Kuulin New Yorkissa kun kaksi naista puhuivat urastaan. Toinen kertoi saavansa mielummin huudot pomoltaan, kuin ylennyksen. Hänen mielestään huudetuksi tuleminen nimittäin kehittää häntä enemmän kuin ylennys. Hymyilin mielessäni, koska ajattelin että tuo oli typerintä mitä olen koskaan kuullut. 

Ajatusta jonkin verran pohdittuani uskon saaneeni kuitenki vihdoin kiinni siitä, mitä kyseinen nainen ajatteli. En edelleenkään halua haukkuja pomoltani, mutta tämä ajatus voi silti auttaa kritiikkiä saadessamme.

Mitä jos suhtautuisimme kaikkeen kritiikkiin noinkin vastaanottavaisesti? Ajattelisimme sitä hienona tilaisuutena kehittää itseämme, emmekä kokisi egoamme loukatuksi. Harmittavan usein kritiikistä ei ole mitään hyötyä, mikäli emme pysty käsittelemään sitä neutraalisti. 

Seuraavan kerran kun joku tekee sinulle jonkun parannushedotuksen, ole kiitollinen siitä. Vaikka et olisikaan samaa mieltä hänen kanssaan, tulet kuitenkin ajatelleeksi asiaa myös toiselta kannalta. Joskus hetken jotain juttua makusteltuaan voit todeta toisen olleen ihan oikeassa. Kritiikki ei tarkoita sitä, että olet tehnyt jotain huonosti, vaan on kultaakin arvokkaampi vinkki siihen, miten tehdä sama asia hiukan paremmin seuraavalla kerralla. 

Minusta asioita on aina helpompi pohtia käytännön esimerkein. Kuvitellaan tilanne, jossa olet kehityskeskustelussa pomosi kanssa ja hän kertoo sinun tehneen hienoa tulosta pitkin vuotta. Ainoana heikkoutena hän mainitsee sen, että et tunnu ottavan mielellään vastuuta. Pahimmassa tapauksessa tällaisen kehityskeskustelun jälkeen soitat ystävällesi itku kurkussa ja kerrot kuinka olet pomosi silmissä vastuuta pakoileva nynny. Klassinen esimerkki siitä, kuinka oma egosi vie viestiltä merkityksen ja koet epäonnistuneesi jollain tapaa.

Parhaassa tapauksessa kuuntelet mielipiteen, pohdit sitä ja toteat että olipa hyvä vinkki urakehitystä ajatellen. Seuraavana päivänä oletkin jo innoissaan miettimässä, mitä vastuualueita voisit ottaa itsellesi ja koet kiitollisuutta pomoasi kohtaan. Tällaisesta huomiosta on varmasti hyötyä myös tulevaisuuden työpaikoissa. Miten et ollutkaan ennen ajatellut asiaa. 

Kommentit (6)

Vierailija

Hehe, voisin hyvinkin kuvitella olevani juuri tuo esimerkin ensimmäinen tapaus, kritiikin kääntäminen kehitykseksi olisi upea taito omata ilman sen suurempia ponnisteluja! :)

Riikka

Olen ihan samaa mieltä siitä, että usein kritiikkiä pitäisi pystyä käsittelemään kehittävänä palautteena, mutta merkitystä on myös sillä, miten sitä palautetta annetaan. Mä ottaisin mielelläni töissä asiallista, perusteltua kritiikkiä vastaan, mutta huutoa (josta valitettavan usein sitten puuttuu kaikki kehittävän kritiikin ainekset) en todellakaan. Siinä missä kaikkien on hyvä oppia ottamaan palautetta vastaan, sitä kannattaa myös opetella antamaan siten, että vastaanottajalla on mahdollisuus oppia siitä. Ensimmäinen askel on se, että se tehdään tunnetasolla mahdolliseksi eli mahdollisimman vähän loukkaavasti. :)

Vierailija

Jälleen kerran mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä postaus sinulta! Tämä on itse asiassa aiheensa puolesta muutenkin lähellä minua, sillä ollaan juuri töissäkin ihan palavereissa juteltu siitä, miten kritiikkiin pitäisi suhtautua ja meillä painotetaankin aina sitä, että jokaisen pitäisi ajatella niin että palautteen antamisesta seuraa aina hyvää, vaikka kyseessä olisikin kritiikki. Oli hienoa että asia nostettiin esille, sillä nykyään asiaan osaakin suhtautua ihan eri tavalla.

minsu

Kannattaa myös miettiä, miten itse antaa palautetta toisille. Klassinen on "hampurilaispalaute", jolloin kahden positiivisen palautteen väliin pakataan se negatiivinen tai kehitystä vaativa asia. Eli ensin hyvää, sitten se moite tms. ja taas hyvää. Olen itse joutunut antamaan paljon toisille palautetta, ja haluan antaa sen mahdollisimman ystävälliseen ja tsemppaavaan sävyyn. Tarkoitus kun ei ole loukata vaan auttaa toista parantamaan jotakin osa-aluetta itsessään, työssään tai vaikka opinnäytteessään.