Kaksikymppisyys on aikaa, jolloin voi tehdä valintoja jotka vaikuttavat koko loppuelämän ajan.

Jos vain jää odottamaan että jotain tapahtuu elämässä, voi joutua odottamaan kauan. Itse olen ollut aina määrätietoinen, ja jotenkin siitä on jo tullut itsestäänselvyys että menen elämässäni eteenpäin. On ihan ok olla hukassa välillä, sillä se kuuluu nuoruuteen. Mutta on vain meistä itsestä kiinni, mitä saamme elämästä irti.

Ota riskejä, lähde opiskelemaan, reissaa ja mieti, mitä oikeasti haluat elämältäsi. Jos kaikki olisi mahdollista, mitä tekisit työksesi? Itselläni on mennyt paljon aikaa miettimiseen, mitä oikeasti haluan. Ei se, mitä muut olettavat minusta tulevan, tai mikä on järkevää. Vaan mitä MINÄ haluan. Päätin esim. lähteä muotoilualalle, sillä se tuntui omalta jutulta, enkä kuunnellut muiden mielipiteitä.

Elämä on liian lyhyt jäädä murehtimaan, että mitä olisi voinut tapahtua. Kun uskaltaa kerran kiskoa itsensä pois kaavoista, on se helpompaa myös tulevaisuudessa. Jos tekee virheen, voi yrittää uudestaan ja oppia siitä. Kouluun lähteminen ja uusien asioiden yrittäminen avaa uusia ovia, ja siinä samalla oppii arvokkaita asioita itsestään. Tuttu ja turvallinen ei ole mikään vaihtoehto, ellei se tee sinua onnelliseksi. Itse olen viimeaikoina huomannut, että vaikka elämä heittelee ja on vaikeaa, kaikella on tarkoituksensa.

Kukaan ei pakota jäämään sinua duuniin, josta ei saa mitään irti. Ymmärrän kyllä varsin hyvin sen, että vuokra ja laskut on maksettava ja että töitä täytyy tehdä, oli ne mitä tahansa. Mutta se ei tarkoita etteikö siitä voisi ottaa hyötyä irti, sillä jokainen kokemus opettaa ja työkokemus on aina hyvästä.

Tärkeintä on luoda elämä, joka lisää arvoa siihen mitä voi tulevaisuudessa olla. Minkälaisen uran ja parisuhteen haluaa. Millaiset ystävyyssuhteet palvelevat sinua eniten, eivätkä vedä alaspäin. Ihmiset jotka kannustavat sinua tavoittelemaan suurimpia unelmiasi. Elämää voi, ja pitää alkaa suunnittelemaan. HETI. Älä heitä nuoruuttasi hukkaan odottelemalla unelmien elämää, sillä voit aloittaa sen luomisen jo nyt.

Olen aina ollut suunnitelmallinen, ja joskus ajattelin että on outoa miettiä tulevaisuutta. Nyt tiedän ettei se niin mene. Asiat menevät omalla painollaan ja nyt on aika yrittää eriasioita, joista oppii uutta. Mikään ei tapahdu päivässä, sen takia asioiden tekeminen on tärkeämpää kun odotella jotain tapahtuvan. Jos se ei onnistu, voi keksiä uuden suunnitelman. Tai jos keksii uuden unelman, lähteä toteuttamaan sitä. Koska me voimme tehdä niin!

Olen päässyt vaikeuksien kautta voittoon ja olen tällähetkellä onnellinen. Onnellinen pienessä yksiössäni, opiskelijaelämässäni. Olen itsenäistynyt hurjasti vuosien aikana ja olen onnellinen, että olen tarpeeksi vahva olemaan yksin. Tämä odottelu pätee myös ihmissuhteisiin. Jos nyt elää ''ihan kivan'' miehen kanssa, niin nyt on aika miettiä uudestaan päätöksiä loppuelämänkin kannalta. Jos suhde ei tuo mitään nyt, miksi se toisi vuosien päästä? Jos ei nyt uskalla muuttua, ei se ole helpompaa viiden tai kymmenen vuoden päästäkään. Itse en voisi edes kuvitella, että olisin jonkun miehen kanssa vaikka siksi että kuluttaisin aikaana ja odottaisin parempaa. Uskalsin lähteä suhteesta, joka minulle ei tuonut sitä mitä haluan. Olen uskaltanut lähteä toteuttamaan unelmiani ja niin pitäisi muidenkin tehdä!

Joka tapauksessa – me ollaan vain kerran nuoria! Elämän tarkoitus ei ole odottaa että jotain tapahtuu. on aika tehdä paljon päätöksiä, ja virheitä. Muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ottaa riskejä rakkaudessa. Lähteä opiskelemaan unelmiensa alaa tai pyrkiä unelmiensa ammattiin tavalla tai toisella. Ja oppia tuntemaan itsensä siinä matkan varrella. Voit myös muutta mieltäsi, sillä mikään ei ole ikuista. Tee virheitä, ja muista oppia niistä. Jokainen virhe, poikkeaminen reitiltä, johdattaa juuri sinne minne meidän kuuluukin mennä. Kun opimme virheistä, emmekä pyri elämään täydellistä elämää, joku päivä ei enää tarvitse arvailla mitä haluamme. Me tiedämme.

-Marjo

Kommentit (2)

Seuraa