Meidän iranilais-suomalaisessa perheessämme on aina vietetty molempien kulttuurien suuret juhlapyhät. 

Se on ollut valtava rikkaus ja perheemme luonnollinen tapa olla ja elää, siksi välillä hämmennynkin, kun minulta kysytään vietämmekö perheessämme joulua.

Lapsena joulut vietettiin suvun kesken Mummulassa.

Kuusi koristeltiin aaton aattona ja aattona kokoonnuttiin yhdessä nauttimaan jouluateria.

Herkkusuuna odotin aina malttamattomana Mummun jälkiruoaksi valmistamaa marjajäädykettä. Mielestäni se oli maailman parasta herkkua ja Mummu taisikin tehdä niitä muutaman ylimääräisen jemmaan, sillä ne hupenivat alta aikayksikön. 

Aterian jälkeen alkoi jouluaaton jännitys ja odotus pikku hiljaa siskoni ja serkkujeni kanssa purkautua pikkuhepuleina, sillä joulupukilla oli tapana vierailla illallisen jälkeen.

Juliana on ystäväni, superihana ja ihan mielettömän hauska tyyppi sekä taitava kokki. Hän on Irakin assyrialainen ja muutti Suomeen vuonna 1994. 

Vasta vanhemmiten olen saanut enemmän oman ikäisiäni ystäviä ja tuttuja Iranista ja Irakista, mikä taas on osaltaan rikastuttanut elämääni hurjasti.

Puhumme perheessämme kotikielenä farsia ja siitä on tullut vähän kuin oma salakielemme, joten onkin ollut hauskaa päästä puhumaan sitä enemmän laajemmassa piirissä kuin vain sukulaisteni kanssa. 

Hauskaa on myös huomata tätä kautta juuri niitä enemmän iranilaisia tapoja, joita on vaikea pukea kysyttäessä sanoiksi, kuten vaikka esimerkiksi ruusuveden käyttö arjessa, josta hetken päästä enemmän. 

Aikaisemmassa postauksessani myönsin, etten itse ole kovin iso jouluttaja. Juliana taas on, mikä on ihanaa ja oli hauska kuulla miten hänen perheensä on viettänyt joulua.

”Irakissa vietettiin joulua perheen ja sukulaisten kanssa.

Kaipaan niin paljon joulun aikaa lapsuudestani. Se oli jotain, mitä aina odotin, enkä siis tarkoita lahjoja koska ne eivät kuulu meidän kulttuuriin, vaan sitä taianomaista fiilistä kun sai mennä yökirkkoon (sain luvan valvoa ja siellä tapasi kavereita).

Ehtoollisen jälkeen ihmiset tuovat ruokaa kirkkoon ja sitä myös jaettiin kadulla ihmisille. Joulupäivä on oikeastaan meille se ns. pääpäivä; silloin sain laittaa äidin ostamat uudet ihanat vaatteet päälle, oiii sitä ilon hetkeä kun ne on päällä!! 

Sen jälkeen odottelin, että serkut ja sukulaiset tulivat kylään.. meillä saattoi joulupäivänä olla vieraita lähes 60 ihmistä... se oli oikeastaan hyvä juttu, sillä lapsille annettiin jouluna aina kolikoita, se oli vähän kuin meidän ”joululahja”.

Jouluaamu alkoi ison, notkuva. aamiaispöydän herkuilla ja mummin tekemällä saviuuni naan-leivällä ah, melkeimpä tunnen sen tuoksun juuri nyt!,

Meille ruoka on osa meidän kulttuuria, eli aina kun on suuren juhlan aika, on ruoka isossa osassa. Pöytä täyttyy erilaisista herkuista, jotka suvun naiset valmistavat.

Ruuan jälkeen juodaan teetä ja syödään baklawaa ja zlabia.”

Tästä aasinsiltana edellä mainitsemaani ruusuveteen. Sitä on ruokakaapistamme löytynyt ihan pienestä asti. Muistan kun Iranin isöäitini teki minulle pienenä jälkiruoaksi raastetusta omenasta ja ruusuvedestä jälkiruoan. Sen tuoksu ja maku oli hurmaava. Se on tyypillinen iranilainen jälkiruoka, mutta en oikein osannut selittää sitä kellekään ystävälleni pienenä, heistä se vaikutti todella hullunkuriselta. On superhauskaa nostalgisoida lapsuudenasioita, mutta toiselta kulttuuriperimältäni se on jäänyt hieman vajaaksi, joten on ollut ihanaa pallotella varsinkin ruokamuistoja yhdessä Julin kanssa. Kuinka paljon tunnetta makuihin ja tuoksuihin kätkeytyykään!

Julianan kanssa keksimme ihan täydellisen ja freesin jouludrinkin, joka maistuu sekä alkoholittomana että tujauksella giniä. Siinä yhdistyy pikku twistillä molempien kulttuuritausta.

JULIN JA MARYAMIN JOULUDRINKKI

Jääpaloja

Vähän sokeria

Minttua

Sokeria

Limeä

Ruusuvettä oman maun mukaan (meillä taisi olla 2 teelusikkaa)

Kuplavettä

Glögiä

Giniä 2cl

Koristeluun ruusun terälehtiä

 

Laita lasiin jääpaloja, mintunlehtiä ja oman maun mukaan sokeria.

Murskaa mintunlehdet, lime ja sokeri. 

Täytä lasi puolilleen kuplavedellä.

Lisää oman maun mukaan ruusuvettä (Meillä taisi olla 2 teelusikallista. Kannattaa lisäillä ruusuvettä vähitellen välillä maistellen.)

Täytä lasi glögillä.

Drinkki toimii superhyvin alkoholittomana, mutta jos tosiaan haluaa siihen pikantin extra-potkun, lisää juomaan pari senttilitraa giniä. 

Koristele drinkki ruusun terälehdillä.

 

Ihanan lämpöistä joulua teille kaikille!! MWAH!!

Kuvat: Vivan Daaboul

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.