Kiitollisuusprojekti jatkuu! 

An ability

Tähän voisi kirjoittaa pitkän listan asioista, joista olen kiitollinen. Hajuaisti, tuntoaisti, näkökyky, puhekyky... Kuitenkin kaikkein kiitollisin olen kyvystäni liikkua. Kävellä kahdella jalalla, tanssia kun huvittaa, nauraa selkä kippurassa tai juosta niin kovaa kuin kintuista lähtee. Kehonkieli ja vartalolla asioiden ilmaisu on minulle aina ollut todella tärkeää. 

An annoyance

Olen melko varmasti erityisherkkä ihminen. Ainakin kaikki kohdat yleensä sopii minuun todella hyvin. Yksi tämän erityisherkkyyden ärsyttävimmistä asioista on se, että kiinnittää huomiota sellaisiin asioihin joita muut ihmiset eivät välttämättä edes huomaa. Yksi näistä on esimerkiksi syömisäänet. Muistan, että lukiossa jouduin lähtemään jokaisista kirjoituksista tasan kello 12 pois, koska eväiden syömisestä kuuluvat äänet tekivät minut hulluksi. Kuitenkin tämä on kaikessa ikävyydessään opettanut minulle paljon kärsivällisyyttä. 

Something you own

Silloin kun aloitin bloggaamaan, minulla ei olut tietokonetta. Viime keväänä ostin vihdoin ikioman Macbook pro:n ja tämä on kyllä ollut paras hankintani miesmuistiin. Joka päivä konetta avatessani olen niin kiitollinen tästä. Pieni, kaunis, kevyt, tehokas ja nopea! Kun oli niin kauan ilman konetta, osaa arvostaa tätä ihan eri tavalla. 

A room

Tanssisali. Siellä vietin suurimman osan lapsuudesta ja nuoruudestani ja uskon että niillä ajoilla on hurjan paljon merkitystä siinä, millainen ihminen olen nyt. Tanssi on antanut minulle ihan mielettömän paljon, mukaanlukien kourallisen hyviä ystäviä joiden kanssa olen tuntenut jo 20 vuotta. 

 

Kommentit (6)

emppu

Mua häiritsi omat syömisäänet älyttömästi. Lopulta se meni siihen, et mietin kokoajan et maiskutanko liikaa ja miten isosti muut sen kuulee, ja tämän seurassa tuntemattomien seurassa syöminen oli ahdistavaa. Menin aivan punaiseksi naamasta ja tämä vielä pahensi ahdistusta. Nykyään huvittaa tuo, miten ihan tyhjästä voi tehdä pään sisällä niin suuren asian. :D

Jenni

Syömisäänet! Lukiossa otin aina kokeisiin varalta mukaan korvatulpat, koska en voinut sietää sitä eväiden mussuttamisesta lähtevää ääntä. Pelastivat myös kirjoituksissa, muuten en varmaan olisi saanut paperille mitään :D nykyään en enää välillä edes huomaa tuota pientä ärsyttävää ääntä, onneksi!

kettu

Haa olenkin ajatellut, että olet varmaankin HSP -tyypin ihminen! Itsekin olen ja se on auttanut ymmärtämään omaa itseäni ja elämää paljon paremmin. Vaikka vielä on paljon paljon opittavaa!
Mutta hauskaa, HSP ihmisiä alkaa tunnistamaan ympäriltään. :)

Tuo "asioiden huomaaminen ja aistiminen" on ehkä yksi ärsyttävimmistä sekä hienoimmista jutuista. Haluan oppia hallitsemaan sitä puolta, etten kokisi sitä enää taakaksi.
Itse tulee kiinnitettyä erityisesti huomiota ihmisten eleisiin ja ilmeisiin, ja osaan tulkita tunteita todella hyvin. Välillä se tuntuu siltä kuin osaisi lukea ajatuksia. Toisinaan se on siis todella raskasta ja varmasti tulee ylireagoituakin useissa tilanteissa.

Onneksi yliherkkyydestä alkaa löytymään aika paljon tietoa ja neuvoja sen kanssa elämiseen. :)

Oletko lukenut kirjallisuutta kyseisestä persoonallisuustyypistä?

Noora

Ei näköjään olla syömisäänien inhoamisen kanssa yksin! Se on kamalinta mitä tiedän. Tai tiesin. Nykyään siedän jo vähän enemmän, onneksi koska monet ihmiset ei vaan osaa syödä hiljaa. Yo-kirjotuksissa mulla oli korvatulpat ja perheen ruokapöydässä aloin joskus itkemään kun en kesätnyt mun isän syömisääniä korvan vieressä. Sain kotona tästä syystä pari kertaa lievän paniikkikohtauksen. Yritin myös pitää kotona kuulokkeita mutta äiti ei sallinut niitä ruokapöydässä. Kyllä voi pienet jutut tehdä elämästä vaikeaa :D