Oletteko koskaan tulleet miettineeksi, kuinka masentavia sanontoja meillä suomalaisilla on? Niinkuin esimerkiksi ”itku pitkästä ilosta”. Ihan kuin iloisuus auttamatta johtaisi johonkin surulliseen. Meitä suomalaisia kasvatetaan pienestä pitäen siihen, ettei saa iloita. Myös ”kel onni on, se onnen kätkeköön” -lausahdus jatkaa samaa linjaa. Eli vaikka olisitkin iloinen ja onnellinen, älä nyt herranjestas näytä sitä ainakaan kellekään. 
 
Pienenä minua raivostutti yli kaiken yksi fraasi: ”Älä nyt innostu vielä liikaa.” Muistan paljon tilanteita, jossa olin inspiroitunut jostain asiasta ja hehkutin siitä innoissani jollekin ja minua kehoitettiin olemaan innostumatta liikaa. Jos totta puhutaan, sanonta ärsyttää edelleen aivan yhtä paljon. 
 
Ystäväni juuri yksi ilta pauhasi minulle silmät loistaen asiasta, josta oli innostunut. Samalla hän toisteli itselleen, että ”joojoo ei saa nyt innostua liikaa.” Miksi? Senkö takia että haluamme aina varautua siihen pahimpaan mahdolliseen skenaarioon? Tuntuuko se tappio jollain tavalla helpommalta, jos ikinä ei ole edes lähtenyt onnistumaan täydellä sydämellä? 
 
Jos minulta kysytään, innostuneet ihmiset onnistuvat paljon suuremmalla todennäköisyydellä, kuin ne ketkä varautuvat jo valmiiksi pahimpaan. Innostuneisuus näkyy ja tarttuu muihin ja sillä energialla voi saada aikaan vaikka kuinka hienoja asioita. 
 
Näin kirjoitin hiukan yli vuosi sitten. Muistan elävästi tuon keskustelun ystäväni kanssa. Muistan kuinka hän ensin maalaili melko uskomattomaltakin kuulostavia haavekuvia ja puhuimme siitä, kuinka oikeastaan tuntuu että kaikki on mahdollista. Hän uskalsi lopulta innostua, miettimättä liikaa erilaisia kauhuskenaarioita siitä, mitä kaikkea voisi mennä pieleen. No kuulkaas, nyt jälkikäteen kun asiaa katselee, niin ystäväni sai kuin saikin kaikki nämä asiat, mitä silloin osasi jo kuvitella ja vielä enemmän. Tämä vuosi on taas opettanut entistä enemmän tekemään rohkeita päätöksiä ja ottamaan välillä suuriakin riskejä.
 
Mikäli plan A ei toimi, voi aina vaihtaa suunnitelmaa! Mitä enemmän tarttuu haasteisiin tai luottaa omaan vaistoonsa, sitä helpompaa on jatkossakin lähteä ennakkoluulottomasti mukaan uusiin juttuihin. Jos odottaa ensimmäistä siirtoa niin kauan, että on selvittänyt kaikkiin auki oleviin kysymyksiin vastaukset, ei koskaan pääse mihinkään. 
 
Innostunutta viikkoa toverit! 

Kommentit (11)

Suvi@thecloset.

Hyvä postaus. Henkilökohtaisesti muakin ärsyttää suomalaisten negatiivinen lähestyminen asioihin. Onneksi nuorempi sukupolvi on alkanut kyseenalaistamaan näitä vanhoja fraaseja ja suhtautumista elämään. Mä ainakin innostun helpolla ja sillä innostuksella saan paljon aikaan. Mielestäni pitää ehdottomasti sukeltaa pää edellä elämän haasteisiin kuin miettiä negaation kautta esim. entä jos epäonnistun. Ihanaa viikkoa sullekin! :) http://theclosetxoxo.blogspot.fi/

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihan totta! :) Ja toikin on totta, että uudella sukupolvella tuntu olevan aika erilainen suhtautuminen elämään. Siitä innostumisesta saa kyllä aika hurjasti polttoainetta ihan mihin vain hommaan. Sen takia pitäisikin aina heti tarttua toimeen kun on fiiliksissä jostain! :) Saisi ihan hurjan paljon aikaan!

Aurora

Vau, tosi hyvää tekstiä ja itse ainakin olen täysin samaa mieltä! Jes, ihanaa että maailmasta löytyy muitakin positiivisen vision omaavia innokkaita sieluja...

Meow

Loistava huomio, oon itekin vasta hetki sitte ymmärtäny et mutki on kasvatettu jarruttelemaan innostusta ja peittelemään unelmia, sillä eihän ne kuitenkaan toteudu. Kiitokset sulle inspiroivasta blogista, monia kirjoituksias oon jääny miettimään ja onnistunu jopa siirtämään omaa kyynisyyttä syrjään uusia ideoita kokeillessa. En uskonu olevani esim. aarrekartta-ihmisiä, mutta sellanenpa munki seinällä nyt keikkuu ja muistuttaa siitä, mitä kohti ollaan menossa, unohtamatta matkasta nauttimista. :) Inspistä viikkoosi!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

JEE! Ihan mahtavaa! Kyllä ne jarruttelevat ajatukset tosiaan väistyvät kun vain tiedostaa, mistä ne johtuvat :) Vitsi miten paljon sain energiaa sun kommentista <3 KIITOS!

liianinnostunut

Tuo on kyllä niin totta. Miksi suomalaiset on aina niin negatiivisia? Innostuneet ja iloiset ihmiset erottuu aina joukosta enemmän.
Itekkin innostun ja hehkutan tosi helposti kavereille esim. uusista ihastuksista, mutta musta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että aina kun innostun ja hehkutan liikaa, ne jutut menee pilalle. Sit syytän aina itteäni että se meni pilalle se takia, että olin liian innokas. Nyt oonkin sitten alkanu varomaan innostumasta liikaa, oli asia mikä tahansa. En uskalla ehkä iloita asioista tarpeeksi, koska pelkään et jos oon tosi ilonen jostaki asiasta ja sanon siitä ääneen niin se asia epäonnistuu.
Mutta onko se väärin? Mitä väliä vaikka on innostunut. Ihmisen pitäs saaha munkin mielestä nauttia asioista jotka tekee sen iloseks ja sanoa ne ääneen!! Tietty hyvän maun rajoissa pitää olla, mutta ärsyttää jo itsessänikin että alkaa varomaan olemasta ''liian iloinen'' asioista joista saakin olla iloinen. Ehkä mun pitää alkaa tosissaan noudattamaan tuota ''Se jolla onni on, se onnen kätkeköön''-sanalaskua :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo oon ihan samaa mieltää, että ihan turha sitä innostustaan tai iloaan piilottelee. Aina toki löytyy niitä ihmisiä, ketkä eivät osaa olla onnellisia muiden ilonaiheista, mutta ne eivät kyllä ole sellaisia ihmisiä, mitä lähelleen haluaisi. Mun mielestä on aina ihana nähdä, kun jollain pyyhkii hyvin. Sellainen innostunut, iloinen ja onnellinen tyyppi jakaa sitä hyvää energiaa myös ympärillleen. <3 Joten älä missään nimessä kätke onneasi!

emppu15

Asiaa nainen! Olisi mielenkiintoista tietää, missä vaiheessa suomalaiseen kulttuuriin on tosiaan iskostunut tuo "negatiivinen vaatimattomuus" ja ajatus siitä, että epätoivottu lopputulos on jopa mahdollisempi, kuin toivottu. Etenkin, kun ne unelmat pidetään usein salaisina: haaveita vähätellään ja samoin tunnereaktiota niiden toteutumatta jäädessä "no eihän siitä olis kuitenkaan mitään tullu, parempi näin". Minä uskon lisäksi siihen, että vaikka kuinka ihminen hillitsisi innostustaan pettymyksen varalle ja rauhottelisi mieltään, halu onnistua tai saavuttaa asioita säilyy yhtä voimakkaana - toisin sanoen, on ihan sama hypetätkö etukäteen, pettymyksen tunne on sisäisesti samanlainen.

Toinen puoli tässä asiassa on juuri pelko. Ei siis pelkästään se, että koreilu tai innokkuus olisivat itseisarvoltaan huonoja asioita, vaan kyseessä on suojautuminen pahalta, epävarmuus ja pelkääminen. Miksi suomalaiset pelkäävät ja miksi itsetunto/itsevarmuus on niin hankala juttu meille? (ja miten voi olla, että kokonainen kansakunta on oppinut saman "nyt menee liian hyvin, kohta tapahtuu jotain ikävää"-ajattelumallin?) Okei, tätä voisi jatkaa pidemmälle, mutta hillitsen itseni :D

PS. jos ikinä kenestäkään bloggaajasta on tullut ajatus, että olisipa kiva tavata tuo ihminen, niin sinusta! Ainakin blogipostausten perusteella ajatusmaailma on niin kovin samalainen, etenkin Sara K:n blogin antaman elämänfilosofiakurssin jälkeen ;)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kuinka ihanasti sanottu! <3 Kiitos! Mulla on sellainen teoria, että toi jotenkin liittyy siihen, että pelätään omien kasvojen menettämistä muiden ihmisten edessä. Eli vähän sama teoria, että jos kaatuu ja kukaan ei ole näkemässä, niin kyllähän se silti sattuu yhtä paljon, mutta ainakaan se ei ole niin noloa. Eli jos toitotamme omista unelmistamme ja lähdemme innokkaina tavoittelemaan niitä, on se jollain tavalla nolompaa, jos ne eivät onnistukaan. Ja olen myös samaa mieltä tuossa, että meillä suomalaisilla on kyllä harmillisen huono itsetunto. Veikkaan kuitenkin, että sekin on tässä hiukan parantumassa uusien sukupolvien myötä :)

Riikka

jep sain hurjasti irti tästä! Olen itsekkin aina ajatellut kun jotain mukavaa on ollut tulossa, että etten vain innostuisi liikaa jos jotan sattuisi ja en saisikaan kokea sitä mitä olin kauan odottanut. Tätä negatiivistelyä lisäsi vielä kun olin kauan odottanut ja intoillut ystäväni kanssa matkasta Tanskaan mutta aivan yllättäin sattui paha tulipalo joka esti matkan, varsinkin tämä tapahatuma sai ajattelemaan että mitä enemmän odotan ja intoilen sitä enemmän petyn jos jotain taoahtuu ja juttu peruuntuu.. Tätä lukiessa tajusin miten väärin ajattelen! Eihän mitään ikinä tavoita jos ei innostu asiasta, todellakin totta tuo että innostuneet ihmiset onnistu paljon varmemmin kuin ne ketkä sitä epäonnistumista pelkää :--)