Netissä leviää tämä kirjoitus, joka koskettaa monia naisia. Se kertoo itsetunnosta, sekä arvostuksesta omaa kehoaan kohtaan. Olen kirjoittanut aiemminkin tästä, mutta se on mielestäni todella tärkeä aihe. 

Kun olin noin 5-vuotias, paras ystäväni piti naamiaiset. Ne olivat elämäni ensimmäiset naamiaiset, ja olin hyvin innoissani asiasta. Halusin ehdottomasti pukeutua pelleksi. Nautin pienenä esiintymisestä, ja muiden hauskuuttamisesta, ja mielestäni pelleksi pukeutuminen oli varsin hyvä idea. Vanhempani näkivät vaivaa keksiessään minulle hienoa pelleasua.
Minulla oli suuret raidalliset shortsit, henkselit, pienen pieni hattu keikkumassa päälaella ja tietenkin kasvot maalattuna, kuten klovneilla yleensä. Olin todella innoissani asustani, ja katselen edelleen huvittuneena kuvaa joka on otettu ennen juhliin menoa. Olen leikannut ja liimannut sen valokuva-albumini ensimmäiselle sivulle. 

Kun pääsin paikan päälle naamiaisiin, huomasin että kaikki muut tytöt olivat pukeutuneina satujen prinsessoiksi, keijukaisiksi, ballerinoiksi ja muiksi sieviksi olennoiksi. Samantien tunsin itseni hölmöksi, rumaksi, poikamaiseksi, ja muuten vain joukkoon kuulumattomaksi. Itkuhan siinä meinasi tulla, juhlat olivat ihan pilalla.

En muista, että kukaan olisi pilkannut minua juhlissa, tai muutoin saanut oloani tuollaiseksi. Se johtui siitä, että itse aloin vertailemaan itseäni muihin. Olin ollut täydellisen tyytyväinen omaan asuuni ennen paikalle tuloa, mutta samantien kun näin muiden asut, omani tuntui huonolta ja hölmöltä. Näin jälkikäteen olen ajatellut, kuinka hienoa oli erottua joukosta omalaatuisella asulla kun kaikki muut olivat prinsessamekoissa. Silloin sitä oli vaikea käsittää.

Samanlaista tapahtuu myös valitettavasti aikuisille ihmisille. Juhliin lähtiessä katsoo itseään peilistä ja on tyytyväinen näkemäänsä, mutta paikan päällä alkaakin vertailla itseään muihin ja yhtäkkiä itsevarmuus on tipotiessään. Ihmisillä tuntuu olevan sisäänrakennettuna tarve verrata itseään muihin. Aina löytyy joku, joka saa sinut tuntemaan itsesi huonommaksi jollain osa-alueella. Jos vertailukohteena ei ole lähipiirin ihmiset, voi paineita aiheuttaa mallit, näyttelijät ja muut lehtien sivuille photoshopatut ihmiset. Tällainen vertailu on todella epäinhimillistä itseäsi kohtaan. Toivon, että kaikki pyrkisivät siitä eroon.
 
On eri asia ihailla muita, ja pyrkiä saavuttamaan samoja asioita kuin he. Se toimii hyvänä motivaattorina ja kannustaa jaksamaan. Koskaan ei saisi kuitenkaan samalla väheksyä itseään. Hyvä itseluottamus todella näkyy ulospäin, ja siitä on hyötyä kaikillä elämän osa-alueilla. Jos et ole tyytyväinen johonkin itsessäsi, pyri muuttamaan sitä, mutta älä väheksy itseäsi sen takia. Keskity positiivisiin asioihin itsessäsi. Jos joku ihminen on menestynyt sellaisella osa-alueella, missä itse tunnet itsesi huonoksi, mieti miten tämä ihminen toimii ja koita oppia siitä jotain. 
 
Harmittavan monilla ihmisillä on todella huono minäkuva. He toistavat mielessään itselleen pitkin päivää negatiivisia asioita itsessään. Heillä on siis jatkuvasti joku pään sisällä kertomassa, kuinka he eivät pysty johonkin tai kuinka huonoja he ovat jossain asiassa. Tämä on ihan kamalaa! Se, mitä sinä itsestäsi ajattelet vaikuttaa siihen millaisena muutkin sinut näkevät. Kannusta siis itsäsi mielessäsi, mieti esimerkiksi sitä, kuinka HYVIN suoriuduit joistain asioista, ja keskity positiiviseen. Tällainen sisäinen puhe auttaa sinua saavuttamaan hyviä asioita elämässäsi.
 
Kukaan ei ole täydellinen, eikä siihen kannata pyrkiäkään. Lopeta itsesi vertaileminen muihin, ellei se toimi pelkästään positiivisena motivaattorina. Koskaan et voi tietää, mitä ongelmia sillä, jota kadehdit saattaa olla. Ulkokuori ei aina kerro kaikkea.Nykymaailmassa ihmisillä on todella epärealistisia ulkonäköihanteita. Jos ihailee vain lehtien sivuilta kuvamanipulaation läpi käyneitä malleja, voi olla varma ettei tule koskaan saavuttamaan unelmavartaloaan. Minä tiedän että en ole täydellinen, enkä haluaisikaan olla. Pienet rosot tuovat vain persoonallisuutta. 
 
Hyvä itseluottamus tarkoittaa mielestäni sitä,
  • ettei sinun tarvitse jatkuvasti hakea hyväksyntää muilta ihmisiltä
  • että uskallat tuoda mielipiteesi julki ilman häpeää
  • ettet jätä asioita tekemättä pelätessäsi muiden ihmisten mielipiteitä
  • että kannat itsesi ylpeänä ja näytät paremmalta koostasi tai ulkonäöstäsi riippumatta
  • että arvostat itseäsi, jonka takia saat arvostusta myös muilta ihmisiltä

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Kommentit (40)

pupu

Kiitos Elisa todella hyvästä postauksesta. Aihe on todella ajankohtainen ainakin itselläni.
Mietin kans monesti miksi tietyssä paikoissa ja päivinä itsetuntoni laskee nollille. Ehkä se, että olen välillä liian ankara itselleni, jos en tiedä jotain mitä muut tietävät rankaisen helposti itseäni negatiivisilla ajatuksilla, mikä johtaa siihen, että voin vielä pahemmin.
Onneksi olen nykyään tietoinen, kun negatiivinen ajatus iskee. Osaan sen käsitellä eritavoin.Olen oivaltanut sen elämässä, että onneksi elämässä on aina jotain uutta opittavaa ja se on jatkuvaa siihen asti kun eräpäivämme koittaa. Toiseksi olen oivaltanut, että olemme oman onnemme este, ei kukaan muu / mikään, estä meitä toteuttamasta unelmiamme . Siitä syystä, pitää kohdella itseämme hellästi ja kunniottaen.
Jotta voi jotain saada pitää uskaltaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle ja kohtaa pelot.
 Niinku on sanotu mikä ei tapa, vahvistaa!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihanaa että olet oivaltanut noi asiat! Oot kyllä ihan oikeassa tossa <3 Kiitos kommentista!

Emmu

Hei niin hyvä kirjoitus! Oon ite ollut aina ylipainoinen, itsetunto nollassa siitä lähtien kun menin ensimmäiselle luokalle koulussa kiusaamisesta johtuen, kotonakaan ei tullut hyväksyntää joten siitä tuli aikamoinen kierre. Rippileirillä ekan kerran oikeasti opin vähän hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen, koska mun ympärillä oli ihmisiä, jotka teki niin. Pikkuhiljaa itseluottamus on kasvanut vuosien aikana ja nyt kolme ja puoli vuotta myöhemmin pyrin keskittymään siihen, että ajattelen itsestäni positiivisesti, jännä kuinka paljon ajatuksilla on oikeasti voimaa! :) Neljä kuukautta sitten muutin Englantiin yksin töihin jätettyäni lukion kesken kahden vuoden jälkeen, mikä oli monille suuri järkytys, koska en ollut mitenkään huono koulussa. Päätin, että en enää anna kenenkään muun vaikuttaa, että lähdenkö unelmaani tavoittelemaan sen sijaan, että teen niin kuin muut toivoisivat :)

Kiitos aivan huikeasta blogista, tykkään aina lukea sun postauksia :) xx

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kovasti Emmu! Mahtavaa että itseluottamus on kasvanut vuosien aikana. Omilla ajatuksilla on niin hurjasti vaikutusta siihen miten myös muut sut näkee! <3

Lisa

Ihanan piristävä ja hyviä ajatuksia sisältävä postaus! :) kiitos. Istuin tänään aamulla bussissa väsyneenä katsellen ulos harmaata Helsinkiä ja ajattelin että vitsi nyt on kyllä mieli maassa. Sillä hetkellä muistelin erästä kirjoittamaasi postausta ja päätin lukea sen uudelleen parantaakseni päivääni! Kiitos ihanasta asenteestasi ja elämän ilosta :)

Suuntaviiva
Liittynyt27.3.2014

Oot ollut todella hieno klovni :) Ja kiitos hyvästä postauksesta! SItä kuvittelee olevansa monilla tasoilla kovinkin itsevarma, mutta tosi asiassa on kyllä paljon asioita, joista itseään moittii. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka blogimaailma. Olen pidemmän aikaa kirjoittanut blogia ja ajattelin ettei mun kannata kirjoittaa tietyistä jutuista, kuten vaikka kuvailla mitään asuja, sillä kaikki kuitenkin tekee sitä paremmin. Aloitin nyt uuden blogin slotittamatta itseäni sen kummemmin mihinkään, toki itseäni ei esim. meikkijutut kiinnosta, joten niistä en kirjoita, mutta teinpä esimerkiksi asupostauksen kun innostuin pelleilemään kameran kanssa lauantaina, vaikka pitkään olen niitä "pelännyt". Toki se on aina pelottavaa kertoa ihmisille, että kirjoittaa blogia, vaikka moni siitä tietää muutenkin, mutta nyt jopa uskalsin linkata eilisen toisen postaukseni toiseen blogiin, jolle se tavallaan oli vastine ja tuota toista blogia kuitenkin lukee suhteellisen moni Tallinnan suomalainen, minunkin tuttavani (jotka tiedän myös ei-niin-mukaviksi halutessaan...). Sieltäpä napsahti kuitenkin sitten vierailujakin! Tuntuu aika siistiltä muutenkin, että uudessa blogissa on tuhat käyntiä pian rikki, eikä se kuitenkaan montaa viikkoa ole ollut pystyssä, eivätkä kaikki vanhan blogini seuraajat myöskään ole sinne siirtyneet mukana.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Mahtavaa! :) Siitä se lähtee! Kunhan pysyy vaan rehellisenä itselleen ja tekee sitä hommaa täydellä sydämellä niin kyllä niitä lukijoitakin tulee :)

heini

Aivan mahtava kirjotus! Sun postauksia on aina niin ilo lukea! Tänään on ollu jotenki tosi huono ja ärsyttävä päivä, mut tästä sai hurjasti positiivista voimaa. Ja tuli semmonen olo, että pitääpäs alkaa oikeesti kiinnittämään enemmän huomiota siihen, miten ite suhtautuu itteensä! Koska jokanen tulee elämään koko elämänsä omana itsenään, niin miksei nauttis siitä kuka on. Niin ja se mun piti vielä sanoa, että sulla on niiin ihailtavan ihana elämän asenne ja oot hirmu kaunis! :)

pocahontas

Tää oli tosi hyvä kirjoitus, mutta mitä sanoisit sellaiseen tilanteeseen, jossa ihan oikeasti kiusataan? Että kuvitelmat ei ole omassa päässä vaan esimerkiksi ihan julkisesti on nöyryytetty. Muistan vuosienkin päästä kaikki pahimmat kiusaamiskokemukset ja ne heijastuu jokapäiväiseen elämään. Pahin ilta kaikista oli se(AMMATTIKORKEASSA!), kun olin laittatunut omasta mielestäni todella nätiksi, olin treenannut jo melkein vuoden ja saanut melkein kymmenen kiloa lisää anorektikon kroppaani. Olin kasvattanut hiuksiani melkein kaksi vuotta ja sinä iltana sain otettua omasta mielestäni elämäni kauneimmat kuvat itsestäni. Tunsin olevani kaunis. Hiukset, meikki ja kroppa tuntuivat täydellisiltä ja kaverini kieltäytyivät leikillään kuvista minun kanssa koska näytin kuulema liian hyvältä. No, menimme baariin ja tanssilattialle, ja siellä oli eräs kiusaajaporukkakin. Vaikka olinkin laittautunut nätiksi ja tunsin oloni itsevarmemmaksi kuin ikinä, ja tunsin olevani hyvä tanssija, selvinpäin baarissa minulla oli todella iso kynnys lähteä tanssimaan. Päädyin kuitenkin melkein tyhjälle tanssilattialle, mutta en osannut oikein rentoutua koska kengätkään eivät tuntuneet pysyvän kunnolla jalassa. Sitten huomasin, että tämä kiusaajaporukka istuskeli aivan tanssilattian edessä olevassa pydässä ja osoitteli ja kuiskutteli varsinkin minun tanssiani. Sitten jalkani alkoivat vapista hillittömästi koska kaikki edellisetkin kiusaamismuistot tulivat mieleen. Häpeän aalto oli valtava kun pöydässä naurettiin ja matkittiin liikkeittäni. Tämän jälkeen ryhmä tuli tanssimaan ja yksi naisista, ilmeisesti joku lattaritanssija, yritti kokoajan työntää minua ulos ringistä, jossa tanssimme. Siihen asti olin koittanut esittää etten välitä sellaisesta, mutta siinä vaiheessa menetin täysin itseluottamukseni. Jos olisin kehdannut, olisin varmaan alkanut itkeä silloin. Lähdin tanssilattiaalta kyyneliä nieleskellen, sillä baarissa oli ollut todella paljon ihmisiä, ja kiusaajat olivat saaneet minut häpeämään ja nolostelemaan ja tärisemään lähes tyhjällä tanssilattialla. Lähdin baarista kotia samantien ja itkin kotimatkalla kierrellen eri kävelyreittejä monta tuntia. Tunsin oloni kertakaikkiaan arvottomaksi. Kiusaaminen alkoi ala-asteella köyhän perheen ja rumien "ei muodikkaiden" vaatteiden takia, ja vaikka olen itsenäisesti saavuttanut omasta mielestäni päällisin puolin todella kadehdittavan elämän, minulla on hyvä koulutus, olen ollut vaihdoissa ja matkustellut paljon, minulla on ihana perhe ja poikaystävä, kissa, asunto, olen kehittynyt salilla todella paljon, ja olen kaunis - kiusaamisen arvet eivät vain tunnu paranevan koskaan, ja näköjään sitä tapahtuu ihan näin aikuisten keskenkin jatkuvasti. Tulit mieleeni nyt tämän tekstin kanssa, kun näin tämän tanssilattianöyryytyksen porukan yhden osallisen tänään baarissa. En pystynyt jäämään sinne, vaan ajoin samantien kotia kyyneleet virraten. Pelkäsin, että saan paniikkikohtauksen.

Varsinaisestihan tällainen yksittäinen tarina lukuisten kiusaamisten joukossa, ja minullakin kiusaamiskokemuksia siis ihan ykkösluokasta tähän päivään saakka eli lähes 20 vuoden ajalta, ei liity edes välttämättä aiheeseen, mutta haluaisinkin kuulla sinulta, mitä mieltä olet tällaisesta tilanteesta ja kiusaamisesta? Uskotko, että erityisherkät ihmiset joutuvat kiusatuksi vai miksi minä, ystävällinen, mukava, nätti, reilu, kaikinpuolin kiva tyttö olen joutunut "hyvän" itsetunnon omaavien aikuistenkin silmätikuksi? Onko sinulla minkäänlaisia kiusaamiskokemuksia, ja miten neuvoisit kiusaamisesta traumoja saaneita kohottamaan itsetuntoaan. Varmaan itsenikin kannattaisi tosin mennä terapiaan.

Anteeksi romaani, tuli tarve nyt vuodattaa tätä jonnekin.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moi Pocahontas! Tää sun tarina sai mut jotenkin ihan mykistymään. En jotenkin voi melkein uskoa että aikuiset ihmiset käyttäytyisivät noin jumalattoman lapsellisesti, kuin mitä sinua kohtaan on käyttäydytty. Ilmeisesti tällaista kuitenkin tapahtuu, mikä on tosi ikävää. Uskon, että kaikkia on jossain vaiheessa kiusattu enemmän tai vähemmän, varsinkin lapsena. Ajattelen kuitenkin itse, että ne kiusaajat on nimenomaan niitä joilla EI ole hyvä itsetunto vaan heillä se on kaikista heikoimmillaan.

Silloin heillä on tarve vetää muita alaspäin, jotta näyttäisivät itse olevansa korkeammalla.. Tosi vaikea antaa mitään neuvoja lapsuuden traumoihin, mutta ainakin tulevaisuudessa voit miettiä että ne kiusaajatkin tosiaan on vain ihmisiä ja heillä on siihen joku syy. Sinä et missään nimessä ole se syy, vaan heillä on jotain omia negatiivisa tunteita ja turhautumista ja sinä joudut vain ikävään välikäteen. He tuskin ovat sellaisia tyyppejä, joita sinä katsot ylöspäin, joten sillon heidän mielipiteillään ei ole mitään merkitystä.

Toivottavasti tällaista ei enää ikinä tapahdu, mutta seuraavan kerran kun muistot valtaavat mielesi tai näet jonkun näistä kiusaajista, laitat vaan rinnan rottingille ja mietit ettei sellaisten luusereiden sanoilla oo suhun vaikutusta. http://www.quickmeme.com/meme/3rrc0x <-- mieti vaikka tätä kuvaa <3

Iitu

Todella hyvä kirjoitus! Välillä mietin kuinka moni olisi täysin tyytyväisiä elämäänsä ilman jatkuvaa vertailua? Loppu peleissä se on kuitenkin ainoa syy tuntea "alemmuutta" ja huonoa itsetuntoa.Että jollain on jotain enemmän ja jotain parempaa kuin itsellä.Vaikka aina jollain on jotain mitä itsellä ei ole.
Syyllistyn siihen ajoittain itsekin mikä on täysin turhaa.Olen onnellinen ja tiedän,että elämääni kuuluu paljon sellaista josta useat vain haaveilevat. Parasta onkin olla kiitollinen siitä mitä jo on,sillä aikaa kun tekee töitä muiden unelmiensa eteen. :)
Ihanaa joulun odotusta sulle Elisa!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

En voisi olla enempää samaa mieltä! Ihanaa joulun odotusta myös sulle Iitu :)

Anna

Mahtava kirjoitus, todella hyviä ajatuksia! Kiitos inspiroivasta blogista. Teksteistäsi välittyy ihailtava positiivisuus, johon itsekin haluan pyrkiä : )

Nora

Apua! Mä oon lukenu sun blogia ikuisuuden, mutta vasta nyt onnistun kommentoimaan ekan kerran. Piti tulla vaan siis tosta pelleksi pukeutumis-asiasta, että mulla tuli oikeesti ihan kyyneleet silmään! Ihan mielettömän siisti juttu ja ihan tosi, koska mulle on käyny ihan samalla tavalla ku olin joku 6v ja olin pukeutunu sammakoks...mun mielestä sammakot oli vaan niin siistejä sillon :-D

J

Moikka! Kiitos todella hyvästä kirjoituksesta ja loistavista ajatuksista! :) Itse olen rakentanut itsetuntoani pitkään syömishäiriön jälkeen ja nyt aletaan olla melkein siinä pisteessä, missä se oli ennen sairastumista. Tämä nyt ei suoranaisesti liity kirjoitukseesi, mutta olen löytänyt positiivisen ajattelun uudelleen ja sinä olet vaikuttanut siihen. Kiitos <3

emppu

Kaverillani oli pienenä naamiaiset. Vanhemmat eivät halunneet "tuhlata" rahaa naamiaisasuun joten päätin näppäränä tyttönä värkätä sen itse. Monta päivää sahasin lautaa, jotta sain siitä miekan muotosen. Mustavalkoinen raitapaita päälle ja olin oikea merirosvo! Olin ylpeä saavutuksestani, mutta juhlassa tuli tyhmä olo, kun kaverini oli ostanut oikean merirosvoasun ja minun asuni näytti sen rinnalla niin rumalta. Samalla kaverilla oli myös halloween juhlat ja käytin aikaani hurjasti, jotta löysin netistä noita- naamarin minkä tulostin ja väritin. Muilla oli tietenkin mageet pilailupuodista ostetut asut.:) Näin jälkeenpäin huvittaa muistella tilannetta.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voii mulla tuli ihan kyyneleet silmiin! Mä veikkaan että se sun tekemä asu on ollut miljoona kertaa hienompi kun ostettu ;) <3

Jenny

Blogisi on minulle paikka jonne tulen kun tarvitsen rohkaisua ja tsemppausta omaan mielentilaan. Tänään oli taas sellainen päivä. Luin kaksi uusinta postaustasi ja istun täällä taas nyökkäämässä teksteillesi, yhdyn jokaiseen sanaan jonka olet kirjoittanut.
Sain taas hyvän muistutuksen itselleni miksi minun täytyy päästää irti vanhasta, uskaltaa olla itseni ja tähdätä kohti unelmiani!
Kiitos Elisa inspiroivasta blogistasi! <3 Mahtavaa viikonloppua!

Julia

Oon ehkä vähän herkkispääl mut jostain syyst aloin ihan sikana itkee tolle pelletarinalle <3 ihana teksi ja ihana blogi