Rahaa puhuu. Tai huutaa. Ainakin opiskelijabudjetilla.

Marraskuuta arvon leidit ja herrat.

 

Päätinpä tässä syksyllä haastaa itseni. Ai uusi harrastus? Ei. Hiustyyli? Ei sekään. Kuntoilutavoite? Ei todellakaan. Sen sijaan idea tähän vähän erilaiseen haastekokeiluun lähti todellisesta tarpeesta säästää rahaa. Asuin ja tein kesän töitä pääkaupunkiseudulla. Se oli melkoinen shokki Tampereen likalle huomata, kuinka pääkaupunkiseudulla todellakin on kalliimpaa asua ja elää. Kesän lopussa odotti sitten pieni yllätys, kun rahaa olikin jäljellä paljon vähemmän kuin olin alunperin suunnitellut. Jotain oli siis tehtävä, jotta rahaa olisi vielä keväällä lähtiessäni Sveitsin alpeille - saati syksyllä lähtiessäni vaihtoon niinkin halpaan maahan kuin Norjaan. (Opiskelijamittari eli oluen hinta ravintoloissa = n. 12e.) Seuraavaksi opintotukien lisäksi rahaa olisi tulossa joulukuussa veronpalautusten muodossa. Ja nekin menevät joululahjoin.

Töissä käynti ei tällä kertaa ollut sopiva ratkaisu, sillä työn alla on 14 viikon kandityön kirjoitusprosessi, joka tehokkaasti syö kaiken ylimääräisen vapaa-ajan. Niinpä päätin kokeilla jotain, mitä en ollut koskaan ennen tehnyt – elää kahden kuukauden ajan pelkillä opintotuilla. Laskelmat näyttivät – ja näyttävät edelleen – lohduttomilta:

Tukea saan maksmimäärän opintoraha 268,20 e/kk + asumislisä 201,60e/kk eli yht. 469,80 e/kk.

Tästä vuokraan menee 328 e/kk. Puolet vanhasta kerrostalokaksiosta - eikä todellakaan kalliilla alueella.

Sähkölaskuun n. 10 e/kk.

Harrastuksiin 65 e/kk.

Puhelinlaskuun n. 20 e/kk.

Ruokailemiseen yliopiston opiskelijaravintolassa 2,55 e/kerta.

Kulutan paljon ja joudun syömään 2 kertaa päivässä. Ruokailut siis 5,10 e/pvä. Ja yliopistoravintolat eivät ole sunnuntaisin auki, joten ma-la ruokailut 26 x 5,10 e = 132, 60 e. Mission impossible. Viikonloppuisin äidin ruokapyötään eli 21 x 5,10 e = 107, 10 e. Vieläkään eivät rahat riitä. Pakko siis syödä vain kerran arkipäivässä elikkäs 21 x 2, 55 = 53,55e.

Bussikorttiin ei rahat enää riittäneet, joten latasin vain 10 e kortille. Tämän loppuessa ei sitten enää matkustettaisi esimerkiksi harrastuksiin bussilla.

Näiden laskelmien jälkeen olisin lokakuun jälkeen -17,35 euroa miinuksen puolella. Jahas. No, eikun kokeilemaan.

Viikonloppuruokailut siis oli hoidettava porukoilla. Ja aamupalaksi kaurapuuroa, äidin puolukkahilloa sekä maitoa. Sama iltapalaksi. Tämä vielä onnistuu, mutta vanhan shopaholicin pois pitäminen kaupoista onkin sitten jo haaste. No, kokeillaan.

Myönnän, en ole pystynyt haasteeseen ihan täysin. Huijasin vähän muun muassa vakuutuslaskun 170e kolahtaessa postiluukusta. Lisäksi isänpäivälahjan ostin säästötilin varoilla. Kerran sorruin myös nettishoppailemaan. Paketin saapuessa palautin sen sisältöineen päivineen kokonaan. Ei ollut varaa. Ärsyttävintä on ehkä, ettei ollut rahaa uusiin kenkiin. Kaikki vanhat vuotavat syyssateisilla kaduilla ja lenkkarit tekivät rakot kantapäihin.

Lisäksi tänään lempikäsilaukusta katkesi hihna. Ei varaa suutariin. 

Myös kosmetiikkatuotteita on loppunut. Uusia ei voi ostaa, joten on ollut opeteltava menemään juhliinkin ilman ripsiväriä ja puhdistettava naama pelkällä vedellä. Tähän tietysti auttaa ettei alunperinkään ollut sitä ripsiväriä naamassa. No, ei saa luovuttaa.

Epäonnistuin myös siltä osin, että tienasin vähän lisätienestejä myymällä vanhoja vaatteitani netissä. Ostin näillä rahoilla halvan hiuslakan loppuneen tilalle. Ja kahvit onneksi saa monesta paikkaa ilmaiseksi.

Nyt marraskuun puoliväli alkaa olla ohitettu ja tilillä on rahaa 7,40 euroa. Tällä mennään.

Hauskaa olisi haastaa näistä asioista päättävät itse elämään edes yhden kuukauden opiskelijan varoilla. Tajuaisivat opiskelun viivästymisen ihmettelyn olevan melkoisen absurdia. Nykyisellä tukisysteemillä opiskelua on käytännössä mahdoton tehdä kokopäivätyönä, jos vanhemmat eivät pysty ojentamaan rahaa. Vaikka minun olisi mahdollisuus saada näiden perustukien päälle 300 euron edestä valtion takaamaa opintolainaa ei silläkään rahamäärällä vielä kyllä päätoiminen opiskelu maistuisi...

Hassua olla ensimmäistä kertaa elämässää oikeasti köyhä.

Tulipa synkkä päivitys. Laitetaan vähän iloa tällaisesta kuvasta viimekesältä. Rahaa oli ja VR kulki. Cool


Veronpalautuksia odotellessa,

XOXO

K2

Kommentit (2)

Outi

Hei, itsellä opiskelija-asunto yksiön vuokra on yli 470, että säästötili on valitettavasti joutunut tästä käsrsimään kun ei tuo 469,80 riitä edes vuokraan. Kyllä aika surkea fiilis on kun aikoinaan kesätöistä säästetyt rahat (joilla tarkoitus pysyä säästössä tulevaa asuntoa tai autoa ym varten) on joutunut nostamaan reippaasti ihan vain ruokaan ym elämiseen.

kk2
Liittynyt7.1.2014

Samoin mulla oli vielä vuosi sitten yli 400e/kk maksava yksiö ja ilman töiden tekoa en olisi kyllä pystynyt elämään. Onneksi vaihdoin halvempaan, "jää rahaa muuhunkin" - paitsi tietty tällä hetkellä, kun en ehdi töissä käymään..

Tsemppiä sinullekin opiskeluun ja raha-asioiden kanssa painimiseen! :)