Kun olin noin 5-vuotias, paras ystäväni piti naamiaiset. Ne olivat elämäni ensimmäiset naamiaiset, ja olin hyvin innoissani asiasta. Halusin ehdottomasti pukeutua pelleksi. Nautin pienenä esiintymisestä, ja muiden hauskuuttamisesta, ja mielestäni pelleksi pukeutuminen oli varsin hyvä idea. Vanhempani näkivät vaivaa keksiessään minulle hienoa pelleasua.

Minulla oli isäni suuret shortsit, henkselit, pienen pieni hattu keikkumassa päälaella ja tietenkin kasvot maalattuna, kuten klovneilla yleensä. Olin todella innoissani asustani, ja katselen edelleen huvittuneena kuvia jotka on otettu ennen juhliin menoa. Kun pääsin paikan päälle naamiaisiin, huomasin että kaikki muut tytöt olivat pukeutuneina satujen prinsessoiksi, keijukaisiksi, ballerinoiksi ja muiksi sieviksi olennoiksi. Samantien tunsin itseni hölmöksi, rumaksi, poikamaiseksi, ja muuten vain joukkoon kuulumattomaksi. Itkuhan siinä meinasi tulla, juhlat olivat ihan pilalla.

En muista, että kukaan olisi pilkannut minua juhlissa, tai muutoin saanut oloani tuollaiseksi. Se johtui siitä, että itse aloin vertailemaan itseäni muihin. Olin ollut täydellisen tyytyväinen omaan asuuni ennen paikalle tuloa, mutta samantien kun näin muiden asut, omani tuntui huonolta ja hölmöltä. Näin jälkikäteen olen ajatellut, kuinka hienoa oli erottua joukosta omalaatuisella asulla kun kaikki muut olivat prinsessamekoissa. Silloin sitä oli vaikea käsittää.



Samanlaista tapahtuu myös valitettavasti aikuisille ihmisille. Juhliin lähtiessä katsoo itseään peilistä ja on tyytyväinen näkemäänsä, mutta paikan päällä alkaakin vertailla itseään muihin ja yhtäkkiä itsevarmuus on tipotiessään. Ihmisillä tuntuu olevan sisäänrakennettuna tarve verrata itseään muihin. Aina löytyy joku, joka saa sinut tuntemaan itsesi huonommaksi jollain osa-alueella. Tällainen vertailu on todella epäinhimillistä itseäsi kohtaan. Toivon, että kaikki pyrkisivät siitä eroon.
 
 
 
On eri asia ihailla muita ihmisiä, ja pyrkiä saavuttamaan samoja asioita kuin he. Se toimii hyvänä motivaattorina ja kannustaa jaksamaan. Koskaan ei saisi kuitenkaan samalla väheksyä itseään. Hyvä itseluottamus todella näkyy ulospäin, ja siitä on hyötyä kaikillä elämän osa-alueilla. Ole itsellesi armollinen. Jos et ole tyytyväinen johonkin itsessäsi, pyri muuttamaan sitä, mutta älä väheksy itseäsi sen takia. Keskity positiivisiin asioihin itsessäsi. 
 
 
 
Kuulin jonkin aikaa sitten, että monilla ihmisillä on todella huono minäkuva. He toistavat mielessään itselleen pitkin päivää negatiivisia asioita itsessään. Heillä on siis jatkuvasti joku pään sisällä kertomassa, kuinka he eivät pysty johonkin tai kuinka huonoja he ovat jossain asiassa. Tämä on ihan kamalaa! Se, mitä sinä itsestäsi ajattelet vaikuttaa siihen millaisena muutkin sinut näkevät. Kannusta siis itsäsi mielessäsi, mieti esimerkiksi sitä, kuinka HYVIN suoriuduit joistain asioista, ja keskity positiiviseen. Tällainen sisäinen puhe auttaa sinua saavuttamaan hyviä asioita elämässäsi.
 
 
Kukaan ei ole täydellinen, eikä siihen kannata pyrkiäkään. Lopeta itsesi vertaileminen muihin, ellei se toimi pelkästään positiivisena motivaattorina. Koskaan et voi tietää, mitä ongelmia sillä, jota kadehdit saattaa olla. Ulkokuori ei aina kerro kaikkea.
 
 
Nykymaailmassa ihmisillä on todella epärealistisia ulkonäköihanteita. Jos ihailee vain lehtien sivuilta kuvamanipulaation läpi käyneitä malleja, voi olla varma ettei tule koskaan saavuttamaan unelmavartaloaan. Minä tiedän että en ole täydellinen, enkä haluaisikaan olla. Pienet rosot tuovat vain persoonallisuutta. Silti herään joka aamu ja katson tyytyväisenä peiliin. 
 
 

Vaikka tämän tekstin punainen lanka saattoi kadota jossain matkan varrella, tärkein sanoma oli luultavasti se, että rakastakaa itseänne! Jos te ette tee sitä, miksi odotatte jonkun muun rakastavan?

Jos joku jaksoi lukea pitkän tekstin läpi, millaisia ajatuksia heräsi?
Rakastatteko te tarpeaksi itseänne?

kuvat täältä

Kommentit (25)

Anonymous

Tää iski iha suoraan päin naamaa, ihan ku puhuisit just musta tai jotain. Upee teksti, muutenki tykkään tosi paljon sun blogista

Anonymous

Etsin tällähetkellä itseäni, kuka olen, mitä haluan, mistä oikeasti pidän jne. Rakastan lukea blogeja ja varsinkin tälläisiä liikuntapainotteisia blogeja, koska liikunta on lempi harrastukseni. Tämä lukemiskerta kuitenkin on viimeinen kerta hetkeen aikaan, koska vertaan itseäni ihan liikaa teihin blogin kirjoittajiin, sinullakin on niin upea kroppa! (En voi kyllä sanoa että itsekään olisin rapakunnossa, kyllä ne vatsapalikat sieltä vähän pilkistää kun tarkasti tuijottaa, ja tulevaisuudessa toivottavasti enemmän!) Olen kuitenkin nuori vielä ja etsin omaa polkuani elämässä miten haluan elää ja olla. Olen kyllästynyt vihaamaan ja vertaamaan itseäni muihin, toivon että kun pidän taukoa blogien lukemisesta löydän oman tavan liikkua ja elää terveellisesti, sekä ennenkaikkea rakastamaan itseäni!Sekava teksti, mutta toivottavasti jotain tajuaa. Hassua kuinka satuit kirjoittamaan juuri nyt tämän, kun tulin deletoimaan seuraamani blogit listalta, ettei tule niin helposti mielitekoa lukema niitä. Tällä minun viestilläni ei ollut kuitenkaa tarkoitus sanoa että blogit olisi huono asia, ei todellakaan! Luultavasti vielä palaan selailemaan blogeja, mutta nyt on tauon paikka! Oikein hyvää jatkoa sinulle, blgisi on ihana!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

En tiedä palaatko enää lukemaan vastaustani, mutta hyvä että päätit pitää taukoa blogeista, jos niiden lukeminen toi sinulle tuollaisen olon. Varmasti löydät oman polkusi, ja opit tuntemaan ja rakastamaan itseäsi! :)Tietysti kurja kuulla, että olet vertaillut itseäsi myös minuun. En missään nimessä haluaisi että kellekään tulee paha mieli tästä blogista. Olen yrittänyt olla terveellinen esimerkki lukijoille. Mutta ymmärrän hyvin mistä puhut, ja sen takia halusinkin tämän tekstin kirjoittaa.Kiitos kuitenkin kommentistasi. Hyvää blogitaukoa sinulle :)

Onasis Laukko

Hieno teksi, aihe loistava, kiitos tästä asiatekstistä :) Ne treeni postaukset on kivoja, nää hyppii silmille niiden välistä.. Ihan tosi juttuja kirjoitit, huomaan nimittäin aivan samoja piirteitä, että tarkastelen muita, arvostelen ja vertaan. Silti en ole liian negatiivinen ja se ei kumoa itsevarmuuttani. Mutta se kasvattaa omaa motivaatiota, vaikka onkin vähän hölmöä. :DKiitos tästä :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kivasta kommentista! Tuollainen vertailu on mielestäni ihan sallittua, itsekin sitä teen! Ja aivan kuten sanoit, siitä saa motivaatiota ja kannustusta omiin tavoitteisiin :) ei se ole yhtään hölmöä!

emppu

Tosi hyvä teksti! Itse olen jo pitkään tietoisesti vältellyt toisiin ihmisiin vertailua ja kyllä sen vertailemisentarpeen pystyy kadottamaan itsestään jos muutenkin saa itseluottamusta kasvatettua :) Tottakai ihailen toisten treenaavien tyttöjen vartaloita, mutta enää vaan positiivisessa mielessä (ellei ole joku tosi paha päivä!). Se liikunnan aikaansaama tyytyväisyys itseeni on kasvanut niin huimasti ja oman kehoni hahmottaminen myös :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos :)Olet ihan oikeassa! Saattaa kestää hetken että siitä oppii eroon, mutta se on tosiaan sen arvoista!

EE

Käyn osana syömishäiriön hoitoa terkkarilla rentoutusterapiassa, jonka tarkoituksena on oppia rentoutumaan ja sitä kautta myös hyväksymään itsensä. Minusta ehkä koskettavinta, mitä terkkari on minulle tuolla terapiassa sanonut on, että meidän pitäisi aina miettiä itsemme pikkulapsina eteemme, kun torumme/arvostelemme itseämme. Sanoisimmeko yhtä pahasti sille pikkulapselle? Arvostelisimmeko häntä niin ankarasti? Vaatisimmeko häneltä niin paljon kuin itseltämme? Rankaisisimmeko häntä samalla tavalla epäonnistumisista? Itseäni alkaa itkettää pelkkä ajatuskin, että minulle olisi pienenä tyttönä sanottu asioita, joita nykyään hoen itselleni joka päivä... Se on surullista, mutta auttaa minua itseäni todella paljon olemaan kiltimpi itselleni.Samainen terveydenhoitaja on myös antanut minulle "kotitehtäväksi" aloittaa aamuni katsomalla peilikuvaani silmiin ja sanomalla ääneen "rakastan sinua". Ihan äärettömän vaikeaa ainakin itselleni. En ole vielä kertaakaan niin sanonut, mutta ainakin keskityn aamuisin sen hetken itseeni.. Ehkä huomenna aloitan sanomalla "olet ihan ok" :).

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tuo oli ihan mielettömän hyvä neuvo! Ja tosiaan hyvin koskettava ajatus. Tuon olen kuullut ennenkin, että peilin edessä pitäisi sanoa itselleen jotain asioita mistä pitää itsessään. Pienin askelin, ihan ok on jo paljon parempi kuin jokin negatiivinen adjektiivi ;)

Anonymous

En tiedä mistä minun itseinhoni on peräisin. En vertaile itseäni muihin, en ole tehnyt sitä teini-iän jälkeen. En vertaile muihin ulkonäköäni enkä suorituksiani. Mutta olen aina vaatinut itseltäni paljon. Ajatellut, että muille on sallittua suoriutua sitten vaikka keskinkertaisesti, mutta minulle ei. Minulla ei ole ollut tarvetta olla parempi kuin muut, mutta minulla on ollut sairaalloinen tarve olla parempi kuin mitä olen. Olen ajatellut etten kelpaa omana itsenäni. Siksi olen tehnyt paljon vahingollisia asioita itselleni. Sietänyt sellaisia miehiä joihin kukaan normaali nainen ei koskisi pitkällä tikullakaan. Koska en ole kokenut kelpaavani kellekään tällaisenaan. Kolmisen vuotta sitten heräilin teho-osastolla itsemurhayrityksen jäljiltä, tuntematon lääkäri kiersi esittelemässä potilaita muille lääkäreille, nimettömänä kasana lihaa, diagnoosina. Sairaustapauksina. Oppikirjatapauksina. Yhtäkkiä tajusin että olen enemmän kuin sellainen. En siksi että suoriutuisin jostain yliluonnollisen hyvin, vaan koska minulla on nimi ja koska olen ihminen ja elävä olento. Ajattelin, että nyt perkele. Ja lopetin itseni tuhoamisen. Löysin sellaisen miehen, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen, ja jota oikeasti rakastan. Aloin itsekin arvostaa itseäni. En enää välitä suorituksista. Ne eivät ole yhtä kuin minä.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hieno teksti ja koskettava tarina ! Ihana kuulla, että olet oppinut olemaan armollinen itsellesi. Ja että olet löytänyt vielä ihanan miehenkin rinnallesi. Tiedän hyvin mitä tarkoitat tuolla että vaatii liikaa itseltään. Olen myös otse tehnyt sitä. Jotenkin minun piti ainakin tajuta, että se on ihan ok, jos ei ole hyvä kaikessa. Esimerkiksi koulun kanssa otin ihan liikaa paineita, kaiken piti olla täydellisiä suorituksia. Jossain vaiheesa tajusin kuinka hölmöä on vaatia itseltään niin paljon.

Anna A

Mä en tiedä missä vaiheessa elämäni on muuttunut suorittamiseksi, sen sijaan, että eläisin. Suoritan sitä, ja suoritan tätä, seuraavaksi pitää tehdä sitä ja pitää tehdä tätä. Pitää syödä terveellisesti, pitää käydä salilla ja juoksemassa, pitää venytellä. Pitää tehdä töitä kun muuten ei pärjää, pitää opiskella kun muuten ei saa töitä. Mietin, että missä välillä teen oikeasti asioita, joita haluaisin.En vihaa itseäni, vaan koen itseni puutteelliseksi ja epäonnistuneeksi. Muistan joskus sanoneeni olevani pilalla. Vaadin itseltäni paljon, koska koen, että minua halveksutaan. Haen koko ajan ulkoista hyväksyntää ja kehuja, mutta koska en niitä saa (kukaan ei noteeraa), koen että minun pitää tehdä vielä enemmän. Välillä ahdistaa ja hävettää ihan suunnattomasti, kun tajuan etten mahdu johonkin standardiin, että en oikeasti ole tarpeeksi hyvä (vaatekoko, joku työpaikka, urheilusuoritus...). Häpeä on aika suuri tunne elämässäni.-Anna-

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Uskon että todella monella on juuri noita samoja tuntemuksia kuin sinulla. Mielestäni sinun pitäisi antaa itsellesi niitä kehuja ja hyväksyä itsesi juuri sellaisena kuin olet (tiedän että tämä on helpommin sanottu kuin tehty), ja yhtäkkiä muutkin huomaavat kuinka upea olet ja kehuja alkaa tulla myös ulkopuolelta. Tuossa ylempänä joku kommentoi, että pitäisi miettiä itsensä pienenä lapsena eteensä, aina kun halveksuu itseänsä. Mielestäni tuo oli loistava neuvo! Minua auttaa aina se, kun alan miettimään että ihmiset keskittyvät omaan itseensä ihan kamalan paljon. Ei kukaan katso minua niin kriittisesti, kuin itse katson. He ovat keskittyneitä omaan suoritukseen/ulkonäköön/esiintymiseen, jolloin huomio minusta on pois. Ja kun on sinut itsensä kanssa, ei loppujen lopuksi ole mitään väliä mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta. Olipas sekava vastaus! Mutta pointtina siis se, että uskalla olla oma itsesi juuri sellaisena kuin olet. Älä yritä edes mahtua johonkin standardiin, ole rohkeasti erilainen ja ylpeä siitä! :)

aippe

Tosi hyvä kirjoitus. Mäkin olin aiemmin ihan hukassa itseni kanssa ja silloin joskus oikeasti ahisti olla ihmisten ilmoilla, kun en päässyt siitä jatkuvasta päänsisäisestä vertailusta eroon. Vieläkin joskus havahdun vertailemasta itseäni muihin, mutta ahdistuksen sijaan yleensä tajuan ajatusteni naurettavuuden :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Aippe! Kiva kuulla miten muutkin ovat päässeet eroon siitä. Ja nimenomaan huomaa kuinka naurettavaa se vertailu onkaan :) kaikki me olemme yksilöitä, miksi siis kukaan edes haluaisi olla samanlainen kuin joku muu!

Tahra

Hyvä keskustelu häpeästä ja syyllisyydestä ja riittämättömyydestä, joilla nykyihmistä hallitaan, sekä normaaliuden kapeasta käsitteestä, löytyy Yle areenasta Seitsemäs taivas-ohjelmasta jaksosta Kurista kontrolliin, jossa Maarit Tastulan haastateltavana Asta Leppä.

Anonymous

Heippa !Löysin blogisi aivan sattumalta mutta, ihastuin siihen heti. :)En yleensä lue blogeja mutta, tää sun blogis on aivan mahtava ! Sait mut oikeasti näillä sun kirjotuksilla haluamaan tehdä jotain itselleni ja elämään terveellisemmin. Ja niin kuin joku tuolla aikasemmin jo sanoi että, aivan kuin olisit kirjoittanut tämän minusta ! Ja tuo itseinho ja muihin vertailu on mullakin aika joka päiväistä. Mutta edelleenkin, aivan mahtava blogi ! Ja hyvää joulun odotusta sulle. :)-Melinda

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei Melinda! Ja kiitos kivasta kommentistasi :)Tosi mukava kuulla että tykkäät! Tosiaan, tuo taitaa olla monen ihmisen ongelma, mutta siitä kannattaa pyrkiä eroon. Hyvää joulun odotusta myös sinulle!

maggy

Aivan loistava Blogi! :) Olen itse miespuolinen, mutta lähtökohdat samat että kärsin osittain masennuksesta ja syömishäiriöstä.. Nämä motivaatio ja hyvät ruokapostaukset ovat todella hyviä juttuja! varma uusi lukija.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Maggy! Paljon voimia kamppailuun masennuksen ja syömishäiriön kanssa! <3