A photo

Yllä oleva kuva on otettu Aasian reissulta, jonka teimme pari vuotta sitten poikaystäväni kanssa. .Olimme Indonesiassa Nusa Lembongan-nimisellä saarella ja istuimme tyhjällä rannalla ihailemassa auringonlaskua. Maisemassa on jotain niin seesteistä ja rauhoittavaa. Tuolloin oli Joulun aatonaatto ja muistan miettineeni, kuinka onnekas olenkaan kun saan viettää talvilomani tällaisessa paikassa. Toivon, että olen joskus niin onnekkaassa tilanteessa, että pääsen joka talvi johonkin lämpimään pieneen aurinkoterapiaan. 

A Memory

Mieli on nyt samassa reissussa ja tulin ajatelleeksi Balin ihmisiä ja sitä, kuinka onnellisia he ovat. Vaikka he elävät todella köyhissä oloissa, heillä on lähes aina leveä hymy kasvoillaan. Tuli mieleen syntymäpäiväni pari vuotta sitten kun olimme Gilin saarella juuri tuolla äsken mainitsemallani reissulla. Bungalowimme "pitäjä" poika ja hänen ystävä, olivat laittaneet terassillemme kynttilöitä palamaan kun palasimme illalliselta. Pöydällä odotti viesti "Happy B'day Elisa" ja pojat tulivat piilosta onnittelemaan. Kävimme hakemassa muutaman oluen meille kaikille ja istuskelimme myöhään yöhön terassillamme poikien laulaen ja soittaen kitaraa. 

Something you were taught

Pianonsoitto. Olen aina rakastanut pianon ääntä ja ihaillut ihmisiä, jotka ovat musiikillisesti lahjakkaita. Pienenä laitoin isosiskoni puhaltamaan melodikaan niin, että sain leikkiä sen olevan piano. Lopulta vanhempani ymmärsivät, kuinka paljon pianoa halusin ja yhtenä päivänä sen vihdoin sain. Muistan edelleen miltä se tuntui, kun pianoa kannettiin asuntoomme. Vanhempani olivat melko tarkkoja siitä, mitä minulle ostettiin ja tätäkin sain toivoa todella kauan. Sen takia luultavasti osasinkin arvostaa soitinta niin paljon. Pianotunnit loppuivat jossain vaiheessa teini-ikäisenä, mutta joskus opitut taidot eivät varmaan koskaan kokonaan häviä. Nykyään on ihanaa, kun voi soittaa omaksi ilokseen. 

An opportunity

Näitä saatuja tilaisuuksia on monia, joista saan kiittää muita ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat uskoneet itseeni ehkä enemmän kuin minä kullakin hetkellä. Ensimmäinen suuri juttu ehkä on jäänyt parhaiten mieleeni. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta ja pomoni soitti ja kysyi haluanko lähteä viikon työmatkalle Liettuaan. Ikinä ei ole jännittänyt varmasti niin paljon, kuin eri puolelta maailmaa tulevien pomojen kanssa englanniksi jutustelu, mutta sen viikon jälkeen olo oli aivan voittamaton. Olen tälle pomolleni edelleen todella kiitollinen, koska sen jälkeen olen uskaltanut lähteä mukaan asioihin vieläkin ennakkoluulottomammin. Kaikesta selviää aina ja mitä enemmän joku jännittää ja aiheuttaa sydämentykytystä, sitä enemmän siitä oppii ja kehittyy. 

Kommentit (6)

mietiskelijä

Mä niin fanitan sun blogia. Tästä tulee aina niin hyvä olo! Nusa Lembokan on mulle henk.koht todella tärkeä paikka. Ja kirjoituksesi avulla pääsin taas uudelleeen upeisiin tunnelmiin. Kiito.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kiitos mietiskelijä! Välillä sitä tarvitsee tosiaan vain jonkun pienen muistutuksen jostain ihanasta asiasta ja sitten voikin palata muistoissaan johonkin täydelliseen hetkeen :)

Iitu

Mun kommentti liittys enemmän tuohon aarrekarttaan,mutta laitan nyt tähän. Eli ois kiva kuulla vinkkejä(siis jos sulla on ees sellasia antaa haha)kuinka tietää mitä oikeasti haluaa,tai kuinka löytää ne asiat. Koska mä oon ainakin päässy ajatuksissani siihen,että uskon oikeesti,että lähes tulkoon kaiken saavuttaminen on meille mahdollista,mutta ongelma onki siinä etten tiedä mitä mä haluan! :D

Oon muutaman kerran yrittäny väsätä aarrekarttaa ja aina joudun luovuttamaan oikeestaan kahden ongelman takia. Ekana se etten tiedä mitä oikeestioikeesti haluan ja toisena,että "pelkään" joidenkin toiveiden täyttymistä. Esimerkkinä,että mun unelmana on päästä käymään Kaliforniassa,mutta kävin heti miettimään kuinka pystysin ikinä lentää niin kauas,vaikka en varsinaisesti pelkää lentämistä niin ei ajatus kuulosta kauheen houkuttelevalta.

Ois kiva kuulla onko sulla ollu koskaan vastaavia ajatuksia ja kuinka oot päässy niistä yli :) koska oikeesti haluisin aarrekartan koota! :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hyviä pohdintoja! Mä voisin kirjoittaa tuosta aiheesta ihan oman postauksensa! :)

amandaa

Saan susta aina niin paljon positiivista energiaa! Mahdat olla ihan huippu tyyppi livenä, jos jopa näin onnelliseksi tuun pelkästään luettuani sun tekstejä!

Yksi kysymys mulla on myös: mietin tuota aarrekarttaprojektia ja totesin, että ongelmakseni muodostuu se, että en halua avokkini näkevän suurimpia unelmiani. Kuitenkin ymmärrän, että kartan näkeminen usein päivän aikana on se idean ydin, joten pieni lappu kalenterin välissä ei taida riittää.. ideoita?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voiii ihanasti sanottu! Kiitos kovasti :) Mä uskon että se kalenterin välissäkin oleva aarrekartta auttaa ihan samalla tavalla. Joillain on tavoitelaatikkoja, joihin he laittavat unelmiaan eivätkä katso laatikkoa kun vasta vuosien päästä. Yleensä nekin unelmat kuitenkin toteutuvat. Mun mielestä siinä aarrekartassa tärkein on ehkä se, että tekee itselleen selväksi ne unelmat, jotka on itselleen tärkeitä. Mulla on myös joskus ollut mun vaatekaapin sisäovessa oma aarrekartta, sieltä sitä ei muut nää. :)