Juttelin eilen uuden tuttavan kanssa, joka kysyi: "Mikä on sinun suurin unelmasi? Mikä sinusta tulee isona". En osannut vastata tähän ja se jäi häiritsemään. Olen nimittäin yksi niistä hulluista joka uskoo, että saamme ne asiat mitä haluamme. Sen takia tuntuu pelottavalta, ettei ole tiettyä päämäärää mitä kohti on menossa. Silloin saattaakin käydä niin, että jää harhailemaan paikalleen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, odottaen jotain maagista heräämistä. Saattaa olla ettei sitä tule koskaan. Toki minulla on monia lähitulevaisuuden haaveita, mutta uran kannalta en osaa nimetä yhtä päämäärää, mitä kohti etenen.

Jatkoin illalla keskustelua samasta aiheesta ystäväni kanssa drinkin äärellä. Puhuimme paljon myös siitä, kuinka erottaa omat haaveet ja unelmat ympärillä olevien ihmisten päämääristä ja lähipiirin ennakko-odotuksista. Havittelenko jotain työpaikkaa tai asemaa sen takia, että se vain kuulostaa hyvältä ja tiedän sillä olevan painoarvoa cv-merkintänä? Vai onko tämä kyseinen paikka se, mitä oikeasti haluan tehdä, jos se riisuttaisiin kaikesta mediaseksikkyydestään? Ajattelin uudenvuodenlupauksena määritellä itselleni muutaman konkreettisen tavoitteen. Aion harkita tarkkaan, mitkä asiat koen saavuttamisen arvoisiksi, koska todella uskon niiden toteutuvan. 

 


Historia on myös opettanut, että unelmat suurenevat aina edellisten toteuduttua. En usko siis siihen, että jonkun päämäärään saavuttaessa, tulee tyhjä olo siitä ettei enää ole mitään tavoittelemisen arvoista elämässä. Aina tulee uusia, hiukan kunnianhimoisempia juttuja joista alkaa unelmoida. Voisimme toki heti tähdätä kaikkein korkeimmalle, mutta usein emme vain osaa.


 


Muistan kun työskentelin 7 vuotta sitten vaatekaupassa ja mietin kuinka hienoa olisi joskus olla myymäläpäällikkö. Mitenkään sitä unelmaa väheksymättä, se tuntuu nyt jokseenkin huvittavalta. Se oli nimittäin silloin hienointa, mitä osasin ajatella. 


 

 

Katselin myös viime tammikuussa tekemääni aarrekarttaa ja mietin että "eikö minulla ole ollut yhtään kunnianhimoisempia unelmia vuosi sitten?". Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Ne ovat vain toteutuneet, jonka takia olen alkanut haaveilla yhä suuremmista asioista. 

 

 

 

Pelkkä pilvilinnoissa eläminen tuskin kuitenkaan vie ketään kovin pitkälle. Kun päämäärä on selvillä, tulee joka päivä tehtyä pieniä tekoja sen saavuttamiseksi. Jari Sarasvuo sanoi kesällä valmennuksessaan: "unelmoikaa lapio kädessä". Se on jäänyt hyvin mieleeni ja pyrin pitämään sen mielessä joka päivä. Se on se pieni ääni päässäni, joka saa liikkeelle, tsemppaa lähtemään uusiin juttuihin ennakkoluulottomasti mukaan ja kehoittaa jatkuvasti kehittymään ammatillisesti. 

Toivottavasti mahdollisimman moni teistäkin lähtee mukaan tähän uudenvuodenlupaukseeni. Mieti tarkasti, minkälaisia asioita elämältäsi haluat? Tee niistä lista. Kun asiat kirjaa ylös, tulee niistä jollain tapaa konkreettisempia. Mieti haaveet myös mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Esim. älä kirjoita "haaveena on työskennellä jossain vaiheessa ulkomailla" mieti sen sijaan, missä maassa/kaupungissa haluat olla töissä, mitä haluat siellä tehdä ja milloin haluat sen tapahtuvan? Kirjoita vaikkapa "työskentelen kahden vuoden sisään Berliinissä taidegalleriassa". Nyt sinun on helpompi edetä unelmaasi kohti, kun se on tarkemmin määritelty. 

 

 

 

Rohkaiskaa myös lähipiiriänne tavoittelemaan omia unelmiaan, äläkä koskaan väheksy kenenkään haaveita. Älä myöskään anna muiden latistaa sinun omia unelmiasi, vaan kerää ympärillesi ihmisiä jotka uskovat sinuun ja kannustavat sinua kurkottamaan vähän korkeammalle kuin itse uskaltaisit. 

 

 

 

Ystäväni sanoi tänään minulle aivan ihanasti :"Elisa sä inspiroit mua olemaan rohkea". Se oli niin ihanasti sanottu, että se jätti pysyvän hymyn kasvoilleni. 

 

 

 

Kuvista kiitokset Ainolle.

Kommentit (32)

lilly

Aivan ihana postaus! Olet ehdottomasti yksi Suomen parhaimpia (ellet jopa paras) bloggaaja. Inspiroit ja innostat minua jokaisella kirjoituksella, mutta tämä saattaa olla tähän mennessä paras! Ihanaa loppuvuotta sinulle ja vielä ihanampaa tulevaa vuotta :) <3

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi miten ihanasti sanottu Lilly :) Ihanaa joulunaikaa ja tulevaa vuotta myös sulle! <3

Viivi

Moi:)! Voisitko tehdä postauksen sun perus treeniviikosta, ois tosi mielenkiintosta:)!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moi Viivi! Mulla ei oikein ole mitään viikkorutiinia liikunnan suhteen, joten en oikein osaa sellaista tehdäkään. Ainut mikä pysyy vakiona on yleensä vähintään 1 pidempi kävelylenkki (jos se liikunnaksi lasketaan) ja ainakin 1 lihaskuntotreeni. Sen lisäksi käytän sportsetterin passeja ja liikun ihan mielen mukaan miten sattuu :)

Ruusunen

Kiitos! Blogisi inspiroi minua todella paljon! Tää on todellakin paras hyvänmielen blogi jota luen. Saan aina hyvän syyn hymyillä koko päivän luettuasi postauksiasi. Olen niin onnellinen kun viime helmikuussa löysin blogisi. Minulle sattui tänään pieni onnettomuus (liukastuin ja taitoin nilkkani) ja nyt on oltava liikumatta ja se tuntuu todella pahalta. (olen aikamoinen urheiluhullu)... Mutta blogisi antaa voimaa nyt ihan oikeesti ottaa rauhallisemmin ja auttaa ymmärtämään että kyllä se lepo nyt vaan tosiaan on parasta jotta sitten tulevaisuudessa voin palata tavalliseen treeniarkeeni. Joten ihan tosissaan KIITOS blogistasi<3! Toivon todella että bloggaat vielä pitkän pitkän ajan. Oikeen rauhallista ja hyvää joulua<3 :)!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos paljon Ruusunen! Tuolla tosiaan on nyt hirmu liukkaat kadut :/ Tosi kurja homma! Varmasti turhauttaa nyt kun ei pääse liikkumaan, mutta tosiaan lepäile nyt rauhassa ja yritä nauttia siitä köllöttelystä! :) Rauhallista joulunodotusta myös sulle ja pikaisia paranemisia <3

Teea

Jälleen ihana kirjoitus! Olen parantumaton unelmoija, ja iltaisin mennessäni nukkumaan haaveilen asioista, joita haluan tehdä tulevaisuudessa. Päiväsaikaan kuitenkin pyrin muuttamaan nämä haaveet todeksi: minulla oli joskus 14-vuotiaana toive päästä opiskelemaan ulkomaille, ja kuusi vuotta myöhemmin olinkin vaihto-opiskelijana. Samaan aikaan aloin haaveilla työskentelemisestä ulkomailla, ja viime kesänä valloitinkin kahta eri maata. Seuraavaa "suurinta unelmaa" kehittelen parhaillaan, ja hyvää vauhtia olenkin menossa sitä kohti. :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana asenne! Juuri noin sen pitääkin mennä :) Tsemppiä matkalle kohti sitä isointa unelmaa ;)

Marja

Jälleen kerran todella ajatuksia herättävä ja inspiroiva teksti, olet aivan käsittämätön hyvän mielen lähettiläs! Voin niin samaistua tuohon unelmien suuruuden"puutteeseen" - muistan joskus ajatelleeni, että olisi hienoa työskennellä jossain maailmanluokan tasolla olevassa lääketieteellisen tutkimuksen yhtiössä, mutta jotenkin pidin sitä aina sellaisena asiana, joka ei yksinkertaisesti vain kuulu minun elämääni ja realistisiin tavoitteisiin. Nyt, joitain vuosia myöhemmin, työskentelen tutkimuksen parissa haluamallani alalla yrityksessä, joka vähintäänkin nosti minut niiden uratikkaiden ensimmäiselle askeleelle. Uskon myös vakaasti, että kyseinen yritys tulevaisuudessa kasvaa todella merkittäväksi alallaan. Olo on hämmentynyt, iloinen, aavistuksen pelokas mutta innostunut. Mihin tässä vielä päätyykään!

Älä koskaan lopeta blogisi kirjoittamista!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi ihana Marja, kiitos! Ei ole kyllä suunnitelmissa lopettaa vielä pitkään aikaan :) Tuo kuvailemasi olotila on ehkä juuri parhain mitä tiedän! Jos niiden unelmien toteutuessa ei vähän pelottaisi, ei ne olisi tarpeeksi suuria ;) Kuulostaa siis hyvältä!

Veera

Omasta mielestäni unelmointi on tärkeä perustaa onnellisuudelle. Ennen koin (ehkä hieman vanhempieni oppien mukaan) että on tärkeää kouluttautua mahdollisimman korkeasti, että voi saada hyväpalkkaisen työpaikan. Raha yksin ei tee onnelliseksi, mutta helpottaa elämää, siitä ei ääse mihinkään. Haluanko kouluttautua ekonomiksi, saadakseni työpaikan, missä saan tehdä suuria päätöksiä mutta myös järjettömän pitkiä päiviä. Ei. Jos tekisin töitä paikassa, omalla kohdallani tod.näk. ulkomailla, missä eläisin joka aamu onnellisena, en usko tarvitsevani rahaa muuhun kuin elämisen peruskulujen kattamiseen. Opiskeluiden ohella työskennellessä olen onneksi oppinut, mikä on tärkeää. Tärkeintä on löytää työ mistä pitää! Työ on suuri osa elämää joten oman alan löytäessä ei tarvitse kuin keskittyä siihen elämästä nauttimiseen. Sitä etsiessä siis :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

En voisi olla enemmän samaa mieltä! Tulen aina surulliseksi kun kuuntelen ihmisiä ketkä ovat tehneet koko työuransa ammatissa, mitä inhoavat. Itselleni raha on aina ollut aika huono motivaattori, joten mietin usein että mitä haluaisin tehdä jos olisin miljonääri? Silloin usein osaa erottaa sen oman intohimonsa :)

Jassu

En ole pitkään aikaan jaksanut kommentoida blogeihin, mutta nyt oli pakko. Inspiroiva kirjoitus taas jälleen. Olen lukenut aiemminkin sun pohdintoja siitä, miten kannattaa unelmoida, koska alitajunta silloin vie meitä unelmiamme kohti. Ei se ole hölynpölyä ja alan vakuuttua siitä koko ajan enemmän. Monet eivät uskalla sanoa unelmia ääneensä, tai ehkä edes uskalla miettiä niitä, kun ajattelevat sen olevan turhaa. Haaveet on niin paljon helpompi saavuttaa, jos tietää edes suunnan, mihin on menossa.

Muistan, kun joskus vielä kotona asuessani 15-18 -vuotiaana ajattelin kuinka hienoa olisi olla töissä pankkialalla hienossa toimistossa kaupungin keskustassa ja käydä lounastreffeillä ystävien kanssa. 19-vuotiaana kotoa pois muuttaessani kauppisopinnot aloittaessani kirjasin tavoitteeseeni työskennellä ulkomailla ja työskennellä juuri rahoitusalalla 5 vuoden sisään. Molemmat toteutuivat alle vuoden sisään (kesätyö ulkomailla ja sen jälkeen vakipaikkaan) ja nyt elän sitä elämää, josta joskus unelmoin. Toki arkihan on aina arkea, eikä se aina niin upeaa ole, mutta silti ;)

Nyt olen ollut työpaikassani 2 vuotta ja viime aikoina olen kuitenkin alkanut haaveilemaan jo eteenpäin menemisestä. Olen saanut päähäni tietyn vision mikä seuraava paikkani on; työpaikka jossa voin hyödyntää vahvuuksiani, työkokemustani ja opintojani. Yhtäkkiä eteeni pompsahti ihan täydellinen paikka, juuri sitä mitä olen hakenut. Eilen sain kutsun haastatteluun ja nyt jännitän, miten tässä käy! Vaikka nyt en heti pääsisi, luotan alitajuntaisesti siihen, että jossain vaiheessa tämänkin unelman saavutan...

Tulipa romaani, mutta piti jakaa nämä fiilikset johonkin. Kiitos huikean inspiroivasta blogista! Olen tehnyt innoittamanasi jo kaikki elämäni osa-alueet käsittävän aarrekartan ensi vuodelle ;)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana kun jaoit inspiroivan tarinasi! Puhuimme paljon eilen myös tuosta, ettei suomalaiset usein uskalla sanoa unelmiaan ääneen. Ja myös siitä, kuinka niitä ketkä uskaltavat, kritisoidaan ja vähätellään. Yleensä kuitenkin ne, ketkä uskaltavat yrittää, pärjäävät huomattavasti paremmin kuin ne ketkä jo mielessään ovat luovuttaneet. Eikä henkilön pätevyydellä ole tässä välttämättä edes merkitystä. Jotkut uskaltavat vain tähdätä hiukan korkeammalle!

Toivotavn sulle hirmu plajon tsemppiä haastatteluun, vaikka kertomasi perusteella uskoisin sen olevan ihan piece of cake sulle ;) Sulla on juuri oikea asenne ja uskon että tuolla mentaliteetilla tuut saavuttamaan kaikki sun tavoitteet! Ja hei, ihan mieletöntä että oot tehnyt aarrekartan! Se on paras juttu mitä itsensä hyväksi voi tehdä :)

Karoliina

Nyt osuit kyllä niin naulan kantaan! Painin parhaillaan tuon ongelman kanssa, että en osaa erottaa omia haaveitani siitä, mitä muut odottavat minulta. Olen viimeisen vuoden miettinyt mitä oikeasti haluan ja aina kun yritän lähteä elämässä siihen suuntaan, jänistän kuitenkin enkä tee mitään muutoksia... Ja aina mietin "mitä muut ajattelevat jos teen niin" tai "miksi tekisin niin, kun olen juuri saamassa hienon tutkinnon ja hyvän työn".
Taidan lukea tämän tekstin uudestaan ja uudestaan niin kauan että rohkaistun tekemään oikeita peliliikkeitä :D Kiitos inspiroivasta blogista!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Uskon että toi on tosi monen ongelma! Kuitenkin ne meidän ympärillä olevat ihmiset vaikuttaa meidän ajatuksiin aina. Halusimme sitä tai emme. Ja välillä sitä saattaa vähän hukata itsensä jos aina tekee niin kuin sun odotetaan tekevän. Itse koin parikymppisenä kunnon identiteettikriisin kun aloin miettiä, että minkälainen ihminen mä pohjimmiltaan olen. Jos en yritäkään sopeutua mihinkään muottiin mihin muut ihmiset mua yrittää tunkea? Se on aika pelottavaa, kun ei tunne itseään. Vuosi nuoruudestani leffassa on kohta, missä Angelina Jolielle sanotaan "Just be yourself" ja Angelina kysyy ihan vakavissaan "ok, and whos that?". Sellainen olo mulla silloin oli.
Mutta heti kun vapauttaa itsensä siitä ajatuksesta, että muiden mielipiteillä olisi väliä, elämä helpottuu aikalailla. Ja usein sitä huomaa, että ne ketkä vähättelee tai ei usko sun unelmiin, ei yleensä ole edes sun ystävyyden arvoisia. Ne oikeet ihmiset kyllä hyväksyy sut ja sun päätökset ihan varmasti <3 Tulipa pitkä paasaus. Ehkä pitäisi kirjoittaa koko postaus aiheesta kun niin paljon näköjään sanottavaa :D

Räyhis

Hahah, mua alkoi oikeasti itkettää, kun luin tätä postausta! En liikutu blogiteksteistä oikeastaan koskaan, joten sinänsä iso juttu.

Tajusin, että en oo oikeastaan koskaan oikein uskonut itseeni. Joskus viisveenä vielä oli ihan kirkkaana edessä, että kyllä, musta tulee leijonankesyttäjä ja kierrän ympäri maailmaa sirkuksen kanssa. Nyt kun aloin miettimään unelmiani ja sitä, mikä musta tulee isona, järkytyin aika pahasti.
Mun yks päällimmäisin unelma on se, että oon kesäkuun alkuun mennessä kasvattanut lihasmassaa ihan törkeästi, ja oon oikeesti todella treenatun näköinen. Tää on oikeasti mulle asia tavoittaa, koska ainakin tähän mennessä lihasmassa on kasvanut mulla aika nopeasti (kunnon treenillä ja syönnillä tietenkin, ei sentään ihan itsestään :D), mutta huomasin tosi vahvan epävarmuuden itsessäni. En mä varmaan pysty, ei mun pitäis ees tavotella tämmöstä, kun joudun kumminkin pettymään. Hei c'mon, varmaan mä tällaisella asenteella mitään saavutan!
Ja unelma-ammatti. Mä vastaan aina, kun tätä kysytään, että en mä tiedä yhtään. Vaikka oikeasti mä todellakin tiedän. Valokuvaaja johonkin suureen muotilehteen, malli, psykologian opettaja tai kirjailija. Mä en vain uskalla sanoa näistä mitään edes ääneen, koska mulla on niin vahva varmuus siitä, etten mä voi saavuttaa näistä mitään.
Nyt pitää ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja takoa päähän parempi asenne. Oon aina luullut olevani aika itsevarma ihminen, mutta todellisuus taitaakin olla jotain muuta. Nokka kohti suuria unelmia, jotka tulee oikeesti toteutumaan!

Kiitos aivan älyttömän paljon tästä postauksesta, Elisa. ♥ Muutti mun elämänasennetta varmasti koko loppuelämäni ajaksi, kiitos!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kiitos Räyhis ihanasta kommentista! Et uskokaan, mikä fiilis tuollaisesta palautteesta tulee <3 Olen itsekin miettinyt useasti tuota, että lapsena ihmiset ovat jotenkin niin ihanan itsevarmoja. Se epävarmuus tulee iän myötä. Aletaan pelätä pahinta ja vähättelemään omaa osaamista. Kunpa osaisikin pitää sen lapsekkaan innostuneisuuden ja itsevarmuuden kaikessa tekemisessä.
Ja hei, kannattaa sanoa ääneen ne toiveet! Tai ainakin kirjoittaa ne ylös. Yleensä sitä ajattelee vain itse että "tää nyt on tällanen ihan hölmö unelma.." , mutta oikeastaan sen toteutuminen saattaakin olla yllättävän lähellä. Saattaa olla, että joku muistaa jonkun joka "sattumalta" (en usko sattumaan, vaan näin se yleensä käy) tunteekin jonkun, joka kaipaakin juuri sellaiseen homaan juuri sinunlaistasi tyyppiä :) Tiedätkös. Ja silloin se suun avaaminen on aika pieni hinta siitä unelman mahdollisesta toteutumisesta.

Sofia

Mahtavaa! Jaamme saman 7 vuoden takaisen myymäläpäällikkö haaveen :D Olen monesti miettinyt tätä samaa juttua :) Elisa ihana blogi sinulla, seurailen täällä aina vaikka olenkin laiska kommentoimaan :)

Tia Leivo

Moi! Sun kirjoitus oli niiiiiiin inspiroiva, että lainasin sitä sekä omassa blogikirjoituksessani http://tiamuuttuu.blogspot.fi/2013/12/jouluinspiraatiota.html, aloin tekemään omaa listaani unelmistani ja toteutin yhden pitkäaikaisista treenihaaveistani ja ilmoittaudun ensi kevään Helsinki City Runille, missä pääsen näyttämään itselleni, että pystyn puolimaratoniin :)
Kiitos! Sun kirjoituksista jää aina hymy kasvoille ja kauhean hyvä mieli!!!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi ihana! Kävin lukemassa tuon ja tosi hyvältä kuullostaa! :) Tsemppiä ihan hurjasti City Runille ja hyviä treenailuja! Tuollaisista tavoitteesta saa kyllä hyvää lisämotivaatiota :) Kiitos ihanasta kommentista!

Noora

Mä oon itse pohtinut vähän samansuuntaisia juttuja. Pakko sanoa että sulla on niin mahtava ja inspiroiva asenne :) parasta on vielä se että jotenkin mä nään että sä oot niin aito, nykyään tuntuu että monet bloggaajat hakevat vaan ihastelua ja kehuja lukijoilta. Oot ihana! :)

Johanna

Vau, hieno kirjoitus! Juuri näin asiat on.:) Löysin juuri blogisi, jäin lukemaan postauksia ja ilahduin. Tosi hyvä blogi, ja aina miellyttävämpää lukea kun kirjoittajan oikeinkirjoituskin on kunnossa! Jään seuraamaan! :) -Johanna

Eija

Voi ei miten ihana blogi!! löysin tänne etsiessäni kanasalaatin ohjetta ja jäinkin sitten pidemmäksi aikaa ahmimaan postauksiasi. Kiitos inspiroivista teksteistä!:)

Ja tähän unelmointiin: olen tehnyt muutaman vuoden ajan aina uuden vuoden jälkeen listan, joita toivon saavuttavani seuraavana vuotena esimerkiksi kouluun pääsy, matkustushaaveet, asunnon osto jne... Palaan tähän listaan vuoden lopussa ja aina olen hämmästynyt: suurimmaksi osaksi kaikki haaveeni ovat toteutuneet! Enkä edes muista vuoden aikana näitä laatimiani tavoitteita, mutta jotenkin konkreettinen kirjoittaminen ja miettiminen on saanut minut toimimaan haaveitteni mukaisesti...

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kun kiva kuulla! Ja tosiaan, olen aivan varma että tuollainen listojen tekeminen on todella kannattavaa! Siinä kun joutuu miettimään oikeast niitä juttujs mitä haluaa. Usein se on vain siitä kiinni, ettemme ole osanneet määritella omia toiveita tarpeeksi tarkasti. Sen takia ne ei toteudukaan :)

Marvin

I don't know if this interests any of you, but Nikki was also queotd in the german magazine "Space View". In the last issue they dealt wiht "Flash Forward" and the good and bad ideas in it. They queotd Nikki's opinion about Olivia's flash. Space View, issue 1/2010, page 27, if there are other Germans around.