Kyllä minä niin mieleni pahoitin ja vereni kiehautin.. Katsellessani hiukan analytiikkaa blogini facebook-sivuilta, huomasin yhden mielenkiintoisen asian. Sellaiset kirjoitukset, jotka ovat jollain tavalla negatiivisesti latautuneita (alkavat esimerkiksi sanoilla "Että kun harmittaa", "Lähiaikoina on ärsyttänyt".. jne) ovat huomattavasti suositumpia, kuin muut kirjoitukset. Tämä on sinänsä hassua, koska olen ihan tarkoituksella pitänyt blogini hyvän mielen blogina. Pohdin myös omaa alttiuttani klikata tekstiin, jonka arvelen olevan kovin negatiivinen ja väitän että sellaiset jää useammin lukematta. 

En toki sulje silmiäni maailman kamaluudelta ja painele omaan pumpulimaailmaani huolehtimaan vain omista asioistani. Ajatukseni eivät pyöri vain avokadopastan, pepputreenin ja leikkokukkien ympärillä. Silti seuraan blogeja juuri sen takia, että saan vastapainoa niille hiukan painavammille asioille. Facebook feedistänikin piilotan nopeasti ne tyypit, jonka päivitykset ovat toinen toisensa jälkeen sitä oman epäonnen voivottelua tai muuta valittamista. 

Kriittistä keskustelua on silloin mukava seurata, kun siinä esitetään parannusehdotuksia ja henkilö on tutustunut käsittelemäänsä aiheeseen hiukan laajemmin, kuin vain yhdestä näkökulmasta. Rasisitiset, sovinistiset ja jotain henkilöä/ihmisryhmää parjaavat jutut kuitenkin aina aiheuttavat vain mielipahaa. 

Kirjoitukseni tulevat tuskin koskaan olemaan kovin kärkkäitä, koska todella harvasta asiasta ajatukseni ovat mustavalkoisia, eikä minulta löydy kompetenssia julistaakseni täällä mielipiteitäni faktoina tuhansille ihmisille. Usein (ei aina) ne poleemisimmat postaukset ovat niitä, joita lukiessa tulee vain myötähäpeä kirjoittajan kapeakatseisuudesta. Aina silloin tällöin nousee blogitekstejä ilmiöiksi, joista kaikki tuntuu puhuvan. Yleensä nämä tekstit saavat suuren suosion juuri sen takia, että yhä useampi käy kiehauttamassa verensä niitä lukiessa. Ja sitten sitä jaetaan sen takia, että voivotellaan: "kuinka kukaan voi ajatella näin". Samasta syystä varmasti Seppo Papusen vaalivideo nousi jo toista kertaa some-ilmiöksi. 

Monissa tapauksissa tällainen keskustelun herättely on ihan paikallaan ja tervetullutta. Ja joskus on ihan hyvä huomata, että itse tosiaan asuu kuplassa ja meitä on täällä oikeastaan todella moneen junaan. Kuitenkin usein siitä käsiteltävästä aiheesta joudutaan aika kauas, mikäli lukijat ovat niin ärsyyntyneitä bloggaajan tyylistä kirjoittaa. Välillä jään miettimään, oliko tekstin tarkoituksena vain provosoida ja ärsyttää lukijaa vai oliko tässä kyse propagandan levittämisestä?

Silloin kun kirjoittajan argumentointi ontuu kärkevyydessään ja faktat on korvattu fiilispohjalla, on vaikea saada rakentavaa keskustelua aikaan. Tällöin myös nämä sivistyneet ihmiset, jotka itseni lailla kiehauttavat verensä näistä kirjoituksista, epäonnistuvat vasta-argumenteissaan ollessaan niin vihaisia. Pahinta on se, kun aiheesta karataan täysin ja aletaan solvata kirjoittajan persoonaa. Sitten tätä keskustelua seurataan popcornit kourassa voivotellen välillä kirjoittajan ja välillä kommentoijien moukkamaisuutta. 

Tässä tullaan ristiriitaan: jos teksti olisi kirjoitettu kummatkin näkökulmat huomioiden ja faktoihin tutustuen, ei se olisi ärsyynnyttänyt niin montaa ihmistä, eikä tämä asia täten olisi saanut näin paljon huomiota. Tekstin punainen lanka taisi karata johonkin tuossa ajatuksen juoksun lomassa. Mutta voidaan palata tuon alun kysymykseni äärelle, miksi negatiiviset jutut kiinnostavat enemmän? 

Kommentit (18)

Reetta V.

Ehkä sun blogin negatiivisesti alkavia tekstejä klikataan siksi, että niistä toivotaan löytävän lopusta se joku positiivinen juttu siitä harmituksesta huolimatta! Itsekään en kovasti lämpene negatiivisuudelle, mutta voisin kuvitella myös jonkin tällaisen voivan olla taustalla. Tai sitten olen vain marginaaliporukkaa!

http://reettavee.com

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hyvä pointti Reetta! Ja niinhän se yleensä tuppaa täällä olemaankin :) Tai ainakin joitain ratkaisuja yritän keksiä aina keljuun oloon. Ps. ihana blogi sulla!

Anni

Ei kiinnosta enemmän!!!! Täytyy myöntää, että itse en lue edes seuraamieni blogien "valitus"postauksia. Haluan blogeista nimenomaan positiivista inspoa! Joten jatka samaan positiiviseen malliin ❤️

laurae

Villi veikkaus; ehkä olet joidenkin lukijoiden mielestä NIIIN onnellisen oloinen, että on ihanaa huomata, että myös onnellisia ihmisiä harmittaa välillä? Että et olekaan yli-ihminen, joka ei koskaan koe surua?
Itse kuitenkin nautin enemmän niistä avokadopastan, pepputreenin ja leikkokukkien ympärillä pyörivistä postauksista :3

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Toi on varmasti ihan totta. Just eilen mietittiin ystävän kanssa illallisella, miten toisista ihmisistä ei kyllä ikinä tiedä, että mitä pään sisällä tapahtuu. Ja joskus kun kuulee, että jollain "näennäisesti täydellistä elämää elävällä" onkin ihan samoja epävarmuuden fiiliksiä kuin itselläkin, on se jotenkin helpottavaa. :)

Inka

Oma veikkaukseni viimeiseen kysymykseesi on se, että ihmisillä on pakonomainen halu tuntea JOTAIN. Negatiivisista jutuista saa enemmän "tunne-energiaa" varsinkin jos kys. ihminen on peruslaadultaankin kallistunut negatiiviseen ajatteluun eli ns. mielensäpahoittajatyyppi.
Somessa huomaa tämän ilmiön hyvin. Paetaan tylsää/ikävää päivää someen ja ensin luetaan ja verrataan omaa elämää toisten "täydellisiin" elämiin, mistä provosoidutaan ja viimeistellään se lukemalla just näitä negatiivisia juttuja.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tää oli hyvä. Negatiivisissa fiiliksissä on enemmän tunne-energiaa. Oon miettinyt tätä eilisestä asti! Kiitos siitä :) Aikoina, jolloin itse on ollut vähän turta kaikille tunteille, on ollut helpoin tuntea vihaa ja ärsytystä. Sekin usein on parempi kuin ei mitään.

S

Mun mielestä toi on toisaalta tosi mielenkiintoinen seikka, toisaalta aika surullinen. Mutta niin se taitaa vain olla, että suurta osaa ihmisiä kiinnostaa negatiiviset asiat tai ainakin ne kiinnittävät huomion. Eiköhän sen takia etenkin iltapäivälehdet oikein mässäile kaikella kauhealla ja ikävällä, se saa ihmiset ostamaan lehtiä. Itse en myöskään lämpene valittajille, etenkin jos ei teksti on mustavalkoista paasaamista eikä silti mitään konkreettista muutosehdotusta esitetä, valitetaan valittamisen ilosta. Uskon että siihen mihin ihmiset kiinnittävät huomiota, sellaisena he alkavat myös nähdä oman elämän ja maailman. Mitä enemmän parjaa oman elämän epäreiluutta ja bongaa kaikki ne asiat mitkä harmittaa/ärsyttää/on huonosti, niin aika kurjalta se oma elämä varmaan vaikuttaa. Se, että haluaa nähdä kaikessa myös hyviä puolia, löytää niitä pieniä arjen iloja vaikkei kaikki muuten olisikaan täydellisesti, ei tarkoita että eläisi pumpulissa. Maailma on mikä on ja se täytyy hyväksyä. Mutta meidän ei tarvitse enää lisätä pahaa mieltä ja negatiivisuutta ympärillemme.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tää on niin totta. Itse lopetin Iltapäivälehtien lukemisen just ton takia. Hesarista tai uusisuomi.fi:Stä saa faktat faktoina eikä tarvitse polttaa päreitään skandaalihakuisten juttujen takia! Ja tosiaan, niinhän se todellisuus rakentuu sen varaan, mihin katseemme suuntaamme :)

blaa

luulenpa että johtuu ihan vaan siitä, että kun tosiaan pyrit siihen positiivisuuteen pääasiassa, niin kun sitten kirjotatkin jostain negatiivisemmasta niin se kiinnittää huomion. että sen on pakko olla jotain tosi ikävää, koska säkin oot siitä innostunut kirjottamaan ja näin ollen tekee mieli lukea. moni varmaan myös hakee myös omiin negatiivisiin oloihin sellasta fiilistä ettei oo ainoa, jos oot sattunut kirjottamaan jostain aiheesta mikä omassa elämässä ajankohtasta.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tääkin on varmaan ihan totta :) Ja onhan se ihan totta, että jos itse kamppailee jonkun kurjan asian kanssa ja joku toinen sanoo että sillä on ihan sama ongelma, niin tuntuu kuin se oma taakkakin vähän kevenisi.

Emmi

Olen myös ajatellut asiaa. Monesti negatiivisuutta lietsotaan ja koitetaan saada valitus paisumaan äärimmilleen. Mitä enemmän saadaan muita mukaan valitusvirteen sen vahvempi negatiivinen "tiimi" on. Siinä varmasti saadaan aikaan yhteenkuuluvuuden tunne, kun ollaan samalla puolella länkyttämässä jotakin toista asiaa tai mitä vaan vastaan. Tuosta faktojen tarkistamisesta, niin usein kuin negatiiviseen sävyyn puhuville ehdottaa helppoa ratkaisua tai antaa neuvoja joiden avulla he pystyisivät asialle tekemään jotain niin sitten se ei olekaan enään niin tärkeä juttu. Tähän törmää usein. Tietenkään tilanne ei aina ole näin, enkä itse osaa aina hyviä neuvoja/ratkaisuja antaakaan, mutta tuntuu, että se riehuminen vaan on turhautumisen purkamista ja samalla vähän laiskuutta, kun ei jaksa tehdä asialle mitään.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sinäpä sen sanoit!!! Ei sen valittamisen tavoite usein olekaan löytää ratkaisua, vaan päästää vaan sitä pahaa oloa pois. Se on jotenkin kummallista. Rationaalisesti kun ajattelee, niin siinä ei ole mitään järkeä: jollain on ongelma, se ärsyttää --> tarjoat ongelmaan ratkaisua, se ei kelpaa. Ja muutokset on ihmisille aina melko vaikeita. Sen takia on helpompi vaan kärsiä ja valittaa ;)

Tiina / Parempia polkuja

Hyvä teksti. Olen huomannut samaa myös omassa blogissani: eniten klikkauksia saavat usein ne tekstit, jotka "lupaavat" vastoinkäymisiä tai muuta negatiivisempaa sisältöä (vaikkakin yritän pitää näiden määrän suht. vähäisenä). Omissa pohdinnoissani olen päätynyt hieman samoille linjoille Laurae:n kanssa: blogeissa jaetaan useimmiten positiivisia juttuja, inspiraatiota ja elämän huippuhetkiä. Kuitenkin jokaisen elämään kuuluu myös huonoja päiviä, harmituksia ja vastoinkäymisiä ja ehkä meille lukijoille on jollain tavalla "helpotus", että näitä hetkiä on myös muuten niin aurinkoisen ja ihanan bloggaajan elämässä. Silloin bloggaajasta tulee astetta samaistuttavampi ja inhimillisempi "hahmo", eikä unenomainen kiiltokuva :) Syitä on varmasti yhtä monia kuin ihmisiäkin, mutta näin mä asiaa olen ajatellut. Joka tapauksessa tykkään itsekin eniten positiivisista blogeista, mutta ei haittaa vaikka välillä sieltä pilkahtaa myös vähän säröisyyttä ja arkisemman elämän makua :)

-Tiina
http://parempiapolkuja.blogspot.fi

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Näinhän se on :) Ja onhan se vaikea samaistua ihmiseen, joka sanoo ettei koskaan ole huonoa päivää tai vastoinkäymisiä! :D Helpompi tosiaan imeä sitä positiivisuuttakin toisista, kun tietää ettei nekään ihan aina ole hymysuin!