Hyvää uutta vuotta kaikille! <3 Näin vuoden alkuun halusin tehdä heti arvonnan teille, ja arvonnasta voi voittaa Timanttisten korvakorut sarjasta Talvisatu. Tein koruista jo aikasisemmin laajemman postauksen, ja tässä vielä muutama kuva kyseisistä koruista. Aikaisempaan postaukseen pääset TÄSTÄ. Pääset myös TÄSTÄ Timanttiset.fi nettisivulle, jossa on muutama kuva tuosta kyseisestä postauksesta, sekä yksi kuvista on myös nettisivun bannerissa, jossa vaihtuu kuvat pienen väliajoin. 

Voit voittaa korvakorut itsellesi kertomalla kommenttiboksiin mieleenpainuvan muiston lapsuudestasi, mikä on tapahtunut talvella. Arvontaan voit osallistua 9.1.2016 asti, eli ensi viikon lauantaina on viimeinen päivä osallistua skabaan. :) 

Tänään illalla vietämme ystävämme läksiäisiä, sillä hän lähtee vaihtoon opiskelujen merkeissä. Muutaman päivän ajan olen saanut viettää paljon aikaa ystävieni kanssa, sekä muutama tyttö on ollut luonani yötä. Kunnon pyjamakestit ovat olleet täällä käynnissä. On ollut kiva saada pitää kunnolla lomaa, mutta toisaalta odotan jo tulevaa viikkoa siitä syystä, koska pääsen taas normaalin arjen pariin.

Nyt toivotan teille mukavaa lauantaita, sekä muistakaa osallistua rohkeasti arvontaan! Kyseiset korvakorut ovat mielestäni hyvin kauniit, ja jos voisin, osallistuisin myös itsekin tähän arvontaan. :) 

Muistattehan myös, että blogini tulee muuttamaan Elle.fi sivulle pian, ja ensimmäinen postaus tulee Elle.fi sivulle torstaina,14.1.2016. Jos et ole vielä lukenut postausta blogini muutosta, käyhän tsekkaamassa se TÄSTÄ!! 

*Koruyhteistyössä Timanttiset

Kommentit (49)

Sanna P

Mieleen lapsuuden talvileikeistä on jäänyt lumiukkojen, lumilyhtyjen ja lumienkelien teko, myös lumisota oli hauskaa, piileskelimme talon kulman takan ja heitimme niillä ohikulkijoita :D Ei kovin kilttiä, mutta :D

Piias

Kauniit korut!
Mieleenpainuva muisto on sellainen, kun laskettiin isolla porukalla mäkeä jonossa. Ekana oli rattikelkka, jossa istui niin monta lasta kuin kyytiin mahtui, siitä roikkui sitten vaihteleva määrä pulkkia kyytiläisineen. Kamalaa vauhtia mentiin mäkeä alas ja alhaalla rattikelkan ohjaaja käänsi rattia niin että lennettiin kaikki mukkelismakkelis!

Lissu vaan

Meillä oli vissiin kaverini kanssa vähän tylsää ja päätettiin juosta silmät kiinni ojaan, joka oli kolattu täyteen lunta. Pehmeä alastulo siis. Toisen piti vahtia, että kaveri juoksee suoraan, eikä mitään katastrofeja pääse syntymään. Mielestäni kaverini nynnyili vauhdissa ja päätin itse näyttää mallia. Juoksin sitten etupihamme ainutta puuta päin - näin tähtiä (huom: tätä ennen luulin, että nää tähdet olis joku legenda!), sain mojovan kuhmun silmieni väliin ja tod.näk. jonkinasteisen aivotärähdyksen. Kaveri ei kuulemma ehtinyt huutaa kun juoksin niin lujaa. Ironista tässä on se, että olen varmasti hävinnyt eläessäni kaikki mahdolliset nopeuskilpailut juoksusta hiihtoon ja liikuntanumero on ollut komea 7, joten olispa nyt sitten edes ollut enemmän ihmisiä näkemässä tätä ohimenevää nopeuden huumaa. Hih. 

vintagentti

No se klassikkojen klassikko; pakkasella kieli kiinni rautakaiteeseen. Ei niin kiva muisto, mutta nyt jo sentään vähän huvittaa. Oli kyllä varoitettu, mutta itse pitää kaikki aina kokeilla. Ei se huono ominaisuus noin muuten ole..

Satsuma

Luisteltiin ekaa kertaa lapsuudenystävän kanssa jäätynyttä pitkää ojaa pitkin ja juotiin kuumaa kaakaota pullan kera sen jälkeen :) Mukaan arvontaan

Haydee

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli kun talvipakkasilla kaverin kanssa keksittiin että tehtäisiin tästä lähtien asiat ilman käsiä. Lumessa leikkiminen onnistui, mutta kun oltiin menossa sisälle, minä tietenkin työnsin ensimmäisenä suun metalliseen ovenkahvaan. Ja siinähän oltiin :D

Airiina

Meillä oli kotijärven rannassa hoijakka jossa istuttiin ja toiset työnsivät sitä hurjasti. Hauskaa oli isolla porukalla, sisällä äidillä oli aina meille seitsemälle lapselle lämpöä ja ruokaa.

AnnikaJ

Laskettelu hurjasta pulkkamäestä kaverin kanssa, ja ajettiin suoraan puuta päin. 

Vierailija

Paras muisto oli suuri lumisota kaikkien talon lasten kanssa, kun jokainen naapuri vielä tunsi toisensa ja vietimme aikaa yhdessä. Leikimme kunnes alkoi hämärtää, haimme kaakaota mukeihin ja menimme takapihan katolle istuskelemaan.

Jenttu

Mieleenpainuvin muisto lapsuudestani on, kun teimme veljeni ja naapurini kanssa mäkeen lumiluolat. Luolia oli neljä ja kaikista pääsi tunnelia pitkin toiseen. Nyt isompana vasta ymmärrän, kuinka vaarallista se silloin oli.

klaara

Talvinen lapsuusmuisto on kun teimme sisarten kanssa valtavan suuren lumilinnan, jossa oli pikiä käytäviä. Aioimme olla yötä linnassamme ja äiti antoi meille hymyillen vanhoja filttejä. En tiedä kuinka kauan olimme linnassamme mutta kyllä kylmyys ajoi meidät sisälle, jossa äiti odotti kuuman kaakaon kanssa. Arvasi tietysti, ettemme siellä kauaa voisi olla.

Grase83

Päällimmäisenä talvista muistan lumen...mitä ihmettä on siis tapahtunut kun lunta ei tunnu tulevan millään nykyään. Myös tähän liittyvät lumileikit ovat vahvassa muistissa. Kivoimpana ehkä kun laskimme ystäväni kanssa samassa pulkassa jyrkkää mäkeä ja keksimme mitä erikoisempia tapoja se tehdä esim. Silmät kiinni, selkä laskusuuntaan päin, kertomatta toisillemme mihin suuntaan aiomme ohjata (mäki haarautui keskeltä) jne...sanomattakin selvää, että löysimme itsemme ojasta monta kertaa.

HennaH

Mieleeni on jäänyt kuin meille tuli koiranpentu ja vein sen 8 vuotiaana eka kertaa ulos kuinka riemuissaan hän oli lumesta, leikimme pitkään. Hän oli meillä 15, 5 vuotta.

Suvi T

Kinusin ja vaadin pikkutyttönä saada laskea mäkeä rattikelkalla. Sain luvan ja laskin suoraan päin isoa mäntyä :D Se siitä rattikelkkailijan urasta sitten...

jiu

päällimmäisenä tulee muisto mieleen,kun mahani oli aina kovaa kipee.tutkittiin 3 vuotta.heti,kun vika löydettiin perna poistettiin.mukana arvonnas

Toukotakku
Liittynyt7.12.2015

Paras talveen sijoittuva lapsuusmuistoni on, kun laskimme iskän kanssa Stigalla kaksistaan aivan kaamean korkeaa mäkeä ja sanoin: "Pidä mahasta kiinni ettei leppäkertut syö sitä!". Ajattelin, että kun laskemme mäkeä alas ja vatsaa kipristelee vauhti ja hauskuus, on se talviuniltaan herätettyjen leppäkerttujen kostopuraisuja! Niitä ei tietenkään näe iholla, ovathan leppikset pikkiriikkisiä ja talvihaalari paksu. Mistä lie keksin tuon! Mielikuvitusta on aina ollut, hih. Ikääni en tarkkaan muista, mutta arvelisin olleeni tuolloin 5-vuotias. Yksi varhaisimpia todellisia muistojani. Meillä oli niin hauskaa!

Hiisukas

Innolla mukaan kivaan arvontaan! Ekana mieleen tulee lumienkelien tekeminen. Sitä olen jo omalle esikoisellekin opettanut.

eLiina

Mieleen on jäänyt elävästi yksi talviloma Itä-Suomessa, kun rakensimme isän avustuksella valtavat lumi-iglut. Ne olivat ihan huikean hienot varsinkin pimeällä, kun sisällä oli kynttilöitä!

Äs

14 vuotiaana menin kavereiden kanssa vahingossa mustaan rinteeseen ja jouduttiin laskea mäki pulkkamäkityylillä, koska se oli liian jyrkkä lasketteluun.

OJ

Leikimmin siskoni kanssa auraamisesta aiheutuneissa tien sivuun kertyneissä lumikasoissa aina, kun isä aurasi pihan talvella lumesta - jota oli paljon lapsuuteni talvina. Se oli niin kivaa, kuinka pienestä voikaan lapsi tulla iloiseksi. 

viiviKKK

Muistan kun pikkusiskoni oli pieni ja vein reippaana siskona neidin pulkkamäkeen....Noh siinä kävi sitten niin että rohkaisin siskon laskemaan yksin pulkalla ja typy kauhusta kankeana päätyi ojan pohjalle itkukurkussa kun pelkäsin niin paljon, ei ihan hienoinpia hetkiäni mutta sitten mentiin kotiin kuumalle sovinto kaakaolle :)

Anne

Kyllä lapsuusajan riemut ensilumesta ovat jääneet mieleen. Siihen liittyen pulkan kaivaminen ulkovarastosta ja juoksu pulkkamäkeen pikkusiskon kanssa :) Arvonnassa mukana. Kauniit korvakorut.

helikaa

Olin siskoni kanssa potkukelkkailemassa jäällä, ja aurinko laski ja näytti siltä kuin erivärisiä palloja olisi leijunut ilmassa. Yritimme saada niitä kiinni. Olimme alle kouluikäisiä ja tapahtuma oli aika outo. Siskoni kysyi äskettäin monen kymmenen vuoden jälkeen ko. tapahtumasta, että muistatko, tätä tapahtumaa, että kuviteltiinko vai tapahtuiko oikeasti.

sikkuralla

Ihanat korut. Lapsena leikimme tuikkusta lähimetsässä iltahämärään asti. Se oli hienoa aikaa.

Jenni

Jostain syystä mieleen on jäänyt se, että rakensimme ollessani noin 5-vuotias, lumilinnan joka romahti päälleni. Onneksi ei käynyt pahemmin, vaan minut pelastettiin saman tien. Myös se on jäänyt mieleen, kun kieli jäi metalliseen kaiteeseen kiinni, eli lähinnä negatiiviset muistot päällimmäisenä :D Mukana kivassa arvonnassa!

Milliina

Ihanan ylelliset korut! Muistan lapsuudestani tai oikeastaan ajasta jolloin siirryttiin teiniaikaan sen, että lähdimme heppatallille kovassa pakkasessa maalla joka kerta ilman minkäänlaisia hanskoja pyörällä.Joo ihan totta.Ratsastettiin aina ilman hanskoja maastossa.Muistan myös sen miten minun hepallani oli aina lumipallot kengissä ja maasto kun vaihtui asfalttiin niin siinä mentiin aina muks maks kumoon.IIk!

päivänkakkara

Olin saanut uudet sukset ja niitä piti lähteä äidin kanssa ladulle kokeilemaan.Mäen päällä varoittelin äitiä,ettei laskisi heti minun perääni,mutta hänkös mitään kuunteli! Minä tietysti kaaduin ja äiti laskea rojautti päälleni.Uusi suksi poikki ja voi sitä märyn määrää.

Shiva

Ihanat korut :) Mieleeni on jäänyt kirkkaasti hetki kun olin vielä hyvin pieni, ja siskoni kanssa pyörittelimme omenia lumessa ja söimme "jääomppuja"...

eleonora

Rakensimme pienenä pikkusiskoni kanssa valtavan lumilinnan joka muurasi pääsyn kotiimme terassin kautta kokonaan. Oli siinä vanhemmilla nauramista kun huomasivat tuotoksemme :D

Netteriina

Hah, aivan ensimmäisenä lapsuuden talvisista ulkoiluista tuli mieleen se, kun minulla oli aina äidin kutomat lapaset kädessä ja eihän ne yhdet ohuehkot lapaset riittäneet pitämään kylmää loitolla, vaan tuuli meni läpi ja lapaset olivat monesti märätkin ja kädet ihan jäässä. Ei ollut ainakaan minulla toppahanskoja vielä silloin.

Aivan ihanat korvakorut, osallistun innolla arvontaan :)

Mintsu

Kyllä olisi ihanat korvakorut! Minulla on myös talvinen muisto mäenlaskusta. Meitä oli kolme rattikelkan päällä ja laskettiin sillä puuhun. Onneksi ei käynyt pahasti :)

Bikke

Muistoja tulee paljon.. Tuntuu että omat vanhempani olivat aktiivisempia kuin minä muksujeni kera... Tämä liittyy jouluaattoon... olin ehkä 8v.. olimme menossa mummolaan suku/serkkujouluun. Me kolme muksua(minä vanhin) istuimme saabin takapenkillä ja oli hitsin kylmä. Ja ilmeisen liukastakin koska isä parkkeerasi matkalla auton peräpään jonkun metriseen kuusiaitaan. Tilanne lieni vaarallinenkin mutta muistan parkuneeni sitä ettei ehditä perille kunnes joulupukki tulee!! Eikä me kyllä ehdittykkään.... Kumpa olisi tilaa sukujouluihin!!

Henna H

Mieleenpainuvimpia juttuja lapsuuden talviajoilta on kyllä ollut perheemme sekä serkkuperheidemme perinteiset yhteiset talvilomat Rukalle! Niin paljon valtavan ihania muistoja sieltä! Vanhempien muodostaman mäen laskua liukureilla, lumisotaa, laskettelua, kylpylässä käyntiä.... Ikuisesti kiitollinen näille kaikille vanhemmille, että jaksoivat niin useana talvena ison lapsikatraan kanssa tehdä tällaisia reissuja! :))

Niin kauniit korvakorut, mukana arvonnassa! :)

Lintti

Mummini juuttui lumihankeen luistelureissulla ja nauroin mahakippurassa kunnes ukki saapui paikalle irroitustoimiin

Ensa

No kyllä ne kaikki talvileikit ja harrastukset: hiihto, luistelu, pum pum- sota.Tosi hankala valita vaan yhtä ;).

Kaisa

En ole aikaisemmin sen kummemmin miettinyt menneiden talvien vaikuttavinta tapahtumaa tai tapahtumia, mutta viikko ennen joulua anoppilassa muistin jotain, mikä oli selvästi ollut lapsuudessa tärkeää: lumilinnojen rakentelu.
Kun lunta oli hieman ehtinyt satamaan edellisinä päivinä ja ilma oli aavistuksen plussan puolella, rakensin yhdessä 2-vuotiaan poikani ja hänen serkkujensa kanssa lumilinnan.
Rakensin mielelläni kaikkea mahdollista lumesta, kun oli lapsi. Joskus mukana oli isä tai pikkuveli.
Onneksi sain jakaa itselle aikoinaan tärkeän asian oman lapsen kanssa, vaikka en sitä aluksi ymmärtänytkään :).

Rosmu

Parhaat talvimuistot liittyvät ehdottomasti pulkkailureissuihin naapurin lasten kanssa. Kotikaupungissamme oli vähän kauempana oikein hurja pulkkamäki, johon pääsi vain, kun isät jaksoivat meidät sinne ajaa. Laskimme ystäväni kanssa kilpaa mäkeä alas ja kokeilimme tietysti mitä ihmeellisimpiä mäenlaskutapoja. Pulkkamäen jälkeen pääsimme aina läheiseen kahvilaan munkeille. Tämä kyseinen naapurin tyttö on edelleen yksi parhaista ystävistäni, vielä yli 15 vuoden jälkeenkin.

Peppinen

Mieleeni on jäänyt talvileikit kaksoisveljeni kanssa, oltiin lumisotaa ja hierottiin lunta toistemme kasvoihin, se oli ihanaa lapsuusaikaa. Osallistun arvontaan.

Laura

Mieleenpainuvimpia muistoja ovat ehdottomasti perheen kanssa mökille ja meren jäälle tehdyt hiihtoreissut :)

anna s.

Parhaimmat muistot liittyävät lapsuuteni lumileikkeihin. Teimme äitini kanssa muumiaiheisia lumiukkoja, niistä tuli todella hienoja. :)

jennakaroliina

Ihana arvonta! :)

Ehkä mieleen painuvin talvimuisto lapsuudesta pomppaa mieleen aina näillä paukku pakkasilla. Pieninä tyttöinä parasystäväni asui aivan naapurissa ja oli todella kaunis pakkaspäivä ja mittari oli himppasen yli -30%. Oltiin jo tuolloin kovia tyttöjä lukemaan kirjoja ja jopa hirmupakkasia uhaten suunnattiin KÄVELLEN kaupungilla sijaitsevaan kirjastoon. Matkaa oli monta kilometriä ja vaatteita päällä niin paljon että hyvä että me ala-aste ikäiset pystyttiin liikkumaan. Mutta voi sitä riemun ja naurun määrää kun pysähdeltiin leikkimään lumeen ja naurettiin mahat kippurassa toisillemme kun pakkanen jäädytti kulmakarvat ja ripset (paljon enempää ei kyllä huivien ja pipojen alta näkynyt.) Ja voi sitä ihanaa tunnetta ku päästiin lämpöiseen lukemaan uusia lasten kirjoja :D

Arhippa

Mieleen on jäänyt eräänä lumisena talvena lumilinnan teko. Meillä oli isohko takapiha ja lunta oli metritolkulla. Rivarin muut lapset olivat tosi kateellisia kun äitin osallistui linnan rakennukseen ja väsäsimme sitä varmaan kahden päivän ajan. Siitä tuli aivan upea, mahtavat leveät kierreportaat portaat ja pieni tornikin meidän prinsessalinnassa oli :)

Malaika

Onpa ollut muutamalla muullakin sama kokemus talvelta... kieli kiinni metalliseen voimistelutelineeseen leikkikentällä. Jäi mieleen ja oppi kyllä ettei mokomaa toistamiseen ole mennyt tekemään

Mariamaria

Mieleenpainuva muisto on kevättalvelta kun isosta pohjoisen joesta lähtivät jäät. Sitä ryminää ja pauketta kun jääpato lähti liikkeelle. Tuli kiire kipittää vähän kauemmaksi rannalta näytöstä ihmettelemään

Peace

Talvella tehtiin aina äidin kanssa jäälyhdyistä torneja. Äidin kanssa väsättiin eri kokoisia, isoimmat tehtiin saavilla. Joihinkin laitettiin karamelliväriä mukaan, jotta saatiin eri sävyjä matkaan.

Kartsu

Ensimmäinen talvimuisto on ekalta talvelta Suomessa, olin elellyt viisi vuotta Espanjassa talvet ja vain kesät vietettiin Suomessa. Se fiilis kun lunta alkoi sataa taivaalta :)

Johanna

Lapsuudesta muistan lumiset talvet ja hiihtoretket järven jäällä saareen, siellä nuotio ja lämmintä mehua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

22- vuotias helsinkiläinen, joka bloggaa intohimostaan muodista ja pukeutumisesta, sekä lifestyleä unohtamatta. Paljon kuvia sekä positiivisia fiiliksiä blogissa! minna.somero@hotmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2015

Kategoriat