Sain kommentin edelliseen postaukseen, jossa pohdittiin sitä miten bloggaus on melko egoistista hommaa. Lina-Marian mielestä nykyään sosiaalisen median myötä on muutenkin noussut tällainen "itsensä jalustallenostamiskulttuuri". Ja että eikö ole outoa blogata vain omasta itsestä

En usko, että paljon itsestään kuvia ottavat tai omasta elämästä bloggaavat ovat narsisteja. Termi on kuitenkin melko rankka, eikä sitä sovi käyttää väärin. Uskon, että ihmisissä löytyy niitä, jotka haluavat esille ja niitä jotka pysyttelevät mielummin poissa parrasvaloista. Jotkut tuovat itseään esille sosiaalisissa tilanteissa, toiset kirjoittavat mielipidekirjoituksia, kolmannet ryhtyvät esiintyviksi taitelijoiksi ja pääsevät estradilla aina siihen huumaan. 

Omien kuvien jatkuva räpsiminen ja niiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on toki vähän hassua. Uskon, että joskus syynä voi olla huono itsetunto tai hyväksytyksi tulemisen tarve. Kuitenkin toisaalta itse katselen usein mielummin kuvia juuri henkilöistä. Satunnaiset ruoka- ja maisemakuvat ovat mukavia, mutta jos esimerkiksi Instagram-tili on pelkästään niitä, lähtee se usein pois seurantalistaltani. 

En kuitenkaan näe niin ongelmallisena tuota, että ihmiset jakavat asioita juuri omasta elämästään. Mielestäni se on juuri se, joka tekee sisällöstä mielenkiintoisen. Asiatekstejä, tutkimuksia ja uutisia voi lukea muista kanavista. Kirjoittajan oma persoona tulee näkyä blogikirjoituksessa, muutoin siinä ei ole mitään tarttumapintaa. Joskus olen törmännyt todella laadukkaisiijn blogeihin, joissa on mielettömät kuvat ja asiapohjainen teksti. Nämä blogit jäävät kuitenkin lopulta lukematta, sillä kaipaan siihen juuri niitä omia mielipiteitä, omaa näkemystä ja kerrontaa siitä, miltä tämä juuri kirjoittasta tuntuu.

Se on vähän sama kun kaunokirjallisuudessa on minä-kertoja, pystyy päähenkilöön usein samaistumaan paljon enemmän. Blogitekstejäkin voi mielestäni kirjoittaa kahdella eri tavalla. Otan tähän nyt esimerkin kuvitteellisesta tilanteesta, josta voisi kirjoittaa tällä tavalla tuomatta itseään tekstissä esille: 

"Esplanadilla on avattu uusi liike x, jossa on avajaistarjouksena kaikki huonekalut -50 prosenttia. Liike keskittyy Industrial-tyylisten huonekalujen ja pohjoismaisen design-tavaroiden myyntiin. Avajaisissa tarjottiin samppanjaa ja ruokapuolesta vastasi ravintola x. Paikalle oli saapunut suuri joukko median edustajia ja bloggaajia." (Kuvituksena olisi muutama kuva huonekaluista ja yksi liikkeen edestä ulkoa)

Versus henkilökohtaisempi ote:

"Kävin espalla x liikkeen avajaisissa. Olipa Esplanadi muuten kaunis tähän aikaan vuodesta. Istahdin penkille ennen sitä seuraamaan ohikulkevia ihmisiä ja nauttimaan syysauringosta. Avajaisissa oli huikeat ruoat tarjolla, täytyykin koittaa tehdä oma versio näistä rullista pian kotona, rakastan nimittäin tuollaisia pikkuruokia! Liike itsessään oli täynnä kaikkia sisustusunelmia, ja minuun iski paha sisustuskärpänen."(Kuvituksena olisi pari fiiliskuvaa aurinkoisesta esplanadista, yksi kuva liikkeestä, yksi ruoasta ja yksi bloggaajasta.)

Luen paljon mielummin tällaisia kirjoituksia. Lina-Maria mietti myös sitä, miten nykyään itsensä ylivertaiseksi nostaminen on hyväksyttävää tai jopa ihailtavaa. Itse en näe sitä kuitenkaan näin. Mielestäni blogien suosio perustuu pitkälti juuri siihen, että kirjoittajat ovat ihan tavallisia ihmisiä, eivätkä yritäkään olla mitenkään parempia kuin muut. Kun lukee samantyylisten ihmisten juttuja, voi inspiroitua itsekin jotenkin helpommalla. Sillä tavalla "hei, mäkin pystyn tohon"-fiiliksellä.

Mitä ajatuksia teillä herää aiheen tiimoilta?

Kommentit (16)

emma

Oon samaa mieltä sun kanssa, monet laadukkaat mutta persoonattomiksi jäävät blogit jää lukematta. Blogit, joissa kirjoittajan persoona tulee esille, ovat paljon mielenkiintoisempia. Hyvinä esimerkkeinä esim. sun ja Vivian Valpurin blogit! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiva kuulla, että koet mun blogin sellaisena, jossa persoona tulee esille <3 Kiitos!

Nanna

Hei, olipa niin kiinnostava aihe että täytyy ottaa kantaa. Mä en koe että bloggaaminen olis itsensä alustalle nostamista tai itsensä mainostamista, vaan bloggaus on enemmänkin tapa ilmasta itseään. Samalla siinä vaan tulee tuottaneeksi viihdettä blogin teemaan liittyen life-stylestä, muodista, meikeistä tai hyvinvoinnista kiinnostuneille lukijoille, joita kiinnostaa seurata mielenkiintoisia ihmisiä. Toisaalta samalla bloggaaja saa hirveän suuren vallan vaikuttaa lukijoihinsa, kuten mainitsemassasi esimerkissä. Ensimmäisen kävisi melkein mainoksesta, mutta toisesta mainostavuus on vaikeampi lyötää, vaikka se siellä on. Olet varmaan vahingossa valinnut tälläiset esimerkit, mutta samalla nostit esille ongelman joka mielestäni on omasta elämästään bloggaamisessa suurempi ongelma, kuin itsensä jalustalle nostaminen. Omasta elämästään kirjoittaessa bloggaajan on helppo "piilomainostaa" tuotteita tekstin lomassa ja tällöin lukijan käsitys todesta ja mainoksesta hämärtyy. Tämän kehityksen koen vaarallisempana blogimaiselle viihteen tuottamiselle, kuin että bloggarit nostettaisiin jalustalle.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Niiin, no tuohan ei varsinaisesti mainostamista ole, vaan "tiedottamista". Blogaajat ei saa rahaa tai mitään muutakaan etua tuollaisista jutuista, mutta saavat usein kutsuja esimerkiksi avajaisiin. En sen takia koe sitä itse mitenkään ongelmalliseksi, sillä perinteisen median edustajat ovat siellä samalla tavalla mukana. Nykyään tuntuu, että aika monilla bloggaajilla on säännöt selvillä yhteistyössä toteutettujen postausten kanssa ja ne merkataan selkeästi. Ja hyvä näin :) Ymmärrän kyllä huolesi ja hyvä pohtia näitä juttuja!

miksu

Hei anteeks mutta kauanko meinaatte nyt siis asustaa New Yorkissa ja mitä menittekään sinne puuhaamaan?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei Miksu, ollaan täällä ihan turreina nyt 3 kk, jonka saa viisumittomana olla! :)

Meryl

Olen samaa mieltä että bloggaus on narsistista ja omaan itseen keskittyvää. Ennen ei varmasti käytetty maatalousyhteiskunnassa niin paljon aikaa vain oman itsen miettimiseen. Ja jopa vielä 90-luvulla valokuvia otettiin toisista, ei itsestä ;D Toisaalta en itse ole blogannut, joten en tiedä. Juuri tämä itsekeskeisyys on syy, miksi en uskalla lähteä bloggaamaan. Sanottavaa minulla olisi..! Tai toinen yhtä suuri syy on se, että yksityisyys on minulle kultaakin kalliimpaa - jotenkin pyhää :)

Kuitenkin saan inspiraatiota blogeista, joita luen, vaikken itse haluaisikaan jakaa tai "myydä" yksityiselämääni muille. Luen vain muutamaa, positiivisten mutta syvällisten ihmisten blogia (sinun, Vilma P:n, Didemin, Natalien). Te bloggarit kuitenkin annatte uusia ideioita ja toivoa elämään. Ristiriitainen kommentti! :D

Mutta ehkä bloggauksen kaikkia ulottuvuuksia ei vielä tiedetä, kun ilmiö on niin uusi. Että millainen olisi esimerkiksi vanhus, joka olisi blogannut koko elämänsä, teinistä asti..? Kokisiko hän, että hänen elämänsä on jotenkin kapeampi/ ei niin arvokas kun se on netissä näytillä..? Kokisiko hän, että jotain jäi elämättä: elämä ilman sen tallentamista...?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Niin, ihmiset varjelevat yksityisyyttään tosi eri tavalla. Itse en ole ikinä kokenut siitä olevan mitään haittaa, että olen avoin. Uskon, että sellaisille ihmisille, jotka varjelevat yksityisyyttään todella kovasti, ei välttämättä sovi bloggaaminen kovin hyvin. :)

Kultalintu

Moi! Hyvä kirjoitus ja kiinnostava aihe, pointsit siis siitä :)

Itse en koe et bloggaajat nostaa itseään jalustalle, tai että blogi olisi sitä varten. Ja yleensä tekstistä pystyy rivien välistä lukemaan onko tyyppi itteensä täynnä vai ei - tai millainen ylipäätään on.

Lähinnä blogeissa ihmetyttää se, jos/kun kaikki postaukset ovat yhteistyöpostauksia ja kaikki vaatteet/meikit saatu jotain kautta.. se tekee pesäeron bloggaajan ja taviksen välille!

Mutta pakko myöntää, jos Instagram-profiili on täynnä vain selfieitä, käy mielessä, että onko tyypin elämässä muuta sisältöä kuin oma napa :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Haha, joo I know! Ja tosiaan, tuo on tosiaan ikävää, varsinkin jos blogista tulee vain yksi mainospaikka ja kaikki oikea sisältö ja sielu häviää. :/

Mämämä

Heippa!
Tosi kiva kun toit tämän aiheen avoimesti esiin ja keskusteluun. Asiastahan on kirjoitettu paljonkin ja tutkimusta ja muutama dokkariakin asiasta on tehty. Koko ilmiö ja ammatti- (tai harrastelija) kuntahan on sen verran uusi että tuskinpa ihan vielä on sellaista varmaa luotettavaa tietoa...
Etupäässähän näissä pohdinnoissa on puututtu juurikin siihen kuvien otton itsestä, ei niinkään päiväkirjamaisuuteen teksteissä.
Jonain yhteisenä nimittäjänä on löytynyt omien kuvien yltiöpäisessä julkaisemisessa juurikin tuo huonon itsetunnon pönkittäminen. Monen kiiltokuvamaisten omienvkuvien julkaisijoiden taustalta löytyy koulukiusattuna olemista, syömishäiriöitä, lukihäiriöitä, yksinäisyyttä, ulkopuolisuudentunnetta, paniikkihäiriöitä, negatiivista näkemystä omasta itsestä/ulkonäöstä. Monelle bloggaus on ollut mahdollisuus ensimmäistä kertaa tulla hyväksytyksi ja jopa 'suosituksi' ja ihailluksi.
Henk.koht mielipiteeni on enemmänkin, että bloggaus on esim. ylipainoiselle koulukiusatulle terapiamuoto: saa kuvata itseään sellaisena kuin on ja lukijat sanovat että 'olet kaunis ja tuo väri sopii sulle ihanasti'. Se tuntuu lopultakin hyvältä kaiken sen jälkeen kun on aina haukuttu läskiksi ja rumaksi. Onko narsistista jos aiemmin 'ruma' kuvaa itseään ja saa olla kaunis? Eikö se ole parantavaa ja vahvistavaa?
En sano eikö joillakin bloggaajilla selvästikin ole narsistisia taipimuksia,selväästikin näitä on, mutta varmaan suuri osa itseään päivittäin kuvaavista on vain tottunut sitä tekemään ja siihen on tullut riipuvuus. Ei vain kuvaamiseen vaan siihen että saa olla suosittu ja saa kivaa palutetta.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Enpä ollut koskaan ajatellut asiaa tuolta kannalta. Voihan siinä olla jotain perääkin. Itse en kuitenkaan koskaan ole ajatellut julkaisevani itsestäni kuvia sen takia, että toivoisin ulkonäöstäni kehuja. Tykkään itse katsella muiden kuvia, joten ajattelen että muutkin haluavat nähdä millainen tyyppi täällä toisella puolella on :D Mutta toki ihmisillä voi olla eri motiiveja.

Juulia

Hah, sattuipas sopivasti; seuraan sua myös snapchatissa, ja tätä lukiessani tajusin, että skippaan aina ne snäpit (sekä sinun, että muiden), jossa alussa näkyy vain tie, maisema tms. Vastaavasti katson "naamasnäpit" yleensä aina läpi! Seuraan varmaankin ihmisiä heidän itsensä vuoksi, en esim. nähdäkseni hienoja maisemia tai kuullakseni kivasta ravintolasta - ne vinkit voin löytää muualta. Toki vinkit voivat joskus olla kullan arvoisia, mutta periaatteena kuitenkin tämä :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Eikä! :D Hahah, mutta joo ymmärrän hyvin! Oon itse ihan samanlainen, tyypit on kiinnostavia!

Anna-Mari

Jep, samaa mieltä miekin siun kanssa! Yritin kerran lukea pelkkää valokuvaus-blogia, koska pidän kauniista valokuvista, mutta persoonattomuus alkoi lopulta tympimään, joten seuraaminen jäi. Miusta bloggarin omat kuvat on vaan plussaa! Niistä saa nopeallakin vilkaisulla tunnelman selville ja mikä tärkeintä saa pukeutumiseen inspiraatiota! Siulla on aivan mahtava tyyli ja tyylistä kirjoittaa. Tykkään siun blogista ihan hirveesti! Jatka samaan malliin!:) Postaustoiveena olisi NYKin top10 paikat:)

Lina-Maria

Heii hahaa, kiitos koko postauksen mittaisesta vastauksesta/pohdinnasta! :)

Ekana haluun vähän pahotella, jos käytin narsismi sanaa aika ronskisti. Sen kanssa saa kyllä olla aika varovainen, kun sitä on alettu ihan mediassakin käyttämään tosi vapaasti. Ehkä "itsekeskeisyys" ois ns. kivempi sana - en halua kuitenkaan nimitellä ihmisiä persoonallisuushäiriöisiksi!

Yhdyn tuohon kuinka omien mielipiteiden kautta kirjoitetut blogitekstit ovat verrainnollisia esim mainitsemaasi minä-kertojamuodossa kirjotettuun kaunokirjallisuuteen. Tekstistä saa paljon enemmän irti ja sitä on mielenkiintosempi lukea. I agree! Ja ei siinä ole mitään itsekeskeistä, sehän on vaan omien mielipiteiden jakamista.

Ehkä se on enemmän tää selfie-kulttuuri, joka nykyään ihmetyttää.

En tosin näe esim. hienoissa asukuvissa ym. mitään pahaa, jos ne on oikeesti otettu tarkoituksena inspiroida muita ihmisiä. Joku kommentoija taisi kirjoittaa, että kyllä sen yleensä bloggaajasta huomaa tehdäänkö blogia muiden inspiraatioksi vai oman egonsa pönkittämiseksi.

Myöskin hyvä pointti joltain kommentoijalta, että jos entinen koulukiusattu aloittaa bloggaamisen ja saa ensimmäistä kertaa elämässään positiivista huomiota niin GO GO! Mahtavaa vain tälle ihmiselle. :)

Ja tosiaan, AIVAN VARMASTI bloggaajia/insta-julkkiksia mahtuu ihan ääripäästä toiseen, joten vaikea aihe tämäkin, sillä ihmisillä on täysin eri motiiveja. Ei voi yleistää ja laittaa kaikkia bloggaajia samaan "boxiin". (boxittaminen on muutenkin tyhmää)

Mutta niin. Selfie-kulttuuri ihmetyttää vaan välillä. Itse taas tykkään mielummin seurata instagram-tilejä, joissa on enemmän muita kuvia kuin tyypin omia naamakuvia. Tietty on kiva välillä nähdä miltä se henkilö näyttää.
Mutta jos törmään ihmisiin, jotka kuvaavat lähinnä omaa itseään, välillä pohdin: Elämme niin mielettömän kauniissa maailmassa, joten jos kuvaa suurimmaksi osaksi vain omaa naamaansa, näkeekö ihminen oikeesti itseään pidemmälle? Jääkö silloin koko muu maailma huomaamatta? Miten omien kasvojen kuvaaminen voi olla se kaikkein mielenkiintoisin juttu kuvata? Oman naamansa kuitenkin näkee joka aamu jo peilistä.

Kärjitettyä jälleen, mutta tällaista tulee välillä mietittyä.

Mutta toistan, kiitti vastauksesta! Kuten jo kirjotin siinä aikaisemmassa kommentissa niin sun ja muutamien muiden blogit ovat edelleen omalla lukulistalla - eivät olisi, jos tulisi ainoastaan "minäminäminä" -fiilis. :) Tykkään hirveesti sun pohdiskelevista teksteistä ja pukeutumisesta kiinnostuneena ihmisenä ihailen ihan hurjasti sun uniikkia tyyliä!
Sun blogi on täyttä inspiraatiota.