Olen aina rakastanut mustavalkoisia valokuvia, varsinkin henkilökuvauksessa. Niissä on jotenkin sellaista erilaista herkkyyttä kuin tavallisissa kuvissa. Asuntomme seinät ovat täynnä erilaisia valokuvia, ja 90 prosenttia niistä on mustavalkoisia. 

Harvoin tulee kuitenkaan itse kuvattua mustavalkoisia kuvia. Varsinkin reissuilla ajattelen aina, että on kivempi että kuvissa näkyy myös värit. Nyt tein kuitenkin poikkeuksen, ja kuvailin Quitossa vähän mustavalkoisia kuvia, ja olen taas samaa mieltä: onhan näissä jotenkin enemmän fiilistä. 

There something about black & white photos that I have always loved. Somehow they have more character than color pictures. Here's some black & white moments from Quito.

Kommentit (2)

Lina-Maria

Ah täällä myös toinen mustavalkokuvien rakastaja! MV-kuvissa on paljon enemmän tunnetta ja jonkinlaista mystisyyttä. Niistä on vaikeampi päätellä milloin (millä vuosikymmennellä) kuvat on otettu ja värien puuttuessa kuvalle saa tavallaan itse keksiä yleisen fiiliksen, joten katsojille annetaan paljon pelivaraa miten he näkevät kyseiset kuvat. Ja erityisesti henkilökuvauksessa henkilön tunnetila, ilmeet ja koko vartalonkieli saa paljon suuremman merkityksen. :)

Ymmärrettävää tosin just reissukuvissa, ettei tule otettua mustavalkokuvia, kun luonto on niin värikäs ja eksoottinen. Reissukuvat toimivat ehdottomasti paremmin värillisinä. Mutta esim. nämä kuvat ovat ihania mustavalkoisinakin! Erityisesti urbaanissa ympäristössä mustavalkoisuus kyllä toimii! :)

SHaidi

Täälläkin on yks musta-valkokuvien rakastaja! Kuvien tunnelma on tulee paremmin esiin kuin värikuvissa ja ihmisten ilot, surut, hyvyys ja pahuus näkyy kaunistelematta.