Saattaisipa olla hyvä aika hiukan raottaa suunnitelmiani täällä bloginkin puolella. En ole tahallaan pitänyt teitä pimennossa, kaikki on vain ollut niin auki. Kun valmistuin viime keväänä, tiesin että haluan pois Suomesta ainakin vähäksi aikaa. Olin melko avoin kaikille vaihtoehdoille, mutta eniten veri veti New Yorkiin. 

Hain muutamia harjoittelupaikkoja muodin parista ja sainkin pari työtarjousta. Harjoitteluun tarvitaan kuitenkin melko kallis viisumi, päivät ovat hirmu pitkiä, eikä niistä makseta yleensä korvausta. Muutaman kuukauden harjoittelujakso olisi tarkoittanut myös blogin laittamista jäihin. Lopulta päätin kuitenkin jatkaa vielä blogin parissa ja käyttää aikani harjoittelemalla ja opiskelemalla niitä taitoja, jotka minua tällä hetkellä kiinnostavat. 

Lähdemme poikaystäväni kanssa yhdessä ja kaverimme muuttaa siksi aikaa asuntoomme. Koska lähdemme turisteina, saamme viipyä Amerikassa vain kolme kuukautta. Sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä Väli- tai Etelä-Amerikkaan. Nyt onkin edessä pieni taustatyön tekeminen. Niin moni paikka kiinnostaa, mutta kaikissa paikoissa ei ehdi käymään. Haluaisimme myös asettua johonkin vähän pidemmäksi aikaa asumaan. Jos teillä on kokemusta siellä päin reissaamisesta, otan mielelläni vinkkejä vastaan.  

Kaikki ensi vuoden suunnitelmat ovat oikeastaan vielä auki, mutta nautin ihan suunnattomasti siitä. Usein parhaat jutut tapahtuvat silloin, kun ei ole miettinyt asioita liian pitkälle, vaan pitää mielen avoimena. Monet ihanat tapahtumat omassa elämässäni ovat olleet sellaisia, että en olisi osannut edes kuvitella niitä etukäteen. Sen takia mielestäni on turha edes yrittää suunnitella kaikkea. Jos aina kompastuisi ensimmäiseen kysymykseen, joka saattaa jonkin asian kaataa tai haluaisi tietää kaikki vastaukset ennen johonkin tuntemattomaan hyppäämistä, tulisi tehtyä paljon vähemmän. 

Sillä kyllä ne asiat AINA järjestyvät. Kliseehän tuo on, mutta niin totta. Ei tarvitse olla uhkarohkea, mutta kyllä siihen universumiin kannattaa vähän luottaa. Veikkaan että monilla juuri tuo luottamuksen puute estää heitä tavoittelemaan omia unelmiaan. Heti tulee mieleen kymmeniä kysymyksiä, joihin ei osaa vastata ja sen takia hautaa koko haaveen. Ja ihan turhaan! Asiat nimittäin yleensä järjestyvät mitä hulluimmilla tavoilla. Sellaisilla, joita et olisi itse osannut ajatellakaan. Joskus se on ihan vain siitäkin kiinni, että pitää korvat auki ja mielen avoimena. Juuri ne asiat, mitä olet vailla, saattavat tulla sinua vastaan silloin. 

Esimerkkinä voisin kertoa tämän asuntomme tarinan. Emme halunneet luopua kodistamme ja myydä omaisuuttamme, joten ajattelimme, että optimaalisin tilanne olisi jos joku ystävämme muuttaisi tähän siksi aikaa. Avasin suuni ystäväni syntymäpäiväjuhlissa ja kävi ilmi että yksi kavereistani etsi asuntoa juuri näiltä kulmilta ja muuttaisi mielellään tähän vähäksi aikaa. Asia hoitui todella vaivattomasti. Oliko tämä sitten sattumaa vai ei? Itse uskon, että sattumaa ei ole. On vain tilanteita, joihin voi tarttua tai olla tarttumatta. 

Jos teillä on inspiroivia tarinoita asioista, jotka ovat järjestyneet jollain ihan käsittämättömällä tavalla, lukisin niistä mielelläni. Muiden kertomukset antavat aina hiukan lisäpotkua ja luottamusta myös omaan tulevaisuuteen. <3

Kommentit (29)

<3

Hei vau, New York! Usein kun Suomesta joku lähtee maailmalle, alotetaan kummallinen negahöpötys ja lynkataan lähtijän suunnitelmat. Asiat aina järjestyy ja uusien kokemuksien takia kaikki kortit kannattaa ehdottomasti kattoa jos siihen vaa on mahdollisuus. Yksikään lähtijä ei oo epäonnistuja, vaan epäonnistuja on se, joka ei uskalla tavotella unelmiaan. Paljon onnee tulevaan! Toivotatvasti löydät aikaa välillä bloggaillakin. :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana, kiitos hurjan paljon tsempistä! Ja nyt on ihan varmasti aikaa bloggailla ja uudessa ympäristössä varmaan taas huimasti inspiraatiota myös kirjoittamiseen <3 Ja ihan oikeassa olet, aina kannattaa tavoitella niitä unelmia! Sitten ei tarvitse myöhemmin jossitella :)

Saranda

Ihana, Elisa! Totta joka sana, vaikkei sitä itse aina muistakaan.

Olin vielä reilu vuosi sitten aika onneton omassa työpaikassani ja uskalsin vihdoin irtisanoutua. Valehtelematta 15 minuuttia sen jälkeen kun astuin pomoni toimistolta ulos, sain puhelun jossa tarjottiin uutta työpaikkaa.

Nyt on taas työkuviot menosa uusiksi ja koitan pitää tuon viime kertaisen mielessä ja sen että asiat ovat aina järjestyneet ja järjestyvät varmasti vielä jatkossakin. :)

Seikkailunne kuulostaa muuten ihan mahtavalta! Vau!

www.lily.fi/blogit/tyhja-ajatus

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Siiiis vitsit, noin se tosiaan tuntuu usein menevän! Ihan huikeeta :) Ja pidä tuo ehdottomasti mielessä, kyllä ne asiat aina tosiaan järjestyy <3 Tsemppiä uusiin urakuvioihin Saranda! Ja kiitos!! :)

Iipaa

Mä asuin ja reissasin viime vuonna Etelä-Amerikassa 8kk. Asuin Chilessä ja kävin myös Argentiinassa, Brasseissa, Boliviassa, Perussa ja Kolumbiassa. Oon aikasemmin käynyt myös Costa Ricassa. Puhutteko espanjaa? Se on lattareissa ihan välttämätön, monissa maissa englanninkielen taito on ihmisillä hyvin olematonta. Ja pääsee helpommalla ja halvemmalla kun pystyy kommunikoimaan paikallisten kanssa. Ja samalla kulttuuriin pääsee paremmin sisälle.
Helpointa espanjaa puhutaan mun mielestä Meksikossa, Kolumbiassa, Perussa ja Boliviassa. Noista maista itse asuisin ehkä mieluiten Perussa, vaikka Kolumbia onkin mun lempimaa lattareissa. Turvallisuuden kannalta koen että Peru olisi parempi kun Meksiko tai Kolumbia. Jos taas haluaa edes vähän enemmän toimivaan paikkaan niin Costa Ricassa turismin takia asiat pelaa suht hyvin. Samoin Buenos Airesin ja Santiago de Chilen kaupungeissa on monia asuinalueita jotka vastaa ihan länsimaalaista tasoa. Chilessä tosin espanja on maailman vaikeinta, johon kestää hetki tottua.
Väli-Amerikan maiden turvallisuustilannetta kannattaa kattoa tarkkaan, siellä varsinkin suuremmat kaupungit voi olla ajoittain tosi levottomia ja rajaseudut turvattomia. Huumereitti kulkee Kolumbiasta koko Väli-Amerikan kautta Meksikoon, josta edelleen Yhdysvaltoihin. Sen takia siellä saa olla tarkkana. Lisäks isot tuloerot aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja ryöstöt, taskuvarkaudet ja pikakidnappaukset on varsinkin kaupungeissa tosi yleisiä. Maaseudulla taas viljellään niitä huumeita, joten sielläkään ei kaikkialle voi mennä.
Mutta lattareissa on paljon ihania paikkoja, ihmiset on ystävällisiä ja siellä on ihan älyttömästi kaikkee nähtävää ja koettavaa. Kuhan käyttää maalaisjärkeä niin ihan hyvin siellä voi asua ja reissata. Musta hirveintä oli ainakin se jatkuva miesten huutelu ja vislailu eikä ryöstöks joutumisen pelko :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Oi kiiitos hurjan paljon kattavasta kommentista! Poikaystävä puhuu espanjaa, minä en voi sanoa puhuvani, mutta yksi reissun tarkoituksista onkin oppia kieli kunnolla. Nyt pystyn helpoimmat small talkit ja esim. tien kysymisen/ ruoan tilaamisen hoitaa, mutta siihen se sitten jääkin. Viime vuonna olin hiukan yli kk. Meksikossa ja se tuntui aika nopeasti kyllä tarttuvan. Perua ollaankin mietitty potentiaalisena pidempänä asuinpaikkana! Costa Ricasta olen kuullut hiukan jakaantuvia mielipiteitä, juuri viimeisimpänä yksi tuttu suositteli Nicaraguaa mielummin. Mutta tosiaan, toi Peru voisi toimia kyllä aika hyvin :)

matkustelija

Hei! itse irtisanouduin toukokuussa työpaikastani jota inhosin. Ostettiin menolippu Espanjaan ja loppujen lopuksi vietimme siellä 3kk. Kiersimme koko maan läpi,käytiin useissa kaupungeissa ja elettiin päivä kerrallaan. Vuokrasimme asunnon täällä Helsingissä,joten se sujui erittäin hyvin. Reissu oli kaiken kaikkiian aivan mahtava mutta olihan sielä mutkia matkassa ja stressaaminen rahasta,yösijasta välillä jopa parisuhteesta. Mutta kaikki nuo vaan kuuluu asiaan. Nyt ollaan Suomessa taas ja stressin määrä on aivan valtava koska töitä olisi kiva saada mad.pian. Nyt suunnitelmissa onkin tehdä töitä mahd.paljon ja lähteä taas reissuun ehkä jopa jäädäkseen. Kaiken tämän stressin ja köyhyyden kanssa en silti kadu lähtöäni Espanjaan,päin vastoin into lähteä uudestaan on kova.

Toivon teille kaikkea hyvää ja niinkuin sanoit asioiden vaan on tapana järjestyä se on niin totta kun vaan olla ja voi. Teillä tulee olemaan mahtavaa ja varmasti myös niitä hetkiä että ette tiedä mitä tehdä. Se on kaikki sen arvosta!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Oi kuulostaa ihanalta! Ja niinkuin sanoit, eihän se ikinä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta tuo kuuluu elämään muutenkin :) Oletteko harkinneet yrittävänne saada töitä ulkomailta? Joka tapauksessa hurjasti onnea työn hakuun! <3333 Kiitos kun jaoit oman tarinan!

Vierailija

Mä samaistun täysin tohon "Kaikki järjestyy" -ajatukseen! Paras esimerkki omassa elämässäni on ehkä se, kun ysin jälkeen hain kouluun, jonne pääsystä olin unelmoinut suunnilleen koko lapsuuteni. En päässyt - mikä sattui silloin aika kovaa. Tästä tympääntyneenä hankin itseni muutaman viikon varoitusajalla erääseen lukioon kauas kotoa, ja vietin siellä elämäni tähän asti parhaat kolme vuotta. Mulla olisi luultavasti ollut kivaa myös tuossa koulussa johon en päässyt, mutta veikkaan että tuhat kertaa hauskempaa mulla on ollut näin. Olen saanut monta hyvää ystävää, poikaystävän ja upeita kokemuksia. Kaikki ne olisivat jääneet pois jos olisin päätynyt sinne minne alun perin halusin.

Hurjat tsempit sulle ulkomaaelämään! Ihana että asiat on tähän asti järkkääntyneet hyvin, uskon että tulee järkkääntymään jatkossakin (:

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Siis noinhan se usein on, että sellaset asiat, mitkä ensin tuntuvat pettymyksiltä, ovatkin loppujen lopuksi olleet syitä joihinkin ihan sairaan hyviin asioihin! :) Aivan kuten tuo sinunkin tarinasi osoitti. Ihana kun jaoit sen <3 Ja kiitos paljon sulle! Ihanaa syksyn alkua!

Vierailija

Apua! Mä oon seurannu sun blogia jo nii kauan että tuli iha paniikki jos lopetat! Toisaalta se on sun tilanteessa sen arvosta ! Sun elämä näyttää nii ihanalta ja tulevaisuus vielä jännittävämmältä! Joskus kirjotin sulle että tuut pääsee viä pitkälle..nyt lähet nykiii Ihan sairaa siistii! Aijon seurata ja lukee tätä niin kauan kun tää vaan hengittää ! Kiitos kaikista ihanista asioista mitä oot tuonut tähän pieneen elämään blogisi kautta! Tsemppii iha hirveesti tulevaisuuteen!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voiii ihana, ei mitään hätää! Tosiaan päätin, että haluan vielä jatkaa blogin kirjoittamista <3 Ja tuolla reissussa varmaan inspiskin on tosi kohdillaan. Joten postaustahti pysyy ennallaan tai jopa kiihtyy tässä kk päästä :) Kiitos ihanasta tsemppikommentista, tulee niin hyvä mieli tällaisista! Tsemppiä myös sulle ja ihanaa syksyä!

Karoliina

Moikka! Kuulostaa mahtavalta suunnitelmalta! Kannattaa ottaa huomioon, jos jenkkeihin matkustaa ESTA:lla, niin maastapoistumislippu on oltava 3kk sisällä johonkin muuhun kuin Meksikoon (ei myöskään Kanadaan) ja se tarkistetaan jo Helsingistä lähdettäessä. Ettei vaan tyssää siihen!

Ja Perua voin todellakin suositella. Mä oon käynyt siellä jo parikin kertaa, koska mulla on perulainen poikaystävä, ja kolmas reissu on jo varattu. Lima on suuri ja kaoottinen, osa alueista turvallisempia kuin toiset. Miraflores (kaupungin osa) yleensä turistien suosiossa, koska siellä on kaikki elämä ja ranta lähellä. Sieltä voi jopa löytää englanninkielen taitoisia ihmisiä, sitä kun todella harva puhuu Perussa. Toisaalta pienemmät kaupungit on super söpöjä, kun sitä suurkaupungin hälinää ei ole. Ei sillä että missään olisi hiljaista.

Matkoihin kannattaa aina varata aikaa, liikenne on kamalaa, mutta niinkuin sanoit, aina kaikki jotenkin hoituu! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei KAroliina! Ja kiiiitos, mä oonkin miettinyt että pitääköhän se lippu olla jo nyt! Joten säästit meidät nyt mahdolliselta lähtöpaniikilta :D Toi Peru alkaa kyllä kuulostaa hyvältä paikalta, ehkäpä suuntamme ensimmäiseksi sinne! Kiitos paljon vinkeistä :)

Mirjam

Tää on just sitä minkä takia luen sun blogia! Mä oon kans semmonen mennään ja tehhään, vähän on suunnitelmia muttei liikaa ja jos jotai haluaa niin sitten sen eteen myös tekee töitä. Tajusin ton 6luokalla kun päätin jättää pienessä kyläkoulussa saadut kaverit ja lähteä musiikkiluokalle kaupunkiin. En kadu hetkeäkään. Nyt olen sitten sitä kautta päätynyt musiikilukioon ja vuoden siellä vietettyäni olen sellaisessa tilanteessa että teen juuri itse hoidettua vaihtovuotta Saksassa. Yritin järjestöjen kautta ja oisin päässytkin, mutta ne vaan maksaa niin paljon. Vanhemmilla ei ole varaa maksaa ja itsekään en musiikin takia ehdi hyvätuloisia töitä tekemään ja kesällä taas melkeenpä kaikki aika menee matkustamiseen. Sitten lähdin selvittelemään ja miettimään miten saisin jostain maasta pääasiassa Englannista perheen jossa asua, no se ei monenkaan yrityksen jälkeen onnistunut jotenka päätin että sitten lähden Saksaan isovanhempieni luokse ja näin teinkin. Vaikka koulu ei ole vielä alkanut voin sanoa että kyllä tämä kannattaa. Monet ovat harmitelleet etteivät päässeet vaihtoon, mutta väitän etteivät he vain yrittäneet tarpeeksi (minun on hyvä huudella kotikenttä etujen kanssa). Mutta alku pointtiin palaen, vaikka itsekin ajattelen että kyllä onnistun jos haluan, olen sinun blogin kautta saanut paljon motivaatiota ja tsemppiä asioihin. Olen myös tajunnut että huijjaan itseäni sanomalla ettei ole aikaa liikunnalle, kyllä sitä yllättäen löytyy tällaisena aamuvirkku ihmisenä. Vähäisen internetin vuoksi olen joutumut karsimaan blogeja joita luen, mutta tämä jäi parin muun mukaan lukukistalle. Kiitos paljon että kirjoitat! <3
Ps. Vähän massan mukana yritän pitää blogia pystyssä... blogmadebymirjam.blogspot.fi

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Wau! Ootpa ollut rohkea. Vitsi mä ihailen tollasta asennetta paljon. Ja nimenomaan tuota, että tehdään asioita eikä vain aina puhuta niistä. Ja kiitos ihan hurjasti ihanista sanoista <3 Tosi paljon arvostan! Ihanaa syksyä sinne Saksaan!

SusannaP
Liittynyt24.11.2015

Mä olen niiiiiin kateellinen sulle!!! Mutta myös todella onnellinen sun puolesta, ihan mieletön juttu!!! :) NAUTI!

U

Uijui kuulostaa niin jännältä! Tuosta suunnittelusta oon ihan samoilla linjoilla, asiat ei kuitenkaan mene prikulleen kuten suunnitteli joten parempi vaan mennä ja mukautua tilanteisiin.

Itse lähdin 3 vuotta sitten Meksikoon ilman kummempia suunnitelmia. Paluulippu oli 8 kk päähän siltä varalta että kaikki olis mennyt pieleen ja olisin rahaton, ainakin pääsisin takas Suomeen. Ilman kummempia espanjan taitoja löysin työn kaupasta, jonka omistaja oli myos ulkomaalainen. Myöhemmin opin kielen hyvin ja vaihodoin tyopaikkaa kouluun, jossa olen jo toista vuotta. Paluulippukin jäi käyttämättä.

Toivottavasti pääset postailemaan reissustanne, olisi tosi mielenkiintoista seurata matkaanne :) tsemppiä!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Wau! Kuulostaa hyvältä! Niin se vain on, että aina ne hommat jotenkin lutviutuu. Ja jos ei lutviudu niin sitten pitää vain kehitellä plan B. ;) Kyllä ehdottomasti postailen koko matkan ajan! Kiitos!

Pisse

Vaikka en ihan noin rohkea olekaan, samaa mieltä siitä että asiat aina järjestyy. Mitään nopeasti avattavaa esimerkkiä ei ole, mutta itse oon sen huomannut päiväkirjani kautta. Nimittäin monet kerrat oon lukenut edellistä kirjoitustani vaikkapa 6kk takaa, ja huomannut, että niissä mahdottomilta ratkottaviksi tuntuneet huolet ja murheet on selvinneet. Oudoilla tavoilla, mutta niin, että tiedän vastaukset kysymyksiin, joita silloin aiemmin oon pohtinut. Se on omituista ja luo myös toivoa siihen, että kaikki järjestyy sitten kun on tarkoituskin.
Onneksi et lopeta sun blogia! Sä oot inspiroiva ja isosiskomainen<3 ihanaa reissua!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Toi onkin todella konkreettinen tapa huomata, miten ne elämää suuremmilta tuntuneet murheet muutamien kuukausien takaa ovat vain jotenkin hoituneet kuin itsestään. Ja ilman päiväkirjaa ei välttämättä edes muistaisi, kuinka paljon jostain asiasta on stressannut. Ja voi kiiitos <3

Iina

Olen kanssasi niin samaa mieltä kaikesta! :) New York on omakin unelma ja aion siellä vielä joku päivä asua!

Syksyllä 2013 muutin Englantiin töihin koska halusin valmistumisen jälkeen pois Suomesta. Olin koulun aikana ollut vaihdossa Amsterdamissa ja siellä oloni aikana päätin että koulun jälkeen on aika jättää Suomi (ainakin vähäksi aikaa). Tapasin tietty myös poikaystäväni vaihtovuoden aikana joka on kotoisin Kanadasta :) Puolentoista vuoden Englannissa olon jälkeen tiesin haluavani Kanadaan joten lopetin työt Englannissa reilu 2kk sitten ja vietin upean kesän Suomessa ja nyt olen ollut tasan kaksi viikkoa Kanadassa, Vancouverissa. Lähdin tänne aivan "tyhjin käsin" eli siis minulla ei ole vielä mitään tietoa töistä tai mistään muustakaan mutta luotan siihen että kaikki järjestyy kyllä jossain vaiheessa :) Ja hei, suosittelen joskus käymään Vancouverissa! Tuollaiselle kaltaisellesi upealle sporttimimmille tämä on unelma paikka; on vuoret joissa vaeltaa, meri, hiekkarantoja unohtamatta vilkasta downtownia. Täällä kaikki urheilevat päivittäin ja elävät super terveellistä elämää :) en voi siis valittaa, rakastan olla täällä jo nyt!

Hurjasti tsemppiä jatkoon ja reissuihin! Hyvä niistä tulee :) PS. blogisi on inspiroivin ikinä!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Oiii, ihanaa että asiat ovat järjestyneet noin hienosti ja viihdyt Kanadassa! Ja ihanan rohkeaa lähteä tuolla tavalla ilman tarkkaa suunnitelmaa, se kyllä selkenee sitten jossain vaiheessa :) Ja varmasti tulet asumaan vielä joku päivä New Yorkissa, kaikki on loppujen lopuksi itsestään kiinni! :) Kiitos kovasti kommentista!! <3

surffari

Täältä myös yksi kannustava tarina asioiden järjestymisestä! Lähdin Australiaan puolitoista vuotta sitten, kun oli vielä viimeinen mahdollisuus vaihto-opintoihin. Kihlattuni lähti mukaan Working Holiday -viisumilla. Itsellä oli haaveissa tehdä myös diplomityö Ausseissa ja mies jo valmistuneena oli toiveikkaana oman alan töiden suhteen.

Myimme suurimman osan omaisuudestamme Suomessa ja lähdimme takki auki matkaan. Asuntoa etsittiin vasta Singaporessa ennen vaihtolentoa. Ausseihin saavuttua kävimme katsomassa yhtä taloa, johon pääsimme muuttamaan saman tien. Kyseiset aussikämppiset ovat nyt parhaita kavereitamme täällä. Töiden suhteen jos olisimme kuunnelleet kommentteja siitä, kuinka vaikeaa on löytää oman alan töitä Ausseista, emme varmaan olisi edes yrittäneet. Koska tosiasia on, että meillä kävi tuuri. Minä sain jo Suomessa suuni aukaisemalla kontaktin dippapaikkaan, mies muutaman kuukauden Ausseissa rentoilun jälkeen oman alan paikan. Ja vasta myöhemmin olemme tajunneet, että ei ole todellakaan helppoa muuttaa Australiaan etsimään töitä.

Nyt puolitoista vuotta viihdytty ja dippaa viimeistellessä on taas tulevaisuuden suunnitelmat auki. Mahdollisuuksia olisi niin täällä, Amsterdamissa, kuin Suomessakin. Kaiken koetun jälkeen molemmilla on kuitenkin vankka usko, että asiat menee taas jotenkin arvaamattomalla tavalla ja jännätään vaan, mistä löydämme itsemme vuoden päästä.

Jäänkin siis innolla seuraamaan, mistä te löydätte itsenne ja millaisia seikkailuita Nykissä ja Etelä-Amerikassa kohtaatte. Eihän se tosiaan ole koko ajan ruusuilla tanssimista (viisumit…huoh), mutta todellakin kaiken arvoista. Paljon siis onnea ja tsemppiä teille Elisa! :)

Noora

voi vitsit, kuulostaa mielettömältä! harmi että menin juuri vuosi sitten saamaan unelmien duunin suomesta, muuten tekisin varmasti samoin! ehkä sitä kehtaisi jo parin vuoden päästä kun opintolainat on maksettu ja cv:ssa täytettä. muutama vuosi sitten pidin kevätlukukauden vapaata ja reissasin vajaat 4kk aasiassa. aika tyypillinen matka, mutta ihanaahan se on. nyt taas alkoi suunnittelemattomuus kuumottelemaan....

kuten joku aiempi kirjoittaja, suosittelen ehdottomasti kolumbiaa! olin siellä keväällä reppureissaamassa poikakaverin kanssa ja ra-kas-tuin. mielettömiä luontokohteita ja helppoa matkustamista.

toivottavasti jatkat blogin kirjoittamista aktiivisesti, sulla on sopivassa suhteessa itsetutkiskelua, elämänohjeita ja estetiikkaa, puhumattakaan spontaanista asenteesta! ihanaa!

Lina-Maria

Vautsi Elisa! Onnea matkaan! Rennosti vaan, turhia murehtimatta niin hyvä tulee. :)

Itse lähdin kaksi vuotta sitten Suomesta. Oli tarkoitus oleilla vuosi Ausseissa, mutta rakastuin juuri ennen reissuun lähtöä hollantilaiseen mieheen. Lopulta 12 kuukautta lyhentyi 5 kuukauteen ja lennähdin toiselta puolelta palloa Amsterdamiin rakkauden perässä.

Olen itse sellainen "murehtija"; stressaan paljon ja murehdin menneitä sekä tulevaa. Toisaalta taas mulla on palava halu seikkailla ja kokea uusia juttuja. Tämä palava halu sai mut lähtemään Suomesta, mutta murehtiminen sekoitti pääni. Olin Aussien jälkeen puolivuotta Amsterdamissa. Ne kuukaudet olivat tosi sekavia. Koin olevani yksinäinen ja hukassa, mikään paikka tai maa ei enää tuntunut kodilta enkä tiennyt mitä haluan tehdä elämälläni. Suhde meni kuitenkin hyvin ja rakkaus kukoisti, joten jotain hyvää oli niissäkin kuukausissa. :) Kuukausien itsetutkiskelun jälkeen tajusin, että haluan palata Suomeen viimeistelemään kesken jääneet opinnot. Sekava matkusteluvuosi sai minut sentään ymmärtämään, että opiskelin oikeaa alaa.

Palasin Suomeen. Opintoja oli jäljellä vaivaiset 5 kk ja siihen harjoittelu päälle. Sain kaiken sen itsetutkiskelun jälkeen hurjan motivaatiobuustin ja PÄÄTIN, että 5 kuukauden viimeisten kurssien jälkeen lähden takaisin Amsterdamiin suorittamaan harjoittelun. Jotenkin ihmeen kaupalla sain tosi helposti harkkapaikan ja tulin tänne viime tammikuussa - ja täällä siis ollaan edelleen! Nyt olen valmistunut ja saanut uuden mahtavan harkkapaikan - ja olen jatkuvasti tavoittelemassa unelmiani. :)

Tuntuu jotenkin ihan mahtavalta välillä havahtua siihen, että oikeastaan tällä hetkellä elän sitä "unelma elämää", josta haaveilin 13-vuotiaana. Ja miten tähän on päästy? Tahdon voimalla. Jos oikeesti päättää jotain ja uskoo itseensä, niin palat alkavat loksahdella paikoilleen. :) Ei mullakaan oo ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa - ei todellakaan, mutta vahva usko itseeni ja siihen, että asiat järjestyvät. Oon tullut monien mutkien ja u-käännösten ja ala- ja ylämäkien jälkeen tähän pisteeseen. Tällaista se elämä on. Joten pitää vaan heittäytyä, tarttua uusiin tilaisuuksiin ja antaa vuoristoradan viedä! :)