Viime päivät ovat olleet niin hektisiä, että tänä aamuna epäilin saaneeni vatsahaavan. Joka päivä on aamusta iltaan ohjelmaa, ja sitä yrittää siinä sivussa vielä treenata ja nähdä ystäviä ja perhettä mahdollisimman paljon ennen kuin lähtö koittaa ensi viikolla. Samalla kuitenkin pitäisi olla kotona pakkaamassa tavaroita ja hoitamassa käytännön asioita. Yhtälö kuulostaa melko mahdottomalta, ja siltä se on alkanut tuntuakin.
 
Vaikka rakastan ihmisten kanssa oloa ja viihdyn suuressakin porukassa, on sen jälkeen aina sellainen olo, että täytyy saada akut ladattua ihan omissa oloissa. Nyt sitä latausta ei ole ehtinyt tehdä, eikä tässä vaiheessa voi vain jäädä kotiin hengailemaan kun kaikille päiville on jo monta bookattua juttua.
 
Vei aikaa ymmärtää, että minusta löytyy paljon introvertin piirteitä. Jotenkin olin aina mieltänyt sen sellaiseksi asiaksi, ettei viihdy lainkaan ihmisten seurassa tai pysyttelee hiljaa sivummalla. Vaikka oikeastaan juuri se, että viihdyn hyvin myös itsekseni ja joskus haluan olla vain yksin ajatuksieni kanssa ja kerätä energiaa, viestii introversiosta. Kävin tekemässä myös täällä testin, jossa voi katsoa onko introvertti. Sain yllättävänkin varman tuloksen 16/20, jonka mukaan tosiaan olen introvertti. 
 
On kestänyt myös kauan tajuta, että suuri osa ihmisistä on ekstroverttejä. Kaikki eivät suinkaan nauti yksinolosta tai edes välttämättä tarvi pidempiä kausia ilman muita ihmisiä. Elämme myös sellaisessa maailmassa, jossa supersosiaalisuus nähdään yleensä vahvuutena ja sen takia saattaa aika ajoin tuntea itsensä vähän kummajaiseksi, jos haluaa valita iltatilaisuuden sijaan koti-illan peiton alla kirja kourassa. Introversiossa on kuitenkin paljon hyviä puolia. 
 
"Käytökseltään introvertit suuntautuvat sisäänpäin. Heille heidän sisäinen maailmansa on ulkoista maailmaa selvästi tärkeämpi. Carl Jungin mukaan introvertti kuluttaa psyykkistä energiaa kanssakäymisessä ihmisten kanssa ja latautuu olemalla yksin mietiskellen. Introvertit yleensä nauttivat aktiviteeteista, joita voi tehdä yksin omassa rauhassa, kuten lukemisesta, kirjoittamisesta, tietokoneista tai luonnossa liikkumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö introverteilla olisi ystäviä. Heillä on yleensä vain muutamia todella hyviä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ideoita ja keskustella asioista todella syvällisesti. Introvertit menestyvät yleensä hyvin ammateissa, jotka vaativat paljon ajattelutyötä ja pohdiskelua, ja joissa on vähemmän tiimityöskentelyä, esim. tiedemiehinä, taiteilijoina, kirjailijoina ja insinööreinä." Lähde
 
Vaikka olen tiedostanut jo useamman vuoden ajan tarvitsevani yksinoloa, on silti vaikea muistaa ottaa sitä omaa aikaa silloin kun on kaikkea kivaa paljon tiedossa. Tuntuu ajatuksen tasolla niin hölmöltä jäädä jostain pois vain sen takia, että voi istuskella yksin kotona. Haluan kuitenkin käyttää nyt kaiken ajan ystävien kanssa olemiseen, jonka takia viimeiset päivät mennään nyt vähän pienemmällä akun latauksella. Väsyneenä, mutta onnellisena. 
 
Löytyykö lukijoista muita introverttejä?

Kengät- Adidas, Farkut - Lindex, Tekoturkki - Urban Outfitters (vanha)

Kuvat: Sara / Tickle your fancy

Kommentit (21)

SusannaP
Liittynyt24.11.2015

I feel you! Olin aina ajatellut olevani todella ekstrovertti tapaus, mutta hiljattain oon tajunnut, että asia ei ehkä olekaan ihan niin. Huomaan kaipaavani yllättävän paljon yksinoloa, ja välillä koen jopa vähän pahaa mieltäkin, kun ajattelen, että kaikki se aika pitäisi käyttää olemalla toisten ihmisten kanssa, mutta onneksi järjenääni aina palauttaa maantasalle. On ehkä ihan ok jos ei halua muita koko ajan ympärilleen. :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo sitä helposti ajattelee noin, kun itsekin kuitenkin viihdyn tosi hyvin porukassa ja mun mielestä on ihana viettää aikaa ystävien kanssa. Sitten pitää vaan aina muistaa ottaa vastapainoksi se oma aika :)

Kultalintu

Täälläkin yks introvertti! :) Viihdyn tosi paljon itekseni ja välillä ahdistaa kun miettii että pitäisi tutustua uusiin ihmisiin.. Aiemmin oon pitäny itteeni jotenkin epäinhimillisenä kun oon välillä nii ujo ja hiljanen. Sosiaalisia ihmisiä nostetaan yleensä jalustalle ja unohdetaan helposti ne hiljaisimmat. Uskon, että sosiaalisilla ihmisillä elämä on tavallaan helpompaa.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Se on totta! Mutta ei siinä ole mitään epäinhimillistä, että on ujo tai hiljainen. Usein oon huomannut, että jos porukassa on joku hiljaisempi yksilö, niin silloin kun hän avaa suunsa, on hänellä aina jotain arvokasta sanottavaa. :)

sirpar

Yksin oleminen tekee kyllä välillä todella hyvää ja sitä ainakin itse tarvin. En ole koskaan oikein osannut sanoa kumoaa oisin enempi introverttiä vai ekstroverttiä. Testissäkin sain tulokseksi ambivertti eli molempien sekoitus :D Ehkä tätäkään ei kuitenkaan tarvi niin tarkkaan itselle määritellä, vaikka ihan hauskaa onkin miettiä :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo mun mielestä on hyvä tajuta, jos on sellainen että tarvii sitä omaa aikaa. Silloin sitä pitää muistaa ihan merkata omaan kalenteriinsa, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin :D

Vierailija

Sama täällä. Kesällä luin jutun introverteistä ja tulin tulokseen, että olen semmoinen ja myöhemmin tekemäni testi vahvisti asian. En ollut ikinä asiaa hirveästi miettinyt. Ehkä ennemminkin vain yllätyin kuinka introvertteydessä on paljon positiivisia(kin) piirteitä. Että siinä ei ole mitään kävettävää tai salattavaa tai pois pyristelemistä. Yleensä kun tuntuu, että yhteiskuntamme arvostaa vaan sosiaalisia ja extroverttejä ihmisiä. Hauska, kun otit asian esille :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo samoja juttuja oon pohtinut. Mutta toisaalta, en mä ole ikinä kokenut omalla kohdallani sen olevan huono asia. Tai enemmän oon ollut harmissani sellaisten ihmisten puolesta, ketkä eivät osaa olla yksin tai kokevat olevansa onnellisia vain silloin kun ovat ihmisten ympäröimänä. :)

mirena

Itsekin olen mieltänyt itseni aiemmin todella ekstrovertiksi ja listannut aina vahvuuksiini sosiaalisuuden. Olen semi näkyvä persoona ja pienemmässä porukassa monesti äänessä. Hiljattain olen kuitenkin huomannut vetäytyväni melko herkästi sivuun isossa porukassa, kun seurassa on suuremman tilan vieviä ihmisiä. Viihdyn myös paljon itsekseni, ja huomaan tarvitsevani omaa aikaa sosiaalisten tilanteiden vastapainoksi. Testin tulokseksi sain ambivertti, eli yhtä paljon ekstrovertin ja introvertin piirteitä. Mielenkiintoinen postaus!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Mua on kans aina hämännyt tuo, kun olen yhdistänyt introverttiyteen sellaisen hiljaisuuden ja ujouden, vaikka ne ovat taas luonteenpiirteitä, eivätkä oikeasti viesti siitä että olisi introvertti. :)

INFP

etkö vasta vähän aikaa sitten tehnyt 16personalities-testin ja saanut tulokseksi ENFP? jos teet nyt uudestaan, tuleeko tulokseksi INFP?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Tein, ja silloin vähän kummastelin tulosta. Mutta se oli nippanappa juuri ekstrovertin puolella. Kysymykset olivat niin erilaisia, kuin tässä nyt tekemässäni testissä. Edelleen tulisi sama tulos, sillä nautin paljon ystävien kanssa olosta, pidän juhlista ja jos huone on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, hakeudun mielummin keskelle huonetta kuin jään reunalle. Tällaisia kysymyksiä oli persoonallisuustestissä enemmän. Silti kaipaan todella paljon omaa aikaa ja yksinoloa ajatuksieni kanssa :)

Taru

Haha, mulla oli tuolla luonnoksissa juttu juurikin tästä samaisesta aiheesta. Viilasin jutun kuntoon ja se on tässä http://blog.anotherstory.fi/ekstrovertti-vai-introvertti/ Näköjään käytettiin samaa testiäkin, aika hyvä sattuma :) Komppailen sua tän jutun kanssa, itsekin haluaisin istua mieluummin kotona kuin hengailla pää kolmantena jalkana jossain, vaikka tuntuukin ihan hölmöltä :D

Annika

Introverttiys ja ekstroverttiys on käsittääkseni vähän eri juttu kuin sosiaalisuus ja epäsosiaalisuus: osa introverteistä on siis sosiaalisia eli hekeutuu ihmisten seuraan, mutta tarvitsee myös yksinäistä, hiljaista toipumisaikaa. Ekstrovertti sosiaalinen taas "toipuu" arjesta ihmisten kanssa ja on akut täynnä latausta sosiaalisen illan jälkeen.

Mieheni on introvertti, mutta sosiaalinen: kun olemme lauantaina menossa, hän toipuu sunnuntain. Minä taas "kestän" sen sunnuntain, kun olet ladannut akkuni ihmisseurassa ensin. Kaksi kotipäivää hajottaisi varmaan pään. :D onneksi nykyään osataan jo arvostaa ihmisten erilaisuutta <3 tärkeä aihe.

Eija Searle

Täälläkin yksi introvertti erityisherkkä :-) Yritä saada mahdollisimman paljon yksinoloa aktiviteetin jälkeen, että ehdit latautua.

Lina-Maria

Jotenkin pöllöä jaotella ihmisiä ekstrovertteihin ja introvertteihin, ja vielä vertailla niitä keskenään.
Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia, ihan kuten kaikissa luonteenpiirteissä.
Uskon, luulen, ajattelen, että kaikissa ihmisissä on kaikki piirteitä ja tietyt piirteet ovat dominoivempia. Ja ehkä jossain vaiheessa elämää aina superekstrovertti ihminen huomaakin olevansa introvertti.

Olen myös suurimmaksi osaksi introvertti, mutta mulla on myös taipumusta olla välillä ekstrovertti - riippuen tilanteesta ja kokonaisvaltaisesta elämän tilanteesta. Mutta huomasin myös, että oli vaikea "myöntää" itselleen olevansa enemmän introvertti. Miksi? Aivan typerää. Olemme kaikki hyviä juuri tällaisina eikä kaikkia ja vallitsevaa yhteiskuntaa tarvitse miellyttää. Jos kaikki olisivat vain juuri sellaisia kuin itsestä sillä hetkellä tuntuu, kenelläkään ei varmaan olisi sosiaalisia- tai edes ulkonäköpaineita.

ellensaara

Heippa. Ihan sama tapaus. Olin vuosia tehnyt testejä yms ja olin aina varma että olin extrovertti, kun sellaiseksi kaverinikin minua aina kuvailivat. Sitten tein vasta kunnollisen luonnetestin jossa minulle tuli INFP, ja olin ihan hämilläni että enhän nyt minä... tästä on nyt pari vuotta. Oikeastaan olen todellakin introvertti, mutta tosiaan olin itse aina ymmärtänyt sen todella väärin ja hyvin negatiivisessa mielessä. Luin yhdestä todella mielenkiintoisesta kirjasta, että introvertin ja extrovertin ero on se, että introvertit antavat omaa energiaansa muille, ja väsyvät siksi etenkin porukassa olemisen jälkeen, kun taas extrovertit saavat lisää ja lisää energiaa muista, jonka johdosta heille sosiaalisuus merkitsee tavallaan eri asiaa. Ja toinen ero on kai se, minkä vanhetessa on huomannut, että introverttinä sitä ehkä nuorempana yritti paljon enemmän, jopa niinkin paljon, että ajatteli sen sosiaalisuuden olevan ihan luonnollista. Nyt vanhemmalla iällä kun ei tarvitse niin välittää muiden mielipiteistä, sitä on alkanut huomata, että omaa energiaa ei jaksa samalla lailla antaa tuntemattomassa porukassa kaikille 20 ihmisille, jos ei siltä tunnu. :) Olen myöskin sitä mieltä, että ongelmana on se, että on olemassa sosiaalisesti älykkäitä ja vähemmän älykkäitä, ja nämähän eivät ole suorassa yhteydessä introverttiyteen tai extroverttiyteen. Eli voi olla sosiaalisesti lahjakas introvertti tai vastaavasti sosiaalisesti vähemmän lahjakas extrovertti. :) Mutta nää on monimutkaisia asioita... Ja mielenkiintoisia! Kiitos taas kivasta tekstistä!

Janina

Sama juttu täällä! Koen itse hyväksyneeni asian suht hyvin, mutta silti jotenkin se "yksin möllöttelystä" nauttiminen tuntuu aika usein väärältä tai aiheuttaa huonoa omatuntoa. Tai että on jotenkin huonompi kuin muut, johtuen varmaan just siitä että yleinen mielipide taitaa kuitenkin olla se, että mitä suulaampi ja sosiaalisempi, sitä parempi ja tehokkaampi tyyppi :D Ja aina sitä yrittää olla sosiaalisempi kuin luonnostaan on. En kyllä tiedä onko siitä kuitenkaan haittaa, kunhan saa tosissaan latailla itekseen tarpeeksi. Harvemmin kuitenkaan harmittaa, jos on viettänyt aikaa seurassa vaikka eka on valmiiksi väsyneenä ajatellut, että saispa vaan mennä kotiin. Kuulostaapa masentavalta, mutta kai tää on sitten tätä introvertin ajatusmaailmaa :D