Tänään on ollut ensimmäinen sadepäivä tänne tulemisen jälkeen. En ole tästä kuitenkaan lainkaan harmissani. Olemmekin lykänneet galleria- ja museokäyntejä juuri tällaisia päiviä silmällä pitäen. Sateisessa New Yorkissa on mielestäni jotain maagista.  

Kai se on se sateen tuoma melankolian tunne, joka joskus pitää otteessaan melko tiukasti. Tällä hetkellä istun kantakahvilassani ja katselen ikkunan läpi sadetta, joka ripottelee kellastuneiden lehtien peittämälle kadulle. Ihmiset harppovat ohi pitkin askelin sateenvarjot suojanaan. Death Cab For Cutien "I Will Follow You Into The Dark" pauhaa stereoissa, ja sopii loistavasti tähän tunnelmaan. 

Melankoliaan vaipumiseeni liittyy myös jollain tapaa kaipuu omaan rauhaan. Tunteen vallatessa mieleni, tekee mieli olla puhumatta kenellekään, polttaa kynttilöitä, kuunnella itselleen merkityksellistä musiikkia ja velloa sellaisessa pysähtyneessä tilassa. Sadeilmalla tämäkin on jotenkin helpompaa, sillä voi piiloutua tuntemattomien katseilta sateenvarjon alle. 

Koska olen perusluonteeltani todella positiivinen, tuntuvat tällaiset satunnaiset alakuloiset päivät vievän ihan toiseen maailmaan. Siihen liittyy jonkinlaista eskapismia. Katselen asioita ihan eri perspektiivistä ja huomaan merkityksellisyyttä asioissa, jotka muina päivinä saattaisivat tuntua mitättömiltä. 

Vierastan ajatusta, että melankolian tunteet olisivat sen aidompia kuin muutkaan. Voin kokea ihan yhtä syviä tunteita pakahtuessani onnesta. Kuitenkin melankolia tuntuu joskus jollain tapaa monitasoisemmalta. Tunne on samaa aikaa hauras, inhimillinen, synkkä, surumielinen, kaunis, nostalginen ja toiveikas. Ehkä minua kiehtoo siinä juuri sen ristiriitaisuus. 

Melankoliset kappaleet, maalaukset, valokuvat, runot, elokuvat tai ihan mikä tahansa taide kolahtaa minuun ehdottomasti kovempaa. Esimerkiksi tämä Paolo Roversin muotokuva Natalia Vodianovasta on sellainen, jota voisin tuijottaa ikuisuuden. Natalian surumielinen katse on niin intensiivisen vangitseva, että se menee ihon alle. 

Tässä vietä muutamia lempparibiisejä, jotka sopivat tunnelmaan oikein hyvin. 

  • Birdy - Skinny Love
  • Daughter- Youth
  • Moddi - House By The Sea
  • Pink Floyd - Wish You Were Here (klassikko!) :D
  • Yann Tiersen - Comptine d'un Autre Été - L'Après Midi
  • Angus & Julia Stone - For You
  • Diane Birch - Rewind
  • Sia- I'm in here (piano & vocal version)
  • The National - Slipped
  • Lana Del Rey - Video Games

Löytyykö sieltä muita, jotka nauttivat joskus melankolisista päivistä? 

Kommentit (12)

Erica

En olekaan aiemmin kommentoinut mutta nyt on ihan pakko. Olen lukenut blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti joskus aiemmin, mutta viime aikoina on tullut käytyä täällä useammin, fiilistelemässä nykiä ja sinun ajatuksiasi, joihin usein on helppo samaistua. Tämä kirjoitus olisi voinut olla omaa käsialaani, allekirjoitan täysin! Varsinkin tuo kuvaus siitä miten montaa tunnetilaa sitä voikaan samalla hetkellä käydä läpi, ihan koko tunneskaala. Ja Pink Floyd ja Yann Tiersen <3 täydellistä musiikkia tuohon olotilaan. Nauti nykistä!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kiitos Erica! :) Tosi kiva kuulla! Ja jooo, nää biisit on ihan mahtavia just tohon moodiin! <3 Ihanaa syksyä!

Tyttötuollainen

Olipahan kirjoitus. Juuri tuo ristiriitaisuus kiehtoo minuakin. Se että itselläni tuollaisia pviä on hyvin hyvin harvoin, on ne jollain tapaa ihan mukavia ja ok. Kunhan vaan ei elämä olisi pelkästää niitä. Runot, maalaukset ja musiikki inspiroi minuakin silloin normaalia enemmän. Kiitos kirjoituksesta.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sepä se, jos aina olisi vähän alakuloinen olo, ei siitä varmasti kyllä nauttisi. Mutta silloin tällöin pieni melankolia on mukava vieras. Ja tosiaan, kaikki taide kyllä tuntuu paljon inspiroivammalta silloin!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos! Joo sama se on mun mielestä ihmisissä. Niinkun tossa muotokuvassa on jotain niin puhuttelevaa.

Aino

Löysin sun blogin pari päivää sitte sattumalta ja nyt oon selannut tosi monia postauksia läpi, ja pakko vaan sanoa että piristit mun (ja varmasti monen muunkin) synkkää ja tällä hetkellä masentavalta tuntuvaa syksyä ihan älyttömästi! Niin kauniita kuvia ja mielenkiintosta ja samaistuttavaa tekstiä koko blogi täynnä, en voi muuta sanoa kuin et wau. On niin inspiroivaa nähdä, miten oot ite omilla teoilla pistänyt unelmat toteutumaan etkä vaan lykännyt ja lykännyt miten huomaan esimerkiks itse usein tekeväni... :-D Ihailen sun elämänasennetta hurjasti:-) Kivaa syksyä New Yorkiin!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi miten piristävä kommentti Aino! Kiitos paljon :)) Ihana kuulla! Mukavaa syksyä myös sinne!!

SusannaP
Liittynyt24.11.2015

Ihana postaus :) Ja voin todellakin samaistua sun fiiliksiin!
Kiitos myös biisivinkeistä - osa olikin jo tuttuja, mutta pitääpä ottaa loputkin kuunteluun ;)

Afrikan tallaaja Sonja

Tuo kaupunki <3 ja taas osui sun teksti ihan nappiin, oon reissannut kuukauden täällä etelä-afrikassa ja kun vieraat lähti niin lukittauduin kotiin omiin ajatuksiini kun on ollut muiden seurassa niin kauan. Tekee niin hyvää. Aloitin myös mehudetoxin jos se selvittäis vähän ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia :D Mutta voi kun mulla on ikävä nyciä ja teitä! terkkuja Marille Sadulle ja Adelle ja ihanaa halloween iltaa!!! <3

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sonjaaaa!! Terkkuja takaisin! Oon katsonut sun snäppejä ihan sinä sydänsilmähymiönä - IHANAN näköstä! Mutta jooo ymmärrän hyvin ton fiiliksen, on ihana vaan lukittautua hetkeksi ihan omiin oloihin <3 tsemppiä mehudetoxiiN!