"Sitten kun oon 25, oon varmasti naimisissa ja jossain sikamakeessa työpaikassa, mulla on oma auto ja hieno asunto." 

Kaikilla on varmaan jossain elämänvaiheessa ollut odotuksia ja haaveita tulevaisuudelle. Aika usein haaveet kuitenkin muuttuvat, muovautuvat tai vaihtuvat täysin erilaisiksi. En tiedä johtuuku se juuri näistä lapsuuden odotuksista, elämän rajallisuuden tunteesta, vai kaiken aikuisuuden tuoman vastuuden kasautumisesta, mutta monet tuntuvat ahdistuvan kertyvistä ikävuosista. 

Itse olen ollut näistä tunteista vapaa luultavasti aina. En ainakaan muista yhtä ainuttakaan hetkeä, kun olisin halunnut olla ikävuosiani nuorempi. Jo elettyyn elämään takaisin päin tuijottelu tuntuisi tämän hetken ja tulevaisuuden aliarvioimiselta. Miksi haluaisin olla kaikkia niitä mahtavia kokemuksia köyhempi? Tai ilman kaikkia niitä elämän opettamia viisauksia? Kaikille kompuroinneille, identiteettikriiseille, sydänsuruille ja tunteiden vuoristoradoille voin jälkikäteen sanoa kiitos. Ja olla kiitollinen myös siitä, että tämä nykyhetki tuntuu olevan hiukan seesteisempi.

Aikuisuus on ollut heittämällä elämäni parasta aikaa. Ei ole enää niin hukassa itsensä kanssa, maailma ei ole enää niin mustavalkoinen, tietää omat rajansa paremmin, on saanut ympärilleen ihmisiä, jotka jakavat saman arvomaailman ja saa tehdä päätöksiä itsenäisesti. Ja toisaalta, jos aikuisena mielesi tekee keskellä yötä lähteä ostamaan suklaata ja pelata aamuun asti videopelejä, voit tehdä sen. Mikäpä sen hienompaa? 

Farkut - Monki, Paita -Zara, Kengät - Aldo, Nahkatakki - Carlings (vanha), Laukku - The Kooples

Photos: Martina M. <3

Kommentit (4)

Apsukka

Musta on hauskaa miten ihmisillä on niin erilaisia mielikuvia aikuisuudesta. Ite oon 25 enkä todellakaan koe olevani aikuinen. Nuori aikuinen joo, aikuinen en. Itsenäinen joo, mutta aikuinen en.
Varsinkin just ikään liittyvät olettamukset ja odotukset ärsyttävät mua. Just että 25-vuotiaana pakko olla valmistunut, 28-vuotiaana pitää olla jo naimisissa, 30-vuotiaana pitää olla jo vähintään yksi lapsi jne. Jokainen ihminen on yksilö. Mulla on paljon itseäni nuorempia kavereita, joilla on lapsia. Itseäni vanhempia, jotka vasta aloittelevat opintojaan. Paljon oman ikäsiä aivan eri elämäntilanteessa kuin ite. Kun lopettaa muihin vertailun ja miettii onko ite tyytyväinen siihen missä tilanteessa on ja jos vastaus on kyllä, niin sit ei tarvii yhtään kuunnella ulkopuolisten ajatuksia siitä mitä sun pitäis olla ja tehdä.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Joo, ehkä se on paljon myös tuollaisia ulkopuolelta tulevia odotuksia, mitkä ärsyttävät aikuisuudessa. Nykyään mun mielestä silti aika harvoin kohtaa tuollaisia ikään liittyviä ennakkoluuloja, ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla. On ihan ok aloittaa nelikymppisenä opiskelemaan täysin uutta alaa tai lähteä kolmekymppisenä reilaamaan. Aika harvoja asioita on sellaisia, mitä ei voisi tehdä "aikuisenakin" :)