Tuntuu, että kaikista kaveriporukoista vähän vanhemmalla iällä löytyy ainakin yksi ihminen, joka kerta toisensa jälkeen palaa muistelemaan sitä, kuinka hänestä olisi voinut tulla jotain muuta, kuin miksi hän on lopulta päätynyt. Mahdollinen NHL-ura, näyttelijäntyö, musiikki tai matkustelu on jäänyt jonkun "järkevämmän" työn takia ja intohimo sammunut. 

Tietysti lapsuuden haaveet tulevat muuttumaan moneen kertaan, ja harva meistä päätyy tekemään juuri sitä, mitä oli suunnitellut. 

Anssi Kelan 1972 sanoitukset kuvaavat hyvin tätä:

"Meidän piti muuttaa maailmaa,
 Meistä tuli muurareita
 Taksikuskeja, suutareita
 Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita"

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kyseessä ei ole mielenkiinnon kohteiden muuttuminen tai intohimon sammuminen, on tämä todella surullista. Niin moni meistä valitsee sen varman ja turvallisen polun elämässä ja jälkikäteen joutuu jossittelemaan. Jos ei ikinä selvittänyt olisiko itsestä ollut siihen, mitä vaaditaan sen isoimman unelman toteutumiseen, voi jäädä ikuisesti miettimään hukattuja mahdollisuuksia. Mitä jos olisinkin tavoitellut unelmaani? Mitä jos olisinkin pärjännyt sillä alalla mitä oikeasti halusin tehdä? Mitä jos olisinkin muuttanut maailmaa? Mitä jos...

Tällöin helposti katkeroituu ja tulee vähän vihaiseksi elämälle. Omia valintoja perustellaan tekosyillä, joilla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Katsellaan muita ihmisiä ja ollaan kateellisia, mutta ajatellaan, ettei itsellä ole mahdollisuutta enää vaihtaa suuntaa.

Ajatus on mielestäni yksi pelottavimmista, mitä tiedän. En koe pelkääväni kuolemaa niinkään. Pelkään sitä, että eläisi elämänsä jollain tavalla puoliteholla, unelmoiden asioista kuitenkaan niitä koskaan jahtaamatta. Sen takia pyrin yleensä tarttumaan heti toimeen, mikäli kiinnostun jostain. Jos kiinnostun uudesta kulttuurista, sen sijaan että miettisin että haluan joku päivä vielä matkustaa sinne, varaan saman tien lennot. Jos haluan oppia uuden taidon, teen heti jotain sen eteen. En häpeä epäonnistua, sillä silloin olen ainakin yrittänyt. 

Emme oikeastaan ikinä selvitä täysin omaa potentiaaliamme, ellemme kokeile ja tee asioita. Joskus nuorempana tuskailin ajatuksen kanssa, että mitä jos en haekaan ikinä opiskelemaan ja jään johonkin itselle merkityksettömältä tuntuvaan työpaikkaan. Äitini kuitenkin sanoi, että näin ei tule koskaan käymään, sillä jos asia on minulle tärkeä, tulen sen tekemään. Silloin huokaisin helpotuksesta ja naureskelin ajatuksen yksinkertaisuudelle. Tietysti se menee noin. Jos se on tärkeää, se ei jää tekemättä.

Pelko oli varmasti takoutunut alitajuntaani seurattuani muita ihmisiä. Se ei nimittäin ole mitenkään istestäänselvää, että ihmiset tekevät niitä asioita, jotka heistä tuntuvat tärkeiltä. Unelmiin ja haaveisiin liittyy usein paljon pelkoja ja itseään katsellaan liian kriittisesti. Kuitenkin niiden tavoittelu helpottuu ja kynnys madaltuu kerta kerralta. Kun ensin saavuttaa jotain pientä ja huomaa, kuinka positiivinen vaikutus sillä on omaan elämään, uskaltaa kokeilla isompiakin asioita. 

Tehdään nyt enemmän, jotta vanhempana joudutaan jossittelemaan vähemmän. 

Kuvat: Kari Lepistö

Kommentit (15)

Elisa

Mä aina kattelen ihastellen sun kuvia mutta nyt pitää sanoa että olet photoshopannut ihan liikaa sun kasvoja. Ne näyttävät jotenkin hurjan nukkemaisilta ja sun naama "hohkaa" :D
Omasta mielestä ainakin olet tosi nätti ilman noin suurta photoshoppaamista :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

haha joo sitä joskus tulee sokeaksi omille muokkauksille! Kokeilin ekaa kertaa tota dodge toolia, joka tosiaan tuo tota hohkausta :D mutta oot ihan oikeassa! <3

Emilia

Tä teksti on tosi hyvä! tällaisesta saa aina voimaa kun joku muu sanoo asiat noin mitä itselläkin pyörii mielessä. Painin tällä hetkellä oikeastaan vähän tän asian kanssa, oon meinaan just siinä nuoruuden iässä kun valintoja riittää ja mikään ei ole selvää. Oon viimeisen parin vuoden aikana ajatellut, että kun lukiosta ulos pääsen niin lähden jonnekin maailmalle.Nyt se on keväällä edessä ja eniten pelkään, että en teekkään sitä mistä oon aina haaveillut, vaan meen muiden painostuksesta ehkä heti opiskelemaan tai jumitun paikalleni ilman tekemistä. Onhan mulla koko elämä aikaa matkustella ja kokea niitä asioita mistä haaveilen, mutta kuitenkin en haluaisi olla yksi noista sunkin mainitsemista jossittelijoista :D Mutta niinkun sanoit, ehkä pitää vaan uskoa ja uskaltaa ja myös olla murehtimatta liikaa niin asiat kyllä järjestyy :) Halusin nyt vastapainoksi sun jutuille kerrankin kommentoida kunnolla ja kertoa tätä omaa ajatusmaailmaa, kun tuli vähän parempi olo tästä tekstistä. Musta on muuten ihanaa lukea näitä nyki juttuja kun yksi mun haaveista oiskin joskus tehdä just tota mitä säkin, eli asua jonkun aikaa nykissä! Kaikkea hyvää sinne :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ymmärrän hyvin tuskailusi, mutta niin kuin sanoit, ehdit vielä montaa kertaa lähteä ulkomaille! Opiskelut voivat viedä vaihtoon ulkomaille tai voit tehdä työharjoittelun jossain muualla. Ja sen jälkeen voi lähteä hakemaan työkokemusta ulkomailta! :) Joten sinänsä opiskelu ei sulje mitään reissausmahdollisuuksia, vaan ehkä jopa tuo niitä lisää! Ihanaa syksyä sullekin ja tsemppiä tulevaisuuden päätösten kanssa :)

<3: Martsu:--D

Niimpä ihana Elisa puspuspus!! (Otin eilen loparit, ylihuomenna selviää tuleeko musta uudestaan opiskelija TAI ens viikolla selviää tuleeko musta sittenkin työntekijä TAI sit jos ei kumpikaan ni koitetaan sitä yrittäjyyttä sitten, oon niin fiiliksissä että jotain uutta ja jännää tapahtuu.. kävi miten kävi!)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Jänniä aikoja!!! Uskallan arvata, että hyvin käy joka tapauksessa! <3 Joten onnea siihen, mitä ikinä tulevaisuudelta saatkaan! Ja PUS takaisin!

Hanna

Moi Elisa! Tuli tästä postauksesta mieleen äänikirja, jota parhaimmillaan kuuntelen (kuuntelen töissä erilaisia äänikirjoja ajan kuluksi). Se on psykologin kirjoittama ja keskittyy siihen että on kahdenlaisia "mindseteja" fixed mindset ja growth mindset. Jos on fixed mindset niin on vaikea tavoitella unelmiaan koska vain niiden asioiden tekeminen, joissa tietää olevansa hyvä ja onnistuvansa, tuottaa tyydytystä. Growth mindset- ihmiset taas eivät pelkää ottaa riskejä tai epäonnistua. Pointti kirjassa on että kun tän tiedostaa niin jokainen voi tietoisesti muokata ajattelutapaansa. Oot ihan selvästi growth mindset kyllä, niin minäkin :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Heii, mikä ton äänikirjan nimi on? Tykkään kuunnella erilaisia podcasteja, mutta en oo oikein äänikirjoja harrastanut. Toi kuulostaa kuitenkin mielenkiintoselta :) Kuuntelisin mielelläni!

Hanna

Se on semmonen ku "Mindset" kirjaailija on Carol. S. Dweck. Se on tosi pitkä mutta ehkä voit jotain pätkiä kuunnella, uskon että kiinnostaa sua :) Ois kivaa jos joskus jakaisit jotain hyviä podcast vinkkejä jos semmosia löytyy, tuntuu että ajatellaan niin monesta asiasta samalla tavalla :) Ihanaa päivää sulle Elisa, nauti New yorkista!

Pauliina

Hei! Nyt ekaa kertaa kommentoin. :) Pakko sanoa, että tykkään tekstiesi kannustavasta ja positiivisesta otteesta. On harvinaista että ihminen ei vain valita vaan tarttuu toimeen ollakseen onnellinen! Itseäni pelottaa sama asia, että lähden "reppu tyhjänä tuonelaan". Siksi pyrin kuuntelemaan sydäntäni ja seuraamaan sitä, kaikilla elämän osa-alueilla. Ettei tarvitsisi katua, ettei ikinä edes yrittänyt. Valoisaa talvea sinne!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiva kuulla! Sulla on hyvä asenne! :) Ja se on kyllä totta, että varsinkin suomalaisessa kulttuurissa on jotenkin helpompi vain valittaa ja jäädä uhriksi siihen omaan tilanteeseen. Mikä on aika surullista! Valoa myös sinne! <3

ee

Nää sun tekstit on tosi mahtavia ja kertoo hyviä juttuja. Mutta jotenki henkilökohtasesti vaan aina ahdistun näistä, koska mä en tiedä mitä mä haluan tehdä ja mikä on se mun the juttu. Oon kuitenki jo 22 ja mulla ei ole mitään hajua mitä mä haluaisin. Oon muuttanu kaupunkiin jonne halusin, ja oon töissä josta en pidä yhtään, mutta koska en päässyt opiskelemaankaan. Kaverit ympärillä tekee mitä ne haluaa ja puhuu koko ajan uusista jutuista mitä ne haluaa. Ite elän vaan tässä koska en tiiä mistä mä unelmoisin ja mikä tekis mut onnelliseksi... :/ sori vuodatus...

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei ee, tiedätkös, en mäkään oikein tiedä vielä mikä on se mun juttu! :) Ja ymmärrän tosi hyvin ton ahdistuksen. Sen takia välillä oon tehnyt listoja kaikista asioista, mitkä mua kiinnostaa ja mitä haluaisin elämän aikana nähdä, kokea tai toteuttaa. Sitten kun ne on ylhäällä, on ehkä helpompi hahmottaa sellaista kokonaiskuvaa siitä, minkälainen elämä mahdollistaisi nuo kaikki. 22 on vielä tosi nuori, joten en tuskailisi liikaa asian kanssa! Joskus esimerkiksi vuosi jossain työpaikassa, mikä ei tunnu ollenkaan omalta jutulta, on juuri se tönäisy mitä tarvitaan löytämään se oma juttu. Ja jos tuntuu, että on vaikea miettiä sitä, mikä sut tekisi onnelliseksi, niin kysy sun vanhemmilta että mitä tykkäsit pienenä puuhata. Joskus ne intohimot on edelleen samoja, vuodet on vaan jotenkin hiljentäneet ne. <3 Tsemppiä unelmien löytämiseen!

ee

Kiitos vastauksesta! <3 Piristi :) Täytyykin alkaa enemmän tutkiskeleen itseä... Niin mä oon aatellukkin että kyllä se jossain vaiheessa tulee. Tai on tulossakin, mä en vaan vielä tiedä sitä ;)

Elina M

Tulipa hyvaan aikaan tama teksti! Olen itse juuri tallaisessa suvanto-vaiheessa, oon tyossa joka on ihan ok, suurimmaksi osaksi sita mita haluan, mutta 12 tunnin ja yli tyopaivat on saanut ajattelemaan etten tosiaankaan jaksa tuhlata elamaani tahan. Olen kova suunnittelemaan, tutkimaan ja analysoimaan mutta lopulta uskon etta kylla kohtalo hoitaa asiat parhain pain. Valilla mietin etta mustakin olis melkein voinut tulla tollainen jossittelija! Aloin seurustella 18v. ja oltiin yhdessa 8 vuotta kunnes lopulta tajusin ettei meilla ollut samaa visiota tulevaisuudesta (tosin enpa hirvean tarkasti omaanikaan nahnyt). Sinkkuvaiheessa tietty vahan riehaantuu ja paatin lahtea vahan maailmalle vaikka pelotti ihan hirveasti. Lopulta paadyin tanne Australiaan, maahan jonne ei ole ikina edes tullut mieleen tulla. Nyt voisi taas sun innostamani aktivoida unelmointisetin ja saada oikeasti aikaiseksi sen ilmoittautumisen opintokurssille jota oon vaan miettinyt!