Sain inspiraation tähän tekstin lukijalta, joka sanoi usein miettivänsä tekemisissään sitä, mitä muut ajattelevat? Olin pitkään itse samanlainen. Tein asioita, joita kuvittelin että minulta odotettiin, enkä edes tajunnut kuinka paljon se pidätteli minua. Asetin itse itselleni näkymättömiä rajoja, joita ei sopinut ylittää. Parikymppisenä koin elämäni ensimmäisen kunnon kriisin, identiteettikriisin. Havahduin nimittäin silloin siihen, ettei minulla ole hajuakaan kuka minä olen.

 

Se oli todella vaikea ja pitkä prosessi, mutta myös tärkein ja hienoin opetus tähän astisessa elämässäni. Olin ollut 15-vuotiaasta asti seurustelusuhteessa ja jossain vaiheessa aikuistumista sitä kasvoi toiseen ihmiseen niin kiinni, ettei tiennyt mihin itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Ravistelin itseni irti siitä minästä ja niistä ennakko-odotuksista joita minuun kohdistettiin ja se oli paikoin melko kivuliasta.

 

Kuitenkin muiden ihmisten mielipiteistä välittäminen on asia, josta kannattaa ennemmin tai myöhemmin päästää irti. Nykyään tuntuu hassulta ajatella, että joskus olen saattanut jättää jotain tekemättä pelätessäni muiden suhtautumista asiaan. Ja mitä niiden muiden puheisiin tulee, mitä niillä oikeastaan on väliä?

 

Yleensä ne ketkä pui kamalasti muiden ihmisten asioita ja arvostelevat toisia, on niitä ketkä eivät itse uskalla tavoitella omia unelmiaan ja siksi heitä sapettaa muiden onnistumiset. Kun itse kuulen muiden arvostelevan ihmisiä keitä he eivät tunne, saatan välillä sanoa vähän turhankin tiukasti siitä. Toisinaan taas ajattelen, että tällä henkilöllä on itsellään itsetunto kovin huono ja pidän mölyt mahassani. Joka tapauksessa mielestäni muiden arvostelu on inhottavaa itsensä jalustalle nostamista. Joten minkä takia tällaisilla mielipiteillä edes olisi mitään arvoa?

 

Ja silloin kun uskaltaa tehdä niitä asioita mitä oikeasti sisimissään haluaa, eikä pidättäydy pelon takia, huomaa helpommin ketkä niitä oikeita ystäviä onkaan. Ja muutenkin elämästä tulee paljon helpompaa kaikin puolin.

 



“Be who you are and say what you feel, because those who mind don't matter, and those who matter don't mind.”


-Bernard M. Baruch

 

Mukavaa lauantaita toverit!

 

 

Kommentit (25)

Laura

Moikka!
Itsekin joku päivä tätä asiaa pohdein ja en voi kuin yhtyä mielipiteeseesi. Olet täysin oikeassa! Ihanaa kun joku muukin uskaltaa ajatella samalla tavalla. Kiitos ihanasti kirjoitetusta tekstistä. Go girl!

Karoliina

Moi! Tosi hyvä kirjoitus ja oikeassa olet :) Musta tuntuu ainakin omalla kohdallani, että kun ikää tulee lisää niin pystyy enemmän kulkemaan omaa polkuaan eikä niin välitä muiden mielipiteistä. Kivaa viikonlopun jatkoa! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moikka! Kiitos :) Kiva kun tykkäsit. Ja noinhan se usein menee. Harmittavan moni silti elää koko elämänsä tuskaillen muiden mielipiteitä, joka on tosi surullista :/ Kivaa alkuaviikkoa sinne!

Tiinuska

Uskon, että monet asiat elämässämme tapahtuvat syystä, vaikka tapahtuneen merkityksen saattaakin ymmärtää vasta vuosien päästä. Tämä varmasti kuulostaa kornilta, ja ehkä onkin, mutta mä uskon löytäneeni sun blogin vuosi sitten syystä. Ensin inspiroit mua esimerkilläsi voimaan fyysisesti tosi paljon paremmin (ja myös aloittamaan blogin tuosta matkasta :)). Nyt kun jonkinlainen fyysinen balanssi on saavutettu, on ollut mahdollista avata mieli myös henkiselle hyvinvoinnille ja niille unelmille, joita en ennen osannut/uskaltanut edes kuvitella.

Nämä sun kirjoitukset eivät siis voisi tulla parempaan aikaan omaan elämäntilanteeseeni! Ne antavat minulle rohkeutta ja valavat uskoa, joka on pitkään ollut kadoksissa. Minusta tuntuu, että nyt, 30-vuotiaana, mä uskallan vihdoin alkaa taas unelmoida ja tehdä töitä unelmieni eteen :) Kiitos ihanasta blogistasi, joka toimii inspiraation lähteenä minulle ja monelle muulle! ♥

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kiitos ihanasta kommentista! Tuli ihan sairaan hyvä mieli <3 Toivottavasti pystyn inspiroimaan myös jatkossa!

Tiia

Miten kirjotitkin näin sopivaan aikaan tän, oon nimittäin ihan tässä kuukauden sisällä heränny siihen etten tiiä yhtään kuka olen. Ja se on kieltämättä kamala oivallus ja tekee kipeää. En vain tiedä mistä lähtisin etsimään itseäni. Olisko sulla jotain vinkkejä? Miten sinä "löysit" itsesi?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

No se olikin aika vaikeaa. Jouduin jokaisen asian edessä kysymään itseltäni, mitä mieltä MINÄ olen tästä? Koitin olla välittämättä muiden mielipiteistä, jotta löytäisin omani. Samalla ehkä karisi tietty mustavalkoisuus ja tajusin, että se on enemmän kuin ok, ettei kaikkiin asioihin ole valmista mielipidettä. Sitten kun kuulee monien kantoja johonkin asiaan, voi alkaa muodostaa omaansa. Ja se auttaa myös, että ei edes yritä laittaa itseään mihinkään valmiiseen muottiin. En mä edelleenkään tunne itseäni niin hyvin kun varmasti pitäisi, mutta ainakin oon tyytyväinen että musta tulee kokoajan enemmän itteni eikä kukaan muu. Näitä on hankala selittää näin :D Kyllä säkin vielä itsesi löydät, oon siitä ihan varma <3

maria

Mullekin tämä teksti kolahti ja kovaa. Itse olen juurikin tällaisessa hankalassa tilanteessa ja mulle tuli mieleen, että oliko mitään kirjaa, joka olisi auttanut sua, tuonut helpotusta tai vain kolahtanut juuri tuossa tilanteessa? Kaipaisin jotain sellaista luettavaa enkä ole toistaiseksi löytänyt mitään.. Olet ihanan positiivinen!

Salla

Toi on hyvä pointti että olemalla oma itsensä löytää myös ne todelliset ystävät. Itsekin olin nuorempana sellainen, että yritin aina miellyttää kaikkia. Nyt vanhempana taas on joku palanen loksahtanut paikalleen, koska en enää jaksa välittää. Jos sellainen "mua pidetään varmaan ihan tyhmänä" -ajatus nousee päähän, mietin vaan että ihan sama. Ja yllättäen oon huomannut, kuinka paljon ihania ihmisiä oon vetänyt puoleeni. Tuntuu siltä kuin olisin paljon suositumpi kuin ennen, ja juuri sellaisena kuin olen.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei toi on ihan totta! Kyllä se aitous aina vetää muita ihmisiä puoleensa. Ja itse ainakin ihailen eniten sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat olla erilaisia ja tehdä niitä asioita mistä tykkäävät. Kyllä se on aina ihanaa kun joku tekee jotain intohimolla tai täydestä sydämestä. :)

Jenna

En voisi olla enempää samaa mieltä sun kanssa. Olemalla oma itsensä ja tietämällä, mitä haluaa nauttii elämästä enemmän. Toisten kautta eläminen ei ole nautinnollista, se on feikkiä ja voi johtaa itsensä kadottamiseen. Nuorena sitä totta kai ottaa vaikutteita ja on luvan kanssa hölmö, mutta vanhempana ne palaset sitten alkavat loksahdella! :)

Ellen

Moikka! Ekana haluan sanoa, että sun blogi on aivan ihana! Löysin tän muutama kuukausi sitten ja en oo kyllä löytänyt toista blogia, jossa ois yhtä ihananoloinen tyyppi kirjoittamassa yhtä ihania juttuja! Kiitos siis lukuhetkien tarjoamisesta! Mulle tuli kieleen sun tekstejä lukiessa, että voisit tykätä tästä tarinasta, joten linjaan sen sulle! En tiedä ootko jo ehkä lukenut tän, mutta unelmista ja tavoitteista ja elämästä puhuttaessa palaan ite usein tähän tarinaan. http://www.wanttoknow.info/051230whatmattersinlife

Eipä mulla muuta kun että hyvää joulunodotusta!! Terkkuja Australiasta!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moi Ellen ja kiitos ihanista sanoistasi! Itseasiassa luin vähän aikaa sitten yhdestä blogista tuon saman tarinan ja linkkasin sen silloin täälläkin. Olit ihan oikeassa, että se tosiaan kolahti ;) Silti tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa se usein unohtuu. Pitää aina palata tosiaan tuohon, kun tuntuu ettei tiedä mitä elämällään tekisi!
Ihanaa joulunodotusta myös sinne Australiaan!:)

Räyhis

Ihana postaus, ja tuo lausahdus lopussa! (:

Mussa eniten ajatuksia herätti tuo, kun kerroit omasta seurustelusuhteestasi (p.s. ihanan rohkeaa! Huomaa, että annat bloggaamiselle oikeasti kaikkesi!).
Mä itse vältän seurustelua juuri sen takia, että mä tiedän olevani itse vielä ihan täysin kesken ihmisenä. Tän voi totta kai sitten jossain vaiheessa kätevästi sekoittaa rakkauden pelkoon, mutta koetan pitää tän oikean ajatuksen päätökseni takana kirkkaana mielessä. Oon siis itse vielä tosi nuori, että en hukkaa elämääni tähän ajatukseen. :D Musta on tärkeää pärjätä ensin itsekseen ja olla täydellisen sinut itsensä kanssa, vasta sitten on rahkeita rakastaa toista kunnolla.

Kiitos ihana Elsa! ♥

Nora

Tää teksti etenkin osu ja uppos. Mä olin itse teini-ikäsenä kunnon seinäruusu ja muiden miellyttäjä - onneks vaikeuksien kautta voittoon ja löysin myös itseni ja onnistuin pääsemään ns "ylikiltteydestä" ja muiden miellyttämisestä eroon ja löytämään edes hippusen sitä omaa itseäni :) Sitä tuntu aina että jää kaveriporukkansa alle, onneksi vaihtui ajan saatossa ystävätkin sitten niihin oikeisiin ystäviin ;)

Ehdottomasti jään lukemaan sun blogia, itsekkin olen lähikuukausina alkanut enemmän ja enemmän kiinnostua siitä mitä suuhun nappailee ja käymään salillakin säännöllisemmin ystävän kera, toisiamme tsemppaillen! :) Ihana blogi!