Pakatessamme tavaroita pois asunnostamme, tulin katsoneeksi pitkästä aikaa seinällä roikkuvaa aarrekarttaani ennen kuin pakkasin sen pois. Siinä komeili isolla tekstillä asioita kuten "New York living", "easy mornings", ja "travel together". Eilen aamulla lähikortteleissa kävellessäni mietin tätä, ja sitä kuinka onnellinen olen juuri nyt. Lähes kaikki asiat, mitä osasin vuosi sitten toivoa, ovat toteutuneet.

Samalla mieleen tuli tämä aiempi postaukseni ja varsinkin Kreikassa tapaamamme taksikuski, joka sanoi pari vuotta sitten meille "you have to start living right away, life is too short. If you don't do it now, you will soon be as old as me. If you don't live now, you're dead before you die." Siitä asti tuo ajatus on muhinut päässäni ja olenkin matkustanut parin vuoden sisällä enemmän kuin koskaan aiemmin. 

Samaa halusin nyt muistutella teille. Mikä ikinä onkaan se asia, joka saa sydämenne sykkimään vähän lujempaa, älkää odottako liian kauan sen toteuttamista. Vaikka unelmointi on ihanaa, hukkaa liian monet elämänsä vain kuvittelemaan, mitä kaikkea mahtavaa haluaisi tehdä, kuitenkaan koskaan tekemättä niitä. Joten tehkää vaikka jo tänään ensimmäinen askel omien unelmienne suuntaan. 

Villapaita - Lindex, Hame - vanha, Kengät - Aldo, Laukku - The Kooples

Kommentit (14)

Hse

Kiitos postauksesta. Istun tällähetkellä yliopiston kirjastossa, ensimmäisen vuoden opiskelijana ja viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet heittämättä elämäni henkisesti vaikeinta aikaa. Elämä tuntuu olevan melko palasina, aloittaen siitä, että olenko sittenkin väärällä alalla, vaikka pääsyprosentti koulutusohjelmaan on yksi pienimmistä ja tein koko kevään töitä enemmän kuin koskaan ja sen lisäksi moni muu asia ei tunnu vain jostain syystä menevän "oikein" ja kaikki tuntuu junnaavan enemmän tai vähemmän paikallaan. Kyyneleet nousivat silmiin.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi hitsi! Kaikki sympatiat on nyt kyllä sun puolella. Se on tosi vaikeaa myöntää itsellensä, että tarvii omiin tavoitteisiinsa plan B:n, kun ensimmäinen ei olekaan sellaista, mitä oli kuvitellut. Ja se vaatii hurjan paljon myös rohkeutta. Hirmu paljon tsemppiä tähän syksyyn, mitä ikinä sitten päätätkään tehdä <3

Alina

Moikka Elisa! Tykkaan sun blogista hierveasti, itse teen talla hetkella harjoittelua Michiganissa ja kavinki New Yorkissa viime viikolla. On niin mahtavaa etta olet saanut totetuttaa unelmias. Saanko suositella pikku kahvilaa johon rakastuttiin poikaystavani kanssa New Yorkissa? Empire Cake (112 8th Ave) ei haalleelluija mitka hyvat kakut, itse otin Lemon - Snack Cake. Tuut rakastumaan vaikket tykkais makeasta. Poikaystavani bongasi kans julkkiksen siel (Famke Janssen). Itse keskityin enemman kakun syomiseen. :P

Tiina

Hauska sattuma, että kirjoitin tismalleen samasta aiheesta eilen :) ja pari viikkoa sitten kirjoitin eräästä taksikuskista, jonka sanat muuttivat oman tapani katsoa maailmaa. Oli suomalainen tosin :) Ihanaa ja ikimuistoista matkaa teille!

Tiina / Parempia polkuja
Http://parempiapolkuja.blogspot.fi

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ei hitsi, kävin lukemassa sun jutun ja oli muuten hyvä teksti! Aika samojen ajatusten äärellä ollaan oltu :) Kiitos hurjan paljon! Ihanaa syksyn jatkoa Tiina!

elina

Moikka, harvoin jaksoin kommentoida mutta nyt halusin tulla sanomaan että KIITOS tästä ihanasta tsemppaavasta ja hyvänmielen blogista! Tän postauksen otsikko sekä sen kreikkalaisen taksikuskin sanoma sai mut taas havahtumaan sen suhteen kuinka tilaisuudet lipuu käsistä jos niihin ei tartu. Täytyy tallentaa tää suosikkeihin ja tulla lukemaan aina kun mietityttää onko tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain :)

Viivi

Nyt on pakko kommentoida. Olen lukenut blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti aivan sen alkuajoista lähtien, mutta en ole tainnut koskaan kommentoida.

Vuoden 2014 loppukesä ja alkusyksy olivat tähänastisen elämäni rankinta aikaa. Perhepiirissä oli vakavia sairauksia, sairastuin itse, en päässyt taaskaan yliopistoon, rahat oli lopussa ja itsetunto maassa, kun lähipiirissä tuntui oelvan ainoastaan maailmaa kiertäviä ja menestyneitä ihmisiä. Haaveilin matkustelusta, urasta asianajajana, maratonin juoksemisesta ja naimisiinmenosta (vielä melko tuoreen) avomieheni kanssa.

Luin tuolloin paljon blogiasi ja kiinnitin huomioita aarrekarttoihisi. Ajattelin vuosi sitten, että voisihan tuota kokeilla - voisin sitten olla se pessimisti joka romuttaa kartan toimivuuden. Haaveeni tuntuivat niin suurilta, etten uskaltanut tehdä karttaa konkreettisesti, vain painoin sen mieleeni: kokomaraton, opiskelupaikka oikiksessa, Pariisi ja häät.

Marraskuussa lähdin ex tempore Pariisiin muutamaksi päiväksi, yksin. Tammikuun lopussa mieheni kysyi: "tulisitko ensi kesänä mun vaimoksi?".Toukokuun viimeisellä viikolla osallistuin oikiksen pääsykokeisiin. Viisi päivää myöhemmin juoksin Tukholman maratonin. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä sain tietää, että olen saanut haluamani opiskelupaikan - seitsemän pisteen turvin. Elokuussa vietin elämäni kauneimman päivän, kun sanoimme mieheni kanssa toisillemme "tahdon" ison ystäväjoukon ympäröimänä.

Vuoden aikana ehdin töiden ohella reissata Virossa, Ruotsissa, Ranskassa ja Italiassa.

Nyt olen onnellinen vaimo, oikeustieteen ylioppilas ja lähdössä seuraavaksi Karibialle ja pian sen jälkeen Lissaboniin. Elämä on ihmeellistä - ja aarrekartta toimii.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi Viivi, kiitos kun kerroit tämän ihanan ja inspiroivan tarinan! Mulla ihan nousi kyyneleet silmiin kun tulin niin onnelliseksi sun puolesta! <3 Ihan mahtavaa! Ihanaa ja unelmarikasta syksyn jatkoa!