pitäisi siis malttaa päivän aikana pyhittää tietty aika esimerkiksi meditoimiseen. 

 

On nimittäin tärkeää, että työssä aiheutuneen kuormituksen jälkeen voimavarat pääsevät palautumaan. Vapaa-ajalla on suuri merkitys myös työssä jaksamisen kannalta. Luulin tekeväni kaiken "oikein" tässä, mutta oikeastaan vain kulutin itseäni enemmän tällä tavalla. "Hyväkin" stressi on pidemmässä juoksussa huonoa. Jos omat voimavarat eivät ehdi palautua päivän tai yön aikana, niinkuin minulla ei näyttänyt tapahtuvan, polttaa kynttilää helposti kummastakin päästä.

 

Voimavarojen pitäisi mennä U- käyrän muodossa. Niiden pitäisi olla siis tapissaan aamulla, kulua päivän mittaan ja palautua taas samalle tasolle viimeistään yön aikana. Omalla kohdallani kaavio näytti surulliselta porraskaaviolta. Ikinä ei voimavarat yltäneet siihen asti, missä ne oli edellisenä päivänä olleet. Kaikki voi arvata mihin tämä johtaisi pidemmässä juoksussa.

 

Analyysin jälkeen juttelimme siitä, mitä muutoksia voin tehdä, jotta voisin jatkossa paremmin. Aion nyt tehdä kalenteriini rutkasti lisää vapaa-aikaa. Yritän priorisoida asioita ja jättää kaikki ei-niin-tärkeä pois. Varaan aikaa myös muunlaiselle liikunnalle, kuin kovasykkeiselle tehotreenille. Pyrin siis lisäämään reippaita kävelylenkkejä ja muuta peruskuntoa kohottavaa liikuntaa.

Kommentit (22)

Räyhis

Ohhoh!
Kiitos kun jaoit tämän, teki muhun syvän vaikutuksen! Arvostan suuresti, että jaoit jotain näin henkilökohtaista. Pisti miettimään, pitäisikö omassakin päivärytmissä muuttaa jotain (aika paljonkin). Ehkä se stressi ei oikeasti olekaan mikään pikkujuttu.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ei tosiaan ole! Pienissä määrissä stressi voi olla positiivinen juttu. Monet sanovat, että saavat paineen alla enemmän aikaan. Mutta sitä unohtaa helposti sen stressistä palautumisen. Jos vääntää vaikka 4 päivää töitä aamusta iltaan ja sen jälkeen pitää yhden vapaapäivän, ei välttämättä ehdi palautua työrupeamasta kunnolla. Kannattaa tosiaan huolehtia siitä, että saa tarpeeksi sitä lepoa myös:)

Marja

Mitenkään nykyaikaisia elintoimintojen rekisteröintilaitteita väheksymättä, alalta itsekin valmistumassa olevana, en kuitenkaan ottaisi tällaisia mittaustuloksia turhan vakavasti. Pelkän sykkeen perusteella - ja vain kahdesta kohtaa (kuvan perusteella en tarkemmin näe) mitattuna - on mielestäni aika rikasta sanoa, että datasta voidaan päätellä stressi- ja palautumistasot. Sitä paitsi tulkinnassa on näköjään jätetty pois se tärkein data: omat fiilikset! Jos sinulla itselläsi on ollut rentoutunut olo niin käyrän väittämään stressiin en uskoisi. Toki tämä voi olla sitä positiivista stressiä, mutta jos siis olo on kaiken kaikkiaan ok niin miksi tehdä toimenpiteitä? Väliaikaista stressiä vuorotyöstä tulee varmasti, mutta se ei ole jatkuvaa ja välillä on ne omat tuulettumiskeinot. :) nämä ovat kyllä kivoja juttuja kun voi itsestään selvittää kaikenlaisia asioita, mutta muista, että laitteet eivät osaa katsoa kokonaisuutta :) halusin vain kommentoida, sillä itse omaa sydänfilmiäni mielenkiinnolla seuranneena voisin diagnosoida itselleni vaikka mitä sydänvikoja jos katsoisin pelkkää raaka dataa lyhyeltä aikaväliltä :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ehkä tässä olikin juuri pointtina se, että vaikka kokisi rentoutuvansa tekemällä jotain itselleen mielekästä puuhaa, ei välttämättä silti palaudu liian lyhyessä ajassa siitä koetusta rasituksesta. Niin harvoin ihminen itse tosiaan tajuu, että vauhtia pitäisi vähentää kun on vaikkapa monta kivaa juttua tekeillä. Olonsa saattaa kokea jopa kovin energiseksi vaikka olisi pitkään tällainen stressi päällä. Enkä välttämättä sanoisi tätä vuorotyöläisten ongelmaa väliaikaiseksi stressiksi. Monesti vapaapäiviä on vain yksi, jos sitäkään ja silloin ei välttämättä ehdi palautua pitkien vuorojen aiheuttamasta rasituksesta.
Tuossa olen samaa mieltä: ne omat tuulettumiskeinot on tärkeitä. Itselläni ne voisivat olla sellaisia, mitkä ei aina nostaisi niitä positiivisiakaan stressitasoja. Välillä tuntuu, että vapaa-aikanakin pitäisi aina tehdä jotain kehittävää ja saada jotain aikaiseksi :D Joskus olisi ihan tarpeen vain keskittyä siihen, että mieli lepää!

Naum

Kyllä se sydämensyke on sama, vaikka sen mittaisi kuinka monesta pisteestä tahansa ;)

Hanna

Hei toi kuulostaa todella kiinnostavalta ja hyödylliseltä! Blogisiko kautta pääsit ja sait noita mittauslaitteita käyttää vai muuten? Oon kanssa opiskelija (lukiossa tosin). Itseä kiinnostaisi todella, tuntuu et oon koko ajan kipeä, VAIKKA syön terveellisesti (oikeasti) ja liikun. Liikkumiseen tulee vaan aina tauko kun tuntuu että parin viikon päästä parantumisesta olen taas kipeä (kuvio toistui varsinkin viime syksynä). Tai sitten en vaan voi liikkua kun tiedän että jos teen treenin niin huomenna olen kipeä, ja se on raivostuttavaa. Tuntuu kyllä itse että olen aika stressaantunut, ja tää kaikki lisää vaan sitä ja kierre on valmis. Tulipa tilitys :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kuinka kurja kuulla. Mulla oli lukioaikana oikeastaan ihan sama ongelma. Sairastuin monta kertaa vuodessa angiinaan ja se oli tosiaan hirmu kuluttavaa. Oletko miettinyt, olisiko sun treenit niin kovia, että menet ylikuntoon? Joskus on nimittäin mahdollista saada ylikunto-tila päälle jo yhdellä treenillä ja se ilmenee flunssan kaltaisina oireina. Pääsin blogin kautta kokeilemaan tuota, mutta noita tehdään ihan yksityishenkilöillekin:)
Toivottavasti ei nyt ole mitään homeongelmaa tai vastaavaa, mistä sairastelut johtuu :/

ainor

Olipas mielenkiintoinen postaus! Itseäni myös kiinnostaa kaikki tällaiset testit, tulokset ja se miten keho toimii. Täytyypä tutustua noihin sivuihin hieman tarkemmin :)

Suvi

Tää oli tosi mielenkiintoista! Olis kyllä jännä saada itsekin tietää, minkälaisilla stressitasoilla sitä liikkuu, vaikka nyt esimerkiksi ei ole mikään äärettömän stressaava ja raskas elämänjakso menossa. Mutta voihan sitä alitajuisesti silti kelata jotain juttuja, mikä aiheuttaa stressitasojen korkealla pysymisen... Kiinnostavaa. Täytyy myös ite tutustua tarkemmin näihin juttuihin!

Kiitos, kun kirjoitit tästä!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiva kun tykkäsit Suvi:)
Joo siis ylipäätään jos on kova menemään, niin helposti on tajuamattaankin melko stressissä useasti. Ja helpomminhan sitä just tuntee itsensä stressaantuneeksi silloin kun on jotain raskasta käsillä ja tuntuu pahalta. Hyvälaatuinen stressikin voi kuitenkin olla haitallista pitkittyneenä, vaikka sitä ei tosiaan niin helposti tunnistakaan.

Marij

Mielenkiintoinen postaus ja tulokset!
Tosiaan kannattaa ehkä myös hellittää hetkeksi kun elämäntilanne vielä sallii sen :)

Itselläni olisi varmaan koko vuorokausi punaista ;) kun olen työssäkäyvä 4 lapsen äiti, joista nuorimmat on 1,5-vuotiaat kaksoset, jotke vielä huutelevat kaiket yöt...ainoa rauhallinen hetki on tämä pieni iltahetki, kun kaikki muut kaatuneet sänkyihinsä ja saa hetken lueskella blogeja...

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voin vain kuvitella! Toisaalta lapset varmasti antavat sitä energiaa omalla tavallaan hurjan paljon<3 Olen miettinyt tuota monta kertaa tuota vanhemmuuden tuomaa univajetta. Itselleni kun vaikuttaa niin paljon lyhyet yöunet. Jotkut taas pärjäävät vaikka joka yö nukkuisivat 5 h. Pienellä kauhulla odotan sitä aikaa :D

Hanna

Aivan mahtava postaus! Kattelin tässä samalla tv:tä kun luin tätä postausta, niin piti oikein laittaa tv mutelle, että sain keskittyä rauhassa lukemiseen :D olis tosi mielenkiintoista saada joskus itsekkin kokeilla tuollaista laitetta :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Hanna! Joo noi on mielenkiintoisia juttuja. Ja suosittelen ehdottomasti tällaista kokeilua, saattaa oppia paljon uusia juttuja:)

annemi / 52weeksofdeliciousness

Mielenkiintoinen postaus! Olin samanlaisessa testissä n 4 vuotta sitten ja olisi ehdottomasti mielenkiintoista kokeilla uudelleen, että miten erilailla kroppa toimii vanhetessaan ja elämäntapojen muuttuessa :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Todellakin! Itsekin aion mittauttaa uudestaan nämä myöhemmin, jotta näkee miten pienet muutokset ovat auttaneet :)

rita

Huhhuh, taidan samoin tein itse raivata kalenterista tilaa joogalle ja/tai meditoinnille. Tuppaan haalimaan kalenterin liian täyteen tekemistä, omaa aikaa ei ole. Ollenkaan. Nytkin olisi vapaata, niin istun nenä kiinni kirjassa laskin kädessä.. Jee :D Taidan pitää paussin ja vaikka vaan maata hetken.

Annu Saksa

Tää tulee ehkä vähän puskan takanka, mutta oman hyvin alkaneen treenin junnatessa paikalla aattelin et täältä saattas löytyä apua.. Tässä syksyn mittaa olen halunnut kiinteyttää kehoani ja saada lihasta. Homma on sujunut loistavasti ja tuottanut tulosta kunnes se töksähti yhteen ongelmaan (ei vieläkään ole apua löytynyt) nimittäin jenkkakahvoihin.. Se on kuitenkin aika yleinen ongelma varmaan kaikilla, joten aattelin olisiko siulla kiinnostusta/ aikaa tehdä postaus jossa esittelisit liikkeitä mitkä auttaisivat niiden pois saantiin? :) normaalia lihaskuntoa kyllä tulee tehtyä, mutta en tunne siitä olevan apua jenkkakahvoihin.. Mutta olen todella kiitollinen jos vaivaudut edes harkitsemaan asiaa! Ja koko tää siun blogin seuraamine on antanut vinkkejä omiin treenauksiin ja antanut motivaatiota kun katsoo tuota siun upeeta kroppaa. Hyvä sinä! :)

Roosa

Voi stressi! Se on kyllä merkillinen ilmiö. Itse elän mielestäni todella onnellista aikaa, kaikki on hyvin. Mulla on unelmieni opiskelupaikka, ok työpaikka ja ihana poikaystävä jonka kanssa muutettiin juuri ihanaan asuntoon. Ja ihania ystäviä! Mutta mikä ihme siinä on, että stressitasot tuntuu olevan korkeammalla kun koskaan. On ihan hölmöä, kun tiedostaa itsekin ettei ole varsinaista syytä älyttömään stressaamiseen, mutta silti se salakavala koko kehon ja mielen valtaava tunne pitää hallinnassaan. Tuntuu ettei stressaamisella ole mitään yhteyttä tosiasioihin, esim 3 vuotta sitten ajelehdin vailla opiskelupaikkaa tai tietoa tulevaisuudesta, siltikään en stressannut. Tuntuu kuin stressi olisi jokin sairaus jolle ei mahda mitään.:( Ja sen tosiaan tuntee joskus kropassaan ihan fyysisesti.

Jos vaan keksit tapoja, millä stressiä saa kukistettua ja mielen rentoutettua niin jaa toki täällä blogissasikin! Toki joskus rentouttava ilta ystävien kanssa tai kävelylenkki voi rentouttaa hetkeksi, mutta kovasti toivoisin löytäväni joskus tasapainon niin, ettei kokoaikaa tarvitsisi etsiä keinoja millä pystyisi rentoutumaan. Jooga tms rauhalliset tunnitkaan ei tunnu mulla tehoavan, kun sitten alan stressata siitä että millon ehdin niille ja jääkö mulla sitten salitreenit väliin ja sitten alan stressata kropastani ja huoh..... Oravanpyörä on valmis :D

Anni

Todella mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä! Itse olen helposti stressaantuva luonne, ja pyrin rentoutumaan kovasykkeisen urheilun parissa, joten olisi mielenkiintoista nähdä millaiset käyräni olisivat... :o Joskus sitä muuten stressaa työpäivän jälkeenkin vielä, vaikkei sitä aina itse tajua.