Sain postaustoiveen, jossa pyydettiin kirjoittamaan miten suhtaudun seläntakana puhujiin ja kateellisiin/katkeriin ihmisiin. Puhuimme tästä aiheesta kaverini kanssa viime viikolla sattumalta muutenkin ja totesin ettei minua oikeastaan hirveästi nykyisin kiinnosta, mikäli minusta puhutaan selän takana pahaa. 

 

Olen joskus teiniaikoina kuullut itsestäni niin hurjia juoruja, ettei enää mikään onnistu satuttamaan. Ja miksi toisaalta pitäisikään? Ne henkilöt jotka tätä harrastaa, eivät kuulu minun lähipiiriini, joten heidän mielipiteensä eivät minulle kuulu. 

Sehän on aivan selvä, ettei kaikkia voi miellyttää. Eikä mielestäni kannata edes yrittää. Niin kauan, kun on itselleen uskollinen ja tekee niitä asioita mitä rakastaa, on oikeastaan ihan sama mitä muut ovat siitä mieltä. Muut ihmiset eivät tiedä kaikkea sinun elämästäsi, joten he eivät voi sitä myöskään kritisoida. Ystäväpiiri taas kannattaa pitää sellaisena, jossa pahan puhumista ei harrasteta muutenkaan. Kun on hyvä luottamus, voi ärsyttävistä asioista sanoa suoraan. Se on muutenkin paljon tehokkaampaa, kuin kolmannelle osapuolelle valittaminen. 

Yleensä ne, ketkä puhuvat sinusta pahaa ovat joko kateellisia sinulle, tyytymättömiä itseensä tai kokevat sinut uhkana heidän omille tavoitteilleen. Mitenkään yleistämättä, mielestäni usein ainakin naiset haukkuvat niitä jotka pärjäävät paremmin kuin itse jossain asiassa, vaikka oikeasti kannattaisi reippaasti mennä juttelemaan tämän ihmisen kanssa ja oppia hänen onnistumisistaan. 

 

Minusta on aina ihailtavaa kun joku on rohkeasti oma itsensä, välittämättä muiden mielipiteistä. Sellainen haluan itsekin olla. 

Kommentit (17)

Vilhelmiina

Loistava kirjoitus - olen täysin samaa mieltä! Olen jotenkin itse asettanut asenteeni selän takana puhujien "yläpuolelle": heillä on varmasti itsellään paha olla, mikä valitettavasti purkautuu toisista pahaa puhumalla. Eihän se ole itseltä pois, jos jollakin menee hyvin, joku on menestynyt elämässään, omistaa kauniita vaatteita tms. Silloin, kun on sinut itsensä kanssa, suhtautuu asioihin nimenomaan niin, että ihailemiltaan ihmisiltä voi oppia uutta ja vilpittömästi iloita siitä, että jollain menee hyvin. Ja niinhän se menee, että positiivisuus vetää positiivisia asioita puoleensa :)

Tiina

Pakko todeta, että taas on yks mahtava kirjoitus :) Sopii positiivist energiaa huonoihin aamuihin.

Salla

Tähän taitaa ikäkin vaikuttaa. Minä ainakin olen huomannut, että nykyään välitän muiden mielipiteistä paljon vähemmän kuin nuorempana.
Eräs minua nuorempi työkaverini tuli kerran kysymään, onko joku puhunut hänestä pahaa, kun oli kuullut jotain siihen viittaavaa. Hän suhtautui asiaan jotenkin niin suurella tunteella, että oikein hämmästyin. Totesin sitten vain että en ole kuullut, ja sanoin ettei sellaisista kannata välittää.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Totta! Mutta toisaalta ikä tuo itsevarmuutta ja perspektiiviä asioihin muutenkin, joillekin enemmän, joillekin vähemmän :)

Amanda

Minustakin on yläasteaikoina liikkunut uskomattomia huhuja liikkeellä, osa satutti ja osan pystyi päästämään toisesta korvasta ulos. Tekstisi kuitenkin kosketti aivan yllättävällä tavalla! Itse en hyväksy paskanpuhumista tai muutakaan, mutta huomasin kohtaa "Yleensä ne, ketkä puhuvat sinusta pahaa ovat joko kateellisia sinulle, tyytymättömiä itseensä tai kokevat sinut uhkana heidän omille tavoitteilleen" -lukiessani, että tässäpä syy, miksen pidä yhdestä tutustani lainkaan.

Ensinnäkin hän on harmittavan menestynyt, harmittavan kaunis ja harmittavan itsevarma. Lisäksi hän on ärsyttävän kovaääninen ja yltiöpositiivinen. Usko tai älä, mutta viimeinen lause kuvaa myös minua itseäni. Tiedän piirteen useinmiten muita ärsyttäväksi, ja osaksi myös siksi en kai hänestä pidä. Eli jos toisen piirre ärsyttää, kannattaa etsiä sitä samaa piirrettä itsestään.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Nyt olet asian ytimessä! Itsestään voi oppia, ah niin paljon, kun seuraa omia reaktioita muihin ihmisiin. Ja sitten niitä voi työstää itsessään, kun tajuaa miksi ei pidä jostain muusta. :) Mä pidän noita huonoja fiiliksiä yleensä sellaisina tienviittoina omaan itseen tutustumisessa. Aina välillä joku ärsyttää, eikä se ikinä johdu siitä toisesta ihmisestä loppujen lopuksi.

Jasmiina

Hei, milloin on tulossa vastauspostaus tuohon jonkinaika sitten olleeseen kysymyspostaukseen ? :-)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Heii, se on purkutyön alla! Olen jakanut sitä osiin jonkin verran, mutta menee vielä hetki ennen kuin saan julkaistua. :)

iina-maria

Itse olen juuri katsonut nonviolent-communication workshopia. Eli siinä psykologi puhui/kertoi miten kommunikoida ilman henkistä väkivaltaa ja asettamatta toista viholliseksi.
Opin siitä miten sinua ilkeästi kritisoivat henkilöt eivät oikeastaan sano mitään SINUSTA, vaan OMASTA ITSESTÄÄN.
Ja miten sitte ohittaa ilkeät sanat ja puheet niin, ettei ne satuta sinua? Mieti miltä paskaapuhuvalta tyypistä saattaa oikeasti, sisimmässään tuntua (esim hän on surullinen, turhautunut, vihainen). Ja miksi? (Ja workshopissa "miksi" kysymys oli ennemminki: what is this person's NEED? Esim tarve tuntea itsensä itsevarmaksi. Ja nyt hän puhuu pahaa muista, sillä hänentarpeensa ei toteudu/täyty)
Noilla kysymyksillä ja vastauksilla tajuaa, ettei paskanpuhuja edes puhu sinusta, vaan yrittää väärällä tavalla viestittää omaa pahaa oloaan!

http://youtu.be/XBGlF7-MPFI

Tossa linkki workshoppiin (jos ei toimi niin youtubessa hakuun "nonviolent-communication" ja se on "session #1" ja video jossa on oranssipaitanen mies). Mun mielestä oli todella todella mielenkiintonen ja valaiseva! :D psykologi ite on vähän omituinen mies ja voisi jättää kitara-laulunsa pois, mutta oli ihan hauska!
Ja kestää tosiaan 3 tuntia, mut oli sen arvoinen - itse katsoin kahdessa osassa ja tein videon mukana sitä harjotusta :)
Kehotan katsomaan, jos kiinnostaa!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos!!! Ihan mielettömän mielenkiintoisen kuuloinen. Alan heti katsomaan! ;) <3

Mari

Tää on mielenkiintoinen aihe. Itsekin olen kasvanut ympäristössä, jossa huhut kiersivät ja siihen on kai sen kautta turtunut, koska nykytyöelämässä musta yritetään saada otetta sanomalla "se ja se tuli sanomaan mulle niin ja niin, koska sä puhuit jollekin toiselle sitä ja tätä". En oikeen ymmärrä miksi mua pitäisi kiinnostaa jonkun toisen sanomiset itsestäni, koska yleensä keskusteluni jonkun toisen kanssa ovat olleet jotain täysin harmitonta työelämän ulkopuolista jauhantaa näissä tilanteissa.

Sitten toisaalta kuulin kuinka musta puhutaan selän takana paskaa tietyissä piireissä, mutta ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Siinäpähän puhuvat, jos ei kerran muuta tekemistä ole. En minä tästä voi muuttua kuin paremmaksi ;)