Kuka? Miksi? Missä? Tämä postaus kertokoon vastaukset näihin kaikkiin kysymyksiin. 

Marraskuu 2015. Tavallinen maanantaiaamu. Väsyttää, eikä kaapista löydy mitään päällepantavaa. Melkein myöhästyn töistä, sillä lempineuletakkini on kateissa. Kateissa tuolla jossain kaapin pohjalla, joka on niin täynnä, että kaikkia niitä vaatteita varten oli pitänyt tehdä erikseen ylimääräinen Ikea-reissu. Oltiin menty sinne asti hakemaan uutta lipastoa, johon saataisiin sullottua ne kaikki vaatteet, jotka eivät millään mahtuneet enää tuohon koko seinänmittaiseen kaapistoon. Poikaystäväni oli saanut muutettuamme tähän asuntoon kaksi ylimmäistä hyllyä, minä loput. Uusi lipasto tuo hetkellisen järjestyksen kaaoottiseen vaatekokoelmaani. Lempineule pysyy pienen hetken omalla paikallaan siististi, kunnes seuraavan asukriisin iskiessä on taas kateissa.

20 vuoden erittäin ahkeran shoppailun tuloksena luulisi, että vaatekaappi alkaisi näyttää juuri sellaiselta kuin haluaisi. Näin ei kuitenkaan ollut, eikä ole. Kaapit (ja se hemmetin lipasto) täynnä vaatteita, mutta juuri niitä, mitä haluaisi käyttää, ei löydä. Ne lempivaatteet hukkuvat joka viikko sinne ''ehkä vielä joskus'' ja ''tää oli -50% alennuksessa'' -vaatteiden alle. Alan selailla YouTubesta videoita hakusanoilla ''Perfect  wardrobe'', ''Wardrobe essentials'' ja ''What to wear'' -hakusanoilla. Haaveilen omasta walk-in vaatehuoneesta ja suuresta merkkilaukkukokoelmasta. Tunnin selailun jälkeen päädyn kuitenkin aivan erilaiseen kategoriaan, kuin mitä olin alunperin näillä hakusanoillani etsinyt. (Tiedättehän, kuinka etenkin YouTubessa sitä tietyn ajan kuluessa eksyy aina ihan erityyppisiin videoihin kuin mitä aloitti katselemaan :D ) Mä näin jotain sellaista, joka oli just sitä mitä olin aina halunnut. En vain tiennyt sitä.

Minimalismi. Minimalistisen elämäntyylin mukaan ihminen karsii tavaroistaan (ja elämästään!!) kaiken turhan, jättäen jäljelle vain asiat joita todella tarvitsee ja/tai joita todella rakastaa. Eli less is more. ''Less is more'' ei enää ollutkaan se simppeli kiva inspiraatiokuva, jolle annettiin sydän tasaisin väliajoin weheartit.com:issa. Ehkä siinä oli oikeasti pointtinsa. Monien videoiden ja erilaisten nettisivujen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tämä on se mitä haluan: Vähemmän tavaraa, enemmän elämää. 

Tervetuloa siis seurailemaan mun matkaa kohti minimalistista elämäntyyliä! Jotkut tänne eksyvät todennäköisesti tietääkin musta jotain, sillä kirjoitin muutaman vuoden lifestyle-blogia bloggeriin. Se ei vaan kuitenkaan ollut yhtään mun juttu, että kerron väkisin mun viikosta turhien kuvien kera tai esittelen uusimpia ostoksiani. Tämä blogi tulee olemaan jotain tosi erilaista siis siihen verrattuna (ja vieläpä eri osoitteessa!). Kirjoittaminen on kuitenkin ollut aina lähellä sydäntä, ja tällä tavalla voin taltioida mun ajatuksia ja ideoita jonnekin. 

Lyhyesti siis musta (kuten ylhäällä jo lupasin, haha): Enni, 20-vuotias syksyllä 2014 turkulaistunut entinen materialisti. Henkisesti minimalisti ja toivottavasti vuoden 2016 loppuun mennestä sitä myös fyysisestikin. Oon töissä tällä hetkellä, mutta tavoitteena on suunnata yliopistoon tai ammattikorkeaan ensi syksynä. Tulevaisuudensuunnitelmat on vielä vähän hukassa, mutta ajatuksia löytyy (mm. se, että kaupan kassalla ei ole hyvä olla lopun elämää). Kotoa löytyy avomies (tai siis enemmän prefeeraan sanoa poikaystävä) ja puolitoistavuotias bengali nimeltään Hercules! 

Katsellaan, mitä ensi vuosi ja tämä blogi tuo tullessaan. Adios!

Kommentit (10)

äiti <3

toivottavasti sun joululahjat sopii tähän minimalistiseen ajatteluun :) ps. tätä ei sit tarvi julkaista

Sibuli

Jee Ennininni! :) Komppaan sua niin täysin ton minimalismin kanssa. Ite aloin kelaa joskus 16 vuotiaana tätä ja pikkuhiljaa (varsinki ku muutin yksin) ni on alkanu karsiutuu kaikki ns. turha. Mulle neurootikkona se tuntuu ihanalta ku tietää ettei oo kaapit täynnä tavaraa :D Ihanaa ku oot back! <3

Enni Lavonius
Liittynyt12.12.2015

Hahaa hei SibuliSini :D<3! joo mä tulin vähän eri sivustolle ja eri aiheella ja nyt on taas inspiraatiota >:)!!

E

Ihanaa että aloit taas kirjoittaa! Mulla on ollut haaveissa juuri minimalistinen elämäntyyli mutta aina kun yritän raivata tavaroita niin iskee se kiintymys "ei tästä voi luopua, siksi ja siksi..." Jos saisin sun kirjoituksista puhtia ja voimaa luopua :)

Enni Lavonius
Liittynyt12.12.2015

Voi tiedän tunteen :D! Säilytin todella kauan esim vaatekaapissa noita "no on tää ihan ok" ja "kyl mä tätä vielä joskus voin käyttää" -vaatteita. Voisin kirjoitella tosta aiheesta joku päivä :) Kiitos ja tervetuloa seurailemaan <3!

Aino Viliina

Oho! En odottanut ihan tällaista, mutta todella kiinnostava ja ihailtava ajatus. Jään varmasti mielenkiinnolla seuraamaan.

Itselläni on pyörinyt mielessä ihan samantyyppiset asiat. Helsingin asunnoissa hintataso on sellainen, että aika pienellä neliömäärällä mennään ja niin ihania kuin kantakaupungin vanhat kerrostalot ovatkin, säilytystilat on selvästi suunniteltu ihmiselle, joka ei ole elänyt tällaisessa 2010-luvun yltäkylläisyydessä. Samaan aikaan valtsikassa olen alkanut ajatella yhä enemmän elämän eri osa-alueiden eettisiä ulottuvuuksia ja tietysti yhteiskunnan suuntaa määräävää iki-ihanaa kapitalismia. Tästä kaikesta inspiroituneena voisin itsekin pyrkiä siihen, että ensi vuoden lopussa mulla olisi, jos ei nyt täydellistä vaatekaappia, niin ainakin vähemmän tavaraa kuin nyt. Tämä blogi tuli siis ihan täydelliseen saumaan! Onnea ja menestystä!

Enni Lavonius
Liittynyt12.12.2015

En mäkään ois odottanut esim. vuosi sitten :D! En vain ''tiennyt'', että tällainenkin ois vaihtoehtona. Kuitenkin tähän minimalismin ajatukseen kiteytyy aika lailla kaikki, mitä oon aina elämästä halunnut. Eli turhat pois (tavarat, asiat, energiasyöpöt), jotta jäljelle jää vaan olennainen ja oikeasti itselle merkittävät asiat! 

Nuo Helsingin vuokratasot on kyllä ihan hirveät! Sieltä harva saa itselleen opiskelijana ison kämpän, mutta toisaalta mitä isompi kämppä sitä enemmän turhaa sinne lopulta kertyy. Jee tervetuloa seurailemaan ja tsemppiä tohon tavoitteeseen! :)<3

kaisa

Heippa Enni!
Ihana ajatus, tätä blogia alan seurata mielenkiinnolla! Tuli tässä kisafanina mieleen kysyä että onko Herculeksen kaveri teillä edelleen? Katsoin vain instagramista tai fb:stä että hänelle tuli ihana pieni vauvakamu!:)

Enni Lavonius
Liittynyt12.12.2015

Moi! :) 

Ihana kuulla, tervetuloa seurailemaan! Tää on ihan super pitkä tarina, mutta lyhyesti: jouduttiin antamaan tää pienempi kisu pois, koska Hercules stressaantui siitä niin paljon, että lopetti syömisen kokonaan (yritettiin kaikkea, mut mikään ei auttanut ja käytiin 5 päivän aikana eläinlääkärissä 2 kertaa) ja alkoi muutenkin oireilla eri tavoin :( Ne tuli tosi hyvin juttuun keskenään, mut eläinlääkärin kanssa tultiin yhdessä siihen tulokseen, että Herculeksen on paljon parempi olla ainoona kissana. Tilanne muuttui normaaliksi siinä vaiheessa, kun Calvin meni hoitoon Henrikin vanhempien luokse ja Hercules sai olla taas yksin meidän kanssa. Ruokahalukin palas täysin normaaliksi parissa päivässä. ONNEKSI Calvin sai kodin Henrikin veljeltä (hän oli siis just näihin aikoihin hankkimassa kissaa), joten voidaan mennä milloin vaan moikkaamaan sitä ja tiedetään 100% varmuudella et saa hyvän ja rakastavan kodin :)!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Enni Lavonius, 20, Turku. 

Kategoriat