Olenkin kertonut, että lähipiirissäni on melkoisia urheilijoita. Nyt kuulin hyvältä ystävältäni huolestuttavan tarinan, jonka halusin jakaa hänen suostumukseellaan myös täällä varoittavana esimerkkinä. Ystäväni treenaa maratonia varten ja on todella päämäärätietoinen ihminen. Ihailen sitä, kuinka täysillä hän lähtee aina kaikkiin juttuihin mukaan. Tällä ehdottomuudella ja periksiantamattomuudella on myös kääntöpuolensa.

source

Hän oli niin innostunut keväästä ja juoksusta, että oli alkanut vetämään toinen toistaan pidempiä lenkkejä. Noin kuukauden verran hän on juossut tosissaan, kun se on tuntunut niin hyvältä. Aamulenkkinä oli mennyt yhtenä päivänä puolimaraton ja seuraavana päivänä oli taas houkuttanut pidempi lenkki. Tällä kertaa hän juoksi "vain" 15 kilometriä. Kroppa tuntui palautuvan niin hyvin, ettei lepopäiviä muistanut pitää. Kunnes yhtenä aamuna jo kilometrin jälkeen oli alkanut päässä huimata. Hän oli lyyhistynyt lenkkipolulle ja joutunut soittamaan ystävänsä hakemaan hänet sieltä.

Ystäväni kuvaili tunnetta ihan kamalaksi: kuin olisi ollut vahvassa humalatilassa, mikä ei vain lopu. Lyyhistymisen jälkeen joka päivä oli tuntunut samalta. Vaikka hän olisi ollut makuulla, tuntui että maailma ympärillä pyörii. Hän oli googletellut oireita ja päätynyt siihen, että hän on ylikunnossa. Ylikunto on ylirasitustila ja se on yleistä juuri kestävyyslajeissa. Se tarkoittaa sitä, että kroppaa on rasitettu niin, ettei sisäelinhermosto ja hormonijärjestelmä enää palaudu normaatilaan rasituksen loputtua. Ylikunnossa suorituksesi eivät enää parannu, vaan alkavat heikentyä.

source

Tämä ei suinkaan ole vain maratonjuoksijoiden tai ammattiurheilijoiden haitta, vaan akuutti ylikunto voi tulla jopa muutaman liian rankan treenin jälkeen, kun kropan ei ole annettu palautua rasituksesta. Oireet vaihtelevat, mutta niitä saattaa olla esimerkiksi leposykkeen nousu, nuhamainen olo, suorituskyvyn lasku,uupumus ja haluttomuus urheilua kohtaan.

source

Kannattaa siis kuunnella kehoaan ja muistaa että se lepo on vain elintärkeää. Ylikunnosta palautuminen saattaa olla hidasta ja silloin ei tulisi tehdä mitään kehoa rasittavaa. Jos tunsit piston sydämessäsi, etkä muista milloin olet viimeksi antanut kropallesi lepoa, pidä tänään urheilusta vapaapäivä. Jos treenaat aina kovalla intensiteetillä, voit kokeilla pitää kevyempiä viikkoja aina välillä. Usein niiden jälkeen voimatasot nousevat ihan uudelle levelille.

Omia kokemuksia saa jakaa kommenttien puolella! :)

Kommentit (48)

Anonymous

Hyvä muistutus lukijoille!Ja sitten vielä kysymys!Osaatko sanoa tai voisitko kirjoittaa liiallisesta proteiinin saannista.Itse liikun jumpien/salin merkeissä 4-5 krt viikossa sekä välipäivinä tulee kävelyä tai hölkkää tunti. TYömatkat pyörällä yhteensä 30min päivässä. Mitat 164cm ja 50 kg. olen meittinyt saanko liikaa proteiinia kun laskureiden mukaan sitä helposti tulee 40-42% päivässä. Olisiko hyvä siis osa muuttaa hiilareiksi ja rasvaksi? Syön usein kaksi rahkaa päivässä sekä lounallaalla kanaa tai jauhelihaa, jolloin proteiini tuntuu jo menevän yli 40%.Kokemuksia ?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei!Et mielestäni tuon mukaan syö liikaa proteiinia. Saantisuosituksethan riippuu vähän lähteestä, mutta usein 1,5 g/ painokilo on sopiva määrä liikkuvalle ihmiselle. Sinulle tämä tarkoittaisi 75 g proteiinia päivässä. 100 g jauhelihassa on vain 17,5 g proteiinia. Siitä en sitten tiedä, saatko tarpeeksi hiilareita ja rasvaa. Voit katsella tuolta netistä jotain laskureita ja laittaa kaikki syömisesi sinne. Ne näyttävät suuntaa antavasti sen, saatko tarpeeksi kutakin :)

Anna A

Paljonko se 40% on grammoina. Kannattaa muistaa, että tuo prosenttiluku on aina vain osuus kokonaisenergiasta, eikä tällöin kerro muuta kuin että saat suurimman(?) osan energiastasi proteiinista. Paljon liikkuvan tulee saada prodea noin 1,2-2,5g/painokilo. Jos proteiinin määräsi on tuossa välissä, saat proteiinia tarpeeksi. Oma jakaumani on suurinpiirtein 35/25/40 (P/HH/R). Rasvaakin olisi hyvä saada se 1g/painokilo ainakin.Ylikunnosta voin kertoa oman kokemukseni. Olen aina ollut ihminen joka vertaa itseään muihin ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi jos en pysty johonkin mihin joku toinen kykenee. Aktiivisina lentisaikoina tunsin huonoa omatuntoa siitä etten jaksanut juosta. Tämä johti siihen, että ylppärikeväänä aloin sitten harjoitella sitä. 2kk ja jaksoin juosta jo 10km alle tuntiin maastossa, lähtökohta oli sellainen 1km putkeen. Tämä siis lentiksen ja siihen liittyvän oheistreenin lisäksi. Loppujen lopuksi treenasin kesän aikana 2-3krt päivässä, yleensä aamulla puntille tai juoksemaan, päivällä tunti pari rantalentistä ja illalla treeni tai lenkille. Joskus vielä treenin jälkeen "pikku pyrähdys" ulkona. Tästähän oli seurauksena se, että seuraavan kauden aikana "kunto" lähti laskuun, koordinaatio takkusi ja voimatasot laski, mikä näkyi mm. hypyn korkeudessa. Ja luulin, että olen vain huonossa kunnossa ->lisää treeniä-> vielä huonommin jaksoi. Seuraava kesä ja kausi oli treenimäärältään järkevämpiä, mutta koska en missään vaiheessa levännyt kunnolla, suorituskyky oli edelleen huono. Itse koin itseni huonoksi urheilijaksi, missään vaiheessa en tajunnut että olisin voinut treenata LIIKAA. Tämän lisäksi vielä opiskelustressi päälle ja tuon vuoden jälkeen päätinkin lopettaa. Ja tuon ajan oppirahoja makselen oikeastaan vieläkin. Joudun opettelemaan alusta liikunnasta nauttimisen, sen milloin on hyvä patistaa itseään liikkumaan ja ylittämään itseään ja milloin pitää oikeasti levätä, pitääkö tuntea huonoa omatuntoa, jos treeni jää vaikka pitkän työpäivän vuoksi tekemättä. Ja sen, etten vertailisi itseäni muihin ja yrittäisin löytää ne omat vahvuuteni ja uskoa niihin. Tähän asti olen keskittynyt vain heikkouksiini ja niiden kehittämiseen ajatuksella "tuo jaksaa juosta maratonin, munkin pitää. Tuo kyykkää noin paljon, munkin pitää". Olen yrittänyt hakea hyväksyntää tekemällä asioita, joita arvelen muiden arvostavan enkä asioita joissa olisin itse hyvä.Pahoittelen pitkää postausta, mutta aihekaan ei ole mikään yksinkertainen :).-Anna-

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tuo muihin vertailu on tosiaan ikävää aina! Pitäisi keskittyä vain siihen omaan kehitykseen ja iloita niistä onnistumisista. Ja sitä varmasti helposti alkaa loogisesti kuvitella, että kun kunto huononee, pitäisi treenimäärää nostaa.Kiitos kun jaoit myös tarinasi! Levon merkitystä ei voi ikinä alleviivata tarpeeksi :)

Anonymous

MInulla tällä hetkellä tulee siis proteiinia päivässä helposti 120g jonka vuoksi mietin että pitäisikö prteiinista hieman luopua ja tilalle korvata rasvaa ja hiilareita....

Aino

Kiitos tarinan jakamisesta, oikeasti ylikunto ei ole pelleilyn asia - toivottavasti tää avaa monien silmiä sen suhteen! Se vieläpä tulee helposti just sellasille, jotka aloittelee liikuntaharrastusta ja kropalle tulee liikaa rasitusta liian lyhyessä ajassa, josta se ei pääse palautumaan kunnolla... Been there done that :/

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo toi on ikävää! Ja siinä helposti menee ihan fiilikset koko harrastukseen ja kuvittelee et "tää urheilu ei oo mun juttu". :/

Aino

No sanoppa muuta :( Toivottavasti ei haittaa, haluaisin linkata tän mun tulevaan postaukseen joka sivuaa vähän samaa asiaa? :)

Tanja/ life of tanja

Mulla terveellisyyden tavoittelu ja liikunta lähtee helposti lapasesta. Tulee vaadittua helposti liikoja itseltään ja aina pitäisi muka pystyä parempaan. Kroppaani olen tyytyväinen, olenhan sen kovalla työllä tällaiseksi saanut, enemmänkin mua aina pelottaa jo näkyvien tulosten menettäminen.Mulla kävi tuossa muutama viikko sitten lopulta niin, että treenauksesta lähti kaikki ilo pois. Tuli jumpattua täysin ilman motivaatiota, toisin sanoen vain "pakon edestä". Jouduin käymään itseni kanssa kunnon motivaatiokeskustelut, että sain treenin aikaiseksi, treeni ei luistanut toivotulla tavalla. Tuntui, että kehityksen sijaan otin kokoajan takapakkia. Treenin jälkeen olo oli todella heikko ja huono, vaikka ruokavalio oli kunnossa. Olo muuttui flunssaiseksi ja kuumekin nousi. Pakko oli silti treenata, koska niin muutkin teki ja tosiaan pelkäsin sitä, mitä tapahtuisi jos lopettaisin kuntoilun. Luin sitten netistä tuosta ylikunnosta ja tunnistin itsessäni lähes kaikki oireet. Siitä hetkestä lähtien multa lähti suorituspaineet pois ja opin paremmin tuntemaan rajani. Mulla on edelleen hiukan hakusessa se mulle sopiva liikuntamäärä, mutta eiköhän se kokeilemalla vielä löydy! Omaksi onnekseni huomasin nuo ylikunnon merkit niin aikaisin, että pelkkä liikuntamäärän vähentäminen jo auttoi :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo sitä usein vain paasataan siitä, kuinka itsensä pitää haastaa ja "kipu on ystävä". Sitten saattaa hämärtyä ne oman jaksamisen rajat. Se on pahinta, että liikunnnasta lähtee ilo ja siitä tulee suorittamista. Onneksi tunnistit ylikonnon ja osasit ottaa taukoa treenistä. Kyllä se oikea liikuntamääräkin varmasti löytyy ja nyt ainakin osaat tunnistaa, milloin alkaa mennä överiksi se treenaus! :)

Tiina Vuorenpää

Tullut valitettavasti itsekin kokeiltua tämä tila, hoitui pois onneksi suht helposti pois. Silloin itse keskityin tanssiin ja kisaamiseen lajissa. Valmentajalla osansa vahingossa. Itse pääsin helpommalla.. muutama kilpakumppani on pysyvästi vammautuneita, toisilla polvi ja toisilla selkä. Lajiensa valmentajilla on tärkeä rooli tällaisessa myös. Varoittavana esimerkkinä olen kertonut tarinani myös ystävälleni. Urheiluhullu olen edelleen, mutta no erilaisilla rajoilla nyt :) Kiitos tästä!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Olet ihan oikeassa tuossa! Valmentajalla on vastuullinen rooli tässä. Ja valmentajan ammattitaitoon pitäisi pystyä luottamaan niin, että voi aina keskittyä antamaan kaikkensa, huolehtimatta tällaisista asioista. :/

mea

Hui! Sitä lepoa on niin vaikea muistaa kun on kaikkea kivaa urheilullista tekemistä aikataulussa :-( Pitäisi kuitenkin muistaa edes yhden kerran viikossa ottaa se täyslepo. Herättävä kirjoitus, kiitos tästä!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Mea! Niinhän se on! Ja inhottavaa välilla kun intoa olisi urheiluun vaikka muille jakaa ja sitten pitääkin pitää lepopäivä. Se on kuitenkin niiin tärkeää! :)

Anonymous

Been there done that. Herättelevä kirjotus ja hyvä muistutus lukijoillesi, kiitos! Toivottavasti ystäväsi on jo parempaan päin :/

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kurjaa, että sinäkin olet joutunut kokemaan tämän! Ystäväni voi jo paremmin :) Toivottavasti lukijat malttavat pitää myös niitä lepopäviä tämän jälkeen!

Inka

Eilen juuri viettelin lepopäivää treenintäyteisen viikonlopun jälkeen :) Välillä on hyvä myös ottaa kokonainen kevyempi viikko tai ns. herkistelyjakso. Oma kärsivällisyyteni ei vielä ihan niin suunnitelmalliseen keventelyyn riitä.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Mulla tulee aina ihan sattumalta välillä tuollaisia kevyitä viikkoja. Huomaa kyllä niiden jälkeen että rauta nousee taas ihan uudella tavalla :) Suosittelen kokeilemaan! ;) Eihän sitä ihan kokonaan liikkumatta tarvitse olla.

Sara

Kiitos, ansiostäsi jäin kotiin lepäämään salitreenin, kun flunssainen olo aamulla. Tuntuu tyhmältä, kun takana on rentoja päiviä, mutta ei tässä kunnossa kyllä kuulu salille mennä. Kiitos. :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo kipeenä pitää levätä rauhassa! :) Hyvä että jäit lepäilemään!

Julia

Hyvä että puhut täällä myös levon tärkeydestä! :) Mä olen itse joutunut huomaamaan sen merkityksen kantapään kautta, sillä menin itsekin juurikin ylikuntoon viime keväänä kun mulla oli niin kova kuntoiluflow joka päivä päällä etten mä millään malttanut levätä.Ei olisi kannattanut, mä olin sen jälkeen jonkun aikaa liikuntakiellossa ja sen jälkeen mä sain palautella romahtanutta kuntoa takaisin lähinnä kävelylenkeillä jotka saivat sisältää muutaman lyhyen hölkkäspurtin. Mutta joo, jatkossa muistan ainakin että se lepääminen suoritusten välillä ei ole mikään vitsi.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Se on harmi, että monet joutuvat kokemaan tuon tuolla tavalla kantapään kautta! :/ Kiva kun jaoit kokemuksesi! Ehkä nämä herättävät jonkin himotreenaajan vähän hölläämään tahtia! :)

Hectoralberto

hei te pari anonyymia kmeamntoijoa, pite4e4kf6 site4 aina heitte4e4 tollasta ylimieliste4 le4ppe4e4 "kaupunkilaisia" tai muita kohtaan tyyliin Joo kylle4 muakin naurattaa taas te4e4, mite4 te4e4lle4 maallla on tiedetty jo kauan..!?! lapsellista piikittelye4... jakakaa mieluummin omia neuvojanne nokkosen tai muiden syf6te4vien villikasvien ke4ytf6ste4!nokkosta muuten kannattaa poimia paikoilta, joissa niite4 kuseskelevia koiria ei ole, tai muita nitraattile4hteite4, kuten peltoja tai laskuojia. nokkonen siis sitoo itseense4 typpee4, jonka vuoksi nuo nitraattipitoisuudet voivat olla korkeat maapere4ste4 riippuen. mutta toisaalta nokkosen terveysvaikutukset ovat niin hyve4t, ette4 pieni altistuminen tuskin haittaa, site4 paitsi nitraatteja on paljon myf6s joissain teollisesti tuotetuissa ruuissa, joten jos ve4ltte4e4 niite4 muuten, niin tuskin nokkosesta on haittaa.

Kirsikka

Tuo ylikunnon välttäminen on asia, josta todellakin kannattaa huolehtia riittävällä levolla ja ravinnolla, koska kunnollinen palautuminen voi kestää vuosia :/ Vedin aikoinaan (useamman vuoden tuloksena, kuukauden kestävä liikarääkki ei varmasti saa yhtä pitkäkestoisia ongelmia) itseni aivan piippuun, ja meni monta vuotta, ennen kuin palautuminen oli edes lähellekään samaa luokkaa kuin aikaisemmin. Ehkä se on kehon suojautumismekanismi, että pistää heti hyvissä ajoin kapuloita rattaisiin, jos on jo kerran ollut kovilla. Minulle eräs lääkäri sanoi, että ylikunto vaikuttaa myös maksaan ja glykogeneesiin/glykogenolyysiin, ja sehän taas suoraan liittyy palautumiseen/jaksamiseen. Tulipahan ainaki opittua oman kehon tärkeys ja se, että sitä pitää todellakin kuunnella! :) Ei kehokaan voi nauttia, jos ei mieli nauti.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hui! Kurjaa, että säkin olet kokenut tuon. Kuukauden rääkistä ei varmaankaan kestä tosiaan noin kauaa palautua. Pitää kuulostella kroppaa ja hellittää heti kun tuntuu siltä, että kroppa alkaa reistailemaan. Nyt olet ainakin oppinut tärkeän asia, eikä varmasti tule enää vedettyä kehoa niin koville! :) Kiitos kommentistasi!

Nella

Hieno ja ajankohtainen kirjoitus - kevättä kohden kun jengi tuntuu aina alkavan harrastaa vielä entistä enemmän liikuntaa. Ylikuntoa on podettu täälläkin, ja opittu kantapään kautta että välillä on vaan pakko levätä.Kiitos hienosta postauksesta! Ja toivottavasti ystäväi on jo toipunut.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Nella! Ja ihan oikeassa olet! Muuten kroppa sanoo itsensä irti. Ystävä on onneksi jo paremmassa kunnossa! :)

Milla

Hyvä postaus! Itsekin lievästä ylikunnosta kärsinyt, ohi meni parin viikon levolla. Pahinta siinä on kuitenkin se, että innostus liikuntaa kohtaan katoaa täysin, ja saa oikein hammasta purren patistaa itsensä liikkumaan :/ Nyt onneksi taas liikunta on ihanaa, kunhan muistaa levätäkin tarpeeksi! :-)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Milla! Onneksi olet löytänyt liikunnan ilon uudestaan! :) Se on kyllä äärimmäisen tärkeää.

Anonymous

Täällä ilmottautuu yksi ylikunnosta kärsinyt. Oirelistan näin lehdessä ja tunnistin itseni. Ajatukset pyöri pelkästään jumpissa ja salilla käymisessä. Ahdisti jos ei päässyt salille. Tunnin jumpan jälkeen vedin vielä salitreenin päälle. Nälkä ei ollut ikinä joten en syönyt. Ja öisin ei saanut unta. Onneksi tunnistin oireet ajoissa ja pidinkin itselläni parin viikon pakkolevon

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hui! Kuulostaa kamalalta :( Onneksi maltoit pitää taukoa liikunnasta! Varmasti nyt on mukavampaa urheilla :)

Anna

Kiva postaus! Ajattelin muuten kysyä, että miten saa selkäkivun pois? Mun tutulla on ollu aluks kipua lonkassa, sitten se on noussu selkään. Ei oo ollu mkn iso juttu, jumi vaan kuulemma, sanottiin päivystyksessä et ota buranaa.. Miten sitä sais omilla keinoilla pois? Ja toinen, miten saa vähän vattaaa pois ilman et alkaa lähteen muualta hirveesti rasvaa?

Anonymous

Täsmälaihdutusta ei ole, been there done that, eka lähti tissit ja sitten vatsa :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei Anna! Niin kuin tuossa jo Anonyymi vastasi, sellaista ei valitettavasti ole kuin täsmälaihdutus. Joillain ihmisillä kerääntyy rasva eri paikkoihin kuin toisilla. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan Kaisa Jaakkolan Hormoonitasapaino-kirjan. Siellä on paljon ihan käytännön vinkkejä ja ohjeita. Ja selkäkivusta pitää keskustella lääkärin tai fysioterapeutin kanssa :)

Anna A

Buranakuuri voi olla hyväksi, jos siellä on niin kova jumi että on vähän tulehdusta. Kuurin jälkeen venyttelyä, varsinkin pakaran,lonkan ja takareiden lihaksille. Hyviä liikkeitä löytyy netistä, sieltä valikoimaan ne itselle sopivimmat. Lämpö ja piikkimatto auttaa myös.Oma fyssarini antoi sellaiset ohjeet, että 3krt viikossa 3-5x30-90s venytyksiä ongelma-alueille (itselläni lonkankoukistajat, pakarat ja takareidet, tyypillinen istumatyöläinen). Venytys ei saa käydä kipeää, mutta venytyksen pitää tuntua.-Anna-

Bea

Ylikunto tuli todistettua omalta kohdaltani viime syksynä. Koulu ja työ stressasivat ja olin juuri aloittanut pt:n avulla treenaamisen. Aluksi kaikki oli kivaa ja sujui hyvin, mutta kun reilun tunnin kovan salitreenin lisäksi piti vielä joka päivä käydä ainakin 40 minuutin kävelyllä, joka ikinen päivä, alkoi homma mennä överiksi. Stressasi ja väsytti koko ajan, syke huiteli korvissa, treeni ei maittanut ja alkoivat monta kuukautta kestävät uniongelmat. Lopulta minut havahdutti tilanteesta toinen sääreni, joka kipeytyi niin pahasti, että kaikki yli viiden minuutin kestoinen kävelykin sai jäädä pariksi kuukaudeksi. Kävin kuvauttamassa jalkani, mutta mitään vakavaa ei onneksi löytynyt. Pari kuukautta salitreeniin keskittymistä ja paljon enemmän lepoa. Lisäksi muutkin muutokset elämässä auttoivat paljon. Nyt jalka on taas lähes kunnossa ja kunto palannut normaaliksi. Opin, että laatu ennen määrää - myös treenien suhteen. (:

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei Bea! Kiva kun jaoit oman kokemuksesi! Tuossa alkoi vain ihmetyttämään, että eikö PT:lläkin ole jonkinlainen vastuu tuollaisessa tilanteessa? Mielestäni ammattitaitoon pitäisi kuulua se, että tunnistaa milloin asiakas ei enää nauti tekemisestä. Ja aika hurjalta muutenkin kuulostaa tuo treenimäärä. Mukava kuulla, että kunto on taas normaali ja jalka on kunnossa! :)

Anna A

Voi olla vaikeaa, jos ei kerro PT:lle kaikkea liikkumista. Ei munkaan valmentaja tunnistanut mun ylikunto-oireita, koska eihän se voinut tietää, mitä kaikkea touhuan treenien ulkopuolella.Vastuu on molemmilla, asiakkaan tulee olla rehellinen PT:lle. Hyvä PT puolestaan pyrkii tietenkin tunnistamaan asiakkaan olotiloja.-Anna-

HerminiCa

Hmm kyllä on hyvä muistutus tämä! Mun kavereista yksi on täysin addiktoitunut liikkumiseen, niin pahasti ettei se tyttö edes sairaana jää lepäämään vaan kävelee vähintään tunnin lenksun... entinen futari ja jääkiekkotyttö ja edelleen pikajuoksija... Harrastaa kaikkea salitreenistä kuutamohiitoon. Noh homma on ollut sellasta että ei ole pitänyt moneen vuoteen AINUTTAKAAN lepopäivää... ei edes aurinkolomilla tai jouluaattoina. Homma meni sitten ylikunnon puolelle, 3kk liikuntakielto ja jäätävän huono olotila, epämääräsiä tuntemuksia, nuhaisuutta jne... kaikkea mitä tuossa mainitsit. Oli aivan järkyttävää katsoa vierestä kun toinen ei meinannut silloinkaan pysyä paikoillaan, vaan tyttö oli aivan romahduspisteessä päivät, levoton ja ahdistunut. Onneksi ne 3kk meni ohi, kroppa palautui siinä ajassa ja nyt on myös ymmärretty että edes yksi täyslepo sinne liian rankan treenaamisen oheen (sillä ei ne monien tuntien treenit joka päivä hyvää tee, eikä tavoittetakaan sillä tavalla synny) on lisätty :)http://lolimte.blogspot.com

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hui! Kuulostaa kamalalta. Ja sitä on aika avuton sivustakatsoja tuollaisessa tilanteessa :/ Onneksi hänellä kroppa palautui kuitenkin noinkin nopeasti. Valitettavan moni joutuu kokea tuon itse, ennen kuin uskoo sen levon tärkeyden.

Esme

Lepo on yhtä tärkeää kuin itse urheilukin! Löysin sun blogin illan pikkutunneilla ja ihastuin, kiva saada listaani lisää fitness/urheilublogeja!

Mrs. H

Hei oikeesti tärkeä aihe!! Kirjotin itsekin samasta aiheesta vähän aikaa sitten, kun törmäsin todella hyvään artikkeliin: http://myonlycompetition.blogspot.fi/2013/04/fitness-vuoristorata.htmlTo... juttu auttaisi kaveriasikin ymmärtämään, että enemmän ei ole aina parempi.. Mua ainakin auttoi ja olen viime viikkoina treenannut paljon tasaisemmin, oikeanlaisilla tehoilla ja kunnon lepopäivillä ja treeni on tuntunut tosi hyvältä!Ihana blogi sulla, oon jo pitkään seuraillut :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei Mrs. H! Todella hyvä tuo kirjoituksesi. Täynnä käytännön vinkkejä ja helppoja muistisääntöjä :) Kiitos siitä! Sitä välillä unohtaa, että ne kevyetkin treenit on tärkeitä. Usein ajattelee, että turha mennä ollenkaan jos ei jaksa vetää täysillä! Kiitos paljon, kiva kuulla! :)

Mrs. H

No niinpä, kuulostaa tutulta. Ei se enempi aina olekaan parempi ;) Hyvä jos oli apua!