Haluan ensimmäiseksi sanoa, että tämän postauksen kirjoittaminen vaati minulta hurjasti rohkeutta. Toivon kuitenkin, että voisin vaikuttaa tällä edes yhteen ihmiseen, joka mahdollisesti kamppailee samojen asioiden kanssa.

Kun olin lukiossa, minulla oli todella huono itsetunto. Se ei välttämättä näkynyt ulospäin, mutta olin masentunut ja epävarma itsestäni. Kaikki eskaloitui pakonomaiseen laihduttamiseen. Saatoin yhtenä päivänä syödä yhdet nuudelit, toisena en mitään. Elin tupakalla, kahvilla ja diettikokiksella. Aamusta iltaan laskin kaloreita ja mieleeni ei mahtunut muita ajatuksia kuin laihtuminen.
 
Raukka minä, lempijuomani parissa
 
Näiltä ajoilta ei kamalasti ole kuvia, koska olen poistanut melkein kaiken. Kroppani voi todella huonosti, ja olin jatkuvasti kipeä. Huolet huuhdottiin alkoholilla monta kertaa viikossa. Olin mielestäni näihin aikoihin todella lihava, ja näin kun jälkeenpäin vuosien jälkeen katson kuvia, näen vain eksyksissä olevan pikkutytön.
 
 
 
Miksi sitten kerron tästä? Koska uskon, että siellä ruudun toisella puolella on monia ihmisiä, jotka uskovat että syömättömyydellä pääsee nopeasti laihtumaan. Se voikin olla hetkellisesti totta. Kun ei syö moneen päivään mitään, tietysti laihtuu. Kaikki lihakset vartalossa alkaa pikkuhiljaa hävitä. Mieli on kokoajan maassa, ja se vaikuttaa kaikkiin ihmissuhteisiisi.


Jossain vaiheessa sain jollain tavalla elämästä kiinni, ja kun aloin syömään normaalisti, kroppani varastoi samantien kaiken ruoan rasvaksi. Lihosin todella nopeasti, ja koska minulla ei ollut mitään lihaksia jäljellä, voin erittäin huonosti. Tätä jatkuikin jonkin aikaa, kunnes päätin tehdä jotain asialle. Usein laihdutin taas samalla tavalla, (olemalla syömättä) ja sitten taas lihosin. Surullisen kuuluisaa jojoilua siis. Nämä seuraavat kuvat ovat siltä ajalta, kun kilot alkoivat tulla takaisin.





Vaikka en ole lihava näissä kuvissa. En ollut ollenkaan tyytyväinen itseeni. Ja nytkin minun on vaikea julkaista näitä kuvia. Niinkun niistä näkee, kaikki rasva kerääntyi vyötärölle ja käsivarsiin, missä ei ollut ollenkaan lihaksia.

 
Halusin tehdä laihdutukseni terveellisesti, joten aloin syömään maitorahkaa, tonnikalaa, raejuustoa. Luulin, että söin paljon ja monipuolisesti. Totuus oli kuitenkin vielä kaukana. Tie on kuitenkin pitkä ja kivinen, ja uskon että minun piti käydä tuokin vaihe läpi. 
 
Jossain vaiheessa innostuin kunnolla salitreenistä, ja ymmärsin että jos vedän pari leukaa tai nostelen muutaman kerran painoja, minusta ei tule kehonrakentajan näköistä. Tämä on varmasti monen tytön pulmana. 
 

Vasta kun aloin syömään monipuolista ruokaa, ja tarpeeksi paljon, aloin nähdä tuloksia.
Seuraavat kuvat ovat kesältä 2011, jolloin minulla oli takana vuosi salitreeniä.


Olen aina kärsinyt H-mallisesta vartalosta, ja ongelmanani on ollut se, että olen yrittänyt saada vyötäröä pienemmäksi. Lopulta ymmärsin että minun tuleekin saada lihaksia lanteille ja rinnanympärystä isommaksi.Tähän aikaan vedin paljon leukoja, ja söin todella suuria määriä. Eikä tuo vartalo nyt varsinaisesti mikään bodarin vartalo ole!

Kesän jälkeen urheilu vain "jäi", mutta koska olin vuoden ajan tehnyt säännöllisesti lihaskuntoharjoittelua, lihakseni poltti hyvin rasvaa edelleen. Tämänkin takia kannustan kaikkia lihaskuntoharjoitteluun. Nämä seuraavat kuvat ovat viime talvelta, kun olin reissussa. Siellä tein pientä Ghetto workoutia aina välillä, mutta en sen kummempaa :)

 Bungalowissa leukoja :D

 
Tällä hetkellä syön todella usein ja terveellisesti, ja voin hyvin. Tärkein muutos on ollut itseluottamukseni takaisin saaminen. Urheilu ja hyvä ruoka tekee ihmeitä myös henkiselle hyvinvoinnille.
 
Toivoisinkin, että jos joku siellä ruudun toisella puolella uskoo, että syömättömyydellä voidaan saavuttaa unelmavartalo, ottaisi omista kokemuksistani opikseen. 
 
Jos joku uskaltautuu, niin kommentoikaa. Onko jollain samoja kokemuksia? 

Kommentit (57)

Terveytensähoitaja

kuin kopio omasta elämästäni. Upeaa että olet päässyt asiasta yli. Minulla pakonomainen laihtuminen muuttui lukiossa bulimiaksi ja jatkuvaa ahmintaa/ syömättömyyttä. Olen oikeastaan vasta viime keväänä päässyt syömisen kanssa järkevään tasapainoon ja nyt vaan etsitään edelleen sitä oikeaa suhdetta, sillä pieni pelko takaraivossa on edelleen kaloreita kohtaan. Onneksi kuitenkin itsetunto on nyt kohonnut huimasti, eikä ole niitä ahdistuksia tai itsesyytöksiä, mitä sh tuo tullessaan.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihanaa, että tulit kommentoimaan :) Tiedän kuinka vaikeaa sitä on päästää irti, itse luulin etten ikinä tulisi enää syömään laskematta jokaista kaloria. Mukava kuulla, että olet päässyt tasapainoon syömisiesi kanssa, se on ensimmäinen askel. Ei minunkaan muutos tapahtunut yhdessä yössä ja monta kertaa mentiin uudestaan pohjalle. Nyt vuosien jälkeen voin sanoa, että olen 100 % terve. Joten tsemppiä sulle hirmuisesti jatkoon!

Tahra

Kirjoitin aiheesta omaan blogiini tällaisen, tarkoitus ei ole mainostaa, mutta jos joku kaipaa lisää vertaiskokemuksia http://jaksaako.blogspot.fi/2012/10/pari-sanaa-biologisesta-painosta-ja-... tässä kuitenkin vähän. Laihduttamalla liikaa ja väärin menettää tosiaan ne lihakset. Siksi paranemassa olevat anorektikot näyttävät turvonneilta usein, vaikkei paino olisi mitenkään korkea vaan jossain normaalin alimmassa puoliskossa. Itselleni kävi sama. Kun painoa alkoi tulla se tuli pelkkänä rasvana ja enimmäkseen vyötärölle. Ja siihen kimpaantuneena ajattelin että jos ilman syömishäiriötä pitää elää ja tulos on tämä: onneton ja ruma, niin antaapa olla. Onneksi tulin järkiini ja tajusin että jojoaminen lakkaa kun syön ja liikun oikein. Olen mielestäni melko painava nyt, mutta jostain syystä minulla on sopivasti lihaksia ja läskit vääristä paikoista ovat lähteneet. Anorektikoiden hoito ainakin minun aikanani oli sitä että äkkiä lisää painoa ja kotiutus. Ei liikuntaa ollenkaan. Se ei juuri edesauta lihaskadon korjaamista. Kilo viikossa olisi kuulemma pitänyt lihoa, tuotin pettymyksen ja lihoin 3-4:n kuukauden osastoaikanani 3 kiloa. Pää ei vain kestänyt sitä vielä silloin.Itse pääsin kuolee-ihan-kohta-kuntoon vaikka söin yleensä päivittäin jotain. Kaikki (jopa me vinksahtaneet) tietävät ettei kokonaan syömättömyys johda mihinkään. Väsähtää kesken eikä ehdi edes laihtua.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hienoa että olet kirjoittanut myös aiheesta. Minulle tuli kovin surullinen olo, kun luin tarinaasi. Olet varmasti oikeassa tuossa, että hoitotoimenpiteissä olisi parannettavaa. Tuossa sanoit, että kaikki tietävät, ettei se johda mihinkään. Kaipa se niinkin on, mutta itse en osannut kuvitella miltä tuntuisi olla näin onnellinen kun on terve. Kun syö hyvin, myös aivot toimii täysin eri tavalla. Jos joku olisi osannut kertoa minulle sen, mitä yritän muille nyt kertoa, olisin saattanut lopettaa helpommin. Onneksi olet omien sanojesi mukaan "tullut järkiisi". Kaikki asiat on melkoisen paljon helpompi ilman tuota taakkaa jatkuvasti harteilla.

Anonymous

On tuossa perääkin, että painoa lisää ja hyvin vähän liikuntaa, ainakaan raskasta sellaista. Luulen (en tiedä, en ole anorektikko, vaan siellä toisessa päässä), että se nälkiintynyt tila on jo niin suuri shokki elimistölle, että ensimmäisenä tulee saada ruokavalio kuntoon ja se syömisen ja lihomisen pelko pois, ennen kuin minkäänlaista (rankempaa) liikuntaa alkaa edes miettiä. Kuitenkin rankka, lihaksia muokkaava ja kasvattava treeni kuluttaa, jos ruokailu ei ole kunnossa. Ja jotenkin luulen, että anorektikolla se pakkomielle siitä syömisen kontrolloimisesta siirtyy helposti liikunnan kontrolloimiseen. Siksi kannattanee mennä asia kerrallaan.-Anna-Ps. Töissä on luppoaikaa, luen näköjään kaikki väliin jääneet postaukset kerralla... Heh, ja kommentoin tietenkin, kun on vaikea pitää suuta kiinni :).

Elisa Lepistö

Hienoa vaan, että saadaan keskustelua aikaan :)Olet varmasti ihan oikeassa tuossa! Fiksu huomio ;)

Anonymous

Itsekin olen monesti nais-puolisille henkilöille koittanut jankata että salilla ei tule kehonrakentajaa, vaan se saa naisen näyttämään hyvältä! Moni kun vieläkin luulee että muutamat kyykyt ja leuan vedot kasvattaa heille massiiviset lihakset.Loistaa kyllä että olet päässyt tuollaiseen kuntoon ja noinkin vaikean asian ylitse! Peukut pystyyn ja jatka samaan malliin! Elämä hymyilee kun jaksaa vähän nähdä elämän eteen vaivaa :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Juuri näin! Oli mullekin siitä yritetty jankata, mutta kai ihminen on niin jääräpää luonnostaan että uskoo vasta kun itse sen kokee. ;)Ja kiitos paljon kommentistasi :)

Terhi S

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Niin monta omaa ajatusta ja omaa kokemusta toit tähän näytölle.. Mutta onneksi ne ovat täälläkin jo vain ikäviä vanhoja muistoja enää.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hyvä kuulla, että sullakin tuo on jo vanhaa elämää! :)Pelkään, että kovin moni joutuu tämän oppimaan kantapään kautta. Sen takia mun mielestä on hirmu tärkeää, että näistä asioista puhutaan. Oli itsellekin kova paikka kertoa näinkin julkisesti tästä, mutta jos joku tämän takia avaa silmänsä, on se kaiken arvoista.

Anonymous

itselläni ei sinänsä juttu ole noin pitkälle koskaan mennyt, mutta sellainen vaihe on kyllä käyty, että koko ajan mielessä pyörii vain oma kroppa ja sen huonot puolet, kuinka pitäisi liikkua, ja mitä syödä mitä ei. Se on onneksi kuitenkin poistumaan päin ja olen löytämässä tasapainoa kaiken treenaukseen liittyvän ja muun elämän kanssa :) Kiitos tästä postauksestasi, on lohdullista kuulla, että ei muillakaan aina ole ollut helppoa näiden asioiden kanssa!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kommentistasi :)Se taitaa olla harmillisen yleistä, varsinkin tyttöjen keskuudessa. Tosi harmillista kylläkin. Olisi ihanaa kun ihmiset keskittyisivät omiin hyviin puoliinsa :)

Elisa Lepistö

Kiitos paljon kannustavasta kommentistasi! Tämä on tärkeä aihe puhua mielestäni :)

EE

Oli mukava lukea tarinasi. Näitä treenausblogeja lukiessani usein mietin, että ei kai tuokaan aivan täysin terve ole ja siten myös ajattelen, ettei minun syömishäiriöisenä pitäisi tällaisia blogeja lukea. Nyt kun kerroit tarinasi, tuli tämän blogin lukemisesta jotenkin "sallitumpaa" ja ajatusmaailmani sinua kohtaan muuttui :).Olen siis itse sairastanut syömishäiriötä kohta 11 vuotta ja jälleen kerran olen hakeutunut hoitoon, koska haluan (ainakin hetkellisesti) parantua. Tämän takia siis pidän jokseenkin kiellettynä lukea/katsella mitään vähänkään sitä sairasta puolta inspiroivaa. Sairastuessani olin lähes 14-vuotias kilpavoimistelija, jonka kroppa oli upeassa kunnossa. Kuitenkin valmentajan ja ulkomaailman luomat paineet sai minut tuntemaan itseni lihavaksi ja aloitin epämääräisen ja liian rajun laihduttamisen. Siitä onkin sitten seurannut lähes 11 vuoden mittainen jojoilu paastoamisen ja ahmimisen, laihtumisen ja lihomisen välillä. Ja se aika on ollut kaikkea muuta kuin helppoa!Nyt kuitenkin hoidossa siis ehkä miljoonatta kertaa ja toivottavasti tällä kertaa en lopeta kesken. Tiedän, että en tule sietämään lihomista muodottomaksi vaikka se tarkoittaisi vaan normaalipainoa. Tulen ehkä hyväksymään jonkinlaisen painonnousun, mutta haluan sen lihaksena. Unelmakroppani on kuitenkin edelleen se urheilullinen ja sopivan lihaksikas mutta silti kuitenkin naisellinen :). Pikkuhiljaa harjoittelen taas syömään oikein (mitä se edes on? En muista!) samalla sopivasti urheillen! Kiitos sinulle, että kerroit itsestäsi näinkin aran asian :)!

Elisa Lepistö

Kiitos sinulle, kun jaoit oman tarinasi. Toivon todella paljon, että tällä kertaa parannut. Sitä hukkaa vuosia elämästään kun ei pysty nauttimaan mistään. Minusta olisi hyvä, että anorektikoille kerrottaisiin ettei se vaa'an lukema ole ainoa millä on merkitystä. Ihminen voi olla todella hoikka, ollessaan samalla myös hyväkuntoinen ja terve. Minusta tuntuu aina ennen siltä, kun luin joidenkin tarinoita, että kaikki olivat vain lihonneet todella paljon ja jossain vaiheessa alkaneeet hyväksyä itsensä sellaisena. Sen takia minun oli varmasti vaikea parantua, pelkäsin että minulle käy samoin. Haluaisinkin nyt olla elävä todiste siitä, että terveellisin keinoin voi saavuttaa hoikan vartalon. Ja elämä maistuu aika paljon paremmalta näin!Tsemppiä kovasti jatkoon, uskot vaan itseesi niin pystyt siihen:)

Anonymous

Ihana teksti! :) Tajusin että minun on pakko kertoa tämä nyt ja ajattelin että voisin saada sinulta vinkkejä oloni helpottamiseen. Olen siis n. 13½ vuotta ja harrastan tanssia. Joka ikinen tunti mietin paljon painan, miten voisin saada tuon ja tuon makkaran pois. '' Ääh tämä toppi ei sovi minulle, olen liian lihava'' ja muut vastaavaa. Ja syön vain 3 krt päivässä, jos sitäkään. aamupala, koululounas ja välipala. No kyllähän sillä laihtuu. Mutta yksi ihmeteltävä minulla on jos vaikka on harkkapäivä ja käyn vaikka 5 km kävelylenkillä ja syön iltapalan 20.00 ( en siis yleensä koskaan syö iltapalaa) niin lihon. Ainakin puoli kiloa. Vaikka se olisi terveellinen ruisleipä ja maito. Mietin nytkin miten voisin laihtua ja olin vihainen itselleni päivällä kun paino ei ollut se mitä toivoin. Painoindeksi minulla on 19,5 ... Ja mielessäni on jotain vikana kun halun sen painoindeksin normaalia alhaisempaan painoon. En halua olla kavereiden kanssa, koska he syövät illalla ja sitten minä lihon. Tämä ei ole terveellistä ja olen kasvuiässä. AUTA! -toivoton

Elisa Lepistö

Hei toivoton,Hienoa, että rohkenit kirjoittaa. Huolestuin todella paljon tuosta kertomastasi. Hienoa on minusta se, että ymmärrät itsekin ettei tuo ole terveellistä. Minusta sinun on todella tärkeä syödä useammin ja enemmän. Juuri sen takia, että syöt niin harvoin, pakotat vartalosi toimimaan liian pienellä energialla. Tästä seuraa se, että vartalosi alkaa varastoimaan kaiken, mitä suuhusi pistät, ikään kuin vararavinnoksi.Neuvoisin sinua tosiaan syömään terveellisiä ruokia, kotiruokia ja mahdollisimman usein. Hedelmiä ja kasviksia saat syödä niin paljon kuin haluat, ne eivät sinua tule lihottamaan. Tästä seuraa se, että vartalosi aineenvaihdunta alkaa toimimaan nopeammin, ja pysyt helposti hoikkana tämän ansoista.Painoindeksisi on todella alhainen, ja toivoisin ettet seuraisi numeroita tai kävisi edes vaa´alla. Tärkeintä on se, mitä peilistä näkyy ja millaisena sinulla on hyvä olla. Koska olen itsekin ikäisenäsi ollut tanssija, tiedän että paineet voivat käydä kovaksi, ja tanssipuku päällä voi helposti tuntea itsensä isommaksi kun muut. Toivoisinkin, että yrittäisit saada sellaisia esikuvia, joilla on terveet ja hyvinvoivat vartalot. Esimerkiksi Rihannalla on todella kaunis vartalo, joka ei ole langanlaiha. Niinkuin itsekin totesit, olet kasvuiässä joten on erittäin tärkeää huolehtia terveellisen ravinnon saannista. Toivon että löysit vastauksestani edes jotain, joka auttaa sinua eteenpäin :)

Anonymous

Todellakin löysin! :) Kiitos vastauksesta ja yritän todella tällä kertaa ottaa opikseni !

Steffi

Rohkea Elisa!! Yllätyin tätä lukiessa, sillä olen aina pitänyt sinua tosi kauniina ja itsevarmana myös noina aikoina, vaikket näköjään itse sitä ole ehkä silloin tajunnut. Kaikkea hyvää sulle ja tsemppiä jatkoon!!!!x Steffi

Elisa Lepistö

Ihana Steffi,Harvoin se ulospäin näkyy, sitä tekee mitä vain pitääkseen kulissit pystyssä.Kiitos kauniista sanoistasi. :)

cupcake

Hyvä postaus!Täytyy sanoa, että sulla on aivan järkyttävän upea vartalo! Lisäksi blogistas oikeen huokuu hyvinvointi ja elinvoima! :)Oon itse parantumassa syömishäiriöstä ja tää sun teksti ja esimerkki on valtavan iso tsemppi lähteä tekee niitä muutoksia omaankin elämään. Kiitos tästä, mä jään seurailemaan! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos ihanasta kommentistasi:)Toivonkin että voin rohkaista juuri sinunlaisia ihmisiä kohti terveempää elämää!

Anonymous

Miten olikin avartava teksti paljonpuhutusta aiheesta. KIITOS!Muistutus taas siitä että pitää myös syödä (järkevästi) että pysyy terveenä ja timminä. En halua olla laiha plösö!Itsellä kans anorektiatausta, joten edelleenkin jos tullut syötyä 'liikaa' tuppaa päälle ahdistava kompensointi-ajatus, eli että äkkiä kuluttamaan kaloreita vaikka ei jaksaiskaan. Avain hyvään oloon ei tule pakkoajatuksista vaan tyytyväisyydestä ja kunnioituksesta omaa kroppaa kohtaan.Jään seuraamaan blogiasi! (ps. unelmavatsa..mullakin tuollanen jouluna!)annina

Anonymous

Vielä yks kyssä:Kuinka aloit treenaamaan leuanvetoja, lienet säkin joskus ollut aloittelija?:)Itse aloitin juuri, tavoitteena ois saada jouluaattona 10.Mulla on vahva ylävartalon lihaksisto, muskeleita paljon suhteessa kropan painoon ja periaatteessa voimaa pitäis löytyä,.. On vaan super epämotivoivaa ku kuitenki lähti vasta yks veto ku eilen kokeilin :DEttä jos sais treenivinkkejä niin oisin superkiitollinen!annina

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei Annina, Ja kiitos paljon kommentistasi! Puhut täyttä asiaa, omaa kroppaa pitää kunnioittaa :) Ja hei jos saat jo yhden leuan, on se jo arvostettavaa! Monet mimmit ei saa yhtään. Voisin tehdä vaikka jonkun videon siitä :D mutta harjoittelin ensin pienellä hypyllä, ja sitten tosiaan niinkuin olen tuolla kertonut jossain, niin tärkein oli se mielen treenaaminen. En saanut vedettyä leukoja aluksi edes ajatuksissani. Sitten kun pystyin siihen mielessäni, onnistuin siinä myös oikeasti. Tsemppiä treeneihin! Ja hei, mullakin on tuo 10 leukaa tavoitteena (en saa vielä niin montaa putkeen)! Joten toivotaan että jouluun mennessä saisin minäkin ;)

Anonymous

Minulle kävi juuri noin kuin sinulle. Abivuotena stressasin niin paljon kirjoituksia ja pääsykoetta,että laihduin aivan älyttömästi... Nyt kilot ovat tulleet takaisin korkoen kera vaikka syön normaalisti ja liikun päivittäin. Miten saisin tämän lihomisen loppumaan ja kehon palaamaan normaalitilanteeseen ja painoon? Olisiko sinulle antaa hyviä esimerkkejä syömisistä ja liikunnasta,mitä kannattaisi harjoittaa? Tunnen oloni nykyään vielä huonommaksi kuin ennen sillä en ole yhtään tyytyväinen omaan ulkonäkööni :( Onneksi löysin blogisi, tämä teksti antoi minulle hieman toivoa tulevaisuutta varten!! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kommentistasi! :)Tiedän mitä käyt läpi, ja valitettavasti oikotietä onneen ei ole. Mielestäni ehkä tärkein asia on hoitaa ruokavalio kuntoon. Jos koettaisit syödä 5-6 ateriaa päivässä, osa pienempiä osa isompia. Saisit hyvin aineenvaihduntasi toimimaan. En tosiaan kannata mitään dieettejä, vaan puhtaita omatekemiä ruokia joissa on hyviä rasvoja ja vitamiineja. Kun ruokavalio on kunnossa, kilot alkavat karista kuon itsestään. Minulle tehokkain liikuntamuoto on ollut kuntoslitreeni. Siitäkin syystä että en halunnut vain laihtua, vaan saada myös lisää lihaksia oikeisiin paikkoihin. Liikunnassa kuitenkin mielestäni tärkeintä on, että se on sellaista joka sopii juuri sinulle. Juoksu, ohjatut tunnit salilla, spinning, tanssi, uinti ja moni muu ovat hyviä aerobisia liikuntamuotoja. Kokeile rohkeasti mikä itsellesi sopii parhaiten! Liikunta ei saa tuntua pakkopullalta :)Tsemppiä treeneihin!

Anonymous

Hei! Ihana teksti ja upeeta että joku uskaltaa kertoo omia kokemuksiaan näin:) Uskon että tai oikeastaan tiedän sairastavani syömishäiriötä ja en tiedä mitä tehdä. Syön päivässä aamupalan, lounaan ja iltapalan ja yhteensä näistä kertyy noin 300-400 kcal päivälle ja urheilen 5-6 kertaa viikossa, mutta pidän kyllä kerran viikossa karkkipäivän jolloin syön karkkipussin. Haluiaisin kovasti alkaa syömään normaalisti, mutta pelkään että kaikki kiloni tulevat takaisin ja lihon. Oisko sulla mitään vinkkiä miten voisin alkaa syömään normaalisti, mutta etten lihoisi kaikkea takaisin? esimerkiksi auttaisiko pikku hiljaa enemmän syöminen tai jtn? Toivon tosiaan että autat en tiedä yhtään mitä teen..

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moi!Mun mielestä sun olisi hyvä alkaa syömään vaikka pikkuhiljaa useampia annoksia päivässä. Kiloja saattaa tulla ensin hiukan takaisin, koska kroppasi on tällä hetkellä pahalla säästöliekillä. Kuitenkin jos jatkat terveellisten ruokien, kuten kasvisten, vihanneksien ja hedelmien syömistä, ja syöt n. 6 ateriaa päivässä, pysyt hoikkana todella helposti. Oikeasta ruoasta ei lihoa muodottomaksi millään! Älä siis pelkää sitä ruokaa. Lupaan, että koko ajattelutapasi muuttuu erilaiseksi kunhan vaan alat saamaan tarpeeksi ravintoa!Kun olet saanut ruokavalion siihen kuntoon, että saat runsaasti enemmän kaloreita kuin nyt, voit lisätä jotain urheilua. Hurjasti tsemppiä sulle ja voimia parantumiseen!!

fantasmagorical

löysin blogis ninan fb-sivujen kautta sattumalta tänään ja eksyin lueskelemaan... :) ihana teksti, tuttua kauraa! hienoo että rohkenit laittaa kuvia myös, omia kuvia kun ei koskaan niin suopeasti kattele. ihanaa joulunaikaa sinne!

Anonymous

Tein juuri mahtavan blogilöydön! Postauksesi osui naulankantaan ja nään kuvissasi hyvin paljon itseäni. sain lisää motivaatiota kauttasi siihen että unelmakroppani voin saavuttaa juuri terveellisillä tavoilla ei syömättömyydellä tai oksentelulla. Ihanaa joulua ja tulevaa vuotta sinulle!

susanna

Hei! Tämä blogisi on todellinen löytö minulle! Haluan jakaa nyt hieman tarinaani, että ymmärrät paremmin. Tästä asiasta minun on ollut todella vaikea puhua, mutta olen saanut nyt rohkeutta kasvaessani. Olin todella oikeasti lihava lapsena, koska äitini ei kannustanut mitenkään terveelliseen ruokavalioon, vaan söimme usein roskaruokaa ja vähän vihanneksia ja hedelmiä jne. Kutosluokan lopussa innostuin kuitenkin, että haluan laihtua ja pikkuhiljaa aloin käymään pidempiä lenkkejä jne. (painoin 80kg aloittaessani, pituutta 170cm) alotin pikkuhiljaa ja painoa karisi vähitellen kevään aikana, ja sen lopussa olin 73kg. Kesällä todella innostuin laihduttamisesta, ja lenkkeilin ja pyöräilin todella paljon ja huomaamattani osittain söin jatkuvasti vähemmän. Koulun alkuun mennessä olin kuin eri ihminen. Puolessa vuodessa laihduin 20kg ja painoin 60kg, olin siis todella sopiva. Tämä ei riittänyt minulle, vaan jatkoin urheilua ja liikkumista, ja keväällä painoin 54. Aloin kuitenkin jouluna syömään paljon, kun tajusin etten halua anoreksiaa. olin 173cm pitkä. söin säännöllisesti ja terveellisesti. Luulin olevani silti pyöreämpi kuin todellisuudessa olin. kesällä laihduin tahattomasti lisää, ja painoin 50kg.koulun alussa, ja lääkärit ja ihmiset alkoivat puuttua, ja lopulta sain liikuntakiellon ja en saisi harrastaa rakasta voimisteluharrastustani. kävin punnituksissa viikottain ja alimmillani painoin 46kg. Söin kyllä, mutta tarkasti varjellen etten lihoa, kunnes tajusin etten ikinä pääse takaisin voimistelemaan jos en lihoa. Menkkani olivat jääneet pois. Sain kipinän ja sain nostettua painoni 52 ja sain alottaa voimistelun. Painoni oli silti alhainen, ja en päässyt kisaamaan. Se nousi, ja painoin 55kg, mutta silti valmentajat sanoivat etten pääse kisaamaan, jos en saa painoa, sillä näytän niin huonolta. Hiukseni katosivat, olin kylmä ja keltainen. Tunteeni olivat kadonneet. Sain kuitenkin nostettua painoa kesällä 59 kiloon ja pääsin kisaamaan, ja siinä 60 maissa painoni pysyi koko ysiluokan ja olin todella tyytyväinen itseeni, söin terveellisesti ja liikuin paljon (: en lihonnut juurikaan vuodessa. Kunnes päästiin kesään kun pääsin ysiltä. Sain kesätöitä, jossa henskutilassa oli jatkuvasti tarjolla pullaa ym ja söin niitä huomaamattani, en tiedä mikä minuun tuli. Söin todella epäterveellisesti koko kesän, vaikka liikuinkin runsaasti, myös painoa kertyi ja painoin 64 koulun alussa, ja sama meno jatkui ja nyt painan 68. Olen tietysti harrastanut liikuntaaa ja lihaksia on, mutta rasvaa on kertynyt niiden päälle, ja olen todella ahdistunut siitä kun en viihdy tälläisessä kehossa, vaan tiedän että paljon hyvää on, kunhan laihdun. Nyt haluan paluuun terveelliseen elämääni ennenkuin näytän kamalalta vielä enemmän. Haluan vain laihtua suht nopeasti, jotta tämä rasva katoaa. Syön paljon proteiinipitoisia ruokia ja hedelmiä ja en mitään herkkuja ja vältän hiilareita, mikä ei nyt ole hyvä urheilevalle nuorelle, (olen siis nyt 16) mutta haluan nopeasti laihtua ja sitten taas jatkaa kunnon treeniä lihasten eteen. Löysin hyvän dietin, jossa syödään viikottain eri määrä kaloreita takaamaan aineenvaihdunnan säilyminen ja laihtuminen. 1vk kolme ekaa päivää 600kaloria, sitten 900, seuraava viikko 1200 ja sitten taas sama kuin ensimmäinen. Syön säännöllisesti, mutta todella terveellisesti ja vähäkalorisia nyt, sitten lisään hiilareita ym kun olen saanut painoni pudotettua. Kuulostaako aivan naurettavalta? sinusta saan hyväää mallia, mutta pitkäkestoinen laihdutus ei nyt tunnu hyvältä, kun haluan näyttää hyvältä taas keväällä kisamatolla. Jatkan urheilua niinkuin aina ja lopetan vaan turhien herkkujen syönnin ja jatkan normaalia, terveellistä elämääni nyt ja dietin jälkeen (:

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei!Ymmärrän mistä puhut, jonka takia se ei kuulosta naurettavalta. En kuitenksaan missään nimessä suosittele tuollaista nopeaa painonpudotusta, koska kuten varmasti jo itsekin tiedät, ne kilot palaavat ihan yhtä nopeasti kuin ovat lähteneetkin. Tällainen jojoilu ei tosiaan ole terveellistä ja hyväksi kehollesi. Tuo dieetti, minkä olet löytänyt, on muutenkin todella vähäkalorinen. Kaikkien tulisi syödä päivässä enemmän kuin 600 kaloria, varsinkin kasvuiässä olevan naisenalun. :) Tuollainen ruokavalio ei ole suinkaan sitä, mitä peräänkuulutan täällä. Se, että jatkat urheilua, ja lisäät hedelmiä ja kasviksia ruokavalioosi, kuulostaa paljon paremmalta vaihtoehdolta. Ja sellaisellakin tavalla saat yllättävän nopeasti painon putoamaan. Mikä parasta, se paino myös pysyy tällätavalla alhaalla.Toivon, että et lähde kokeilemaan epäterveellisiä dieettejä. Terveellisellä tavalla laihtumalla, voit myös henkisesti todella paljon paremmin :)

Vilma

Moikka! Pakko sanoa että olet varmaan uusi idolini!:) Näytät tosi hyvältä nykyään eikä lukioajoistasi ole enää tietoakaan. Olen itsekin ollut ongelmissa huonon itsetuntoni kanssa. Olen luonnostaan aineenvaihduntani takia laiha, mutta viime keväänä vain jotenkin napsahti. Laihduin puolessa vuodessa 7 kiloa, mikä ei ehkä kuullosta pahalta mutta se kyllä näkyi 170 senttisessä kehossani. Painoin alle 50 kiloa ja söin todella vähän. Ajan myötä läheisteni ansiosta olen kuitenkin tiedostanut ongelmani ja olen yrittänyt alkaa syödä ja liikkua tasapainoisesti. Se on kuitenkin vaikeaa.. Postauksestasi sain lisää motivaatiota, ja on ihanaa nähdä että pärjäät nykyään noin hyvin. Minullakin on siis mahdollisuuksia:) Ensi kesäksi tavoitteeni on täysin päinvastainen kuin muilla! En aio laihtua.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kiitos Vilma kommentistasi!Ihana kuulla, että olet alkanut voimaan paremmin. Tuo paino olikin jo pelottavan alhainen pituisellesi tytölle! Kivan näköinen oli blogisikin :)Ja ihana kuulla, ettei laihtuminen ole enää tavoitteenasi!

Anonymous

Moi! Haluaisin kiittää, että julkaisit tän! Tuntu heti auttavan :) Itse kamppailen juuri samanlaisten ajatusten kanssa.. Mä vaan sorrun usein ahmimiseen. Välillä toivon, että joku huomais, että mun syöminen ei ole normaalia (joko paastoan tai ahmin). Tiedän, että tarttisin apua, mutta jotenkin hävettää liikaa. Onneks esim. sun blogisi auttaa ja motivoi, joten uskon, että suunta on vielä ylöspäin :) Muuten, kävitkö salilla heti tiukan ohjelman kanssa vai teitkö vähän fiiliksen mukaan? Kiitos, jos vastaat :) Ja ihanaa kevättä!-V

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moi V, En käynyt tiukan ohjelman kanssa, en käy vieläkään ;) kävin aluksi ohjatuilla tunneilla ja sen lisäksi salin puolella vähän mitä osasin. Pikku hiljaa sitä alkaa oppimaan mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tsemppiä sulle kamalasti! Toivon että otat terveelliset elämäntavat haltuun niin pian kuin mahdollista :) pystyt siihen aivan varmasti! Ja jos tuntuu, ettet pysty siihen yksin, avaa vain rohkeasti suusi jollekin läheisellesi. He tekevät varmasti kaikkensa auttaakseen sinut yli tästä!:)

Annie

Moi! Löysin sun blogin vasta nyt ja luin koko homman läpi kertaheitolla!! Törmäsin sitten tähän tekstiin ja anoreksian sairastaneena oon käyny kaikki samat vaiheet läpi, tosin lisänä kolme sairaalapätkää. Nyt viis vuotta viimesetä sairaalapätkästä voin vasta sanoa olevani hyvässä kunnossa. Treenaan nykyisinkin paljon, mutta koko ikäni urheilleena se nyt vaan kuuluu mun arkeen. Anyhow, ihana että uskalsit kirjottaa tän, tsemppaa tosi paljon tietää että muutkin on käyneet saman läpi ja selvinneet loistavasti! Propsit sulle siis! Ja kiitti vielä ihanasta blogista, pus :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moi Annie! Voi kuinka mukava kuulla, että olet toipunut! Varsinkin, jos se on kohdallasi noin pahaksi jo mennyt. Kiitos kommentistasi ja mukavaa kevään odotusta!! pus, sinnekin :)

Nesi

Wau, olin tosi otettu tästä postauksesta (ja sori kun kommentoin vasta nyt, löysin tämän vasta tänään:) Mahtavaa kuulla jonkun toisen kokemuksia syömisestä, laihduttamisesta ja itsetuntonsa kanssa tasapainoilusta. Oon itsekin ollut periaatteessa aina urheilullinen, sopusuhtainen ja syönyt terveellisesti. Kuitenkin lukiossa ja etenkin silloin, kun muutin opiskelemaan, ahdistuin ja masennuin ihan totaalisesti. Uusi elämä stressasi, olin auttamaton perfektionisti ja lisäksi mulla oli suorituksiin sidottu itsetunto. Sairastuin anoreksiaan ja bulimiaan, urheilusta tuli ihan pakkomielteistä ja kaikki positiivinen elämästä hävisi. Kesti pitkään ja monta ylä- ja alamäkeä, ennen kuin löysin tasapainoisen suhtautumisen itseeni ja ruokaan. Kun muistelen viime vuosia, tuntuu, ettei mulla ole minkäänlaista muistikuvaa niistä. Olin siis tosi masentunut. En tiedä, mikä parantumiseeni vaikutti eniten, todennäköisesti läheisten tuki ja se, että ihan tosissaan tajusi sen, ettei näin voi jatkua. Että elämä ei ole niin vakavaa, opiskeluissa voi ottaa rennomminkin ja että laihuus ei ole niin tärkeää, että sen vuoksi kannattaisi pilata koko elämänsä (etenkin, kun syömishäiriön aikana en tietenkään pitänyt itseäni tarpeeksi laihana, mikä on paradoksaalista, koska olin todella laiha silloin). Nykyään olen kuin eri ihminen, iloinen, optimistinen ja vapautunut. Olen edelleen urheiluhullu ja rakastan panostaa terveyteeni, mutta se on erilaista. Se, mikä mussa on muuttunut, on suhtautuminen elämään. Yritän tietoisesti olla pingottamatta opiskeluissa ja suhtautua myös itseeni rennommin ja armeliaammin. Koska, kuten sanoit, niin moni kärsii näistä samoista asioista, on aivan mahtavaa, että uskalsit kirjoittaa omista kokemuksistasi. Entistä vahvempina eteenpäin!:)Jos jotain kiinnostaa, kerron myös omassa blogissani mielipiteeni "terveellisestä ruokavaliosta"; kyseisen postauksen tarkoituksena on nimen omaan rohkaista kohtuuteen, rentouteen ja tietenkin terveelliseen suhtautumiseen ruokaan: http://nesibelle.blogspot.fi/2013/01/terveellinen-ruokavalio-miten-mina-...

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana kuulla Nesi sinunkin selviytymisestäsi. Tuosta näkee, kuinka ravinto vaikuttaa ihan koko pakettiin, ei vain ulkoisiin asioihin. Kävin itseassa joitain päiviä sitten lukemassa juuri tuon tarinasi. Silloin mietin, että taitaa olla melko yleinen ongelma nuorten tyttöjen ja naistenalkujen keskuudessa. Hienoa, että sinäkin kirjoitit siitä! :)

Selma

Todella rohkeaa lähteä kirjoittamaan noinkin henkilökohtaisesta asiasta. Voit olla ylpeä itsestäni että uskalsit kirjoittaa täysin tuntemattomille. Kaikkea hyvää sulle, ja paljon tsemppiä! :-)

Nesi

Minä täällä taas:) Kommentoinkin tuossa jo ylempänä pidemmin. Musta on ihana lukea toisten kokemuksia ja olen saanut niistä ainakin itse tosi paljon apua aikoinani. En tiedä onko se vähän törkeää, mutta haluaisin jättää tähän alle linkin omaan tarinaani, jos joku saisi siitä rohkaisua elämäänsä. http://nesibelle.blogspot.fi/2013/02/pieni-selviytymistarina.htmlTsemppiä kaikille syömishäiriöstä kärsiville ja toipuville!<3

Anonymous

Heippa!Kiitos kun kirjoitit aiheesta. Eksyin blogiisi aivan vasta, ja mun tilanteeni on suurilta osaan sama - kymmenvuotiaasta asti oon pelleillyt ruualla ja saanut kyllä syömishäiriöisen, paniikkihäiriöisen ja masentuneen paperitkin ja vetänyt jos sun minkälaista pilleriä niin uniongelmiin kuin paniikkikohtauksiinkin. Itsetunto on ollut, jos mahdollista, pakkasen puolella pitkäänkin ja sen kyllä huomaa monista asioista, esim. siitä että musta ei oo laisinkaan kuvia viimeiseltä neljältä vuodelta :DNyt ihan vasta tän vuoden puolella otin itteäni niskasta kiinni, pistin ruokailut kuntoon (ahdistuksesta huolimatta) ja hommasin salikortin. Ja missä ollaan nyt? Täällä kuittaa paljon elämäniloisempi ja virkeämpi tyttö kun aikoihin! Liikunnan lisäämisen ansiosta yöunet on paremmat ja uskaltaa syödä ilman ahdistusta, ja vaikka viimeisimpinä vuosina tosta sairaudesta hivoinkin ylipainoa (bulimia..), oon nyt saanut painoa tippumaan ihan kohtuullisesti ja tavotteena onkin nyt LIHAKSIKAS vartalo, ei niinkään langanlaiha. Kauneusihanne on muuttunut totaalisesti ja syön hyvällä omallatunnolla itsetehtyä, terveellistä ruokaa monipolisesti :)Mutta pointtina oli se, että kiitos tästä tekstistä - se saa tuntemaan itsensä vähemmän oudoksi kun tietää, ettei oo ollut yksin näiden asioiden kanssa ja että joku muukin on aiheeseen saanut avun.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei! Ihana kuulla, että olet löytänyt urheilusta iloa elämään! Sellaisen terveen urheilullisen vartalon ylläpitäminenkin on niin paljon helpompaa :) Kiva kun kommentoit ja tsemppiä treeneihin!

Saara

Moikka Elisa,
Sua varmaan huvittaa, kun tähän sun postaukseen tiputtelee näinkin pitkän ajan jäljeen vielä kommentteja. Mä päädyin tänään kauhean krapulaisen sunnuntailagauksen tuloksena selailemaan sun blogia, josta muistin sun puhuneen kesällä, eräänä toisena kauhean krapulaisena päivänä Otson veneellä... Pari viikkoa ton keissin jäljeen näin Maxia ja kun juteltiin siitä, miten olin jotain ihmeen kautta päätynyt Otso Kasasen veneelle, Max kysy multa, että tutustuinko suhun, ja kun vastasin että joo, se sano "se on aika makee mimmi" sellasella tosi oudolla merkitsevällä katseella, jota muistan jääneeni vielä ihmettelemään. Ok, tää kuulostaa nyt ehkä iiihan vähän oudolta, mutta siis nyt kun luin tän sun postauksen ymmärsin vihdoin, mitä se mun velikulta mulle yritti virneellään välittää. Mellä on jotain yhteistä, ja mun on pakko sanoa, että veli oli oikeessa; tosi siistiä, että oot uskaltanu kirjottaa tänne näin avoimesti. Tuntuu vähän, että toistan vanhaa nauhaa, jota on jatkunut jo 60 kommentin verran, mutta toisaalta kaikki noi kommentit vaan lisää asian painoarvoa- sä oot todistetusti tehny suuren vaikutuksen. Mun on pakko tähän väliin myöntää, että oon aina ollut aika skeptinen kaiken maailman lifestyle-blogeja kohtaan, mutta tällä sun postauksella sä oot kaiken muun lisäks saanut aikaan mahdottomuuden: demonstroimalla, kuinka paljon aitoa vaikutusta yhdellä blogikirjoituksella voi olla, sä oot saanu mut myöntämään itelleni, että oon ollu väärässä haha. Uskomatonta, kohta varmaan siirrät vuoria. No ei, mut oikeesti Elisa, ainaki kerran nyt vielä saat kuunnella kiitosta tästä parin vuoden takasesta meriitistä:) ei mulla muuta, oikein kivaa syksyä sinne!