"Lähetkö lenkille?"
Kysymys aiheuttaa usein tuskaisaa sydämentykytystä, tekosyyt pomppivat mielessä, vähän on nuhainen olo, ei varmaan kannata riskeerata ettei tule pahasti kipeeksi, jotenkin vähän polvi reistailee, oon just syöny ei pysty ainakaan vielä lähtemään, nyt oli kyllä niin rankka päivä töissä että ei jaksa, ehkä huomenna sitten?

Kuka tunsi piston sydämessään ja tunnisti itsensä tuosta? Minä olin aiemmin tuollainen. En olisi millään halunnut lähteä lenkille, kunto oli ihan hävettävän huono, ja ensimmäinn ajatus oli "en kuitenkaan jaksa". Olen iloinen, että mulla on elämässäni ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen patisti mua mukaansa. Jossain vaiheessa syyt loppuivat kesken,ja pakon edessä raahauduin lennkipolulle. Ja vaikka en vieläkään pärjää lenkillä monillekaan ystävistäni, sentään juoksen, ja kehityn koko ajan.

"Fysiikan perusteita: Levossa olevan kappaleen liikkeelle saattaminen vaatii paljon enemmän energiaa, kuin saman kappaleen pitäminen liikkeessä." Luin tämän viimeksi mainitsemastani kirjasta, ja tätä samaa lainalaisuutta voi soveltaa urheiluun. Aloittaminen on vaikeaa, välillä todella vaikeaa, mutta kun on ottanut sen ensimmäisen askeleen ja lähtenyt vaikka pienelle hölkälle, seuraava kerta onkin jo paljon helpompaa.




Ja tällä liikkeelle lähtemisellä en tarkoita vain juoksua. Se voi olla vaikka hidas kävelylenkki. Kaikki urheilu tulisi tapahtua oman jaksamisen puitteissa. Pian huomaatkin, että tahtia voi kiristää, ja saat jo arjestakin paljon enemmän irti. Kävely on yllättävän hyvää rasvanpolton kannalta. Itse olenkin pyrkinyt käymään vähintään kerran viikossa tunnin reippaalla kävelyllä. Samalla pääsee jotenkin ihanasti irti arjesta ja nauttimaan raikkaasta ilmasta.



Juuri juttelin ystäväni kanssa, joka oli aloittanut lenkkeilemään, ja innoissaan kertoi kuinka hieno tunne se on, kun huomaa kerta toisensa jälkeen ylittäneensä itsensä! Tehkää siis jo tänään se päätös, että lähdette vaikka vaan kävelylle, voin luvata että se palkitsee:)

Kommentit (8)

Anna A

Tuo tunne on niin ärsyttävä. "En mä kehtaa, joku kuitenkin näkee, en jaksa, nuo tiskitkin on tuossa, ei tuota pyykkikonetta voi yksin jättää, ruokaa pitää laitaa, hirvee siivokin olis..." Suurin syy on kuitenkin se pettymys, kun ei jaksa juosta. Tai jaksaa "juosta", mutta se on niin tuhottoman ikävää eikä tule sellaista flowta, kuten ennen. Aiemmin olen aina pitänyt itseäni enemmän yksinliikkujana, mutta nykyään tuntuu, että olisi kyllä mukava jos olisi lenkkikaveri. Lähin lenkille lähtevä asuu niin kaukana, ettei käytännössä ole mahdollista hänen kanssaan liikkua, paitsi harvoin. Millaista treenimusaa sinulla on? -Anna-

Elisa Lepistö

Hei Anna, Mulla oli aivan sama ongelma. Sitä on jotenkin vaikea tehdä sellaista, missä on huono. Mutta lenkkeily on onneksi siksi mukavaa, että kehitys on todella nopeaa!Musiikki on hirmu tärkeää minulle lenkillä, ja olen siinä mielessä outo että tykkään kuunnella radiota lenkillä. Siinä välillä kun kuuntelee juontjan höpinöitä huomaa juosseensa pitkään sitä edes ajattelematta. Toinen syy on se että kuuntelen mielelläni listahittimusiikkia lenkillä, ja soittolistoillani sellaista ei löydy :D ja radiossa on sekin plussa, että jos meinaa voima loppua kesken ja yllättäen tulee joku hyvä pepunheilutusbiisi, saan siitä lisäpotkua:DMitä itse suosit lenkkimusiilkkina?:)

Anna A

Aivan sekalaista. Tosin musiikistakin on mennyt vähän maku, tuntuu, että kaikki kuulostaa aivan samalta. Pitäisi vissiin tutustua klassisempaan musiikkiin, saisi vähän vaihtelua.Salilla tykkään kuunnella raskasta rokkia tai heviä. Lenkillä olisi hyvä olla jotain iloista musaa, nyt on soittolistalla mm. Euroviisuja ja jotain 90-luvun teknoa (Leila K, lol). Sitten rakastuin siihen Rock of Ages- leffaan ja piti ettiä niiden biisien originaaliversiot. Niin ja Gleen musiikki on kovassa kuuntelussa lenkillä :).Tuota radiota pitäisi kyllä kokeilla. En vaan millään haluaisi ottaa kännykkää lenkille mukaan, kun tulee huono omatunto jos ei vastaa...-Anna-

Elisa Lepistö

Kannattaa kokeilla vaan rohkeasti eri musiikkilajeja, jokut sopii paremmin joihinkin hetkiin. Itse olen raskaan rockin ja hevin ystävä myöskin, mutta esimerkiksi maalatessa lemppari soundtrack on Amelie!! En ikinä kyllästy siihen ;) Ja mulla on sama ongelma kännykän kanssa, välillä vastan puuskuttaen että "soitan myöhemmin" ja puhelun jälkeen mietin että mitäköhän se toinen luuli että olen tekemässä :D

Anna A

Sa toinen ongelma kännykän kanssa on huonot kuulokkeet. Ärsyttävää kun ne napit ei pysy kunnolla korvissa ja hiki valuu korviin.

Elisa Lepistö

Mulla on sellaset kunnon junttikuulokkeet, ne pysyy ja lämmittää korvia vähän samalla :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Toi oli hyvä vinkki! Nyt varsinkin kun on vähän viileempää jo, niin tuntuu että korvat jäätyy muuten :)