Ostimme hiukan ex tempore lennot takaisin Costa Ricaan, kun löysin suorat lennot tänne Santa Teresaan. Santa Teresa sijaitsee Tyynenmeren puolella ja on tällainen rento surffi- & joogakylä.  Luulin aiemmin, että tänne on pakko tulla parilla eri bussilla ja kahdella lautalla. Olin niin helpottunut, kun tajusin säästävämme kaksi hikistä päivää busseissa ja rajalla seisomisen.

Kun saavuimme lentokentälle Bocas Del Torossa, alkoi kuitenkin yksi mielenkiintoisimmista parituntisista, jota olen koskaan kokenut. Lentokenttä oli vain pari pientä huonetta, jossa meille käsin kirjoitettiin lentoliput. Virkailija totesi, että laukut eivät mene sitten suoraan Tamboriin, johon olimme lentämässä, vaan ne tulisi checkata uudelleen sisään San Josessa. Olin kokoajan luullut, että meillä on suora lento, joten olimme vähän hämillämme tästä. 

Kuitenkaan suoria lentoja ei kuulemma edes mene tällä välillä. Ihmettelin, kun muita matkustajia ei ollut kuin muutamia. Kanssamatkustaja tiesi kertoa, että kone on todella pieni. Lopulta kävelimme sisään pienehköön potkurikoneeseen, jossa oli vain 3 rivistöä penkkejä. Turvaohjeet kertoi kapteeni ilman mikrofoneja meille kymmenelle ihmiselle, jotka kyydissä olimme. 

Lasku oli kyllä melko jännittävä, ja tarrasin useamman kerran penkistäni kiinni. Onneksi en ole lentopelkoinen, joten pudotukset tuntuivat vähän kuin joltain Linnanmäen laitteelta. San Josessa kummallinen meno jatkui, sillä matkustajat laitettiin vaa'alle check inissä. Kun pääsimme koneelle, huomasimme että meitä on vain 6 matkustajaa. 

Tällä kertaa lento meni kuitenkin paljon sulavammin ja kestikin vain 17 minuuttia. Kun laskeuduimme, nappasimme vain laukkumme suoraan ruumasta ja lähdimme kävelemään pois sellaiselta kentältä mihin olimme laskeutuneet. Ei siis minkäänlaista rakennusta tai lennonjohtotornia. Vain joku paikallinen mies, joka tuli keräämään kaikilta lentokenttäveron 2,5 dollaria. 

Kentältä oli vielä tunnin pituinen ajomatka Santa Teresaan, jonka jaoimme mukavan brittimiehen kanssa. Hän on tullut tänne vuosittain takaisin aina vuoden 1992 ensivierailunsa jälkeen. Saimme vuokrattua asunnon paikalliselta naiselta, joka on ihan rannan vieressä ja muutenkin kaikinpuolin passeli. Kaikki tapaamamme ihmiset ovat olleet jotenkin erityisen ystävällisiä ja heti alusta alkaen oli todella tervetullut olo. 

On ihanaa, kun on oma keittiö pitkästä aikaa. Bocas Del Torossa ruoka oli aika huonoa, eikä kaupassakaan ollut juuri mitään valinnanvaraa vihanneksissa ja hedelmissä, joten olimme todella innoissamme päästessämme ostamaan kunnon aamiaistarvikkeita pitkästä aikaa. Täällä tuntuu myös olevan todella paljon hyviä ravintoloita, joista saa terveellisiä ruokia. 

On myös ihanaa olla länsipuolella maata, kun joka ilta voi mennä ihailemaan auringonlaskua. Palailen kunnon kuvien kanssa huomenna, tähän kuitenkin muutamat puhelinotokset matkustuspäivältä.

Mukavaa sunnuntaita!
 

Kommentit (2)

Lina-Maria

Eikä mikä seikkailu!! Vauvauvau. :)

Ihan hirveä matkakuume ja nousee nousemistaan näitä sun postauksia lukiessa!