Olen törmännyt muutamaan kertaan ajatukseen, jossa valittaminen ja huonojen asioiden esille tuominen nähdään jotenkin aitona ja oikeana. Samalla elämän mukaviin puoliin keskittyminen ja niistä iloitseminen koetaan feikkinä. Koska eihän kukaan oikeasti ole aina iloinen ja onnellinen. Toinen järjetön ajatus on, että "nauttikoon nyt tuosta onnesta, se ei tule kauaa kestämään."

 

Olen sitä mieltä, että kaikilla ihmisillä varmasti tulee elämässään vastaan niitä kuoppia ja välillä suuriakin surunaiheita. En kuitenkaan millään ymmärrä sitä ajatusta, että kaikkien ihmisten elämän perusvire olisi jotenkin negatiivinen. Että se arki ja ihan tavallinen elämä olisi jotenkin todella työlästä ja kamalaa. Ne jotka väittävät siitä nauttivan, eivät vain kerro totuutta koska haluavat pitää jonkinlaista kulissia yllä? Tämä on ihan kamala ajatus. 

 

On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ovat varmaan saaneet sen positiivisen vaihteen elämään jo äidinmaidossa. Siskopuoleni on hyvä esimerkki tästä. Hän on aina niin iloinen ja positiivinen, että synkinkin päivä kirkastuu hänet nähdessään. Jotkut toiset joutuvat hiukan enemmän harjoittelemaan tätä positiivisuutta.

 

Kulttuurimme ei varsinaisesti ole sellainen joka hurraisi muiden onnistumisille ja ilon aiheille. On helpompi päivitellä toisen kamalaa päivää, työtaakkaa ja hirveää parisuhdetta ja sen jälkeen korottaa panoksia omilla vielä kamalammilla stooreilla. Välillä ihmiset tuntuvat melkein kisailevan sillä, kenen elämä on kamalinta. Harvoin kukaan kertoo siitä, kuinka onnellinen on ja kuinka hyvällä tolalla elämä tuntuu olevan.

 

En kuitenkaan usko siihen, että jotkut ihmiset vain ovat negatiivisia ja pessimistisiä, toisten ollessa positiivisia ja optimistisia. Väitän, että kelkan voi kääntää missä vaiheessa vain ja alkaa opetella löytämään niitä ilon aiheita. En tarkoita tällä sitä, ettei surua kohdatessa saisi surra. Tietenkin saa ja pitääkin. Mutta sen alakulon pitää olla poikkeustila eikä mikään jatkuvasti vallitseva olo.

 

Ei se kurjuus ja kaiken negatiivisen esilletuominen ja siinä vellominen tee elämästä mitenkään aidompaa tai oikeampaa. Onnellisuus ja huumori kirkastaa kaikenlaiset päivän mittaan tapahtuvat "vastoinkäymiset" ja kun niihin ei jää kiinni vaan antaa niiden tulla ja mennä sellaisina kuin ovat, jää kaikista päivistä yhtä hyvä fiilis. 

 

Vai onko kyse sittenkin siitä, että meillä on epärealistinen käsitys onnesta? Joskus kun kuvittelemme, että sen saavuttamiseksi pitää olla kaikenlaista ja omistaa siihen päälle vielä vaikka mitä. Kun oikeastaan sateisenä päivänä on ihan yhtä helppo olla onnellinen kuin auringonpaisteessakin. Jos huomaat olevasi sellainen, että ensimmäisenä mieleesi tulee kaikki kurjat puolet asioissa, yritä keksiä aina jokin positiivinen asia jokaisesta kohtaamastasi vastoinkäymisestä. Pikku hiljaa alat huomaamaan että jo jonkin kurjan jutun tapahtuessa mieleesi tulee heti jokin kiva juttu. 

 

Kerron esimerkin. Tänään heräsin 6.10 ja matkustin Vantaalle kouluun synkässä sadesäässä vain huomatakseni ettei meillä olekaan koulua tänään. Tämä on jo 3 kerta tänä vuonna kun näin käy. Aluksi harmistuin siitä, että olen tullut tänne ihan turhaan kun olisin voinut nukkua pitkään. Melko nopeasti kuitenkin tajusin, että ehdin tekemään töitä tässä koneella melko tehokkaasti kun ei ole mitään häiriötekijöitä ja pääsen vielä syömään halvan kouluruoan samalla. Nyt yhteentoista mennessä olen saanut tehtyä kaikki ne jutut, mitä olin suunnitellut illalla joutuvani kirjoittamaan ja pääsen viettämään leffailtaa ystävän kanssa. Tämän ajatusketjun jälkeen en edes muistanut mistä alunperin olin harmistunut koska päällimmäiseksi jää hyvä fiilis ja kiva odotus mukavasta illasta. 

 

 

 

Melkein kaikista arjen vastoinkäymisistä löytää sen positiivisen puolen kun tarpeeksi etsii. Joskus sen huomaa vasta jälkikäteen, mutta energian haaskaaminen siinä kurjuudessa kieriskelyyn ei hyödytä ketään. 

 

Aidosti iloista ja onnellista viikon alkua kaikille. Tehkää enemmän  niitä juttuja, mitkä kaartavat suupielenne hymyyn!

Kommentit (34)

Jaanaba

Hyvä kirjoitus ja olen sun kanssa ihan samaa mieltä. =)

Terveisin aito, tyytyväinen ihminen.

idaelisa

Tämä oli täyttä asiaa! Itsekin olen viimeaikoina pyrkinyt löytämään niitä hyviä asioita ja keskittymään niihin, enkä jatkuvasti miettimään vaan asioiden huonoja puolia ja sitä mikä ärsyttää. Oma fiilis on heti parempi, kun ajattelee positiivisesti :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Toi on hyvä asenne!:) Muuten saattaa pilata oman päivänsä jonkun pikkujutun takia!

Sanna

Niin täyttä asiaa taas tämä teksti! Rakastan sun blogia, kun sulla on aina niin hyviä kirjoituksia, jotka saavat myös itseni ajattelemaan asioita! :) En oikein ole varma, olenko luonteeltani enemmän pessimisti vai optimisti. Väittäisin keikkuvani melkolailla näiden kahden rajamailla. Olen kuitenkin lähiaikoina yrittänyt kehittää itseäni koko ajan enemmän optimistin suuntaan, ja se tuntuukin olevan helpompaa nyt, kun työtaakka ei ole enää niin suuri, ja stressin aiheet ovat vähentyneet huomattavasti.

Ehkä (ainakin) suomalaiset ovat niin kateellisia ihmisiä, että on helpompi kertoa muille kurjista asioista kuin hyvistä? Tai en tiedä, mistä se johtuu, mutta olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että huonot asiat on helpompi jakaa ja niillä melkein kisaillaan, kuin että hehkutettaisiin omaa onnea. Olen huomannut sen ihan omakohtaisesti, kun välillä tulee "huono omatunto" siitä, jos hehkutan omaa onnellisuuttani muille! Näin asia ei kyllä saisi olla..

Kiitos hyvästä kirjoituksesta vielä! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitoa paljon kommentistasi! SUlla oli hyviä pointteja. Aloin pohtimaan tuota kateellisuutta ja ehkä siinä tosiaan on ainakin sellainen pelko siitä että se toinen ymmärtäisi sen jotenkin "kerskumisena". Vaikka eihän se oma onni ole keltään muulta pois! Päin vastoin. Jos itse mietin, niin paljon mielummin kuulen ihan keneltä tahansa, että niillä pyyhkii hyvin kuin että kaikki on pielessä. Hassu juttu tosiaan, että minkä takia sitä kuvittelee tuollaisia!

Una

Amen! Elamanasenteesi on todella ihana ja optimistinen :) kumpa ymmartaisimme lopettaa turhasta valittamisen ja murehtimisen. Yleensa vastoinkaymiset tarjoavat meille mahdollisuuden kasvaa ja oppia jos niin vain haluamme, on vain itsestaan kiinni kuinka asiat haluaa nahda. Synkimmallakin pilvella on hopeareunuksensa ;)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Noinhan se juuri on Una! Ne jutut mitkä on olleet kaikkein kipeimpiä ja vaikeimpia juttuja, on ne samat joista on tosiaan oppinut eniten. :)

Elena

Voi että miten ihana postaus taas, onnistuit jälleen kerran piristämään! :) Tuli oikein hyvä mieli, vaikka pirullinen maanantaimasennus olikin jo saanut kyntensä iskettyä minuun! Pitääpä yrittää taas keskittyä niihin elämän pieniin iloihin (sitäpaitsi, maanantaimasennus ei ole mahdollinen enää tiistaina ;))

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hahaa noinhan se on! Käy kattomassa mun viime viikon maanantaipostaukset! Siellä on hyvät vinkit maanantaimasiksen hoitoon ;) Ja kiitos kommentista Elena!

Räyhis

Mun mielestä on tärkeää kertoa edes niille lähimmille silloin, kun oikeasti surettaa, mutta totta kai on huomaavaista olla kaatamatta koko maailman murheita jokaisen vastaan tulevan niskaan. Moni tuntuu kumminkin hukanneen tasapainon: he esittävät kaikille hirmuisen onnellisia, eivätkä uskalla paljastaa aitoja tunteitaan. Musta on tosi tärkeetä pitää yllä nimenomaan tuo positiivinen perusvire, mutta antaa myös negatiivisten tunteiden tulla - niitä kumminkaan ympärilleen viljelemättä. (:
Hämmästyin tuon ajatuksesi totuutta: miksi negatiiviset tunteet mielletään helpommin aidoiksi? Ja onko tämä vain suomalaisessa kulttuurissa? Vaikka uskon kyllä jokaisen huomanneen, että niitä positiivisempia ihmisiä on helpompi lähestyä, ja he ovat usein parempaa seuraa. Luulisi tämän vaikuttavan yleiseenkin mielipiteeseen.

Oikein hyvä postaus! Musta on mukavaa, kun olet viime aikoina kertonut myös vähän niitä surullisempiakin juttuja elämässäsi. Blogi pysyy siitä huolimatta ehdottomasti hyvän mielen blogina, mutta on helpottavaa kuulla joskus bloggaajien "täydellisen" elämän varjopuolistakin! (:

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Räyhis!

Toikin on muuten mielenkiintoinen juttu toi suruasia. Ihmiset suree niin eri tavalla. Itse olen ollut pienestä pitäen sellainen etten halua puhua siitä kellekään vaan tarvitsen vaan aikaa olla yksin ja prosessoida sitä surua. Monet on taas ihan toisenlaisia ja haluaa analysoida ja puhua puhki se asia monta kertaa. Se on mun mielestä hyvä tunnistaa että mitä sitä kaipaa ja käydä asia omalla tavalla läpi.

Ja haha, en usko että kenenkään bloggarin elämä on yhtään sen täydellisempää kuin muidenkaan. Musta tuntuu että kaikkien elämä on just niin upeeta ja täydellistä kuin itse haluaa. Kaikille varmasti sattuu ihan yhtä paljon niitä ikävempiäkin juttuja, mutta toiset jäävät niihin enemmän kiinni kuin toiset.

Ja musta tosiaan tuntuu että tää ongelma on vaan suomalaisessa kulttuurissa! :D

Maarit

Voin allekirjoittaa kirjoituksesi yksimielisesti.

Ihminen voi olla onnellinen, vaikka elämässä olisi myös vastoinkäymisiä ja ikäviäkin asioita. Vaikka samanlaisia juttuja tapahtuisi negatiiviselle ja positiivisella, on negatiivisella yleensä asiat huonosti ja positiivisella ihan ok tai hyvin. Perusnegatiiviset ihmiset jäävät märehtimään ikäviä asioita eivätkä edes halua nähdä niitä positiivisia juttuja. Positiivinen ja iloinen ihminen miettii eteenpäin, miten asiat saadaan korjattua tai mitä positiivisia juttuja vastoinkäymisestä aiheutui. Jokaisella meistä on elämässä omat vastoinkäymiset ja ikävät asiat, ei kenenkään elämä niin helppoa ole.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Olen ihan samaa mieltä kanssasi!! Ja tosiaan, joillekin se positiivisesti kaikkeen suhtautuminen tulee ihan luonnostaan mutta negatiivisinkin tyyppi voi sen oppia. Musta tuntuu välillä kun kerron jostain "kurjemmasta" jutusta mitä omassa elämässäni tapahtuu jollekin, joudun ihan selittämään sille toiselle että mitä hyvää siitä seuraa tai on seurannut, kun ne muut tuntuvat olevan paljon enemmän pahoillaan kuin minä :D

Milla

Niiin täyttä asiaa! :-) Itse olen oikeastaan tänä kesänä/syksynä oppinut arvostamaan pieniä juttuja. Ei ole päivää, jolloin en ajattelisi kuinka ihanaa elämä voikaan olla, kun sille vaan antaa mahdollisuuden olla! Eikä sen tarvitse olla isoja asioita, vaan ihan pieniä :-) sun asenne on ihan mahtava!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Niin sunkin Milla! Kiitos kommentistasi :) Ja joo itsekin tuntuu välillä että oonko lipumassa rationaalisesta tyypistä vähän hihhulin puolelle kun aina vaan kaikki tuntuu olevan niin i h a an a a a! ;D

Anni / Minulla on siivet

Tämä on niin totta. Liian usein ajatellaan erityisesti, että raha tuo onnea - jos ei ole älypuhelinta, taulutelevisiota, kahta ulkomaanmatkaa vuodessa niin elämä ei ole elämisen arvoista vaan pelkkää raadantaa.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Sepä se! se on jopa tutkittukin ettei se raha lisää onnelllisuutta enää tietyn pisteen jälkeen. Just viikonloppuna avomies kysy että pitäiskö lotota? Mä olin ihan kauhistunut että ei todellakaan, se olis ihan kamalaa voittaa :D

ss

Mahtavia ajatuksia, kiitos tästä :)

Löysin hiljattain blogisi ja menee ehdottomasti parhaimmistoon! Olet upea :)

Tiia

Hyvä teksti, tuli jotenkin itekin hyvälle tuulelle tuosta sun tämän päivän tarinasta! :D

Erika

Taas loistava kirjoitus, oon niin samaa mieltä :) Mä joskus vuosia sitten olin kauhee negistelijä ja mikään ei koskaan muka ollut hyvin, mutta pikkuhiljaa opettelin kiinnittämään enemmän huomiota hyviin juttuihin ja tietoisesti jättämään turhat murehtimiset pois. Nykyään kaikki vastoinkäymiset tuntuu pieniltä, ja niihin suhtautuu lähinnä siten, että näin oli tarkoitus käydä ja tästä seuraa vielä jotain hyvää.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana kuulla! Noin se just on, siihen voi opetella koska vaan :) Mäkin oon ollut joskus "vähän" synkempi tyyppi hahahahah :D

Marjaana Alanko

Totta turiset! Sitä positiivisuutta on myös helppo rakentaa kun vaikka vain kehuu kaverin hienoa asua tai antaa pointsit hyvin hoidetusta hommasta. Positiivisista ajatuksista muita kohtaan tulee itellekin hyvä olo. Paljo parempaa, kuin juoruaminen x).

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Olet ihan oikeassa! Posiitiviset jutut lisää ympärilleen positiivisuutta. :)

Ella

Mulla on jostain kumman syystä tullut viime vuosien aikana taipumus valittaa kaikesta negatiivisesta ympärilläni oleville ihmisille, vaikka oikeasti olen joka päivä jostain iloinen ja onnellinen. Jotenkin olen saanut iskostettua päähäni juuri tuon "Nauti onnesta nyt, koska ei se kauaa kestä" -ajatuksen. Ja samalla pelkään, että jos hehkutan onneani ja iloani koko ajan, se viedään minulta pois. Aina kun kaikki tuntuu menevän hyvin (vaikka oikeastihan sitä silloin vain keskittyy kaikkeen positiiviseen, eikä onnen keskellä huomaa pieniä negatiivisia juttuja), pelottaa, että saan oman osani epäonnesta ja tapahtuu jotain pahaa.

Sinänsä hassua, koska olen pohjimmiltani ihminen, joka osaa nauttia raskaista työpäivistä, löytää jotain positiivista jokaisesta riidasta ja iloitsee monta päivää uudesta mustikkashampoosta :D

Sinun kirjoitukset on monesti tosi terapeuttisia, täynnä asiaa ja samaistun moneen kirjoittamaasi asiaan, joten tulee myös monesti avauduttua täällä kommenttiboksin puolella :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana kuulla Ella!

Ja toihan on jo ensimmäinen askel, että tiedostat noi ajatukset! Uskon itse niin paljon siihen, että ympäristömme muovautuu sellaiseksi kuin sen olemme ajatelleet. Sen takia tuntuu hölmöltä ajatella "pahinta" tai pelätä asioita mitkä "saattavat tapahtua". Kuulin joskus tällaisen lainauksen "worrying is like praying for something what you don't want". Se on mielestäni tosi hyvin sanottu :)

Positiivista syksyn jatkoa!

Sarppa

Olen itsekin todennut että päivinä jolloin jo herätessään mikään ei vaan tunnu hyvältä ilman mitään syytä, kannattaa tehdä lista niistä asioista mitkä ovat hyvin. Esim. kotona löytyy rakastava poikaystävä ja toisaalta perhe, on työpaikka ja mukavia työkavereita, sai päivälliseksi lempiruokaa yms. Isoja ja pieniä ilon aiheita siis, kun niitä hetken miettii unohtaa huonon mielen. :---)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

toi on tosi hyvä taktiikka! Itse teen samaa aina nukkumaan mennessä, jää päällimmäiseksi hyvä mieli. Tuli muuten hyvä fiiilis jo tuosta kommentistasi ;)

Riina

Aivan ihana teksti! Piristi reippaasti jo ennestään hyvin alkanutta päivää. Itsekkin huomaa, että kun alkaa kiinnittää huomiota niihin vähäpätöisimmiltäkin tuntuviin asioihin ympärillä, niin niitä yllättäen löytyy jokaisesta hetkestä ja pienistä ilonaiheista rakentuu hyvä päivä toisensa jälkeen:)