Oon lusmuillu koko talven tai no oikeestaan syksynkin, ehkä kerran kahessa viikossa ehkä tehnyt jotai kyykkytreeniä, sitäkin vain puolitehoilla. Sen kyllä huomaa: oon ollut nyt ihan älyttömän väsynyt ja voisin nukkua kellon ympäri untuvapeiton alla, eikä mikään muukaan oikein jaksaisi kiinostaa, ruokakaan ei tahdo maistua. Päätin nyt kuitenkin ottaa itseni niskasta kiinni, ei sitä kukaan ole vielä kesäkuntoon itseään saanut sohvalla makaamalla. Olis nyt tärkeetä saada joku kunnon roti päiviin, jotta jaksan kevään sitten lukea pääsykokeisiin, joiden kirjat ilmestyy parin kuukauden sisään, IIKS !

 Päätin siis asettaa itselleni tavoitteet joista en aijo tinkiä sitten tippaakaan.

1. Kesän alkaessa saan vedettyä ainakin 6 leukaa. Oon niin Mikki hiiri etten saa edes kurkkupurkkia auki. Joten voitte siis arvailla kuinka monta leukaa pystyn nyt vetämään. Viiden pisteen vihje, laskiessa ei haittaa vaikka osa sormista puuttuisi, ne kyllä varmasti riittää silti mun leuanvetojen laskemiseen.

 2. Takamukseen edes hiukan muutosta. Eli aivan armotonta kyykkyä. Sanoinkin tolle mun poikaystävälle, että kyykkään niin etten pysty edes istumaan, haha !

 3. Jaksan juosta normaalin lenkkireittini alusta loppuun. Reittini on noin 3 kilometriä, hiukan alle. Jos poikaystävä pystyy, niin on munkin pystyttävä. Ehkä hieman hifistelyä, mutta niin tiedän kunnon kohentuneen.

 4. Joka päivä vähintään 30 minuuttia liikuntaa. Muistan varmaan ikuisesti kuinka koulussa liikunnanopettajat painotti hyötyliikunnan tärkeyttä. Täst edes siis hissin sijaan kapuan portaat ylös tänne neljänteen kerrokseen (pois lukien jos on painavat kauppakassit, olenhan vielä se Mikki hiiri - ah rakastan tekosyitä)

 5. Venytellessä kohti varpaita saan koko kämmenen lattiaa vasten.  Voimattoman lisäksi olen myös siis aivan kankea. Olen aina ollut. Vieläkin traumat kun lapsena baletissa opettaja pakotti venymään.

 6. Parempi unenlaatu. Toivoisin olevani työpäivän jälkeen paljon virkeämpi.

 7. Vaakaan tuijottelu loppuu. Ikuinen mantra "lihas painaa enemmän kuin läski". Mun puolesta kaikki vaa'at voi heivata jonnekkin sinne missä pippuri kasvaa. Ne kun eivät ole mitään kovin hyviä ystäviä. Rankan treenikuukauden jälkeen tämä "ystävä" huutaa edelleen "olet läski". Hyvässä lykyssä se vielä väittää painon nousseen. Olenkin ystävystynyt enemmän ton eteisen peilin kanssa. Miksi tuijotella lukua vaa'assa kun peili näyttää sen totuuden. Se kertoo palautteen niin kuin pitääkin "Olet ihan kaunis, mutta takapuoli vielä roikkuu vähäsen. Olet kuitenkin edistynyt". Ihan rehellisesti sanottuna, vaikka mulla olisi huomattavastikkin ylipainoa, en punnitsisi itseäni koko aikaa, vaan luottaisin ennemmin peileihin ja kuviin. Ketään ei hyödytä itsensä masentaminen vaa'alla seistessä, tai ainakaan mua kun tuntuu siltä ettei edistystä tapahdu.

 

Tästä lähtee hyvä treenivuosi 2014 käyntiin än-yy-teen-nyt !

Kommentit (2)

Seuraa 

Blogiarkisto