Muistan kun joskus ylä-asteella keksin, että olisi tosi siistiä olla blondi! Kipaisin sen kummemmin asiaa miettimättä lähimarketin kosmetiikkaosastolle ja nappasin mukaani muutaman paketin blondia. Paketin kuvassa mallin kullanvaalea tukka vaan hulmusi hienona ja tuumasin, että kohta minullakin olisi ihan samanlainen ja olisin varmasti tosi nätti.

No, eipä ollut samanlainen, enkä ollut nätti. Lopputulos oli pissankeltainen, vähän oranssi, ja hieman ruskeita läikkyjä siellä täällä. Pääni  näytti Dr.Oetkerin Paula vanukkaalta. En kehdannut mennä kouluun moneen päivään.

Kerroin tämän teille, koska Pantenen ja Indiedaysin kampanjaan osallistuneena saan järjestää teille kilpailun, missä yksi onnekas tukkaongelmallinen voittaa itselleen Helsingin Dynastia kampaamossa toteutettavan muutosleikin. Muutosleikkiin kuuluu haluamansa väri ja leikkaus arvo 140€ sekä omalle hiuslaadulleen räätälöidyn Pantene-tuotepaketin sisältäen shampoon, hoitoaineen, hiusnaamion, hiuksiin jätettävän hoitosuihkeen, hiuslakan ja muotovaahdon

Teiniblondaus oli tukkakatastrofeista itselläni se pahin ja nyt olisi mahtavaa kuulla kilpailuun osallistuvilta omansa (jotta en tuntisi oloani yksin niin uunoksi).
Eli jos kaipaat piristystä pehkoosi ja sinun on mahdollista päästä Helsinkiin Dynastian penkille, niin kirjoita kommenttiboksiin tarinasi ja muista sähköpostiosite. Kilpailu päättyy 10.9 maanantaina klo 21.00

Käykää myös kurkistamassa ja tykkäämässä Pantenen Facebook- sivusta. Sinne ilmestyy lähiaikoina kaikenlaista kivaa kuvaa ja infoa.

Kommentit (238)

woltti

Omat hiukseni ovat luonnonkiharat ja todella vaikeat laittaa. Suoraan suihkusta tulleena ja luonnollisesti kuivanneina tukka on nätisti laineilla, mutta auta armias kun harjaat ne läpi. Laineet katoavat ja tuloksena on superilmava ja ihmeellinen pilvimäinen, sekä kuivan näköinen lopputulos. Olen nyt monta kuukautta vain vetässyt hiukset nutturalle, kun en oikein keksi mitä näille voisi tehdä, en osaa käsitellä omia hiuksiani! :D Tästä lannistuneena hiukset ovat muutenkin päässeet leikkauksesta ylikasvamaan ja nätti viiden sentin juurikasvukin löytyy! :-D Epätoivoiselta tuntuu :'-D Apua!

Tara

Mulla on kauhukokemuksia useampikin. Pahin sattui kuitenkin entisen kotikaupunkini "mummokampaamossa". Minulla oli tummat hiukset vaaleilla raidoilla ja jonkin verran juurikasvua. Halusin näihin lisää raitoja ja kuinkas kävikään? Lopulta mulla meni vaakasuuntainen, tumma seepraraita koko hiuksiston leveydeltä. Ensin 2cm juurikasvua, sentti raitaväriä, sentti tummaa väriä, loppupituus raitaväriä! Koko komeuden kruunasi liian lyhyeksi leikattu otsatukka, joka föönattiin oikeen 70-luvun tyyliin tosi pöyhkeäksi ja pallomaiseksi. Kyllä hävetti lähteä kampaamosta ja marssinkin suoraan kauppaan ostamaan uuden hiusvärin. Tämän jälkeen olen käynyt vain kalliimmissa ja jo valmiiksi hyväksi todetuissa kampaamoissa. Good/bad hair dayta ei voi rahalla mitata :)

riikkah

Mulla ei ole mitään aivan kauheaa hiuskatastrofia oikeastaan käynytkään, mutta pieniä ja vähän isompia yllätyksiä on tullut koettua matkan varrella. Joskus toivoin kampaajalla vähän lämpimämpää sävyä vaalean ruskeaan tukkaani, ja lopputulos oli viininpunainen! Kaupan väreistäkin olen joutunut oppimaan kantapään kautta, että sävy tarttuu tukkaani aika tummana. Vaalean ruskeista väreistä on monesti tullut todella tummat kastanjanruskeat kutrit.

riikka
rh79022@uta.fi

Karol

Mokia on muutana, ala-asteella/ylä-asteella tuli värjäiltyä juuri kaupan väreillä outoja liiloja ja oransseja "luonnollisia" pah värejä :D nyt katsonut valokuvia niiltä ajoilta, järkyttävää!

milla

Ala-asteella itselleni tuli kamala hinku saada punaiset hiukset. Luonnostaan olen melkein valkotukkainen pellavapää. Äiti ei tietenkään antanut lupaa mutta pitkän kinuamisen jälkeen sain luvan ottaa punertavia raitoja tukkaani. Kampaaja oli paikallinen pikkuyrittäjä ja hän loihti raidat päähäni.. Tuloksena oli kolme kpl 8 cm leveitä raitoja eri puolella päätä. Näytin käytetyltä tampoonilta. Kotona loputtoman itkun ja hampaidenkiristelyn sekä äidin "I told you so" -mantran päätteeksi kieltäydyin menemästä kouluun ja olinkin muutaman päivän pois. Luojan kiitos äitini ja kampaaja olivat petkuttaneet minua ja värjänneet tukan kestovärin sijaan kevyellä vaahtovärillä, joka liukeni muutamassa pesussa hieman luonnollisempaan sävyyn!

Heta

Mun hiukset on tässä vuosien saatossa ollu kaikkea mustan ja blondin väliltä. Mitään hirveetä katastrofia en oo ite koskaan saanu aikaan, mutta kampaajalta oon lähteny itkien kotiin. Kerran nimittäin menin tasoittaan latvoja ja kampaaja leikkas hiukset niin epätasaisesti, et lopulta sitä pituutta lähti lähemmäs 10cm...

jensu

Itsekkin on tullut yritettyä tuota hiusten vaalentamista kerran ja eihän siitä mitään tullut:D Noh asiaan. Olen "viihtynyt" ruskean sävyisessä pehkossa nämä vuodet ja mallinvaihdostakaan en ole uskaltanyt tehdä missään vaiheessa. Viimeksi kävin nipsasemassa vähän latvoja VUOSI sitten, eli voi kuvitella kuinka kuivahtanut hiuskuontalo täältä löytyy.. Minnekkään ei voi lähteä ilman, että hiuksien laittoon käyttää vähintään puoli tuntia, jotta näyttäisi vähän edes ihmiseltä:)

Veera

Juhlin omia häitäni pari viikkoa sitten ja häitä varten olin kasvatellut itselleni pitkiä suortuvia puolitoista vuotta. Aikuisiällä minulla on ollut vain maksimissaan polkkapituinen malli. Kasvatuksen aikana tukkaan ei tehty varsinaista mallia vaan annettiin vain kasvaa ja siistittiin välillä. Nyt pitkä tukka tuntuu ihan hauskalta, mutta malli ja väri kaipaisi hieman updatea.

Tintsu

Nukahdin kaverini sohvalle ja kun aamulla heräsin, kaverini kani (Nipsu perkele!) pureskeli hiuksiani, oli näköjään pureskellut jo hyvän tovin latvojen lovesta päätellen..

Mari

Heheeei, tää on niin mulle! Mulla ei nuoruudesta ole tukkakatastrofeja kirkkaana mielessä (jos ei lasketa niitä permiksiä ja otsatukan leikkauksia), mutta alkukesästä keksin, että nyt säästetään rahaa ja kampaajan sijaan äitini ja mieheni saavat toteuttaa muuttumisleikin... Luoja. Äiti oli ollut just leikkauksessa, joten sen oikea käsi oli pois pelistä ja se leikkasi sitten vasurilla mulle polkan ja mies sitten raidoitti sen blondeilla raidoilla kun ensin oli virkkuukoukulla koukkinut suortuvat sen kidutushupun läpi. No, ei se kokonaisuus ollut NIIN paha, mutta kyllä mä kuitenkin seuraavan kerran ammattilaiselle annan homman.

Seve

Tämä ei varsinaisesti sattunut omien hiusteni kohtaloksi, mutta pikkusiskoni. Leikimme lapsena kampaajaa, niin kuin varmasti monet muutkin lapset pienenä. Äidin pyöröharjalla vetelin siskoni hiuksiin jotain hienoa kampausta ja kuinka ollakkaan se harja takkuuntui sinne hiuksiin. Siinä pidemmän tovin koitin irroittaa harjaa hiuksista huonoin tuloksin. No näppäränä tyttönä päätin sitten vielä kastella hiukset ja sotkea hoitoainetta niihin, jonka jälkeen lopputulos oli entistä pahempi. Ei muuta kuin jäätiin odottelemaan äidin kotiutumista kauhusta kankeana. Taidettiin siinä sitten kampaajan apuakin loppuen lopuksi tarvita.:)

Magdaleena

Mulla on aina ollut pitkä, suhteellisen paksu tukka, puoleen selkään asti, mutta yläasteella rupesin kauheasti kaipaamaan muutosta. Pätkäisin sen kampaajan suostuttelusta huolimatta polkkatukaksi. Pyöreiden kasvojeni ansiosta näytin jäätävältä pallolta seuraavat kuukaudet. Nyt hiukseni ovat olleet pitkät taas viimeiset 10 vuotta, mutta kaipaisin silti jotakin kivaa uudistusta. Tälläkertaa olisi kuitenkin kiva, että siitä vastaisi joku ammattilainen :D

http://magdaleenanmatkassa.blogspot.fi/

Krista

Mitään kauhean kamalia hiusmokia ei ole onneksi sattunut, mutta pahin, mikä tulee mieleen on kun olen itse yrittänyt värjätä hiuksia punertavan ruskeiksi. Värjään usein hiuksiani keski/tummanruskealla ja eiköhän tässä sitten käynyt niin, että juurikasvusta tuli ihanan kirkkaan punertava, kun taas loput tukasta pysyi ihan saman värisenä kuin oli ollut aikaisemminkin. En ensimmäisestä kerrasta oppinut, vaan noin vuosi myöhemmin tein uudestaan saman mokan, kun kuvittelin, että kyllä se väri tarttuu.

Nyt on kyllä viime kampaajakäynnistä kulunut sen verran aikaa, että tämä pehko kaipaisi hieman päivitystä. :)

Herminica

Kuulun siihen kampaajat nirhaavat hiukseni kuin kettu kanan-ryhmään. Minulla ei 21 kananvuoteni aikana ole ollut yhtäkään hyvää kokemusta ketuista. Joka kerta kun olen omasta kanankopistani ja omien saksieni pyörteistä ulos uskaltautunut, olen juossut itku kurkussa takaisin. Tukka on aina pilattu- ihan täysin. Sitä ei kukaan ole osannut kerrostaa oikein- jokainen kampaaja tekee samat virheet: kerrostaa joko liian ronskisti jolloin paksuun etelä-eurooppalaiseen luonnonkiharaan tukkaani ja ylös kunnon kukon-tappelukaulushöyhenpeite. Ja loppu tukkani (mitä siitä jää jäljelle vaikka joka kerta mainitsen että mahdollisimman vähän pituudesta ja paksuudesta pois) näyttää siltä kuin kettu olisi sitä järsinyt paremman putteessa. En ole ikinä värjännyt hiuksiani, ne ovat aikalailla omasi väriset ja pidemmät. Toivoisin ihan hullusti Licaplace blogin bloggarin uuttaa tukkaa- liukuvärjätty alaspäin tai sitten sellaista missä olisi sitä vaaleeta biitsiluukkia myös oman värini seassa, ja oivoi kyllä kesän, kanankoppini saksien ja meriveden jälkeen tämä tukka kaipaisi vihdoin sitä jotakin. On se ansainnut sen jo kun on niin monta kertaa lannistumatta ketuista joka kerta koittanut muistaa että ei. ei ne kaikki ole kettuja :)

Marianna

Tämä ei ole niinkään kaamein hiusmokani, vaan ainoastaan kaamein hiuskokemukseni. Olen aina ollut blondi, enkä ole jotain satunnaisia raitakokeiluja lukuunottamatta juuri muuttanut väriäni. Erään kerran sitten katsoin itseäni peilistä ja hieraisin silmiäni muutamaan kertaan. Hiukseni olivat vihreät! Eivät sellaiset kirkkaan vihreät, vaan oikeassa valossa katsottuna vaaleat hiukseni vihersivät selvästi. Sain tästä kuulla koulussakin sinne raahauduttuani nolostuksesta huolimatta. Kampaajallehan siitä oli suunnattava ja sain kuulla, että ihan normaali vetemme oli saanut värin aikaiseksi (jokin pitoisuus, en nyt muista mikä, oli vedessä vissiin hetkellisesti lisääntynyt). Siinä sitten ei auttanut muu kuin ottaa tehokuuri syväpuhdistavaa shampoota käyttöön ja pikkuhiljaa vihertävyys katosi hiuksista. Jonkun aikaa pesin sitten kerran kuukaudessa syväpuhdistavalla vielä tuon katastrofin jälkeen, mutta enää ei ole tällaista tapahtunut, vaikka edelleenkin uskaltaudun vanhempieni luona suihkuun :D

taikku

Muutettuani Tallinnaan opiskelemaan päätin värjätä kertyneen juurikasvun pois kotikeinoin. Olinhan tehnyt niin Suomessa useaan otteeseen. Valitsin kaupasta ihan tunnetun merkin kotivärjäyspaketin. Pesin värin pois ja kirkaisin niin että kaverini luuli minun liukastuneen. Hiukset olivat AIVAN harmaat. Kaveria nauratti kovasti ja lopulta sitten itseäkin.. Sen illan vaihtaribileet jäivät välistä ja seuraavana aamuna loikin naapurin kampaamoon pipo syvällä päässä.

Justiina

Värjäsin latvani sinisiksi itse, jaaa tulos, no ei ollut kovin ihana. Värillä oli joku ongelma ja hiukseni tulivat ihan takkuisiksi, ja näyttivät homeisilta. Kampaaja käynnitkään eivät ole onnistununeet vaan aina leikattu liian lyhyt otsatukka.Lisäksi hiuspehkoni on nyt yli kasvanut, ja olen miettinyt blondaamista.

Karoliinaaa

Pääni on ollut todella monen värinen, platinablondista melkein mustaan asti. Pari vuotta sitten kuitenkin päätin, että nyt saa olla ruskeat, koska hiukseni olivat kaiken sen suoristamisen ja blondiksi värjäämisen jälkeen ihan hamppua. Muutama kuukausi sitten, pyysin ystävääni värjäämään minulle blondeja raitoja, laitettiin siis ensin värinpoistolla "raitoja" ja sitten värjättiin ne blondeiksi. Ja mitähän tapahtui? No hiukset katkesivat monesta kohtaa ja muistuttivat enemmänkin oranssilaikukkaita kuin blondiraitaisia... Päätin alkushokin jälkeen säästää rahaa ja mennä kampaamoon. Kampaamossa minulle värjättiin blondeja raitoja, mutta vieläkin hiukseni ovat läikikkäät, joistain kohdin ihan blondit, joistan tummat, joistan oranssit. Tietysti, koska olivat niin tummat.
Ja kuinka paljon haluaisinkaan mennä kampaajalle? PALJON, mutta se maksaa ja olemme juuri muuttamassa poikaystäväni kanssa yhteen, joten sitä rahaa ei vaan löydy. Olisi mahtia voittaa! :)

JENNI

halusin pienempänä tietynlaisen hiustyylin, jonka olin nähnyt jollain irc-galleriassa. kävin leikkauttamassa hiukset kampaajalla ja kuvailin millaiset hiukset halusin. lopputulos oli hirveä: hiukset olivat eri mittaiset eri puolilla, päälyhiukset olivat pidemmät kuin alla olevan kerroksen.. äiti soitti toiseen kampaamoon ja varasi ajan. Tällä kertaa hiukset vedettiin lyhyiksi. Näytin kauhealta:-D Nyt olen sitten kasvatellut hiuksia, mutta jotain erikoista olisi kiva saada!

http://carpefukindiem.blogspot.fi/

satunnainen blogiselailija

Ehkä kammottavin hiustapaus sattui minulle noin viisi vuotta sitten, hieman ennen silloisen poikaystäväni isän häitä. Ystäväni "Etpäs uskalla" -haasteen seurauksena olin värjännyt luonnostaan vaaleat hiukseni shokkivärillä siniseksi. Noin kuukausi tämän jälkeen oli tiedossa häät (joita en tietenkään ollut ajatellut tippaakaan sillä hetkellä kun sotkin värin päähäni).

Vain muutama päivä ennen häitä tajusin, etten kehtaa lähteä traumatisoimaan poikaystävän sukulaisia (joista suurta osaa en ollut edes tavannut aiemmin) sinipäisenä. Niinpä tein kotona "aina niin luotettavan" värinpoiston ja laitoin suklaanruskean värin päähän. Lopputulos oli jotain sappioksennuksen ja myrkynvihreän väliltä! Seuraavana päivänä olin aivan hermostuksissa ja sekaisin - työkavereilla tosin tuntui olevan hyvinkin hauskaa.

Illalla oli tarkoitus lähteä bussilla toiselle paikkakunnalle, ja seuraavana päivänä olivat häät. Silloinen pomoni (nuori nainen itsekin) oli onneksi todella ymmärtäväinen ja päästi minut lähtemään töistä normaalia aiemmin. Ainoa hätäratkaisu, jonka keksin, oli värjätä hiukset pikimustiksi. Musta väri onneksi peitti vihreän ja olin (ainakin omasta mielestäni) lähes normaalin näköinen juhlissa. :)

Viimeiset kymmenisen vuotta olen ollut erittäin kokeilunhaluinen hiusteni suhteen. Pää on ollut milloin punainen, milloin ruskea, milloin blondi. Minulla on ollut monenlaisia leikkauksia siilitukasta ja irokeesista vyötärölle ulottuviin hiuksiin. Rastatkin pari kertaa. Nyt olen kuitenkin tehnyt oman ennätykseni ja ollut vuoden ja 8 kuukautta tekemättä hiuksilleni yhtään mitään (ei leikkausta tai värjäystä! Hiukset ovat siis piiitkästä aikaan luonnollisen väriset. Vaan pikkuhiljaa voisi sitä vaihtelua ehkä kaivatakin... Omatoimiseen värjäilyyn en tosin taida enää sortua. :D

MaryK

Yläasteella ollessani muistan ihailleeni kauniin tasaisia otsahiuksia pitkissä suorissa hiuksissa. Itselläni oli silloin pitkät tasapaksut hiukset, kunnes eräänä iltana kotona saunan jälkeen päätin tuunata omat märät hiukseni... Istahdin peilipöytäni eteen keittiönsakset kädessäni ja aloin napsia etuhiuksiani. Se oli tarkkaa puuhaa ja veikin jonkun tovin. Kun olin vihdoin mielestäni "tasaiseen" lopputulokseeni tyytyväinen, jäin innolla odottamaan hiusteni kuivumista. No kuinkas nyt yleensä märille hiuksille käy, kun ne kuivuvat.. No nehän lyhenevät. Lopputuloksena oli siis valehtelematta puolentoista sentin pituinen, kaikenlisäksi vielä vino otsatukka, eli kaukana niistä ihailemistani kauniista otsahiuksista. Seuraavat viikot menivätkin sitten koulussa eri hattu ja huivi yhdistelmiä käyttäen eri selityksiä keksien. Tästä tapauksesta kaverit jaksoivatkin aina muistutella tasaisin väliajoin ja vieläkin joskus sen palautuessa mieleen ei voi kuin miettiä, että mitähän sitä on tullut ajateltua...

a.

Minun kauhukokemukseni liitty mihinkäs muuhunkaan kuin taddadaa permanenttiin! Joskus 10-vuotiaana halusin permanentin ja innoissani menin kampaajalle. Kampaajalla käynti muuttuikin hieman kivuliaaksi, kun kampaaja tipautti niskaani sitä tekoainetta joka mukavasti syövytti ihostani semmoisen kolikon kokoisen alueen. Ei ollut kovin nätti iso paksu ja kivulias rupi seuraavina viikkoina ihossa, hiuksista tuli kyllä ihan jees :D

Haluaisin itseasiassa voittaa tämän kampaajakäynnin isosiskolleni! Onhan isosisko aina se parhain sisko, mutta tämä kyseinen sisko kaipaisi kyllä muutosta tukkaansa, koska se on jo melkein viimeiset kymmenen vuotta näyttänyt aivan samalta, vaikka välillä koittanutkin tehdä jotain muutosta.

Jonnz

Se tunne, kun olit istunut klo 16-24 kampaajanpenkissä toivomuksena saada shakiran kiharat ja kun lopputulos on valmis, tukka on hieman korvien alapuolelle oleva afropehko täynnä pikkurillin paksuista kiharaa. Itkuhan siitä tuli ja masennus nuorelle tytölle. kesti kauan ennenkuin ne kasvoivat pois.

Nansku

Parin vuoden blondauksen jälkeen hiukseni olivat menneet niin heikkoon kuntoon, että oli pakko vaihtaa sävyä. Ennen niin paksut ja pitkät hiukset olivat muuttuneet kamalaksi hiirenhännäksi. Kirkkaanblondi vaihtui päivässä mustaksi ja näillä ollaan menty jo reilut puolitoista vuotta. Hiukset ovat saaneet paksuutensa takaisin ja hitaasti, mutta varmasti pituuttakin on karttunut. Musta väri kuitenkin on alkanut tympiä, se saa minut näyttämään aivan kuolleen kalpealta huonosti ruskettuvan ihoni vuoksi. Kullanruskeat hiukset houkuttelisivat, mutta itse ei tekisi mieli alkaa tappamaan näitä hiuksia kaupan markettiväreillä, juuri kun olen saanut vanhan hyvän kunnon hiuksilleni takaisin. Myös hiustenleikkuu ei olisi pahitteeksi, viimeisen vuoden aikana olen keittiösaksilla napsinut huonoja latvoja pois... :--D

saanaaa

Aina ku saan päähäni jonku mielettömän hyvän hius vision on mun pakko heti toteuttaa se. Fiskarsit on heilunu ja kaikennäkösiä värjäyspaketteja on tullu kotiin raahattua, harvemmin mitenkään menestyksekkäin seurauksin! Kerran halusin vähän keventää hiuksia ja leikata niitä kerroksittain eihän se niin kovin vaikeaa voisi olla... No lopulta mulla oli otsahiukset kun olin edestä vähän kerrostellut.
Värjäilykokeilutkaan ei oo menny ihan putkeen. Haluaisin vaaleanruskeat hiukset mutta se on osottautunut aika mahottomaks hommaks. Tietysti ostin värinpoiston jonka jälkeen hiukset oli oranssit, no sitten paniikissa ostamaan kaupasta sellanen väri millasen haluisi ja lopputulos oli melkein sama kun lähtötilanne! Nyt oon vuoden ajan suunnilleen metsästäny marketeista täydellistä hiusväriä ja mielessä on jossain vaiheessa käynytkin että varaisin vihdoin ajan oikein ammattilaiselle, ovat vain niin kamalan kalliita nykyään että joutuisin säästökuurille. Tämä tulisi siis todellakin tarpeeseen!

venn

Itselläni hiukset ovat todella liukkaat ja ohuet. En ole koskaan värjännyt hiuksiani, koska en todellakaan tiedä mikä väri minulle sopisi! :/ Hiuksiani on muutenkin vaikea laittaa. Tuntuu et, kun laitan hiukseni "hyvin" ne kohta lässähtää. Joten: Toivoisin niin paljon ammattiapua hiusteni kanssa. Olen aivan umpikujassa! :/ Haluaisin niin värjätä hiukseni, mutta en tosiaan tiedä väristä, ja minulle käyvistä väreistä mitään. Mulla on puolipitkät hiukset. Olen kasvattanut ne aivan lyhyestä takaisin "pitkäksi". Se miten hiukseni lyheni pitkästä aivan lyhyeksi on aivan erikoinen tarina. Yhtenä päivänä kyllästyin niin pahasti minun hiuksiini, että annoin kavereilleni sakset ja käskin leikata pitkät hiukseni aivan siiliksi! Lopputulos oli se, että näytin lähinnä kynityltä kanalta! :D uuteen "ihanaan" hiusmalliin kesti kyllä monen monta päivää totuutella. Mutta onneksi olen nyt kahden vuoden sisällä saanut kasvatettua itselleni pitemmät hiukset. Hiusten malli on todellakin hukassa. Eli täällä Ammattiapua tarvitaan hiustenleikkaus, kuin värjäysavussa!! :)

tuuli

Katastrofeja löytyy monia, mutta pitkäkestoisin ja varmasti hauskin oli, kun ehkä noin kuudennella luokalla päätin, että otsis se on saatava. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi kampaajan varaamiseen vaan näppäränä tyttönä otin melko reilun kokoiset, ne oranssiset, yleissakset ja päätin ryhtyä toimeen iltahämärässä. Oman peilipöydän edessä kuivaan tukkaan leikattu aivan liian lyhyt otsatukka ei varsinaisesti miellyttänyt seuraavana aamuna, kun nukutun yön jälkeen kynityt haituvat olivat nousseet pystyyn ja menneet muutenkin sekaisin. Pelastin tilanteen selittelemällä kavereilleni jotain yht'äkkiä esiintulleista vauvahiuksista. Jep, ja tällä hetkellä päästä löytyy ei-minkään-mallinen, lähes oman värinen hamppukasa.

Anni

Teinivuosien tukkatraumat vyoryvat mieleeni. On ollut rastoja, itse leikattua poikatukkaa, punaista ja mustaa ja punamustaa seka tietysti 'oi, ei taa hiusvari riitakaan koko tukkaan' -ajatuksia aivan liian myohaan. Keittion saksilla on saksittu liian paksua, ohutta, vinoa, pitkaa ja ennen kaikkea liian lyhytta otsatukkaa, jota tietysti haluttiin, toteutettiin ja kaduttiin, kaikki kymmenen minuutin sisalla. On tehty uuden vuoden lupauksia, etta nyt en leikkaa enaa itse ja varjatty vahingossa vaaleammaksi, kun piti menna tummemmaksi ja toisin pain. Markettivarien kanssa on itketty ja naurettu ja kampaajalta lahdetty huppu paassa. Tukkamalliksikin kannatti menna vuosien oman varin takaisin kasvatuksen jalkeen ja paasta takaisin juurikasvukierteeseen.

Nyt on juurikasvua ja purkantuntuista latvaa sen verran, etta tama lahjakortti olisi kuin lottovoitto seka minulle, etta kaikille, jotka joutuvat sita katselemaan paivittain!

hartsu

itse värjäsin tumman tukkani kampaajalla pitkän prosessin kautta blondiksi. tuka oli aika hyvän sävyinen MUTTA kesällä ajattelin säästää vähän rahaa ja sävyttää itse sitä sävyteshamppoolla hiukan lisää tuhkaiseksi. noh, kuinka ollankkaan tukanni oli sen jälkeen aivan siniliila. :D viikon huivi päässä töissä niin paljon hävetti. en uskaltanut edes kampaajalla värinpoistoa tehdä vaan syväpuhdistavalla shamppoolla pesin viikon ja se onneksi lähti pois se sävy...

Evelyn

Itselläni hiusväri on elämän aikana vaihdellut tummasta vaaleaan. Hiukseni ovat olleet mustanruskeat, tumma pohja joka raidoitettu vaalealla yms. Nykyisin viihdyn kuitenkin parhaiten viileän vaaleassa tukassa, josta värjään aika ajoin juurikasvua "piiloon" raidoittamalla. Jotta tähän vaaleaan kuontaloon on päästy, on takana muutama värin poisto ja niin edespäin.
Eräänä kertana kuitenkin olin kyllästynyt niin kovin vaaleaan hiukseeni ja ajattelin, että värjäytän hiuksieni pohjavärin samalla värillä kuin oma, luonnollinen hiusvärini on (maantienharmaa) ja laitan tämän pohjavärin päälle hieman raitaa (=luonnollinen lopputulos). Varasin ajan kampaamoon, jossa olin aikaisemminkin saanut hyvää palvelua ja odotin tietysti että kaikki menee suunnitellusti tälläkin kertaa.
En siis voi sietää omissa hiuksissani enää punaiseen taittuvia värejä. No selitin kampaajalle mitä halusin ja hän ryhtyi sekoittamaan värejä. Värejä sekoitellessa hän vielä puheli, että "joo..viileän vaaleaa väriä". Väri laitettiin päähän, pohjaväri ja raidat. Annettiin vaikuttaa ja pesu. Pesupaikalta päästyä näin itseni peilistä ja olin hieman kauhuissani, koska koko hius näytti porkkanan punaiselta (!). Ajattelin, että valo sen tekee. Sitten kampaaja lisää, "sekoitin väriin hiemään ekstraa, tuomaan hiuksiin lisää lämpöä". Juuri se, mitä eniten vihaan, eli lämmintä punaiseen taittuvaa väriä!! Lähdin kampaajalta ja kotona vasta näin kunnolla koko järkytyksen kun nostelin hiuksiani peilin edessä. Koko pää oli porkkanan punainen ja siellä täällä vivahti kovin vaaleaa raitaa. Apua.. siitä lähti sitten uusi kierre, että sain palautettua hiuksiin luonnollisen viileän vaalean värin.
Tapauksesta johtuen, olen nykyisin kovin varovainen värjäysten suhteen ja olenkin tyytynyt värjäämään hiuksiäni luottokampaajalla ja aina vain pelkästään tyveä hiemän raidoittaen.

Murmeli

Sama tarina joka helv...etin kerta kun päätän skipata kampaamokäynnin joltain kuulta ja värjätä itse: tuloksena mustat hiukset. Kaikki ruskeat ja useimmat vaaleanruskeatkin markettivärit ovat omassa tukassa mustia. :( Taas samassa tilanteessa mutta kampaamokäynti saa tässä varallisuustilanteessa vielä hetken odottaa. Sitten taas vaaleempaan päin!

Tiiju

Yläasteella, taisi olla kahdeksannella, päätin, että haluankin otsatukan. Tietenkään en voinut odotella kampaajalle pääsyä joten otin sakset ja aloin toteuttaa visiotani hieman vinosta otsatukasta. Otsista olikin yllättävän hankala saada tasaiseksi, joten leikkasin koko ajan vain lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi. Arvata saattaa, että tuloksena oli noin kaksi senttiä pitkä nysä :D

Nyt on taas sellainen olo, että haluaisin otsatukan. Nyt osaan onneksi odottaa, että pääsen ammattilaisen käsiin :D

tiiju_6@hotmail.com

Mirkkis

Yläasteen alkuaikoina minulla oli mustat hiukset. Jossain kohtaa kuitenkin kyllästyin niihin ja juurikasvuun. Joten kesäloman alettua päädyin leikkaamaan parhaan ystäväni kanssa hiukseni pois niin, että vain juurikasvu jäi jäljelle!! :D Värjäsin jäljelle jääneet hiukset punaiseksi ja olin ylpeä. Näin jälkikäteen ajatellen olen tyytyväinen, että hiukseni ovat nopeasti kasvavaa sorttia, eikä minulla ole noista hiuksista kuvia...

nq

Oma hiuspehko on tällä hetkellä erittäin mielenkiintoisen värinen johtuen siitä, että 'viisaana' tyttönä tässä viime juhannuksen tienoilla heitin kuluneen punaisen värin päälle sinimustaa purkkiväriä ihan itse. Parin pesun jälkeen tulos oli jotakuinkin mielenkiintoinen ja tällä on menty koko kesä, valitettavasti. Aika kipeästi olisi tukka leikkausta ja uutta väriä vailla.. :p

Jennifer

Mulle ei oo oikeestaan koskaan käyny mitään kovin järkyttävää, perusjuttuja, leikkaus aivan hirveä ja kun on pitäny raidoilla vaalentaa hiuksia niin eihän ne oo yhtään vaalentunu :s :D
Tällä hetkellä mulla on hirvee tyvikasvu ja varmaan neljää eriväriä hiuksissa joten kampaajalle pääsy ois iha mahtavaa :)

Annika

Yläasteella päätin itse vaalentaa mustat hiukseni keskiruskeiksi. Ostin värinpoiston ja ruskean kestovärin. Lopputulos oli aivan blondi juurikasvu, oranssinpunertava letti ja hirveitä tummempia ja vaaleampia länttejä pitkin päätä. Kestoväri ei auttanut yllättäen lähes ollenkaan tasoittamaan tuhoisaa lopputulosta. Kaverin äitikin kommentoi, että nyt olisi varmaan aika lähteä kampaajalle, mutta eihän mulla ollut rahaa sellaiseen. Pipo päässä mentiin sitten seuraaviin viikkorahoihin asti. =) nimim. Kampaaja hoitaa hommat

Maikki

Mulla on luonnostaan blondit, tosi hennot ja ohuet hiukset. Oon värjännyt hiuksia niin monta vuotta että en oikeastaan tiedä enää minkälainen mun oma väri on.. Noin kolme vuotta sitten mulla oli ihan platinablondit hiukset ja tein just sen yleisimmän virheen, eli blondasin niitä kaupan väreillä ja ainakun tyväri piti värjätä niin värjäsin koko pään. Ne oli tosi pitkät joskus mutta sen blondaamisen jälkeen ne oli kuin purkkaa ja venyi vaikka kuinka paljon joten leikkasin hiukset tosi lyhyeksi ja värjäsin ruskeiksi. Sen jälkeen hiukset on olleet melkeen mustat, liukuvärjätyt, vaaleanruskeat, tummanruskeat.. Viime talvesta mun hiukset vaalentui melkein blondiksi kesän aikana ja sen jälkeen olen käyttänyty hopea shamppoota ja välillä vaalentanut ja nyt olen taas samassa tilanteessa, hiuksien latvat tuntuu purkalta.. tälläkertaa tosin osaan käyttää oikeita hoitoaineita ja muutenkin hoitaa hiuksia, mutta tarvis nää silti pikaista hoitoa..

Hansu

Omaa tyhmyyttä oli nuoruusvuosien permanetti aka afro. Paksuun tukkani permis aiheutti hieman, öh, liikaa tuuheutta.

Kampaajan piikkiin taas meni pieleen mennyt värjäys. Menin ottamaan vaaleita raitoja. Sain (siinä vaiheessa jo erittäin epätrendikkään) kaksivärjäyksen jossa alahiukseni olivat mustat ja päällihiukset vitivalkoiset (ja kärähtäneet) blondit.

moniQ

Tuossa parikesää takaperin oisko ollut vuosi ihan kumminkin 09? tai 08 halusin mustaksi hiukset ja paketissa sanottii että saattaa tulla hiemaa lilahtavaa vivahdetta. Noo värjäyttelin ja mun hiuksista tuli kauttaaltaan semmoset mustanlilat josta lila näky kilometrien päähän, onnekseni olin maalla silloin eikun seuraavan päivänä kauppaan värinpoisto ja vaaleesävy tuli hiuksistani kivan kupariset. onneksi!

A

Halusin tässä ihan viikkoja sitten vaihtaa hiusvärini lähes mustasta + vaaleista latvoista yksiväriseen tummanpunaiseen. Ajattelin että kuinka helppoa lyödä yksi vaalennus muualle kuin jo valmiiksi vaaleisiin latvoihin ja päälle punainen, jolloin väri näkyykin paremmin! Joo ei. Lopputulos numero yksi: viisi senttiä tyvestä täysin vaalea (juurikasvuun nappasi vaalennusaine kunnolla kiinni), seuraavat viisitoista senttiä pikimustaa ja latvat vaaleat. Ei muuta kuin seuraava vaalennus päähän ja lopputulos kaksi oli keltainen ja tyvi kirkkaanvalkoinen... Punaisesta hiusväristä onneksi tuli jo se haluttu punainen. Nyt olisi kiva silti saada hiusväristä tasainen:D Ei pitäisi yrittää itse värjätä vaan mennä suoraan parturiin!

Aino

Itselläni ei ole mitään älyttömän pahoja mokia käynyt. Alkukesästä päätin kuitenkin haluta noin vuoden mustanruskeaksi värjäämäni hiukset takaisin luonnollisempaan väriin ja silloin tuli tehtyä 4 värinpoistoa + sävytystä kuukauteen. Nyt juurikasvu alkaa olla aika jäätävä, joten jotain raidoitusta tms. pitäisi saada, jotta oman värin takaisinkasvattaminen sujuisi helpommin.

Leila

Minulla on pitkät ja vaaleanruskeat, paksut hiukset joissa on vähän luonnonkiharaa/lainetta. Eli tylsät kuin mitkä. En ole ikinä värjäyttänyt hiuksiani kampaajalla. Ja en ole myöskään saanut mitään uutta, toimivaa ja ihanaa leikkausta. Värjäys kampaajalla on jäänyt väliin, koska en ole tahtonut maksaa montaa kymmentä euroa siitä, kun voin sijoittaa ne rahat esim. laukkuun tai takkiin tai kenkiin... Olisi ihana kokeilla, mitä taikoja kampaaja saa tukalleni aikaan, kerrankin. Ja joku ihana väri olisi ihana, tämä vaaleanruskea auringon haalistama alkaa kyllästyttää! :/ :)

Saara

Joskus yläasteen alussa oli aina sitä hienompaa, mitä radikaalimpaa teki hiuksilleen. Minulla oli vaalean ruskeat/ hiekan väriset hiukset, jotka sitten blondasin. Tai siis värjäsin keltaiseksi. Tulos oli kamala, en halunnut värjätä uudestaan ja sitten iski se kamala juurikasvu ja se oli vain kestettävä. Sitten vielä tuttu entinen kampaaja leikkasi tukan. Sellaiseksi pikkulasten polkkatukka potaksi. Liian lyhyt otsatukka, tikku suora. En ole sen koomin värjännyt hiuksiani, enkä aio.

Iina

Oma suosikki tarinani (hiuksiin liittyen) on nykyisen pehkoni tarina. Päätin ennen koulujen alkua leikauttaa lettiini uuden kuosin ja ystäväni ystävä tarjoutui alennuksen kanssa hiukseni leikkaamaan. Opiskelija pudjetilla ei paljon laatua katsota, joten suostuin. Ystäväni ystävä opiskelee kainuun ammattiopistolla ja tästä luulin, että se tarkoittaisi myös pätevyyttä. Pyysin Eva Longoria tyylistä pitkää polkka tukkaa, mutta sainkin revityn emo letin. Eipä siinä auttanut oikein muu kuin ihastella peilistä nykyistä lettiä. Kotona ajattelin, että kyseinen väri näyttäisi kenties paremmalta tummempana. (olen henkeen ja vereen blondi) Menin kauppaan ja valitsin sieltä (samalla perusteella kuin sinä) sen värin, jonka kannessa malli näytti parhaimmalta. Värin nimi oli tuhkan vaalea ja levitin värin päähäni. Kuten useimmatkin kylmän vaaleat sävyt tämänkin muuttui levitettyäni harmaan ruskeaksi. Odotin näkeväni peilissä ihanan puhtaan värisävyn, mutta kauhukseni huomasin, että pääni oli vihreä. Mitä vittua?! Ilmeisesti opiskelija kämppäni putkistoissa on rautaa tai muuta vastaavaa. Että jos luet tämän ja tahdot kaunistaa maailmaa (varsinkin ennen koulukuvauksia) niin täällä olisi yksi tyttö, joka kipeästi tarvitsisi pelastajaa! Heroes please apply!

Nina

Itselläni on useampikin kauhukokemus tukan käsittelystä. Olen luonnostani blondi ja värjäsin jo yläasteella tukkani suklaanruskeaksi. Sitä seurasi musta tukka sekä puoliksi punainen, puoliksi musta tukka. Jossain välissä kyllästyin mustaan tukkaan ja halusin taas olla blondi. Ja niin sainkin idean blondata tukkani aivan itse. Ostin jo valmiiksi kaksi pakettia blondausainetta ja lisäksi vaalean kevytsävyn. En tiedä mitä päässäni liikkui tuolloin, mutta pilallehan se tukka meni. Siitä tosiaankin tuli kirkuvan oranssi, eikä edes sellainen nätti oranssi jonka olisin voinut säilyttää vaan aivan järkyttävän kamalan näköinen tukka ja latvat meni pilalle ja jouduin leikkaamaan polkkatukan. Muutaman viikon kärvistelin oranssilla tukallani, kunnes luovutin ja värjäsin sen ruskeaksi. No eihän siitä tullut edes ruskea, vaan sanoinkuvaamattoman kamalan värinen tukka. Olen tuossa tukassani joutunut ottamaan lukion kolmannen luokan luokkakuvankin ja vieläkin katson sitä järkyttyneenä. Olen myös tämän jälkeenkin hölmöillyt mm. tekemällä kotipermanentin. Nyt en ole tukkaani koskenut muutamaan vuoteen, huh.

Heli

Viidennellä luokalla sain päähänpiston leikata poikatukan. Tukkani oli tuolloin alaselkään asti, ja kaipasin muutosta, koska en saanut pitää hiuksia koulussa auki kuitenkaan. Naapurini teki leikkauksen, ja tuloksena oli ei-mikään-niin-trendikäs pottakampaus. Sain mitä tilasin, eli todellakin näytin pojalta. Olin kuitenkin ylpeä, että uskalsin tehdä tuon radikaalin muutoksen, ja siitä lähtien minut on ollut aina helppo ylipuhua lyhyeen kampaukseen. Etenkin, kun pitkänä tukastani tulee luuta. Nyt pituutta on taas ihan kivasti, joten olisi mitä leikata. Olisipa mahtavaa nähdä, mitä Maia tästä hiusmartostani sanoisi!

annnu

koin hetkellistä kauhua astellessani ulos kampaajalta viisi vuotta sitten. juoksin kotiin ihanan "juppikukkula"-otsiksen kera. tiiättekö mitä tarkotan? :) mut onneks se oli vaan kampaus. samanlainen oli myös itse kampaajalla, liekko osannut tehdä muunlaista.

Henna

Muistan joskus tässä aikoinaan kun pyysin kampaajaa leikkaamaan itselleni kerroksittain hiukset ja näytin vielä kuvia monesta lehdestä, mutta kampaaja ei tuntunut oikein ymmärtävän mitä tarkoitin ja lähdinkin sitten hiuksilla,joissa takaraivossa hiukset olivat n. sentin pituisina ja edessä roikkui molemmilla puolilla ainoastaan pieni tupsu pitkiä hiuksia.. sen jälkeen ei kyllä samalle kampaajalle mennyt kukaan perheestä:)

Tinttu

Kauhukokemuksia on vaikka kuinka monta, mutta pahiten mieleen jäännyt on kun halusin leikkauttaa ja värjäyttää hiukseni elämäni "mahtavimpaan" päivään eli 18-vuotis syntymäpäiville. Juhlia oli suuniteltu monia kuukausia ja kaikki täydellistä mekko myöten valmista. Päätin sitten antaa kaverini (joka oli aloittanut kampaaja koulussa) leikata hiukseni. Suht perus malli oli tarkoitus tulla, vähän kerrostusta jne.. Loppu tulos oli oikeasti kauhea! Valehtelemattta näytin 10vuotiaalta Macgyveriltä!! Itkuhan siinä tuli kun pituuttakin oli valehtelematta lähtenyt 15cm, mikä ei todellakaan ollut tarkoitus!! Eihän niille ollut sitten mitään tehtävissä enään... päätin kuitenkin värjätä hiukseni (joka oli ehkä elämäni toinen kerta kun värjäsin) Minulle kävi sammalla tavalla kuin sinulle.. kusenkeltaset. Kaiken huipuksi synttäri päivänäni teki tiukkaa päästä baarin koska en näyttänyt samalta kuin passikuvassa!!
Sen jälkeen olen kammonut jokaista kampaamoa ja hiukset olisi kovasti leikkuun tarpeessa. Haaveilen ehkäpä suuremmastakin väri muutoksesta, olisi kiva kokeilla ruskeaa, kun aina ollut blodi.

hyiettä

Mun hirvein hiuskatasrtofi oli ehdottomasti jonkin aikaa sitten kokeilemani punainen väri. Siitä vaan tilaukseen punaiset sinettipidennykset (käytin eri pidennyksiä taannoin tässä vuosia) ja eikun väriä päähän. tuloksena laikukas ja ei yhtään minulle sopiva look. Tätäkin kamalammalta tosin näytti sen jälkeen blondattu (oma väri TOSI vaalea, siihen pyrin takaisin), pidennysten repimä lyhyt ja ohut kampaukseni. Hyi että. Tästä siis about vähän yli puoli vuotta aikaa ja on tämä nyt sentään vähän paremman värinen ja hiukan vähemmän kuiva...

Elli

Kaamein hiuskokemukseni tapahtui, kun olin ala-asteella, muistaakseni 10-vuotias. Äitini leikkasi tuohon aikaan hiukseni säästösyistä ja olin niin nuori ja hyväuskoinen, että ajattelin äidin osaavan mitä vaan. Äidillä oli päässään visio ihanasta ja tyylikkäästä hyvin lyhytmallisesta tukasta,jonka esikuvana toimi MTV3 -kanavan silloinen juontaja Minna Kuukka. Noh, ei kun tuumasta toimeen. Äiti aloitti saksilla operoinnin ja otti jossain vaiheessa esille parturirointikoneen (sellaisen, millä ajellaan mm. inttipoikien siilitukat). Kone surisi ja hiuksia tipahteli lattialle. En nähnyt itseäni peilistä äitini häärätessä hiusteni kimpussa. Kun leikkaaminen oli saatu päätökseen, äiti kehui omaa tuotostaan vähän liiankin vuolaasti ja riensin peilin eteen katsomaan uutta ilmettäni. En ollut oikeasti tunnistaa itseäni, sillä olkapäille ulottuvat luonnonkiharat hiukseni olivat muuttuneet 6mm siilitukaksi. Näytin aivan pikkupojalta. Kokonaisuuden kruunasivat vielä kullanväriset soikeat silmälasini, joten näytin hyvin nörtiltä pikkupojalta. Itkin kotimme saunassa koko loppuillan enkä suostunut lähtemään kouluunkaan. Seuraavana päivänä äiti oli töiden jälkeen käynyt ostamassa minulle muutaman huivin, jolla pystyin peittämään uuden uutukaisen mulini.

Vierailija

mun hiukset on kokenu kaikkea! oon vaalea hiuksinen ja halusin tummat ihan pakosti nii itkuhan siitä tuli ku ne ei päähän sopineet.. sitte vaa vaalentelemaa, oranssia ja sellasta keltasta hyyi.. mooonen vaalennuksen jälkee oli taas ihan vetyproksidiblondit! oli taas ihan pakko saada punaset hiukset, olin halunnu sitä niin pitkää sit menin junalla hesaa ja ostin cybershopista punasen värin ku kaveri kerto että se lähtee nopeesti pois jos ei tykkää. no siellä viellä myyjä vakuutteli et tulee nätin punaset, näytti vielä yhtä sävyäki millaset pitäs tulla. juu sitte vaa värjää nii ne vetäs ihan kirkkaan pinkeiks ku oli niin vaalee pohja. eikä ne mihinkää vaalennu.. en kehdannu mennä mihinkää, mut eihän sitä puoltavuotta mitä siin kesti et oli taas vaaleet nii voinu koulustakaa olla pois nii pakkoha se oli mennä ja sit sain kuulla kivaa kommenttii et: 'eiks vappu menny jo?' ym. tosta on jo puolvuotta(vasta) mutta silti mulle vielläki aina tullaa 'muistan ku sun hiukset oli pinkit!!!' nyt on vaaleeta päässä huh!

susanna.ripatti@jj-tuonti.com

Krista

Päätin kasiluokalla mennä värjäämään hiukseni ruskeista blondiksi ja kävin ostamassa värinpoiston. Hiuksista oli keltasta ja oranssia ja aivan järkyttävät. Pietin niitä jonku aikaa kunnes värjäsin takaisin ruskeaksi.

Toinen moka sattui keväällä kun kaverini värjäs mun hiukset mahonginruskealla. Lopputulos oli punainen juurikasvu ja muuten tummat hiukset.. Kaverin ja serkun ylioppilasjuhlat olivat lähellä, joten sillä kauniilla tukalla jouduin juhliin menemään :D Kesällä varasin kampaaja-ajan ,jonka isä kustansi että saisin hiukseni taas normaalin näköisiksi ja tykkäsin lopputuloksesta hirveästi :) Ajasta on jo vähän aikaa, joten olisi kiva päästä taas ammattiosaajan käsiin, joka varmasti tietää mitä tekee.

manskum

Hurraa, tätä on odotettu! :) Omat hiukseni ovat kokeneet koko väriskaalan laidasta laitaan. Luonnollisesti liikkeelle lähdettiin perussuomalaisesta naturaalin maantienharmaan ohuesta hiuspiiskasta kerrostettuun blondiin.

Haaveilin useita vuosia, että minulle olisi suotu tummat hiukset, mutta kun ei. Muutama vuosi sitten nousin jonkinasteiseen henkiseen kapinaan ja päätin yksinkertaisesti tarttua härkää sarvista ja sitten sitä mentiinkin. Vaaleat hiukset kuuluivat siitä lähtien menneisyyteen ja hiusväri vaihtui mahonginruskean ja mustan kautta aina sinne kirkkaan punaiseen. Olin itse asiassa todella tyytyväinen, että uskalsin kokeilla useita tyylejä ja rohkenin olla välittämättä niin sanotusta yleisestä mielipiteestä.

Noh, siinähän kävi sitten niin, että vaaleat hiukset alkoivat taas vanhemmiten kummasti kiehtomaan ja nykyinen operaatio "vaalennus" on ollut piiiiitkä ja tuskallinen taival etenkin, kun lähtökohtaisesti hiukseni olivat nimenomaan juurikin ne kirkkaanpunaiset...Olen puoli vuotta käynyt eri kampaajilla raidoittamassa, sävyttämässä, värinpoistossa you name it!
Tästä huolimatta itsepäiset ja omaa elämäänsä elävät hiukseni eivät ole nujertuneet tahtoni alle, sillä hallitseva punainen väri puskee vieläkin osittain näkyviin ja tietysti oranssina, hmph.

Pointtini tässä "joka naisen" tarinassa on se, että olisi ihanaa saada kauan haaveilemani tilaisuus istua ammattitaitoisen kampaajan penkkiin ja antaa hänelle oikeasti vapaat kädet, jotta saisin visioni toteutettua. Olisin toteuttanut haaveeni itse, mutta Helsingin kampaamojen hintatasot ovat olleet sitä luokkaa, että nyt pienen asuntovelkaisen opiskelijan täytyy taipua toistaiseksi vaan haaveilemaan pysyvästä muodonmuutoksesta. :)

tiiiia

Varasin kesän alussa ajan kampaajalle ja kampaaja vakuutteli että 1,5 tuntia riittää mainiosti mun ruskeiden hiusten leikkaamiseen sekä vaaleaan raidoitukseen. No, kun menin sitten kampaajalle, joka olikin eri kuin se, jolta ajan varasin, sanoi suoraan, ettei hän ehdi raidoittaa kuin päälimmäiset hiukset. Kampaaja laputti järkyttävällä kiireellä päälimmäiset hiukset, laittoi niihin värinpoiston sekä sävytteen, jotka ei ehtineet olla riittävän kauaa, ja lopputuloksena oli oranssit raidat.... Kampaaja ei ehtinyt tehdä hiuksille mitään (kihartaa, suoristaa ym. mitä yleensä kampaajalla lopuksi hiuksille tehdään) ja jäätävän häpeän saattelemana menin sitten oransseine raitoineni TÖIHIN :D:D Hiukset vaan nopeasti ponnarille ja työntekoon, loppupäivän tunsikin itseni sitten hyvin itsevarmaksi ja kauniiksi asiakaspalvelijaksi... Seuraavana päivänä oli onneksi vapaata, ja ehdin värjätä raidat piiloon. :D

Kristina

Yritin itsekin blondata hiukseni teininä. Itselläni on luonnostaan tummanvaaleat hiukset (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Silloin hiuksissani oli kuitenkin alla ties mitä eri värejä ja kun poikaystäväni laittoi värin päähäni tulos oli erittäin mielenkiintoinen. Ensinnäkin hiukseni venyivät ja katkeilivat ja suuri osa niistä tippui kylpyhuoneen lattialle. Itse väri oli oranssi ja takana oli sellainen vihertävä läntti, joka näytti siltä, että hiukseni ovat mädäntymässä. Pidin silloin huiveja aika pitkään...

Niso

Mulla on lukuisia kampaajakertoja, kun olen juossut itkien pois. Kerroin kampaajalle haluavani takaa vain hieman lyhyemmät hiukset, mutta lähdin niska paljaana.. En ole käynyt enää kampaajalla vuosiin!

nune

mun tähänastisen elämän kauhein hiuskokemus aka operaatio future lady gaga sijoittuu milleniumin alkuun, jolloin mutsi oli saanu päähänsä kutsua omia kavereita meille kylään. huomionkipeenä ja äärimmäisen muutoshaluisena 8-vuotiaana mimminä päätin yllättää vieraista parhaimman, ulkomailla asuvan kummitädin, jota näin kerran puolessatoista vuodessa. oman tähtikammioni suojissa, peilin valitettavasti todellisemmalla puolella aloin käymään hiussuortuva kerrallaan luonnonblondia tukkaani läpi ysärin loppupuolelta säilytetyn Anytimen _SINISEN_ huulipunan voimin, jonka olin omilla viikkorahoillani poistanut Citymarketin silloisen kemppariosaston alelaarista. ei siinä muuten mitään, mut kyseinen sininen stickki jämähti helvetillisen kovaa mun hiuksiin eikä lukuisista syväpuhdistavista pesuista huolimatta lähtenyt mihinkään. siinä sitten kituuteltiin vielä monta viikkoa kummitädin lähdön jälkeenkin ensin sinisillä josta ne vielä muuttuivat my little pony-vaaleanpunaisiksi. oli äärimmäisen luonnetta kasvattava kokemus käydä häiriintyneen tukan kanssa koulua enemmän häiriintyneessä luokassa, koska äiti päätti opettaa lapselleen, että omien tekojen seuraukset kärsitään itse... oli siinä kummitädillä naurussa pidättelemistä, kun loukkaannuin verisesti kommenteista, joita isosiskoni minulle suolsi.

terveisin traumatisoitunut ex-tokaluokkalainen

ps. luulen että mulla on vieläki punapigmenttiä siitä syystä... NYYH

Cherriu

Pahin hiusprobleemi.. Varmasti se, kun lähdin käymään äitini kampaajalla teininä, ja no, tämä ei ollut ehkä se kaikkein nuorekkain paikka mennä leikkauttamaan tukkaa. Tyytyväisenä siinä istuskelin siihen asti kun alettiin kuivailemaan hiuksia leikkauksen jälkeen. Minulla on otsatukka, ja siinä on pyörre. Kerroin kampaajalle asiasta, että hän osaisi varoa sitä. No, hän sitten leikkasi otsatukkani MÄRKÄNÄ hyvin lyhyeksi - eli kuivana vieläkin lyhyemmäksi kuin mitä tarkoitus..

No, mukavahan se oli sitten seuraava kuukausi odotella että tukka kasvaisi sen verran että otsatukka kestäisi paikallaan. Muuten puolikas siitä huiteli jossain tuolla ylhäällä, ei meinaan mitkään suoristusraudat / lakat auttaneet tippaakaan.. Koko pää näytti muutenkin kuin olisin suoraan Whamin musiikkivideosta tipahtanut ulos.

ALO

Oma hiusmokani ei liity värjäämiseen eikä kampaajallakäyntiin (niitäkin tarinoita toki löytyy), vaan ihan omaan pöllöilyyn omassa kylppärissä. Vielä kotona asuessani äidilläni oli varmaankin liioittelematta 15 vuotta vanha hiustenkuivaaja, joka kyllä toimi muuten aivan moitteettomasti, joskin puhallusteho oli aika säälittävä, mutta pieni turvallisuusriski siinä oli.. Nimittäin kuivaajan takaosassa ei ollut laisinkaan sitä sellaista muovista suojaosaa, ja niinpä kerran jos parikin kiireessä hiuksia kuivaillessa onnistuin imaisemaan aimo tupon hiuksia sinne hiustenkuivaajan takaosan sisälle. Siinä sitten ei auttanut muu kuin leikata iso lohko hiuksia pois kun ne olivat jo ehtineet kunnolla kiertyä sisään kuivaajan syövereihin. Onneksi tukka oli pitkä eikä tämä tilanne vaatinut koulusta pois jäämistä.

Marre

Kampaamossa ei ole koskaan mitään suuria mokia käynyt mutta itse olen niitä saanut aiheutettua useammankin!
Omistan luonnostaan kivan värisen vaalean ruskean/kullan vaalean tukan. Yläasteella halusin kuitenkin tehdä siitä enemmän ruskean, olla kunnolla brune. Kävin myöskin sitten tuhlaamassa koko viikkorahan sellaiseen väripakettiin missä oli kaunein malli ihanan suklaan ruskealla tukalla. Vanhemmat oli töissä ja suoritin tätä kampaamoprojektia yksin kotona. Värin pesun jälkeen riensin peilin eteen ja itkuhan sii tuli: tukkani oli ihan piki musta! Kuivasin sen varmuuden vuoksi että pnko tulos tosiaan kuivanakin musta, kyllä se oli! Menin suihkuun ja pesin hiukset viisi kertaa siinä toivossa että väri kuluisi pois tai haalenisi. No eipä haalentunut! Kestovärin olin tietty ostanut:) soitin asialaspalveluun ja lopulta äitille töihin(sain äitinkin pelästymään että jotain oli sattunut kun harvemmin sinne soittelin niin että pomon pitää kutsua se puhelimeen.. Draama queen oon aina vähän ollut:D) noh pidin sitten jonkun pituisen goottikauden josta on muistona hieno luokkakuva missä tämä pikimudta tukka on koristettuna punaisella silkkinauhalla ja punaisella huulipunalla huulet laitettu:D
en kuitenkaan lopettanut kotiväejäilyä edes tähän vaan tein myös värinpostoja ja vaalennuksia samoilla tuloksilla kuin sinä! Tämän seurauksena oma vahva ja paksu tukkani on kärsinyt paljon. Nyt olen kuitenkin jo muutaman vuoden ollut koskematta väripurkkeihin itse, antaa kunnon koulutuksen saaneen tehdä ne hommat:)
-M

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Voi näitä tarinoita! Ihan mahtavia! :)

HUOM, olin kirjoittanut postaukseen hieman väärin. Muutosleikki toteutetaan Dynastia kampaamossa, mutta vielä ei ole varmaa tekeekö sen juuri Maia Hirvonen. Paikka on kuitenkin sama missä Maia työskentelee, joten osaavissa käsissä voittaja on varmasti.

heazzz

Mä en uskalla käydä kovin usein kampaajalla ja aina kun käyn, on kampaajilla pelottavasti oma viso mitä tukalle tehdään! Kerran eräs leikkasi mulle polkkatukan, vaikken halunnut! Nyt käytyäni muutama viikko sitten kampaajalla, kun nyt uskaltauduin, niin tulos näyttää siltä, kuin kampaaja ei olisi kamaajan tutkintoa nähnytkään! Kerroksittain leikattua tukkaa tämä ei ole nähnytkään, osa on ihan lyhyitä hiuksia ja näyttää siltä kuin lapsi olisi leikannut. Kyllä kampaaja osasi naamioida hiuksiin hienon kampauksen, mutta kotona en kyllä sellaisia juhlakampauksia ala pitämään.

kaisamaria

Leikin pienenä tyttönä ystäväni kanssa parturia. Rakas ystäväni keksi, että "värjää" hiuksiani erivärisillä kynsilakoilla... Oli siinä äidillä itku herkässä kun saavuin kotiin uuden "lookkini kanssa" :)

nooramaria

Ala-asteella alkanut ja pitkälle yläasteen puolelle jatkunut emo-kauteni (myöhemmin myös vivahteita scenestä, hipistä, ernusta...) ja tähän kuuluva tyyli edellytti tietenkin lyhyttä rokkitukkaa. Leikkasin 12-vuotiaana pitkät - silloin vielä hyväkuntoiset - kutrini lyhyeksi, takaa ihan siilin mittaiseksi emoletiksi ja väri oli tietysti musta. Välillä otsatukassa oli myös violettia tai vaaleanpunaista.. Tällä lookilla mentiin läpi koulukiusaamisen ja yläasteen ensimmäinen vuosi. Sitten kuvaan tulivat pidennykset - kamala, kamala näky. Omien hiusten raja näkyi aivan selkeästi ja halvat tekokuitu "karvat" ohenivat ja muuttuivat pian mustaksi hampuksi.
Lisäkkeiden jälkeen alkoi ankara kasvuoperaatio ja juurikasvu oli sen mukainen. Lopulta kyllästyin ja viimeinen tikki oli värinpoisto, värjäys ruskeaksi ja puolen vuoden kuluttua latvojen liukuvärjäys blondiksi. Kaikki pahimmat virheet ja näistä kärsin vuosienkin jälkeen vielä - niin henkisesti että fyysisesti. Onneksi tukka on jo kasvanut ja kuntokin kohennut, mutta edelleen latvat muistuttavat kohtalokkaasta liukuvärjäyksestä, joka todella pilasi hiukseni. Yhyy! :(

Eeva

Muistan, kun teininä 90-luvulla kaikki kaverini leikkasivat lyhyet korvan alle ulottuvat hiukset ja itse tietysti halusin seurata esimerkkiä. Tukastani tuli kuitenkin aivan järkyttävä, sillä kampaaja leikkasi luonnontaipuisiin hiuksiini epäsopivan mallin johon kuului superpaksu otsis... No, siinä meni sitten tovi sitä reuhkaa kasvatellessa. :D

Natalia

Olen pilannut aikoinani hiukset useiden värjäysten seurauksena ja muutamat värinpoistotkin on tullut otettua. Hiukset ovat suorastaan hamppua ja kaksihaaraisia hiuksia löytyy. Se on varma asia, että en enää ota värinpoistoa. Olen värjännyt paljon kotiväreillä hiuksia, koska opiskelijabudjetilla ei ole varaa käydä kampaajalla usein. Hiukseni kaipaavat pikaista muodonmuutosta ja hyviä hiustenhoitotuotteita! Omistin vielä joskus ihanat pitkät, vaaleat ja hyväkuntoiset hiukset, mutta se on historiaa. :D

Eliisa

Noh tuntuu, että mullahan näitä riittää.

Ihan pienenä leikin kampaajaa ja tukkani sai kyytiä huoneeni roskakorin yläpuolella. Äitini ilme oli varmaan aika priceless, kun kävelin tyytyväisenä keittiöön kampaamoleikin jälkeen.

Teini-ikäisenä jostain päähänpistosta leikkasin noin 7 millin siilitukan. Jos jotain positiivista haluaa löytää, niin tämän jälkeen tukka ainakin kasvoi terveenä takaisin.

Vielä myöhemmin yläasteella, siilitukan jälkeen, halusin värjätä tukan mustaksi ja hiusväriksi valikoitui henna-väri. Kaksi tuntia päässä muhinut lämmin, turpeen hajuinen vihreä mössö ei tehnyt ihan tehtäväänsä, sillä väri oli kaikkea muuta kuin musta - tummansinisen ja -vihreän välimaastosta oleva kauhea viritelmä. Asuimme syrjäkylällä, jossa ei ollut kauppaa, joten kouluun piti silti mennä seuraavana päivänä (huivi tiukasti päässä) ja vasta koulun jälkeen kipitin kauppaan hakemaan mustaa hiusväriä äkkiä peittämään vahingot. :)

Catharina

Kaamein kokemus oli by far permanentti joka meni todella pieleen. Näin päässäni kuinka ihanilta isot korkkiruuvit tulevat näyttämään koko kesän ja mitään ei tarvitse hiuksille tehdä....VÄÄRIN sain pään täyteen purkkamaisia nuudeleita. Ei kiharan kiharaa mutta tukka paloi ja puolet irtosi =) kamala kokemus

Ms.Yabosa

Minun kamalin värikokemukseni sijoittuu viime vuoteen kun koitin ensin ottaa värit pois (koska halusin tumman vaalean värin päähäni) ja tuloksena oli oranssi-keltaiset hiukset, sen jälkeen koitin laittaa värin päähän mutta se ei tarttunutkaan. Kun sitten kävinkin hakemasta kaupasta värin,joka tosin olikin tällä kertaa ruskea, niin tuloksena olivat pikimustat hiukset.

Kamalin leikkauskokemukseni taas sijoittuu viime kesän Marokon matkalle. Siellä myös ei-ammattilaiset, voivat perustaa kampaamon ja minä satuin sitten istahtamaan sellaisen tuolille. pyysin, että leikkaa ihan tooosi vähän latvoista(koska harras kasvatus oli meneillään) ja hieman lisää kerroksia. Tuloksena oli jaska-tukka. Kymmenen senttiä lähti ainakin latvoista ja minulla on joku tosi outo takatukka ja hiukseni ovat mikä pahinta edelleen tässä kunnossa...

efface

Yläasteet ovat rankkoja hius aikoja monille ja niin myös minulle. Tosiaan olen pienestä asti ollut punaiseen taittava vaaleatukkainen tyttö. Hiukseni olivat lapsuudessa erittäin paksut ja kiiltävät.

Yläasteella sitten päätin muuttaa tyyliä radikaalisti ja musta tuli ns. gootti. Värjäsin vaaleat hiukseni mustiksi ja leikkasin pitkän letin lyhyeksi. Käytin siihen aikaan matalan hemoglobiinin takia talvisin meikkivoiteesta vaaleinta mahdollista sävyä. Voit siis vain kuvitella miltä olen näyttänyt... Äitini sanoja lainatakseni: Olin kuin haudasta noussut. Yläasteen aikana hiukseni olivat mustat blondeilla otsahiuksilla, sinimustat punaisilla raidoilla, mustat vaaleilla paksuilla raidoilla, puolipäätä mustat ja puolipäätä punaiset jne. Lukion alkaessa sain tarpeekseni goottityylistä ja värjäsin tummanruskeat hiukset. Noh iän ja "viisauden" karttuessa ymmärsin ettei tummanruskea todellaakaan ole mulle se oikea väri. Päätin sitten värjätä blondiksi. Hyvä idea muuten, mutta tapani muuttaa hiusväriä oli aivan totaalisen väärä. Kolmen viikon aikana tein 5 värinpoistoa, 4 blondausta ja 3 taittovärjäystä + käytin runsaalla kädellä hopeashampoota. Viimeisillä värikerroilla päänahkani kirjaimellisesti paloi. Päästäni tihkutti verta ja se muuttui arpien myötä röpelöiseksi. Ennen blondausta hiukseni olivat pitkät, mutta blondauksien jälkeen ne ylettyivät enää hädintuskin olkapäille ja muistuttivat lähinnä hiirenhäntää. Kaikkien hiusmokieni vuoksi päänahkani on edelleen hyvin arka ja hiuksiini ei ole palautunut luontainen kiilto. Olen kokeillut kaikki mahdolliset kikat hiuksenleikkuusta kalliisiin hoitotuotteisiin, mutta mikään ei tunnu tehhoavan. Olen nyt 4 vuotta pysytellyt blondeissa, mutta valitettavasti hapetteet ovat liian vahvoja päänahalleni. En vain tiedä mikä väri minulle parhaiten sopisi enkä uskalla lähteä enää kokeilemaan eri vaihtoehtoja terveyteni uhalla.

Oona

Pahin mokani hiuskokeiluiden saralta on varmasti yläasteelle mennessäni tekemäni "uusi ilme". Leikkasin kauniin pitkän, alasekään ylettyvän, luonnon kiharan ja luonnostaan vaalean tukkani siili mittaan. Sellaiseen armeijatyyliin ihan vain uudistaankeni ulkonäköni täysin. Kuvittelin kai näyttäväni jotenkin vanhemmalta ja aikuisemmalta uudessa räväkässä tukassa... En näyttänyt! Kuljin siis koko yläaste aikani näyttäen pieneltä pojalta.

veeu

Itse sain joululahjaksi ihanan lahjakortin parturikampaaja opiskelijalle ammattikouluun.. pyysin raitoja tumman vaaleaan tukkaani peittämään tyvikasvua ja sain vähän kärähtäneen keltaisen lähes kokonaan vaalennetun länttipään!! Olipa siinäkin sitten, pakan tyttö itkee ja minä kauhuissani tuijotan itseäni ja poistun vähin äänin.. Päätinmpä värjätä tukkani tummaksi itse kun en parempaakaa vaihtoehtoa keksinyt, nyt väri on tylsä ja vaisu.. ei mitenkään ihmeellinen!

SK

Tukkakatastrofi on tälläkin hetkellä menossa mukana. Hiusten värjäilystä yli vuosi - kiva juurikasvu ensin omaa maantienharmaata ja siihen perään vielä jotain vaaleampaa hiusväriä ja latvoissa kaiken lisäksi tummanruskeaa! Mun hiuksista ei väri oikein haalistu. Olen itse värjäillyt hiuksia ja tehnyt värinpoistoa monta vuotta. Silkkisuoristus hiuksiin on laitettu parisen vuotta sitten: nyt latvat on suorat ja suoristuksen jälkeen kasvaneet hiukset laineikkaat taipuisat... Kampaajalle on niin vaikea lähteä kun en tiedä mitä näille oikein pitäisi tehdä. Ja koska olen "minä itse" -tyyppinen ihminen, teen mieluummin itse värjäykset hiuksiin - tosin en ole niihin ollut tyytyväinen, koska esim. värjätessä keskiruskealla hiukset värjäytyvät mustaksi. :D Siispä olen antanut n. vuoden hiusteni olla, tekemättä mitään. Ai niin, kyllähän äiti näitä leikkasi parisen kuukautta sitten. Karmeaa! :D

RiikkaS

Mun hirvein katastrofi oli teini-ikäisenä, kun värjäsin eri sävyisillä ruskeilla ja punertavilla väreillä maantienharmaan päälle lyhyessä ajassa, koskaan en ollut tyytyväinen ja voi hemmetti miten nyt häpeän sen aikasia luokkakuvia. Vaaleat kasvot ja kirjava tukka oli hurmaava<3 Not. :D Onneksi pysyi tukka päässä!

riitta uygun

Olin Turkissa käymässä, ja mieheni sukulaiset ostivat mausteita torilta, koska minulla oli valkeat hiukset, ja ei kun vain vettä ja mausteita päähän, ja sanomalehteä,joka kuivui päähäni.Meni kyllä liottaessa, ja repiessä melkein kaikki hiukset, että sain pois ne sanomalehdet , ja kuinka ollakaan lopputulos oli kuin suoraan katastrofi porkkananväriset hiukset, todella ohuet.

merja

Yläasteella ensimmäinen väri kokeilu henna värillä aivan karmean vihreähän siitä vaaleasta hiuksesta tuli en meinannut kouluun mennä mutta veli värjäsi myötätunnosta vihreällä karkkivärillä oman päänsä joten siitä tuli punk.. myös minusta vain hakaneulat puuttui..ei silloin naurattanut.

Sanna

Oi, just mun kilpailu. Koska näitä tukkakriisejähän on ollut elämässä monta, mutta pahin oli ehkä viime syksynä (joo, muija on 36 v. ja silti se saa aikaan katastrofeja hiuksilleen) kun osallistuin kivaan kamppikseen jossa sai luonnonvärin/kasvivärin käyttöön ja sitten piti kommentoida miten se toimi. Pääsin mukaan kamppikseen blondatuilla hiuksilla, maahantuojan edustajan kanssa keskustelin pitkään asiasta, että sopiiko väri varmasti blondatuille hiuksille. Vakuuttelujen jälkeen suostuin uskomaan, että saan sen ihanan mansikkaisen blondisävyn päähäni kun väriä käytän.
Noo, yksi aamu ennen iltavuoroa sitten värjäyshommiin. Pitkän muhittelun jälkeen värin pesu ja Hjälp, tukka oli vihreänruskeankirjava. Yritin pestä sitä pois, vaan ei auttanut. Onneksi kotona oli joku tumma sävy aiempien hairahdusten jäljiltä ja se päähän. Töissä kummeksuvia katseita kyllä sain osakseni. No sitten illalla uusi värioperaatio eli päivällä ostettu värinpoisto päähän ja punaista väriä koska blondiksi paluu olisi vaatinut turhan paljon vaalennuksia.

No näitä punaisesta blondiksi ja muita tarinoita riittäisi vuodatettavaksi ihan vaikka kuinka. Nyt kaipaisin oransseihin hiuksiini jotain ns. normaalimpaa(lue aikuisempaa) sävyä ja väriä, mutta jos jättäisin toiveiden varaan, että tämän skaban voitan ja pääsen ammattilaisen käsiin muuttamaan itseni uuteen lookkiin.

elina

Pahinta oli ehkä yläasteen alun ensimmäiset kotivärjäyskerrat kun täräytin hiukset H&M:n hiusvärillä (ei ole tainnut Hennesillä enää vuosikausiin edes olla hiusvärejä myynnissä?) punaruskeiksi. Näytin vampyyrimaisen kalpealta eikä punertava sävy sopinut sitten yhtään! Kotona värjätyt vaaleat raidat ovat myös näyttäneet aika mielenkiintoisilta läiskiltä...

Katri

Joskus ala-asteella vappuna saimme kaverin kanssa idean, että laitamme vappuväriä. Ostimme kaupasta vihreää, sinistä ja glitteriä. Emme lukeneet ohjeita, vaan suihkutimme väriä varmaan 5m päästä. Loppu tulos oli noh.. lievästi sanottuna hieman kököt:D Koitimme harjata väriä pois, mutta ei auttanut hiukset vain menivät huonoon kuntoon ja katkeilivat. Seuraavaksi testasimme pestä värit pois, mutta ei auttanut. Kökköisyys kyllä hävisi melkein, mutta väri ei. Viikon ajan kuljimme sitten sini-viher-glitteri läikissä. Jälkeen päin nolottaa kamalasti ja nauramme kokemukselle. Ei ole tullut kokeiltua vappuvärejä sen jälkeen.

Katrimatt@gmail.com

Hoo

Mun pahin tukkakatastrofi tapahtui joskus ala-asteen lopussa, kun päätin, että haluan otsatukan. No, enpä tietenkään jaksanut odottaa kampaajalle asti pääsyä, joten fiksuna tyttönä leikkasin sen itse. Leikkaisin tietytsi keittiösaksilla ja aina kun meni vinoon, piti yrittää tasata. Arvata saattaa, että loppujen lopuksi otsatukka oli ehkä noin sentin pituinen ja kaikkea muuta kun tasainen. Kyllä silloin itketti:D.

miumiu

Omat hiukseni ovat olleet aina paksut ja pitkät. Vaikka teinivillityksenä ne kerran melkein polkanmittaan leikkasin, ovat ne jälleen kasvaneet lanneselkään saakka. :) Pituudestaan huolimatta ne ovat olleet hyväkuntoiset aina viime viikkoon saakka, jolloin maanantaiaamuna päätin jättää hiuksiini uutta hoitoainetta hieman pidemmäksi aikaa. Poishuuhtelun yhteydessä tajusin vasta lukea pullon kylkeä hieman tarkemmin, ja ilmenikin että jo luonnostaan karheissa hiuksissani oli vartin verran vaikuttanut hoitoaineen sijaan syväpuhdistava shampoo...
Kuiva ja katkeileva peikkolook on varmasti hirveimpiä hiusmokia jokseenkin epäonnistuneista värjäyskokemuksista huolimatta.

Sini

Mulla oli nuorempana värjätyt blondit hiukset jotka päätin sitten värjätä ruskeiksi. No kaupan väreillä ruskeaa päähän, ja eihän niistä ruskeat tullut, oikeastaan harmaat enemminkin. Halusin heti blondit takaisin, ja uutta väripakettia ostamaan. Niistä tulikin sitten harmaan vihertävän oranssit. Itku kurkussa kinusin äitiltä että saan mennä kampaajalle värjäämään ne vaaleiksi. Ja onneksi sain. Kampaajakaan ei niistä ihan täysin blondeja saanut, mutta onneksi ne kuitenkin näyttivät luonnollisemmilta kuin oma viritelmäni :D

Gemma

Teininä minulla oli todella vaalea tukka ja halusin värjätä hiuksiani vaalean ruskeiksi, niin ostin värin kaupasta, värin kuvaus oli muistaakseni "vaaleanruskea kulta". Väri oli kuitenkin oranssin-ruskean-vihertävä (ja meillä ei ollut kotona silloin putkissa ruostetta tms. joka tuon vihreän värin olisi voinut aiheuttaa). Sillon ei naurattanut.

Teininä tuli kerran myös kinuttua isältä rahaa kampajan laittamiin raitoihin kun lähistölle oli avattu uusi kampaamo. Kävin paikan päällä varaamassa ajan ja näyttämäss tukkaani, joka oli silloin todella pitkä ja paksu, ja kysymässä paljon raidat tulisivat maksamaan, jotta osaisin pyytää isältä tarpeeksi rahaa.
Menin kampaajalle ja pyysin vaaleita raitoja. Kampaaja ehdotti että olisin laittanut "viimeisen muodin" mukaisia mustikan ja vadelman värisiä raitoja (jep!). Pidin kuitenkin pintani ja otin vaan niitä vaaleita. Kun värin pesun aika tuli, oli pesuvettä melkein joka paikassa paitsi päässäni, tumma paitani värjääntyi siinä yhteydessä ja vettä sai pyyhkiä naamalta oikein urakalla. Kun maksun aika tuli, pyysi kampaaja tuplavärilisää koska väriä oli mennyt normaalia enemmän. Sanoin että minulla on X euroa rahaa, koska kampaaja oli edellisellä viikolla sanonut kyseisen summan nähtyäni hiukseni. Maksoin siis jo aiemmin sovitun summan ja vannoin että se kerta jäi viimeiseksi kyseisessä kampaamossa.

Essie

Kun olin nuori, oli villityksenä ostaa mm. tetuanista kirkkaanvärisiä shokkihiusvärejä. Minä tietysti kun muutkin, joten ostin kirkkaanpunaisen (sanalla sanoen aivan räikeän punainen) hiusvärin ja värjäsin koko pääni sillä. Tukkani oli siis mansikanpunainen:D nyt vanhoja kuvia katsoessani mietimpä vaan että mitä hittoa päässäni on liikkunut silloin?:D Minua alettiin vieläpä kutsua Indicaksi Indica bändin Jonsun mukaan, jolla hänelläkin on punaiset hiukset, tosin hieman stailimmat kuin minulla oli ;D

Julia

Pikkuveljeni sylkäisi kerran purkan hiustyveeni ollessamme ala-asteikäisiä. Lopputuloksen voikin sitten arvata: keskellä ihana kalju kohta ja ei toiveitakaan kouluun menosta ilman pipoa tai kampausta, joka peittäisi kaljun. Nauratti hirveästi.

Heljä

Tuntuu että kaikkien hiukset ovat aina siististi ja nätisti laitettuna, mutta itsellä hiukset sojottaa joka suuntaan ja eivätkä asetu millään nätisti, oli hiustuotteita (lakka,muotovaahto..) päässä tai ei..lisäksi nykyisin hiukset eivät ole oikeastaan edes minkään "muotoiset", sillä toissakesänä minulla oli sivusiili ja nyt vasta hiukset rupeaa olemaan oikeassa mitassa :)

Itse olen hieman arka värjäilemään (juuri sen takia, että pelkään värjääväni vieläkin hirveämmät hiukset!) vaikka haaveissa olisi esim.raidat hiuksiin tai värjätä vaikka koko pää! Parturissa värjääminen maksaa hunajaa (eikä sitä tällä kukkarolla paljon maksella) joten hiusten värjäys on jäänyt..
Joten olisi enemmän kuin kiva päästä ammattilaisen käsiin tekemään tälle hiuspehkolle jotain :-) Ja jos en pääse, niin pitää varmaan ruveta kiristämään kukkaron nyörejä ja kerätä rahaa värjäykseen ja parturiin :)

Ansa

Ensin oli ihan kiva tukka. Sitten erään kerran kävin suihkussa ja nappasin hoitoainetuubin kouraan. Oli uuden vuoden aatto. Hieroin hoitoainetta tukkaan oikein huolella. Sitten koitti pesun aika. Tukkaa alkoi tippumaan ammeen pohjalle huovuttuneina tukkoina. Olin käyttänyt hoitoaineena Veetin karvanpoistovoidetta. Jes! Pitkästä tukasta tuli yhdellä pesukerralla huovutettu polkka.

Minna.K

Pahin hiuskatastrofini tapahtui kun menin ylä-asteelle. Vietimme parhaan kaverini kanssa iltaa selaten muotilehtiä ja lehdestä ispiroituneena sain idean, että nyt leikataan mulle polkkatukka, uusi look koulun alkuun! Kun jotain haluan, se on saatava heti.

Bestikseni onneksi ilmoitti heti että joo, hän osaa muuten leikata, kun on aina luonnistunut siskon ja serkkutyttöjenkin hiukset. Siinä sitten haettiin äidin kampaajansakset ja odottelin innolla uusia hiuksiani.

Jostain syystä kuitenkin sakset lähtivät ohittamaan korvan kohdalta, korvan mukaisesti, ylös ja taas alas. Aikamoinen taidonnäyte, mutta olivatpahan korvani upeasti esillä.
Siinä sitten itkien ensin kaverille, sitten äidille ja seuraavana päivänä kampaajalle, joka joutui leikkaamaan minun seuraavana päivänä kuvattavaan seiskaluokan luokkakuvaan kammottavan lyhyen poikatukan.

Leena

Keksin seiskaluokalla haluta itselleni tukipermanentin. Kuvittelin sen tuovan juuriin vain vähän lisää volyymia, mutta ennestään paksusta tukastani kehkeytyikin kunnon kihrapilvi. Ja aivan kuin se ei olisi ollut tarpeeksi, halusin vaaleista hiuksistani punaiset, johon äitini kehotuksesta iskin hennavärin. Tuloksena oli kirkuvan oranssi säkkärä entisen vaalean ja suoran hiuksistoni tilalla, tämä aiheutti ystävissäni lähinnä sääliä ja naurunpyrskähdyksiä.. Viimeiset 18 vuotta olenkin liputtanut luonnollisen ja itselleni sopivan lookin puolesta :)

viivi

mulla on tapahtunut parikin hiuskatastrofia..

kerran kotivärjäsin "raitoja". No, lopputulos oli puolet päästä blondi ja puolet ruskea. Ei kiva.

Sen jälkeen kyllä värjäsin uudestaan ja tykkäsin. No, nyt on kuitenki jännä väri josta en tykkää yhtään, tietyssä valossa mun silmään ihan kummallinen. Ja hiusteni kunto on aika huono. Olen kyllästynyt näihin, mulla on tosi huono itsetunto hiusten takia koska koen nää tosi tylsiks ja kulahtaneiks, mut en keksi mitä pitäis tehä. Joten tää muuttumisleikki tekis kyllä terää

edith

mulla oli joskus kahdeksannella luokalla tosi lyhyet hiukset ja eräänä iltana päätin et haluun niitä siistiä kun en ollu päässy kampaajal pitkään aikaan ja pää oli sen näkönenkin. noh sakset kätee ja menoks..
tulos oli jotain aivan kamalaa. olin vaan peilin edessä saksinu pituutta pois hieman sieltä hieman täältä ja nyt hiuskuontalo ei ainakaan ollu missään mallissa eikä hiuksia ollut päässä enää niin paljon että kampaajakaan olisi saanut siitä hyvännäköstä. siinä sitten elettiin pipo päässä seuraavat puol vuotta....

maria123

6-luokalla kinusin äidiltä josko saisin värjätä hiukset punaisiksi. Ostettiin lopulta kaupasta suoraväri ja varsin suurpiirteinen äitini levitti värin blondiin tukkaani. Huuhtelun jälkeen todettiin levityksen olleen hieman kehno.. väri oli tarttunut voimakkaasti päälaelle ympyrän muotoon, kun taas latvat olivat vaalean oranssit.... koulussa sain lempinimen ketsuppipää

satu.

Pakko tunnustaa, että allekirjoittaneen pahin hiuskriisi on käynnissä parasta aikaa. Hiukseni ovat luonnostaan vaaleat, mutta viitisen vuotta sitten keksin vaalentaa niitä lisää. Viime keväänä kuitenkin kyllästyin blondiin väriin ja päädyin tummanruskeaan. Viihdyin värissä muuten kivasti, mutta pienikin määrä vaaleaa juurikasvua yhdistettynä ponnariin loi vaikutelman karkaavasta hiusrajasta. Kesäkuun alussa palasin kahden vaalennuksen kera blondiin. Seurauksena osa otsahiuksista otti osumaa ja niiden mitta lyheni melko reippaasti. Edelleenkin takaraivon puolella on tummempaa sävyä läikittäin muistona ruskeasta kokeilusta ja vaikkakin sen saa tarkalla asettelulla piiloon, en juurikaan halua pitää hiuksiani auki. En ole uskaltanut kesäkuun jälkeen tehdä juuri mitään hiuksilleni ja nyt kun viimein kokeilin tummien palojen raidoittamista piiloon, löytyi suihkun lattialta paria päivää myöhemmin jäätävä tukko vaaleita hiuksia. Mielessä siintävät platinan sijasta luonnollisemman väriset hiukset, mutta ilman kampaajan käsittelyä ei tässä päästä puusta pidemmälle.. (:

Jenni K.

Aloin ihan miettimään vastausta nyt tähän kysymykseen ja tajusin että noin suurin piirtein oon ollut onnekas tukkakokeilujen kanssa sillä en ole joutunu kovinkaan montaa kyyneltä vuodattamaan pieleen menneen kampaanjavisiitin tiimoilta. Muistan kyllä yhden kerran kun kampaaja yksinkertaisesti leikkasi liikaa pois vaivalla kasvattamistani kutreista ja omasta mielestäni näytin aivan kakaralta liian lyhyessä tukassa. Ja no näin jälkeenpäin hieman nolottaa esimerkiksi tukkakokeilu vol jotain jolloin värjäsin hiukset kirkkaanpunaisiksi ja latvat mustiksi, ikäänkuin siis latvat olisi dipattu mustaan maaliin. Taisin olla aikaani edellä, sehän oli siis tavallaan kuin liukuvärjäyksen esiaste :D Myös violettitukka olisi saanut jäädä ehkä kokeilematta, muistan kun värjäystä seuranneena päivänä kävin liikkatunnin jälkeen suihkussa ja tukastahan lähti väriä aivan tajuton määrä. Jouduin sitten loppupäivän kulkemaan paidassa jonka selkä oli värjääntynyt hiuksistani...ai kun kiva :D Taispa vielä olla valkoinen pyyhekin mukana joka värjääntyi mukavasti...

Jos onni potkaisee (ja olisi muuten todellakin tarpeessa tämä muutosleikki, tiedän jo tismalleen mitä haluaisin hiuksilleni tehtävän :D) yhteyden saa kin.jenni@gmail.com osoitteen välityksellä :)

Minttu

Muutama vuosi sitten menin juuri valmistuneen kampaajaystäväni parturoitavaksi. Päätin repäistä ja ottaa pitkiin hiuksiini permanentin. Tavoittelin hottia luonnonkihara-lookkia. Ystäväni laittoi "miedomman" permanentin, ja vielä kosteina hiukset näyttivät ihanan elinvoimaisilta. Koska hiukset olivat vaalentuneet permiksestä ja näyttivät terveiltä, laittoi ystäväni vielä kuparinsävyisen hiusvärin päähäni. Lopputuloksena oli kuitenkin pesun ja föönauksen jälkeen räiskyvä punainen hiushattara...muistutin erästä suomalaista grand-old-ladya.

Linda

Olen itsekin yrittänyt monesti värjätä vaaleiksi,ja sitten niistä onkin tullut ihan keltaiset tai vielä pahempaa,oranssit. Ja kerran kun eräs ystäväni yritti värjätä vaaleat hiukseni mustaksi,niin värjäyksen jälkeen näytin ihan lumileopardilta,kun siellä täällä oli mustia laikkuja hiuksissa.

sofia

mulla on aikalailla samanlainen kokemus kuin sulla. Eli joskus siinä ysiluokan tienoilla mulla oli mustat hiukset joissa oli puolipäätä oleva maantienvärinen juurikasvu. Aattelinpa sitten että haluan blondiksi ja fiksuna tein värinpoiston. No, sen jälkeen mun hiuksissa olikin sitten kolmea eri väriä :D Blondit latvoista, oranssit keskeltä ja keltanen juuresta. Enkä ees värjänny sitä blondilla värillä kun vasta parin kuukauden päästä joten sillä kammottavalla pehkolla elelin aika kauan :D

Nellis

Voih näitä tarinoita riittäisi vaikka muille jaettavaksi. Fiksuna teininä päätin blondata itse melkein mustat hiukset. Lopputulos oli totta kai pissan keltanen ruskeilla länteillä. Tyvi tietty blondaantui ihan valkoiseksi. Hiukset oli kuin kuivaa heinää tämän episodin jälkeen.

Vihdoinkin kun sain vähän normaalimmat blondit hiukset, päätin värjätä taas tummaksi. Kuinkas siinä sitten kävikään. Hiukset muuttu harmaan vihertäviksi. Traumat kyllä jäi ja pitkään on pysytty samassa tummassa värissä. Haaveena kuitenkin olisi vaaleat raidat, mutta itse en kyllä niitä uskalla tehdä :D

aasim

Mulla ei kamalia hiuskatastrofeja ole koskaan ollut, ellei oteta huomioon sitä että sama malli hiuksissani on ollut 12- vuotiaasta asti. Eli kymmenen vuotta!

Haaveilen aina muutoksesta ja tutkin hiusmalleja sekä värejä. Yleensä kuitenkin tyydyn leikkauttamaan juurikasvun äitini luona poissa ja malli säilyy samana.

Maija

Mahtavaa! Olen tällä hetkellä opiskelija eikä hiuksiin oo varaa hirveesti satsata. Mallini on lyhyt ja oon viimeks värjänny tummaanruskeella. Ois luksusta saada seuraavalla Hesan reissulla kunnon hoito hiuksille!

Li

Luonnolloisesti varma valinta oli yläasteaikana värjätä hiukset vuorotellen punaiseksi ja blondiksi niin, ettei lopulta suunnilleen ollutkaan mitä varjätä. Eikä ne väritkään tainneet aivan kamalan imartelevia olla...

R

Näitä on niiin monta! Lyhyellä tukalla katastrofit ovat tuntuneet helpommalta selvittää, mutta puoleen selkään ylettyvä paksu vihreä tukka ei ehkä ole maailman onnistunein look.. Värjäsin punaisen tukan päälle suoraan mustan värin, väri oli kai jo ihan rajoilla kääntymässä vihreään, mutta silti vielä mustan puolella. Uimahallin kloorivesi sitten paljasti tämän värjäysoperaation epäonnistuneeksi :D

RagDoll

Pahin hiuksiin liittyvä kauhukokemus on muutaman vuoden takaa, kun kaikki vaalennetut raidat katkesivat värjäyksen yhteydessä. Edelleen sitä karheaa harakanpesää kasvatan pois, tänäkin päivänä..
Kyllä meinasi itku tulla ja edelleen ketuttaa. =D

_ragdoll_@live.com

jonda

Onneksi ei mitään kammottavia hiusvärejä ole matkan varrelle sattunut, mutta ala-asteella sain "hyvän" idean leikata itselleni otsatukan... niin, miten sitten kävikään :D tuloksena sentin etusiili, jota oli enää mahdoton mitenkään pelastaa:D hiuspannat oli kyl sen jälkeen pitkään kova juttu..

Lullaby

Tästä on onneksi jo useampi vuosi vierähtänyt (thank god) mutta pienempänä kaipasin kipeästi äitini huomiota. noh siinä odotin ja odotin ja minullahan oli purkka suussa...tiedättehän kun otat purkasta kiinni ja venytät sitä saat hirmu pitkän "langan"? noh mitä langasta voi tehdä? TURBAANIN. luonnollisesti. siitä sitten äiti vihdoin kääntyy katsomaan tytärtään jolla on pää täynnä purkkaa. eikun keittiönsaksilla suurimmat pois ja seuraavat pari vuotta luultiin pojaksi...traumoja? KYLLÄ

Aino Manninen

Itselläni on ollut luonnostaan vaalea tukka 15 vuotta, kunnes pari vuotta sitten värjäytin sen ruskeaksi, joka sopiikin paljon paremmin. Aloin kuitenkin jossain vaiheessa ikävöidä vaaleuttani, joten päätimme fiksusti kaverini kanssa kotiraidoittaa hiukseni. Olihan kaikki meidän yhden värin kotivärjäyksetkin onnistuneet hyvvin. No, eipä onnistunut raidoitus. Lopputulos oli palaneen oranssiksi läiskitty hampputukka.

Piia

Kuudennella luokalla sain idean värjätä täysin vaaleat hiukseni räikeän pinkiksi. Menin ostamaan pinkin shokkivärin ja minua neuvottiin vielä blondaamaan omat hiukseni ennen pinkkiä väri, jotta lopputulos olisi parempi. En ollut aikasemmin värjänny luonnonvaaleita hiuksiani ja ajattelin vaan että minulla on jo tarpeksi vaalea tukka että mitäs tässä enää blondailemaan. "kyllähän se nyt näihin tarttuu".. Lopputulos oli kuitenkin kulahtanu vaaleanpunainen. Kouluun en kehdannut mennä pariin päivään ja kuittailuja kyllä kuului perästä. Tämän jälkeen sain idean värjätä rumat vaaleanpunaiset hiukseni mustaksi, eikä senkään lopputulos sen parempi ollut vitivalkoisen naamani kanssa. Virheistä oppii ja enään ei tule mustaa, saatika shokkivärejä.

tiia

menin kampaajalle muutama vuosi sitten ja ilmoitin haluavani tummaan tukkaani vaaleita ja oranssehtavia raitoja. kampaaja oli luottokampaajani mutta meidän näkemykset eivät tässä tapauksessa kohdanneet - sain päähäni pinkkejä ja valkoisen vaaleita raitoja. maksoin niistä 60 euroa ja itku kurkussa lähdin pois, en uskaltanut kertoa kampaajalle pettymyksestäni. samana päivänä juoksin vielä kauppaan ostamaan kaksi purkkia tummaa väriä ja piilotin raidat sen alle... enkä enää koskaan mennyt sille kampaajalle.

pinjA

Mulla ei onneksi ole mitään kauhukokemuksia! Blondit tietty olivat vähän huonossa kunnossa, koska piti värjätä niin usein. Mitään kauheaa ei tule mieleen! :D

Maria

Täällä on kokeiltu kaikkea; 10-vuotiaana Spice Girls:in Gerin innoittamana punaisia hiuksia, josta siirryttiin todella tumman ruskeisiin, jota lähdettiin raidoittamaan, joka jouduttiin pelastamaan kun kotona tehty raidoitus epäonnistui ja tukka oli täysi katastrofi. Blondia leikittiin vuosi/pari ja kun halusin palata ruskeaan, ei värjäys mennyt ihan nappiin; miltei kaikki hiukset jouduttiin harmaana hamppuna leikkaamaan pois. Tämän jälkeen taas tummennettiin ja sitten aloitettiin uusi raidoitusprojekti. Tällä hetkellä kampaajalla käyty viimeksi noin vuosi/kaksi sitten ja päässä epämääräinen "luonnollinen" (ei ole varaa käydä kampaajalla) ombre. Ihan kiva, mutta latvat kaipaisi jo vähän sävytystä ja leikkausta. Lähden ulkomaille vaihtoon 26.9, ja olisi kiva saada kuontalo kuntoon ennen sitä.

Vierailija

pakko osallistua tähän omalla tarinalla... olin itävallassa vaihto-oppilaana ja suunnittelimme reissua italiaan ja halusin muuten vaaleiden hiusten tumman juurikasvun peittoon, jotta näyttäisin eksoottiselta ja "aidolta" skandinaavilta Italialaisten silmissä! en puhunut sanaakaan saksaa, joten en uskaltanut mennä kampaajalle... olisi kannattanut, sillä siitä venetsian matkasta ei minusta juuri kuvia ole. ennen matkaa värjäsin kahdesti kaupan blondilla värillä luonnonkiharani keltaiseksi/valkoiseksi ja reissun jälkeen vielä kolmannen kerran tummanvaaleiksi. hiukseni eivät ikinä ole olleet yhtä huonossa kunnossa ja niinpä leikkasin muutaman kk päästä pitkät hiukseni lyhyiksi (korvan alle). nyt oon biotiinikuurila ja harrastelen hiustenkasvatusta (: oi voi...

Thulie

Mulla ei mitää kamalia kauhukokemuksia oo, muutaku että yläasteella keksin että haluan värjätä blondiksi ja lisäksi permanentin... oli hiukset tosi hyvässä kunnossa sen jälkeen :D nyt ollaan menny muutamia vuosia ruskealla värillä ilman permanenttia ja alkaa hiukset jo toipumaan :D

Eve

Suurimmilta kriiseiltä olen (onneksi) välttynyt! Toisaalta vaalea ja superpitkä tukkani on ollut samanlainen melkein kaksikymmentä vuotta ja siksi mikä tahansa muutos olisi ihanaa vaihtelua :D
muutama vuosi sitten pidin aina ponnaria samassa paikassa, minkä seurauksena tukkani katkesi samasta kohdasta ja sain pitkän tukan alle piilossa olevan polkan. tämän katastrofin jälkeen olen opetellut pitämään ponnaria vähän eri kohdissa ja pehmeällä vauvapompulalla kiinni :D

Aino

Oma katastrofini on melko samankaltainen kuin sinun. Mulla oli tosi pitkät tummaksi värjätyt hiukset ja kauan olin haaveillut ihanista hopean vaaleista, vaan enpäs tajunnut ettei se kotona onnistukaan niin helposti. Pidettiin siskon kanssa sitten hiusilta ja värjäiltiin toistemme tukat vaaleammiksi, sikolle tuli ihan nätit kun minun taas oli keltaiset. Kaikki yritti lohduttaa että hei noihan on ihan kultaset tosi siistii, mutta ei se kauheasti auttanut. Sen jälkeen olen aina hieman pelolla värjännyt hiuksiani ja nyt haaveena olisi saada takaisin tummat hiukset joita ei tarvitsisi jatkuvasti kiduttaa hopeatuotteilla (:

Ehmi

Oli hiihtoloma ja kuudesluokka. Tällä tytöllä oli kamala tarve saada luokan komein poika ihastumaan juuri minuun. Ja keino tehdä tämä oli tietenkin hankkia kauniit, kiharat kutrit! Näin virheistä oppineena, en voi suositella liian vahvaa permanenttia kenellekkään. Vuoden päivät kuljin semi-afron kanssa ympäriinsä eikä hiuslaatu ikinä oikein palannut ennalleen. Enkä poikaakaan saanut! :/

Evi

Pahin hiusmokani on opiskeluajoilta. Silloin tiedostavat taideopiskelijat suosivat hennattuja hiuksia, niin minäkin. Kyllästyin kuitenkin punaiseen väriin ja päätin ryhtyä blondiksi - yhdessä illassa. Olin saanut hennaa kasvatettua pois sen verran, että tyvikasvu oli aika pitkää, otsatukka oli kokonaan omaa väriä. Kävin lähikempparista ostamassa jonkun vaalennusvoiteen ja ryhdyin toimeen. Ei yhtään epäilyttänyt. Ajattelin, että lopputuloksena olisi hulmuavat, kullankeltaiset kutrit.

Jep.

Kun olin pessyt vaalennuskräämin pois ja föönasin hiukset, oli hennattu osuus vaaleanpunainen ja oma väri oli muuttunut valkoiseksi! Muistan tuijottaneeni itseäni peilistä hyvän tovin! Asuin silloin vielä kotona ja lopulta uskaltauduin olohuoneeseen, jossa äitin oli. Ei tarvinut kuin kysyä "Kävisitkö ostamassa jotain ruskeaa hiusväriä...", kun äitini jo pinkoi ulos ovesta. En olisi itse mitenkään uskaltanut mennä ihmisten ilmoille.

Niin minusta sitten tulikin brunetti.

Äitin muistelee tapausta vieläkin :).

nelli

menin kampaajalle ja värjäsin hiukseni silloisen trendin mukaan aika tummiksi ja eteen laitettiin vähän vaaleaa raitaa.. seuraavana päivänä koulussa huomasin, että joku muukin oli värjännyt hiuksensa aikasempana päivänä ja kappas vain, ihan samalla tavalla.. kyseessä oli tietysti poika.. ihan kivat ne hiukset olivat, mutta kyllä vähän nauratti, kun samanlaisia värjäyksiä meidän luokalla oli muutamalla.. sinne jäivät trendikkäät värjäykset, nykyään mennään ihan luonnollisen näköisillä hiuksilla...

Eliis86@luukku.com

Minä kaipaisin kovasti uudistusta! En ole käynyt kampaajalla kolmeen vuoteen, koska olen kasvattanut hiuksia ja vaikka muuten pidän huolta ulkonäöstäni. Nyt hiukset ovat pitkät, mutta niissä ei ole mitään mallia, ne vain roikkuvat. Olen itse aina "leikannut" hiukseni. :D Yritys on ollut kova, mutta edellenkään en ole saanut aikaiseksi varattua kampaajalle käyntiä. Lisäksi olisi kiva piristys kahden pienen lapsen äidille. :)

Johanna

Nuorempana mulla oli pitkä, luonnonvaalea tukka. Äkkipikaisena ihmisenä päätin eräänä päivänä että lookini on tylsä ja päätin repäistä - vetämällä kampaajalla tukan kertoheitolla tummanruskeaksi ja lyhyeksi. Sinänsä ajatuksena asiassa ei ole ongelmaa mutta toteutuksessa kyllä; 1) kampaaja, jolla kävin, oli pääosin tehnyt vain vanhempien naisten hiuksia, joten tukkani näytti samalta kuin 45-vuotiaan äitini ja 2) en osannut lainkaan muotoilla tukkaa ja käyttää sopivia aineita, joten lyhyt tukkani valui geelillä sliipattuna pitkin päätä.

Näin vanhempana on toisaalta ilo ajatella asiaa toisin; ainakin uskalsin kokeilla uutta ;)

Anna

Muistan kun tyhmänä teininä menin pilamaan luonolliset tummanruskeet hiukseni blondaamalla ne ihan kamalan pissanvärisiksi :/ tajutessani mokani oli pakko pitää pipoa viikkokausia ennen kun sain värjättyä takas oman väriseksi. Nyt en ole värjännyt pariin vuoteen ja vaihtelu kyl virkistäis. Tein ison muutoksen viime jouluna kun leikkasin pitkät hiukseni lyhyiksi bob-hiustyliksi.

Hanna

Mulla oli alhaalta mustat hiukset ja muuten vaaleat ja kerran onnistuinki säheltämää hiusten kanssa nii, että mustista hiuksista tarttu väriä tonne ylähiuksii! Musta ei tietenkää ehtiny tarttua kunnolla, nii tuloksena oli siniset laikut ympäri hiuksia...

Maj

Mun pahin tukkakatastrofi ei ollut vain yksi epäonnistunut värjäys - vaikka siitä se lähtikin :D Syksyllä 2010 marssin kampaajalle salaa vanhemmiltani (oon alaikäinen) ja halusin värjätä tummanvaalean perussuomi-tukkani blondiksi ja ihanaksi. Platinanvaaleata tukkaa en halunnut, en todellakaan. Mulle tehtiin 2 värinpoistoa jollain tosi vahvalla vihreällä mömmöllä koska mun tukassa punapigmentit oli niin vahvoja. Päähän heitettiin vielä väriä, ja hiukset muuttuivat valkoiseksi hampuksi... Pyöräilin illalla kotiin, ja astelin pimeän olkkarin ohi, jossa äippä katteli telkkaria valot pois päällä. Kyseli, missä olin ollut - "kampaajalla". Sen jälkeen kauheesti itkua, huutoa mutsilta ymsyms :D Mentiin samaan kampaamoon, ja äiti vaati korvauksia (uutta värjäystä) ja mä istuskelin itkuisin silmin tuolilla. Menin taas kampaajalle pari päivää myöhemmin, sain kivat hunajanvaaleat/tummanvaaleat raidat, tukkani oli tosi kiva! Juurikasvu oli kuitenkin jäätävä, ja päätin värjätä tukan ruskeaksi - liian tumma ruskea, ei sopinut mulle ollenkaan.. Se pysy mulla n. kuukauden, ja tilalle tuli MUSTA tukka. Mun fleda kärsii näistä värikäsittelyistä vieläkin :D Aloin raidoittamaan & blondaamaan, koska olin niin emoemo. Nyt mulla on kiva vaalea (hieman tylsä) tukka, mutta fleda kärsii vieläkin noista värjäyksistä - siis noin monta väriä alle 1,5 vuodessa! Muodonmuutos kelpaisi mulle todella hyvin, haluaisin jotain räväkkyyttä ja leikkausta tähän tukkaan! Ja houkuttelevia olisi myös noi tuotteet, jospa ne pelastaisi ja korjaisi mun hiukset (vaikka ne onkin jo vähän elpyneet) lopullisesti?;)

tiks

Nooh. Ehkä tosiaan suurin moka on tää blondaus. Oma väri on keskiruskea, jopa melkein tummanruskea. Lukiossa päätin haluta olla blondi ja usean vuoden ajan tapoin tukkaani vetyperoksidilla. Tämän tein siis nollatiedoilla ja aina omin käsin. Lopputuloksena kuiva, hamppuinen ja lyhyt tukka. Hyvästi hyväkuntoinen, kiiltävä ja pitkä fleda.

Nyt tässä vuoden oon yrittäny paikata mokaani. Hiukset onkin kasvaneet ok, mutta tästä puuttuu kokonaan muoto ja hyvä väri. Olis siis ihana mennä eka kerran seittemään vuoteen ihan kampaajalle värjäämään tukkaa asiantuntijan käsiin. :)

Fevejii

Ala-asteen viidennelle luokalle kuului aika, jolloin omistin muistoissa kauhua herättävät hiukset.. tumma punaisenruskea korvamittainen polkkatukka. Tämän toki kruunasi, ettei meikki kuulunut vielä silloin elämään, joten näytin punatukkaiselta pojalta. Luvit. Never again. Nyt houkuttelisi jonkinlainen vaaleampi tukkauudistus.

fevejii@gmail.com

Julle

Minun ehdottomasti kamalin hiuskatastrofini tapahtui ylä-asteella, kun päätin että tahdon tummanpunaiset kerrostetut hiukset. No pikkukaupungissa asuvana marssin kylän parturille, joka oli vähän vanhempi rouvasihminen joka ei aivan täysin ole perillä muodin oikuista, ja esitin visioni hänelle. No hän ymmärsi sepostukseni hiukan radikaalimmin kun olin suunnitellut ja loppujen lopuksi kävelin kampaajalta ulos tumman punavioleteissa hiuksissa, jotka ovat lähes siilit päältä ja niskasta lähti komea pitkä ja ohut takatukka. Tämän hirvityksen pois kasvattamiseen meni lähes vuosi ja se vuosi tunnetaan nuoruuteni pipokautena.

-V

Moikka!

Mulla ei oo ikinä käyny mitään suurempia ongelmia värjäyksen kanssa, mutta leikkausongelmia on ollut monia :D

Tää sattui kun olin yläasteella eli pahimmassa murrosiässä..
Mun äiti leikkas mun hiuksia aina nuorempana, ja nyt halusinkin lyhyemmät hiukset. Mulla oli puoleenväliin selkää pitkät vaaleat hiukset ja halusin että äiti leikkais ne olkapäille. Sanoinkin että leikkaa siihen kohtaa missä kaula loppuu. No arvaa vaan missä äiti luuli kaulan loppuvan? No siihen korvien kohtaan!! Näytin siis 13-vuotiaalta Backstreet boys:n Nick Carterilta polkkatukkani kanssa. :D
Hiuksien perään itkettiin monet illat ja kouluun meno oli hirveetä!!

ondoyer

Olin ollut blondi (muutamia pieniä muutoksia lukuunottamatta) 14 vuotta kunnes eräänä iltana sain kaupassa päähäni, että haluan vähän makeoveria siihen tuttuun ja turvalliseen lookkiin. Ostin sitten hetken mielijohteesta tummanruskean SÄVYTTEEN, purkin kyljessä luvattiin 8-10 pesun kestävyys. No kuinkas sitten kävikään? Tumma väri jämähti luonnovaaleaan tukkaan kuin..no, tosi tiukasti ja lyhyt RUSKEA tukka näytti kuin mulla olis ollut todella tyylitön peruukki päässä. Ajattelin, että mamma suuttuisi järjettömän paljon kun olin pilannut tukkani mutta kotiin tullessa koko perhe räjähti nauramaan. Nykyään en todellakaan suostu kaupan värejä päähäni laittamaan kun koskaan ei tiedä mitä sieltä pesun jälkeen paljastuu.

Eve

Pahin minulle sattunut moka on se, kun äitini päätti alkaa leikkaamaan hiuksiani yläasteella, kun pitkät hiukseni olivat tasapitkät. Minulla ei sinänsä ollut mitään asiaa vastaan, koska eihän tasoittaminen kuitenkaan kovin vaativa juttu ole. Niinhän sitä luulisi.. Ensimmäinen yritys meni todella vinoon ja äiti päätti alkaa tasaamaan uudestaan ennen kuin edes näin tulosta. Tätä toistettiin muutamaan otteeseen, jonka jälkeen hiukseni olivat lyhentyneet 15 cm normaalin muutaman sentin sijaan. En ymmärrä miten itse otin asian niin rennosti, sillä lopulta ilmoitin, että kun kerran monen vuoden kasvattamisen jälkeen lähti noin paljon, niin otetaan kerralla hiukset lyhkäseksi. Äiti ei tosin itse suostunut enää siihen, vaan piti talsia taas tutun kampaajan luokse. Loppuhyvin kaikki hyvin :D Ainakin oli tyytyväinen asiakas, tosin äidin "kampaajaura" jäi kovin lyhkäiseksi.

E

Joskus parikymppisenä sain päähäni että haluan ihan lyhyet hiukset. Mulla oli pitkät hiukset ja marssin tutulle kampaajalle sen enempiä miettimättä. Ilmoitin että haluan aivan lyhyet hiukset. Kuvitelmissani näytin upealta lyhythiuksisena mutta lopputulos oli juuri sitä mitä kampaaja yritti ennen operaatiota vihjata: näytin ihan mieheltä! Kasvoi ne onneksi takaisin...

kaisuu

Mä oon tukkaan laittanu vaikka ja minkälaista väri millo on ollu liilaa raitaa milloin blondit alta ja milloin taas mustat. Onneks noi värimokat saa aika hyvin korjattua aina. Punanen väri taas on semmone piru että jää tukkaan ärsttäväksi vivahteeksi vaikka yrittäisi sitä miten värjätä pois:D
Eniten katastroofia on syntynyt kun on yhtäkkiä saanut idean leikata kauan kasvatetut hiukset lyhyeki ( melkein polkaksi) sitä ei niin helposti korjatakkaan joskus oon kyllä pidennykset joutunut tilaamaan :D ja ikinä en tästä opi... toinen on varmaan otsiksen leikkaaminen.. ei sovi mulle ollenkaan !

Tuuti

Hhrrr meitsin kamalin hiuskokemus sijoittuu yläasteaikaan, jolloin sain aivan käsittämättömän päähänpistoksen leikata lyhyet hiukset. Siihen aikaan hiukseni olivat n. hartiamittaiset. Tämän leikkauksen toteutti joku sukulaisnaiseni (tai joku mummun toinen tuttu, en ole varma), joka "tiesi tasan tarkkaan millaisia hiuksia tarkoitan".................niinpä. Hiukset olivat jäätävän rumat leikkauksen jälkeen. Mallissa sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta kun se ei aivan minulle käynyt. Seuraavalla viikolla tästä operaatiosta olivat minun rippijuhlani, eikä mummoni meinannut tunnistaa minua. Hups.

mimi

spontaani teini olin minäkin ja hetken mielijohteesta kävin laitattamassa rastat :D kun sitten parin kuukauden jälkeen niihin kyllästyin niin leikkasin ne parin sentin mittaisiksi - suomalaistyttö random rasta-afrolla oli kyllä aika jännä näky katukuvassa..

nyt tulisi kieltämättä suureen tarpeeseen tällainen muutosleikki sillä olen ollut ihan armottomassa työputkessa ja reipas lakankäyttö on jättänyt jälkensä - viikonloppuna totuus tuli pultsarin suusta joka tokaisi että nätti tyttö mutta hiukset kuin hamppua. siispä nyt peukut pystyyn että onni suosisi minua :)

Miia

Itellä on tosi luonnonkiharat hiukset, mutta ei ollenkaan hyvällä tavalla. Hiukset ovat pörröiset ja sähköiset, ja käsittely on vaikeaa. Mikään lakka ei pidä hiuksia paikallaan eli kampaus ei pysy samanalaisena paria tuntia pidempään...Hiusten värjäämisen aloitin jo kolmosluokalla ja tässä on noita värjäyskertoja ehtinyt kertyä muutama, joten voi olla että osittain syyt löytyy siitä :D Hoitanut olen aina tunnollisesti mutta ei se tukka vaan silti lähde kasvamaan taikka ''parantumaan''. Olen n. 2 vuotta värjännyt pelkillä sävyteshampoilla hiuksia vahinkojen välttämiseksi, mutta sitten erehdyin ostamaan kestovärin. Jälki oli jotain keltaisen ja vihreän välillä, vaikka sävy oli sama mitä olen käyttänyt sävyteshampoissa hyvillä tuloksilla. Pari päivää kestin ja sitten piti käydä ostamassa se tuttu ja turvallinen väri :D Nyt tukka on taas haalistunut ja uusi väri ja leikkaus voisi olla paikallaan, viimeksi kävin kampaajalla tosiaan helmikuussa......

aahoo

itsehän tein sen klassisen virheen: menin uudelle kampaajalle juuri ennen tärkeää tilaisuutta (tämä tilaisuus oli yo-juhlani, jossa tulisin olemaan päivän keskipisteenä...), sillä omalle kampaajalleni ei ollut enää aikoja ja sitäpaitsi, tätä uutta kampaajaa oli kehuttu jossain lukemassani blogissa. halusin tumman ruskeat hiukset toffeisilla raidoilla. kerroin kampaajalle, että vaikka päällepäin en siltä näytä, on minulla suuri taipumus punapigmenttisyyteen tarkoittaen, että lähes kaikki lämpimät sävyt ovat hiuksissani punaisia ja punaista en missään tapauksessa halua. no kampaaja siinä suunnitteli ja totesi, että laitetaanko hei vähän kuparinvärisiä raitoja joukkoon, tulee eloa. vähän hangoitellen myönnyin, sillä luulin kampaajan ymmärtäneen, että se punainen on aina riski. siinä värjäiltiin ja kampaamon loisteputkivaloissa lopputulos näyttikin melko mukavalta, vähän punaisemmalta kuin piti. kun pääsin kotiin, tajusin hiuksissani olevan KIRKKAAN PUNAISIA raitoja. ei siis mitään oranssiin taittavia kuparisia, vaan kirjaimellisesti sellaisia kirkkaita joulunpunaisia. itkien katsoin peiliin ja mietin 2 päivän päästä olevaa ylioppilasjuhlaani... päätin sitten käydä omalla kampaajallani häpeillen kysymässä, että onko edes jotain, jota voisin kotona tehdä poistaakseni punaisuutta. astuessani kampaamoon sisään, kysyi kampaajani "mitä sulle on tapahtunut???" ja selitettyäni tilanteen käski tulla samana iltana vielä sulkemisajan jälkeen. sain kun sainkin unelmahiukseni yo-juhliini (ja yo-kuviini), mutta uusien kampaajien pelko tuosta tapahtumasta kyllä jäi :D

Ansa

Juuri aiemmin päivällä mietin tarvitsevani täydellistä tukan muutosta!

Kamala kokemus minulla on siitä, kun halusin vaalean ruskean tukkani tummemman ruskeaksi. Ostin pitkään ja paksuun tukkaani YHDEN purkin kaupan väriainetta, ja levitin sen vähän sinnepäin. Noh, lopputulos oli jotain seepran ja kauhuelokuvan välimaastosta: vaaleanruskeat hiukseni olivat raidoittuneet HORISONTAALISESTI mustalla värillä. Ei muuta kuin seuraavana päivänä koulun skippaus ja kampaajan tuoliin. Itku meinaa tulla vieläkin, vaikka tästä on reilut 10 vuotta.

Tyrre

Pidin yläasteella yllä punaista tukkaa ja kerran sitten päätin että tahdon luonnollisen vaaleanruskeat hiukset.. Noh värin poisto onnistui jotenkuten, mutta kun tuli aika pestä ruskea väri pois hiuksista, niin alta paljastuikin sammalenvihreä kuontalo. Se on ollut pahin hiusmokani , vielä itseaiheutettua! Kaiken värjäämisen jälkeen vuosien ajan hiukseni ovat tällä hetkellä kuivat ja "elottoman näköiset" joten olisi ihana saada kunnon vinkkejä ja asiantuntijoilta opastusta hiustenhoitoon:)

Wessi

Mulle ei oo mitään superkamalaa käynyt pitkään aikaan, mutta ehkä ikimuistoihin hölmöilyni oli noin nelivuotiaana, kun minä ja krokotiilisakset päätettiin leikkiä kampaajaa. En tapahtuneesta muista paljoa, mutta muistan raahanneeni tuolin keskelle meidän lastenhuonetta, istahtaneeni siihen ja saksineeni tukon päällimmäisiä hiuksia n. sentin mittaisiksi. Onneksi riensi äippä ottamaan sakset äkkiä pois. Ei koskenut nuori neiti krokoihin vähään aikaan ja meni siinäkin aikansa, että olin taas jokseenkin töyhdötön :D Tämän jälkeen olen seuraavat 14 vuotta ollut äärettömän skeptinen hiusten leikkelystä omine nokkineni.

saillang

Neljännellä luokalla permis pitkiin hiuksiin. (En tajua, miten äitini on minun antanut ottaa sen.) Lopputulos oli kihara, mutta voi että tukka ei kyllä enää koskaan ollut entisensä tai kasvanut yhtä pitkäksi.

Jeanie

Koskaan en oo radikaalisti muuttanu hiustyyliäni, kunnes vuosi 2012 pärähti käyntiin... Puolen vuoden sisään mun hiukset on ollu suklaanruskeat, punaviinin punaset, joista päätin lähteä vaalentamaan vaaleanruskeiks (tein 2 värinpoistoa ja värjäsin hiukset vaaleanruskeiks - kaikki YHDEN viikon sisään, ja kotona tietysti), jonka jälkeen yritin värjätä takaisin tummanruskeiks, mutta ei onnistunu. Siitä sitte kampaajalle, mustat tuli ja siitä nää on vaalentunu tummanruskeiks. Latvathan noiden kaikkien takia on kärsiny hirveesti, niin leikkautin kampaajalla 15cm pois. Nyt oon värjäily kotona tyveä.
Ylläripylläri tahon taas vaaleat, tällä kertaa lähelle omaa hiusväriä olevat! En suostu enää vaalentamaan kotona, sillä eka ja viimeinen vaalennuskerta oli katastrofi...

Sini

2000-luvun alussa oli tämä pikkulettibuumi ja hän halusi itselleen pikkuletit, tietysti. Vaaleisiin, luonnonkihariin ja polkkamittaisiin hiuksiin iskettiin sitten kaveriporukan voimin mahdollisimman pitkät tummanruskeat pikkuletit - värjäämättä omia hiuksia kuitujen väriseksi. Lopputuloksen voi kuvitella. Lisäksi kammotukset painoivat hirveästi ja suihkussa käynti oli rasittavaa, joten ne pikkuletit eivät kauan päässä vanhenneet.

Nyt lähtötilanne on sama kuin tuolloin vuosituhannen alussa (vaaleat, polkkamittaiset luonnonkäkkärät) mutta lopputuloksesta toivotaan onnistuneempaa ja pitkäkestoisempaa kuin tuolloin. Tattis!

Iida

Mulla kaikista suurin ja kaduttavin virhe on ollu ku mun hiukset oli aevan iihanan pitkät ja paksut. Ollu ykkös luokasta vitoseen asti, mutta enköhän mä saa ihan "mahtavan" idean 6 luokan alussa! "Hei leikataan mun hiukset ihan lyhyiks ku se on niin muotia nykypäivänä!" Eikä se ees ollu... Mut jokatapauksessa äiti totteli käskyä ja koska hän on ammattilainen leikkas se ne ihan kotioloissa. No siinä sitä sitte lyheni hiukset rutkasti ja vaan parilla saksen napsautuksella ja vuosien "kasvatustyö" oli hetkessä poissa! Katoin sitä älytöntä hiuskasaa siin lattialla ja en tuntenu ees katumusta!! Mä voin sanoo näin jälkeenpäi, että mä näytin ihan hirveeltä! Jos pitkät oli ollu musta kaameet ni noi oli jotain sanoinkuvaamattoman hirveetä... Sit ku kaikenlisäks mun luonnollisesta ruskeesta hiusväristä ne värjättiin mustiks! Siis mä näytin ainoastaan Harry Potterin SeverusKalkarokselta! Ei ollenkaan imartelevaa... Noh nyt oon lukion ekalla ja mun hiukset on saanu kasvaa sen reilu nelisen vuotta ja ne on nyt ihan kivassa mitassa mut mun ongelma vaan on et ne on tylsät ja värjätty ties millon viimeks. Et olis kiva saada jtn uutta ja piristävää hiuksiin ja ns. räväyttää jollain HYVÄLLÄ tavalla taas :) Apuja? :)))

J

Teini-iässä alaselkään ulottuvat tummat kutrit jaksoivat ihastuttaa kaikkia. Lainehtivat hiukseni olivat helppohoitoiset ja terveet, kiitos hyvien geenieni. Olin kasvattanut hiuksiani pitkään enkä koskaan antanut leikata niitä, muutamakin sentti teki pahaa. Kunnes päätin että siilitukka olis tosi kiva ja rebell.

Jokunen vuosi sitä kasvattelua taas kesti.

iiiitu

Ensimmäinen hiusväri kokemukseni sijoittuu ala-asteelle. Päätin jostain syystä vaihtaa luonnon vaaleista PUNAISIIN hiuksiin... :D no, sitten mentiin ostamaan luontaistuote kaupasta Henna-väriä, kun ajateltiin että se ei vahingoita hiuksia eikä tartu kuin tauti. Noo aikaa kului ja ajattelin että värin pitäisi jo lähteä mutta loppuenlopuksi hiukseni olivat vaaleanpunaiset! :D se olikin sitte näittiä! Olin kamalan näköinen! :DD noo mutta nykyään olen ollut jo monta vuotta pelkkä musta hiuksinen enkä osaa tai uskalla kokeilla uutta muotoa tai väriä. En edes raitoja.. :(

Iiris

Lukioaikoinani 2000-luvun alkupuolella oli muotia, että hiukset oli värjätty päältä vaaleiksi ja alta hiukan tummemmiksi, joten niinpä menin minäkin kampaajalle värjäyttämään tällaista tukkaa päivää ennen uutta vuotta. Ihmettelin ennen värien laittamista, että kampaajan ehdottama ruskea oli melko punasävyinen värikartassa, mutta ajattelin luottaa ammattilaisen silmään ja siihen, ettei väri ehkä näyttäisi ihan samalta hiuksissani. VIRHE. Lopputulos oli päältä valkoinen, alta halvan punainen ja peppi pitkätossumainen. Itkuthan siinä pääsi kampaamon ulkopuolella ja seuraavana päivänä menin toiseen kampaamoon korjauttamaan tilannetta. Uusi kampaajanikin kommentoi kuontaloani sanoilla "näyttää siltä kuin joku olisi lyönyt kirveellä päähäsi", kun punaiset railot vilkkuivat valkoisten päällihiusten alta. Onneksi uusi kampaaja sai tilanteen kohtuu hyvin pelastettua ja uuden vuoden juhliakaan ei tarvinnut jättää väliin :)

Maiju

Olen pienestä pitäen tykänyt laittaa "koko paketin" kuntoon. Hiuksista vaatteisiin, kynsistä sukkien väriin. Yläasteella löysin täydellisen kampaajan, jolla olen käynyt lähes 6 vuotta. Uusia ideoita joka kerta, vähä erilaista väriä ja graafisia leikkauksia. Onhan nuota "värikypäriä" ollut monen moista.
Jossain vaiheessa lähdin tavoittelemaan luonnollista tyyliä, tyvikohotus/volyymikäsittely (permiksen näköinen) ja raidoitettu tukka. Etuhiuksien poiskasvatus, "kynityn" tukan kasvattaminen, myös korvan päälle tukka on lähtenyt kasvamaan. Valitettavasti permanentti kulutti/kuivatti täydellisen silkkisen tukkani aivan hirveäksi hamppukasaksi. Nyt olen kärsinyt välivaiheisesta tukasta kauan, liian kauan. Osassa hiuksista on vielä tuo permanentti lujaa kiinni, loppu tukka täysin suora ja huonossa kunnossa. Voi vain kuvitella miltä todellisuudessa tämä näyttää. Etuhiukset täytyy joka päivä nostaa ylös, jotta näkisin jotain (eikä ole tarpeeksi pitkä etutukka, jotta saisi pelkällä pinnillä sivuun. Tällä hetkellä tarvin siis totaalimuutoksen ja tehohoidon tähän päähän. Ideoita ei ole, rahat loppu ja tukka vain kuivaa kuivamistaan.

-Ninka-

Värjäsin hiukseni yläaste aikoina kaupan blonderilla ja lopputulos oli myös keltainen. Minä menin ihan pokkana kouluun ja kasvattamallahan väri lähti pois. En ede värjännyt sitä uudelleen, apua!

getpalmd

Ihan pahin kokemus taitaa olla purkka hiuksissa joskus lapsena/teininä. En vissiin itse viitsinyt selvitellä sitä palloa sieltä pois, eikä äidilläkään tainnut olla kiinnostusta siihen, joten sakset kehiin... onneksi oli aika "huomaamattomassa" paikassa, eikä se maailma siihen kaatunut, mutta silti. Miten sen purkan edes saa sinne?!

Samoin muistan nuorempana kun oli värjätty blondi ja se väri oli usein vihertävä (ja tietenkin keltainen, samalla), ihan kamalan näköistä :) Vedessä vikaa, haha.

Linda

Muodonmuutos tulisi todella tarpeeseen! Minulla on takana ero pitkästä parisuhteesta ja uusi luku elämästä alkamassa, joten mikä olisikaan parempi tapa aloittaa se kuin päivitys hiustyyliin (joka todellakin kaipaa päivitystä!) :)

linda.t@windowslive.com

Satu

Tää mun tukkatarina on taatusti yksi kamalimmista, eikä tapahtunut kun pari kolme vuotta sitten. Kertomus on pitkä, mutta opettavainen ja tosi kuin vesi!

Olin nauttinut sinettihiustenpidennysten ihanuudesta parin kuukauden ajan ihana pitkä "lainatukkani" tuulessa hulmuten villinä. Todellakin niin villinä että parin kuukauden jälkeen takkuinen ja solmuinen ei-enää-niin-ihana -pidennys vaati poisto-operaatiota ja edessä oli tuskainen paluu omaan lyhyeen tukkaan.

Päätin olla näppärä, säästäväinen, ekologinen ja kaikkia muita kivoja adjektiiveja ja kipaisin hakemassa lähiapteekista asetonia pullollisen. Päätin siis leikkiä kotikampaamo Satua ja poistaa itse 50 kpl päässäni takkuuntuneita ja osa juuresta hieman jo huovuttuneita (yyyh) sinettitupsuja. Projektiin kulunut aika: viisi tuntia. Kädet puutuivat, epätoivo kasvoi aina vain suuremmaksi ja suuremmaksi ja sormenpäät verillä sananmukaisesti revin keratiinisinettejä irti asentonilitkun ja pumpulin avulla.

Harmikseni suuren työn tehtyäni keratiiniliimaa jäi kuitenkin hiusjuuriini paljon, ja maalaisjärjellä päätin pestä kuontaloni vielä syväpuhdistavalla shampoolla. Mainittakoon että tässä vaiheessa kello oli noin 1 yöllä ja tuskastumisen mittataulukossa fiilis kymppi. Pestessäni suihkussa hiuksiani syväpuhdistavalla aloin tuntemaan päässäni ihmeellisiä huovutuspallojen tapaisia takkuja. Pesin kuitenkin tukan loppuun. Järkytys oli sanoinkuvaamaton kun kylpyhuoneen huuruisesta peilistä moikkasi pesun jälkeen oma tukkani, joka oli huovuttunut neljäksi oman nyrkkini kokoiseksi takkupalloksi päänahkaani! Oli selvää että keratiiniliima ja syväpuhdistava shampoo reagoivat keskenään näin kamalalla tavalla. Takkupallot olivat niin tiiviitä että itkin ja nyhdin niitä auki aamuyöhön saakka ja aamulla painelin töihin tukka pienellä säälittävällä pikkumyynutturalla, silmät verestäen ja tukkajumalan sielu haavoilla :D
Vielä kuukauden jälkeenkin päänahassani oli arkoja kohtia joissa oli tavallista paljon vähemmän tukkaa.

Opetus? Kotikampaamo Satu -älynväläykset on järjestäen AINA mun kohdalla virheitä.

Linda

Minulla on pienestä pitäen olleet aivan vaaleat hiukset. No, jossain vaiheessa yläasteella keksin haluavani tummentaa kutrini. Sävyjä päässäni ehti olla kuparista lähes täysin mustaan ja lopputulokset olivatkin hyviä. Kunnes päätin haluavani blondit takaisin.
Kävin ensimmäiset vaalennusreissut kampaajalla, jossa hiukseni raidoitettiin vaalennusaineella. Pituutta lyhennettiin todella pitkistä olkapäille ulottuviin. Minun luvallani tottakai, mitäs nyt pitkistä hiuksista, ainahan ne voi kasvattaa takaisin. En tiedä kertoiko kampaajakäynnin jälkeinen itkureaktio tyytyväisyydestö lopputulokseen vai ei, mutta vaaleat tekivät tuloaan takaisin.
Muutaman kampaajakäynnin jälkeen päädyimme vaalentamaan tukkaani kotona. Siunaa ja varjele sitä värinpoiston määrää. Tottakai tyvikasvunikin on vanhemmuuttaan (olen nykyään 19v) tummua, joten sekin on vaalennettava aika ajoin. Vaalennukseen toki ei pelkkä värinpoisto riitä, vaan päälle on sävyksi pistettävä tuhkanvaaleaa. Tai tuhkanharmaata niinkuin eräs kerta lopputulokseksi tuli...
Ei muuta kuin pipo päässä Citymarkettiin ja hakemaan vaalennustaistoon aseita. Loppujen lopuksi päähäni iskettiin viikon sisällä 3 värinpoistoa sekä 2 tuhkanvaaleaa sävyä. Huh huh, joku voisi luulla olevani kalju nykyään, mutta ehei. Tukkani on sen verran kestävää sorttia ja näin muutaman vuoden jälkeenkin minulla on aivan platinan vaaleat pitkät hiukset. Nykyään käyn kylläkin aina samalla kampaajalla vaalennuttamassa juurikasvuni. :)

Sonjaa

Mulla ei ole mitään kovin suuria hiuskatastrofeja ollut. Kerran "mummokampaaja" leikkasi hiukset ihan tasapitkiksi ilman mitään kevennystä, mikä ei mitenkään kovin kivalta näyttänyt. Mutta suuria mokia ei ole ollut, sillä en ole värjännyt koskaan mitään suurta muutosta itse.

Muutosta kuitenkin varsinkin näin kesän jälkeen tarvitsisi. Hiukset on haalistuneet ja kaipaisi kyllä väriä. Tämän ylikasvaneen mallin leikkaaminenkaan ei tekisi yhtään pahaa :)

Nea

Moikka! Minulla on hieman yli olkapäiden pituiset vaaleat hiukset,eikä minulle ole koskaan tehty mitään radikaalia hiuksiini koska pidän suht luonnollisesta tyylistä. Silloin tällöin olen laitattanut vaaleita raitoja hiuksiini jotta väri olisi pirtsakampi ja raikkaampi. Olisi ihana saada jokin uusi hiusväri,malli latteaan tukkaani nyt syksyn aluksi!! Kampaaja käynti olisikin pitkästä aikaa minulle, hiuksilleni super hyväksi :) Olisi ihana saada jotain uudistusta hiuksiini, jotta muutenkin koko olemus kohenisi ! ps. hyvää syksyä sinulle! ::)

Miaminttu

Haha, mun tukkakatastrofi ei ollut ihan kauheasti oma vika, paitsi ehkä vaatimusteni puolesta ;) Olin ruskeatukkainen ja tahdoin blondiksi (ja ylläripylläri, olin teini-ikäinen). Jostain syystä kuvittelin sen olevan hyvä idea, että menisin toteuttamaan tuommoista opiskelijakampaamoon!? Noh, sinne menin ja totta kai hiuksista tuli keltaiset (en enää muista, mutta toivon, että se edes teki värinpoiston). Opiskelijakampaaja vielä katteli, että no ei toi nyt kovin paha ole.. mutta minä totesin, etten todellakaan lähde täältä kananpoika päässäni! Niinpä hän päätti sitten tasoittaa väriä jollain vaalealla sävyllä, ja jättekiva, hiuksistani tuli VAALEANPUNAISET! En enää tahtonut sen naisen koskevan hiuksiini, joten totesin tämän olevan hyvä ja soitin heti liikkeestä poistuttuani vakkarikampaajalleni ja uikutettuani aikani sain väriajan heti seuraavalle päivälle. Ja sen jälkeen olin ihan oikeasti blondi, en vaaleanpunainen tai -keltainen!

Maija

Olen vuosien varrella kokeillut jos minkälaista hiustyyliä, väriä ja leikkausta. Kaikista kamalimman muiston tuo musta tukka, missä oli punaisia raitoja ja pään päällä lyhyitä törröttäviä hiuksia. Näytin kuulemma pojalta. Koettu on myös niin muovisen näköinen alta ruskea, päältä blondi. Olen aina ollut aivan hukassa hiustyylini kanssa ja haluaisin tietää ihan oikeasti mikä minulle parhaiten sopisi. Ainoa minkä tiedän on, että pitkät hiukset sopivat minulle kuin nenä päähän. Ei enää koskaan lyhyttä törröttävää tukkaa joka korostaa kasvoja tehden niistä pyöreät kuin pallokalalla. I need help!

Lottanen

Pahin oli ehkä se, kun kuumana kesänä uin metallinen pinni päässä. Huolettomaan kesälookiin kuului tietysti pitää uintikosteat kutrit koko päivän samalla sykkyrällä pinneineen päivineen. No sitten menikin monta kuukautta, ennen kuin ruostuneen pinnin jättämä jälki kului sivuhiuksista. Monta syväpuhdistusta, värjäystä ja jos jonkinmoista yritystä siihen meni...

Suvi

Pahin hiuskokemukseni tapahtui useita vuosia sitten... Silloin hiukseni olivat keskiselkään ja pellavan vaaleat. Eräänä tylsähkönä iltana päätimme ystäväni kanssa,että nyt tehdään jotain muutosta "tylsään" tukkaani. Kaverillani oli kotonaan MUSTAA hiusväriä,josta fiksuina tyttöinä ajateltiin laittaa päähäni ruskeita raitoja. Tungettiin väri päähän.. Pesun ja kuivauksen jälkeen peilistä tuijotti Christina Aguileiran kaksoisolento (Silloin Dirrty-biisin aikaan) mustaa,harmaata ja blondia sekaisin olevat hiukset.
No,päätin sitten korjata tilanteen värjäämällä hiukset kokonaan ruskeaksi kaupan värillä. Tuloksena oli vihreän,ruskean,harmaan mustat hiukset. Silloin kyllä itketti. Varasin kampaajan seuraavalle päivälle, hiukset lyhenivät polkkamalliin ja väristä tuli rusehtava jossa oli blondeja raitoja. Sen kanssa jouduin elämään muutaman kuukauden kunnes palasin takaisin blondiksi.
Note to self, jos haluat radikaaleja muutoksia mene kampaajalle!

Olisi siis superia voittaa tämä ja päästä tekemään jotain muutosta tähän (edelleen blondiiin) hiuskuontaloon. :)

suzu_q1@hotmail.com

Saara

Mulla ei onneksi ole ollut mitään niin pahoja hiuskokemuksia, että en olisi kouluun kehdannut :) Tai sitten en vaan osannut hävetä! Mutta lähes kaikkea on tullut kokeiltua, myös sellaisia, jotka näin vanhemmiten jättäisin väliin...:D

annemi

Itselläni on ollut monenlaista väriä päässä vuosien varrella, mm. pinkkiä, kirkkaanpunaista, sinisiä raitoja, mustaa, ruskeaa, vaaleita raitoja, mutta kamalin kokeilu on ehdottomasti petroolinvihreiden ja keltaisten raitojen yhdistelmä etutukassa. Kamala ajatus. Kaverit kyllä antoivat aika urkalla palautetta uudesta väristä ja se meni kyllä sitten seuraavalla kampaamokäynnillä vaihtoon ;)

Nea

Mulla on aika samanlaisia kokemuksia ala/yläasteen teiniblondauksista. Värjäsin hiuksiani jopa kerran viikossa! ja joka värjäys kerran jälkeen väri on tosiaan pissankeltainen.. Pienenä minulla oli aivan ihanat korkkiruuvi kiharat, sekä vaalea tukka omasta takaa, enkä ymmärrä minkä lintsin vääristävästä peilista olen itseäni ja reuhkaani katsonut kun ei sellaisenaan kelvannut! ja eikä siinä vielä kaikki, kaiken kukkuraksi suoristin hiuksiani monesti päivässä ilman minkäänlaisia suoja-aineita, sekä joka kesä kun kävin turkissa,hiukseni saivat myös kärsiä +50c paahteesta,ja tietenkin ilman suoja-aineita tai lätsää. Olisi siis aivan mahtavaa päästä ammattilaisten käsittelyyn,ja saada vielä neuvoja minkälaiset tuotteet sopisivat juuri mun takkutukkaan!

Tiia

Itselläni on teiniaikoina ollut hiuksissa lilaa, blondii, punaista ym.. nyt olen viihtyny monta vuotta brunettena. Joskus yläasteella taisi seiskaluokalla olla kun äitin kanssa koitettiin värjätä vaaleanruskealla mun hiuksia tuli hiuksiin vain kasa vaalean punaisia läikkiä. ;o Itse en malttanut odottaa värjäämistä vaan äiti lähti samantien huoltoasemalta hakemaan uutta väriä ja minä jäin barbihiusteni kanssa kotiin odottamaan. Korjaus värjäys onneksi onnistui sitten ni pääsi seuraavana päivänä kokeeseen/kouluun. Toinen hauska kokemus jälkeen päin ainekin oli toissa talvena thaimaassa kun menin siellä parturiin.. hiuksista tuli ihan hyvät mutta mielenkiintoista oli että hiuksia värjäsi, kuivasi, leikkasi ym välillä 5 ihmistä kerralla. Äiti naroi kippurassa minun kauhistuneelle ilmeelle kun istuin siinä tuolissa ja hiuksia vedettiin joka suuntaan. Jäi aineki kameraan hyviä kuvia. :)

Milla

Monia mokia on sattunut vuosien varrella. Aloitin jo pienenä tyttönä siitä kuuluisasta otsatukan pois leikkaamisesta. Kun kavereilla ei ollutkaan otsatukkaa niin halusi sen itsekin pois. Fiksuna tyttönä sen pois kasvattaminen ei tullut kuuloonkaan, sillä sehän kestäisi ikuisuuden. Parempi ratkaisu siis oli leikata se kokonaan pois. Tulihan siitä vähän sanomista.. Myöhemmin olen kokenut myös nämä lähes mustasta blondiksi yhdessä päivässä -katastrofit, mutta onneksi niistäkin on jo jotain opittu. Hiljaa hyvä tulee! Tällä hetkellä hiusten osittainen vaalennus kiinnostaisi taas, joten lahjakortti tulisi tarpeeseen, kun ne vaikeat tummat hiukset taas omistan!

fifi

Tämäkin tukkakatastrofi liittyy blondaukseen. Olen aina käynyt kampaajalla juuri sen takia, että pelkään, että pilaan hiukseni jos niitä itse alan värjäämään. No kerran halusin sitten kokeilla kaupan blondiaväriä ja mitäpä muutakaan, lopputulos oli pissankeltainen, great! Samalla päätin vielä vähän itse pätkiä otsista, huono idea! Tämän jälkeen en ole värjännyt tai leikannut hiuksiani itse!

No on niitä huonoja kokemuskia myös kampaajalta.. Yli vuosi sitten blondasin tukkaa luottokampaajallani ja hän sitten meni pitämään väriä liian kauan päässäni. Hirveä tuppo hiuksia irtosi siinä sitten päästä, oli itku lähellä! En ole mennyt hänen käsittelyynsä sen jälkeen.

Tämän jälkeen olen uskaltautunut kampaajalle vain kerran, vähän raitoja ottamaan. Se harmittaa suuresti sillä, tykkäsin aina tehdä erilaisia juttuja hiuksilleni. Nyt on ollut sama tylsä väri ja malli jo ties kuinka kauan, ja haluaisin niin paljon muutosta. Ihan vain senkin kunniaksi, kun aloitan uuden työn ja muutenkin on kaikkia uusia juttuja elämään tullut :)

Jose

Hmm. Minkähän niistä katastrofeista kertoisi..
Ala-asteella Värjäsin hiukseni vihreäksi. No sehän oli cool kun diggaili vihreetukkaisia musiikki-idoleita, mutta vitosluokkalaisen päässä ei ehkä niin cool..
Ylä-asteella näitä kokeiluja sitten riittikin. Valitettavan monta kuvaakin on todistamassa sitä surullisenkuuluisaa pissanväristä/oranssia tukkaa jonka kaverina on mustalla huulirajatut ja vaal.punaisella punatut huulet XD plussana tietysti että ystävä leikkasi sellaisen kananperse mallin. (Tiedäthän; takaa pystyssä ja lyhyt ja edestä keskipääjakaus...)
Se oli kyllä ehkä ultimate rumin tukka näin jälkikäteen ajateltuna.
Jos nyt kuitenkin haetaan kokemusta joka sillä hetkellä järkytti, eikä näin 2 vuosikymmenen jälkeen, niin täytyy sanoa että
PAHIN HIUSMOKANI oli kun menin hiusmalliksi.
Minulla oli polkkatukka (jota kasvatin urakalla että pääsen hiusmalliksi)
Asuin maalla, ja siellä oli harvinaista että tulee kouluttaja joka hakee malleja.. Kiljuin innosta kun pääsin malliksi.
Hän näytti minulle paperipiirroksen millaisen mallin minulle leikkaa ja leikkasi sitten hiukseni lavalla niin että en itse nähnyt mitä hän teki.
Leikkaaminen kesti ja kesti ja kesti ja hän siin ä mainitsikin että hiukan joutuu muuttamaan mallia ¨pyörteiden vuoksi¨
Kun minut käännettiin peiliin, järkytyin niin paljon että oli pakko sulkea silmät etten purskahda itkuun..
MINULLE OLI LEIKATTU naisellinen JENKKISIILI!!!!
Kotona minua odotti kaikki kaverit innoissaan että millasen tukan sain.. Menin suoraan vessaan itkemään enkä poistunut ennenkuin kaikki oli lähteneet.. En muista koska menin kouluun, mutta muistan sen häpeän ja epätoivon...

SofiaAmanda

Järisyttävin tukkakatastrofini on se, kun menin ensimmäistä kertaa kampaajalle 6.luokan kesänä. Minulla oli napaan asti ulottuvat pitkät vaaleat hiukset, joille ei oltu koskaan tehty muuta kuin äidin toimesta napsittu latvoja. Olin menossa syksyllä 7.luokalle ja halusin näyttää aikuisemmalta (:D) muuttamalla hiukan hiustyyliäni.

Menin mieskampaajalle (joka kuullosti aivan Nalle Puhin myyrältä) kuvan kanssa, jossa mallilla oli hiukan yli olkapään menevät, kerrostetut hiukset. Halusin samanlaiset. Olkapäille ulottuvat hiukset ovat ilmeisesti todella liukuva käsite, sillä kampaaja pätkäisi hiukseni lyhyeksi polkaksi, joka ulottui leukaani. Sain myös "kerrosleikkaukseni": kampaaja napsi ohennussaksilla hiusten latvoja. Kotiin päästyäni itkin katkerasti ja sen jälkeen en käynyt parturissa kahteen vuoteen. Itseasiassa tämä tapahtuma kummittelee edelleen mielessäni ja ehkä sen takia uskallaudun parturiin vain todella harvoin. Edellisestä parturikäynnistäni on jo vuosi :D

Taru

Suuremmilta ja toistuvilta hiusmokilta olen ainakin toistaiseksi välttynyt, mutta kyllä omaankin hiushistoriaan hutilyöntejä sisältyy... Olen aina ollut tarkka hiusteni kanssa ja tämän takia en ole uskaltautunut mitään radikaalia edes hiuksilleni tekemään. Kuitenkin kuusitoistavuotiaana olin jo pitkään haaveillut otsiksen leikkaamisesta. Kesäloman alkaessa päätin, että kauan suunniteltu muutos oli aika toteuttaa ja marssin kampaajalle leikkuuttamaan itselleni kesätukkaa. Valitettavasti kampaajan sakset napsasivat hivenen likkaa ostatukkaani, vaikka olin moneen kertaan painottanut minkälaisen ja minkä pituisen otsiksen haluan. Lopputuloksena lähdin itkua pidättäen kampaamosta kotiin aivan liian lyhyen otsatukkani kanssa, joka vielä kaiken huipuksi sojotti joka suuntaan kiitos luonnonkiharan pehkoni. Noh virheistä oppii ja nykyään olen vielä tarkempi siitä mitä hiuksilleni tehdään :)

JMDB

Tuskastuttavin hiusongelma sattui ihan vähän aika sitten. Ja vain ja ainoastaan omaa tyhmyyttäni ja nuukuuttani voin syyttää. Sain ihan valtavan hyvän idean: Tummanpunaisesta tukasta vaaleaan markettiväreillä. Jep! :D Ostin ensin purkin vaaleanruskeaa väriä, koska en halunnut olla ihan blondi. Noh, arvata saattaa että hiukseni olivat värjäämisen jälkeen tummanruskeat. Jei. Marssin uudelleen kauppaan ja hain värinpoiston ja todella liian vaaleaa hiusväriä. Värinpoiston jälkeen pääni oli oranssi. Kaikki punainen sävy oli edelleen tukassa kiinni. :D Lisäsin vielä tätä blondia sävyä ja tukkani oli rusehtavan oranssi. Pipo päähän ja kauppaan. Vaaleanruskea väripaketti ja raitapaketti mukaan kassalle. Viimein tulos oli hiekkaporkkanaraitahässäkkä. Olis varmaan pitäny värjätä vieläkin mutta päänahka oli niin arka kaikesta värjäämisestä että päätin mennä suosiolla kampaajalle toipumiseni jälkeen. :)

salla

Oma kauhukokemukseni ulottuu niihin aikoihin, kun olin yläasteella.
Menin äitini tutun kampaajalle synttäreitäni edeltävänä päivänä. Tarkoituksena oli saada vaaleisiin hiuksiin vaaleanruskeita raitoja. Lopputulos oli kamala. Järkyttävä! Juuri banaaninkeltainen, latvat oranssit ja seassa pari paksua ruskeaa raitaa ja hiukset leukaan asti leikatut. Itkua siinä sitten väännettiin. Ja seuraavana päivänä niiden synttäreideni lisäksi oli vielä koulukuvaus :) Ei hirveesti hymyilyttänyt.
Jäi sellaiset traumat, et meni aika kauan ennen kuin uskaltauduin uudestaan kampaajan penkille.

amj

mun kauhukokemukseni ei liity kampaamokokemuksiin, mutta tapahtui kylläkin juuri viime keväällä. olen jo pitkään kasvattanut paksuja hiuksiani. olen viimeisen vuoden aikana harrastanut liikuntaa, ja paljon.

vähensin myös syömistäni. olen myös yrittänyt syödä terveellisesti. kuitenkin ruokailun muututtua monet tärkeät ravintoaineet ja vitamiinit jäivät ruokalistalta huomaamattani ja se sai hiukseni ohentumaan hurjasti. Se oli stressaavaa, ja se stressi ei yllätysyllätys auttanut tilannetta kauheasti..

ihanien neuvojen avulla olen saanut vinkkejä, mitkä vitamiinit auttavat pitämään hiukset kunnossa. nyt tilanne on tasoittunut ja toivon kovasti, että en enää joudu kokemaan tätä. kamalaa kun tuntuu, että kaljuuntuu! tukka on kuitenkin aina ollut se mun juttu.

Angelika

Minulla on aina ollut pitkä ja paksu tukka ja sain aina kehuja siitä miten hyvännäköinen tukkani oli ja hyväkuntoinen ja pitkä! Kunnes hetken mielijohteesta päätin että leikkaan ne polkaksi. Uskottelin itselleni että ne oli niin huonokuntoiset ja oli siksi pakko leikata ne lyhyeksi. Eihän se itsensä huijaaminen pitemmän päälle onnistunut ja päätin sitten tilata netistä hiustenpidennykset. Koska tuli halvemmaksi tilata ja laittaa ne kotikonstein, mieheni lupautui ne minulle laittamaan. Ja olo oli taas oma itsensä pitkän tukan kanssa. Ei vaan mennyt kuin viikko kun havahduin että tilaamani pidennykset oli niin huonolaatuiset että ne oli mennyt täydelliseen solmuun omien hiusteni kanssa ja päänahassani oli hiusmyssy! Mieheni pääsi jälleen leikkimään kampaajaa. Siinä samalla kun mieheni yritti selvittää hiuksiani, minä pidättelin itkuani. Eihän niitä saanut selväksi ilman saksia. Eikun sakset käteen ja omia hiuksia tippui lattialle ja paljon! Hiukseni ovat siis tällä hetkellä sekä lyhyet, että huonokuntoiset. Ja todella huutavat pelastusta!

Kristi

Karmeinta on varmaan muistella 2000-vuoden poikatukkavaihetta, mikä ei luonnonkiharalla ja ohuella tukalla kauhean kivalta näyttänyt.. Asia ei sinällään ollut moka kun olin sitä itse halunnut, mutta en tiennyt sen sopivan omaan naamaan niin huonosti :D

Jannina

Näitähän riittää.. Hauskin (sillä hetkellä tietty kauhein) kokemukseni kampaajalla oli muutaman vuoden takainen Viron reissu, jolla päätimme hieman maisteissa mennä kampaajalle. Kerroin kampaajalle haluavani hieman tuhkaan taittavan tehostevärin ja huonot latvat pois. Lopputuloksenahan oli kirkaisu: "I LOOK LIKE MY GRANDMOM" ja itku siihen perään :D Olin saanut harmaan polkkatukan, jonka kampaaja vielä föönasi sisäänpäin kaartuvaksi. Hahhha, kyllä tälle kokemukselle on naurettu..

Janski

Itselläni on hyvin ohuet ja päätä myöten menevät liukkaat hiukset. Itse tehdyt kiharat ei juuri hiuksissa pysy eikä muukaan muotoilu. Kolmisen vuotta sitte ajattelin ottaa laineita hiuksiin, jotta hiukseni olisivat vähän paksumman näköiset. Parturille siis mars, ei kemiat oikein kohdannut parturin kanssa. Parturista poistuessa päässäni oli permanentti, hiukseni ulottuivat juuri korvien tasolle suorina niiden ylettyessä olkapäille. Kyllä itkua melkein vääsin, muutaman kuukauden jaksoin joka aamu suoristaa hiukseni, jotta kehtasin johonkin liikkuua. Lopulta leikkasin hiukseni ihan lyhkäsiksi ja niillä mentiin, vaikka ei yhtään tyyliäni ollut.

Pirre

Mulla vaihtu yläasteen aikana puolen vuoden välein hiustenväri. Mustasta vaaleaan ja takaisin tummaksi, vaaleaksi.. Kivasti hiukset siinä kärsi ja ovat edelleen surkeassa kunnossa. Tänä vuonna en ole hiuksia värjännyt, juurikasvu on järkyttävä, muttei oikeasti edes haittaa minua :D vaaleana olen pysynyt jo nelisen vuotta. Pitäs varmaan pätkästä polkka niin ois terveemmät hiukset, mutta kun tykkään pidemmästä pehkosta :)

-Jenn

Minulle on sattunut useampiakin mokia, koska hiukseni ovat todella paksut ja pitkät niin kampaamokäynneistä ei voi edes haaveilla hintatason vuoksi:D.. lisähintaa on aikoinaan tupsahtanut viidestäkympistä eteenpäin paksuuden ja pituuden vuoksi. Siksi olenkin suosinut kotikampaamoa erilaisin hassunhauskoin seurauksin:D Ylä-asteella kuitenkin värjäsin muuten pissankeltaiset hiukseni latvoista "turkooseiksi", tilannetta ei parantanut oma 5cm ruskea juurikasvu.. hiukseni olivat siis kolmiväriset. Vieläkin saan kuulla tutuilta, että luulivat hiusteni olevan homeessa :D Tapauksesta aikaa kuitenkin jo yli 6 vuotta... Nykyään olen lohduttanut itseäni sanomalla, että olin liukuvärjäyksen edelläkävijä ;)

Niitty

Sanotaanko näin että jos näkisit mun hiukset, olis voittaja selvillä.
Mulla on tosi hyvä hiuslaatu ja pituuskasvu kuulemma uskomaton. Mutta väri on sellainen perustyypillinen maantienvärinen.

Ollessani mammiksella käytiin Saksassa ja hurahdin näihin halpoihin väripurkkeihin, maksaa Saksassa n 2 euroa paketti. En sitten siinä osannut laskea, päässä prosentit vaan laukkas ja ostin niitä niin ison kasan että ne kestää ensi kevääseen asti.

Jokainen voi päässään miettiä miltä mun hiukset näyttävät, kun olen niitä nyt 2 vuotta itse värjännyt.

Eikä siinä kaikki. Leikkautin vuosi sitten itselleni otsiksen ja kun tulee ylimittaiseksi, mä sujuvasti sitä aina välillä fiskarsseilla pätkäsen.

Mulle tekis oikeesti hyvää päästä ammattilaisen eteen, joka vois antaa tuomion.

Muru

Ala-asteella olin kaverilla yökylässä ja keksittiin huippu idea, värjätään mun valkeat hiukset vesiväreillä punaiseksi! Virhe! Se oli kuin kestoväri. Äiti laittoi suihkuun istumaan heti kun menin kotiin ja valehtelematta hiukset oli oranssit seuraavan vuoden... Älkää kokeilko tätä kotona... ;-) Sen jälkeen oon kiertänyt punaiset värit kaukaa!
Tällä hetkellä hiukseni kärsii Thaimaan auringosta ja merivedestä joten hemmottelu tulisi tarpeeseen :-)

iines

Hiukset tuntuu aina olevan ongelmani. Olen kokeillut melkein kaikkea vaaleasta (tai oikeastaan juuri tuosta pissankeltaisen-oranssin ja ruskeiden laikkujen siivittämästä "blondista")aina pikimustaan saakkaa. yrittäen löytää sitä juuri oikeaa hiustyyliä/-väriä itselleni. Tosin tuloksetta.
Kauheinta oli ehkä kuitenkin se, kun lukioikäisenä sain päähäni, että sinimustat hiukset olisivat varmasti todella siistit. Ajattelin tosin, että hiukset olisivat silti pääväriltään mustat ja sininen väri vain heijastelisi pinnalla raitamaisesti kuten paketin kyljessäkin. Toisin kuitenkin kävi. Värjäyssession jälkeen pääni hohti sinisenä, ei lähelläkään mustaa tai edes sinimustaa. Pelkkää sinistä. Koulussa sainkin kuulla jatkuvasti, että näytän aivan smurffilta. Se oli kauheaa. Koulupäivän jälkeen marssin suoraan kauppaan ja ostin täysin mustan väripurkin ja iskin sen päähäni. Ei sinistä hiuksiin enää koskaan.
Nyt olenkin sitten päätynyt vaaleanruskeaan, hieman oranssihtavaa(lue: kullanhohtoiseen) tukkaan, ruskeaa juurikasvua unohtamatta. Tämä kuontalo olisi todellakin kampaajan tarpeessa!

Tiia

Ensinnäkin olen pihi ja toiseksi hiukseni ovat hieman yli lapaluiden, joten halpoja kampaajia ei näille hiukselle löydy. Niinpä nappasin mielestäni todella hyvän diilin netistä hiusten moniväristä ja leikkauksesta noin 40 eurolla.

Kun vihdoin löysin paikan, totesin että se on vanhahko ja kulahtanut, mutta päätin etten anna sen hämätä vaan marssin kampaajani tuoliin. Halusin vaaleisiin hiuksiini hieman tummuutta, mutta huonosti suomea puhuvalla kampaajalla ei ollut hajuakaan siitä, mitä koitin kertoa. Hän ehdotti minulle mitä erikoisimpia leikkauksia ja kunnon shokkivärejä päälaelle ja vaakaraitoina. Tottakai pelästyin niin paljon, että sanoin lopulta toivovani vain vaaleita raitoja pehmentävään tyvikasvua.

Kampaaja teki työtä käskettyä ja otti hiusosion kerrallaan, sutaisi hieman väriä ja antoi hiusosioiden tipahtaa värjäämättömien hiusten sekaan ilman foliota tai mitään muuta. Kun kysyin, onko kyseessä jokin uusi tekniikka, kampaaja alkoi tiedustelemaan onko minulla jotain ennakkaluuloja kampaajista... Koko tämän elämyksen kruunasi se, että liikkeessä ravasi muutama ehkä hieman hankala asiakas, jotka tulivat liikkeeseen yhä uudelleen ja uudelleen kyselemään myytävien hiuksien hintoja siihen pisteeseen saakka, että olin oppinut myytävien hiuksien hinnastot ulkoa.

Istuin kuitenkin tuolissa sitkeästi ja odotin koko ajan sitä hetkeä, että saisin juosta pois kampaamosta. Lopulta tuli hiustenpesu ja kuivaus ja TADAA - mitään ei ollut tapahtunut. Lopulta yksikään ei huomannut minun käyneen kampaajalla ja lopputuloksena oli vain kuivat hiukset (jotka olen onneksi saanut takaisin kuntoon oikeilla tuotteilla). Kampaamossa kampaaja tarjosi minulle toista kampaamokäyntiä, kun en ollut tyytyväinen raitoihin - tämän tarjouksen jätin ilomielin käyttämättä ja päätin, etten enää koskaan palaa tuohon paikkaan.

Mm:

Mulla oli joskus teininä kanssa pakko saada ihan blondit hiukset...no hyvin ne minulle sopikin ja olivat aivan vitivalkoiset :D Menin kampaajalle laittamaan sekaan mustia raitoja koska oli pakko olla niin wannabe christina aguilera! Ja ne olivat täydelliset...mutta sitten piti kotona värjätä juurikasvu pois. Ostin blondin värin ja niistä tuli siniset!! Ja seuraavana päivän koulukuvaukset -.- siniset hiukset ja seassa mustia raitoja...pari päivää piti niiden kanssa kitkutella ja ostin ruskean värin. Sen jälkeen hiukseni olivat oikeastaan vihreät, osittain myös ruskeat ja sitä mustaa raitaa tietysti pilkotti vielä seassa. Olin ihan pulassa ja ostin jonkun tumman liilan?!?!?! :D Sen jälkeen olin luumupää..mutta ei ainakaa ollut enää sinisen ja vihreän vivahteita! Tummilla hiuksilla olin noin vuoden mutta sitten minäkin sen enempää harkitsematta menin markettiin ja ostin värinpoiston..sen päähän ja avot! uskomatonta mutta kyllä hiuksistani tuli taas vaaleat! Vähän epätasainen mutta ihanan vaalea :) Pari vuotta niitä blondasin mutta sitten tajusin onneksi värjätä ruskeaksi ja säästää hiuksia jatkuvalta blondaamiselta :D Värjäsin mustaksi parikuukautta sitten ja tämä on paras väri mitä minulla on ikinä ollut!! Mutta mustassa on se jokin aine mitä siinä värissä on todella paljon ja saan siitä allergisen reaktion joten tätä pitää alkaa värjäämään pikkuhiljaa pois takaisin ruskeaksi!

Jenni

epätoivoinen kuontalonkasvatusprojektini raastaa hermojani. nyt tarttis ammattilaisen apua. auttakkee neitoa hädässä!

Julia!

Kerran kun laitoin siskoni kanssa minulle vaaleaa hiusväriä, annoimme värin vaikuttaa hieman pidempään kuin suositus oli, sillä ajattelimme väristä tulevan vahvemman sillä keinolla. Nojoo, ei se ihan niin mennyt ja sain viettää jouluaaton kauniin vihreillä hiuksilla ;-D

sofia

Mietin eka, et alan erittäin dramaattisesti valittamaan, että kuinka mulla on maailman ohuimmat hiukset, joidenka takia ansaitsisin tän huikeeen palkinnon. Mutta sitten aloin lukemaan näitä muiden tarinoita ja tajusin, et mu hiuksien tarina o sittenki melko tapahtumarikas!

Hiuksieni kärsimystarinat alkaa jo melko varhaisessa vaiheessa: 2-3 vuotiaana. Olin jostain syystä saanu päähän loisto idean leikellä saksilla ite omat hiukseni (joita ei kyllä varmaan paljoo ollu, sillä kuten mainitsin MAAILMAN OHUIMMAT HIUKSET). Äiti ei ollu oikein ihastunu siitä, että olin tutustuttanu saksia mun hiuksiin. Enkä mäkään tainnu enää sen jälkee olla, kun katoin peiliin. Eri pituksia hiustuppoja pää täynnä ja olin onnistunu viiltämään päätänikin auki... Oli siis paljon kerrostusta ja punasia raitoja. No tämän jälkeen jouduin sitten tätini parturoitavaksi ja sain mukava poikamaisen tukan! Mulla on kaks isoveljee, joilla oli kans vitivalkoiset hiukset ja lyhyet. Voit varmaan kuvitella kuinka mukavia yhteiskuvia meistä löytyy noilta ajoilta. Mun mekot ja hameet erotti mut ainoostaa mu veljistä..

No tän jälkeen mun hiukset sai onneks viettää monta vuotta rauhassa kunnes... Leivottii isin kanssa joskus ala-asteella! Olin iha hirvee sokerihiiruli (nykyää ei voi enää söpösti hiireks enää kutsuu) ja sain vatkata sähköisellä vatkaimella taikinan. No päätin sitten haistella vatkaimen ollessa käynnissä taikinaa. Hiukset päätti kans päästä lähelle taikinaaa ja nehä sitte takertu siihe niihin pyöriviin osiin ja repäs mukavan tupon mukanaan irti. Siitähän sitten tuli pieni kalju läiskä päähän ja aika iso itku ja taikinakammo... Onneks kalju oli silleen keskellä päätä, ni onnistuin just ja just peitteleen sen näillä mun haituvilla! Ja nyt vajaassa kymmenessä vuodessa kyseinen kohta on onneks kasvanu täyteee hiuksia!

Jcee

Tää kävi, kun olin n.11-vuotias. Menin tutulle kampaajalle ja sanoin ekaa kertaa haluavani koko päähän uuden värin. Tarkoitus oli saada omasta maantienharmaasta, johon oli laitettu 6kpl vaaleita raitoja (äiti oli jyrkästi hiustenvärjäystä vastaan, kun olin pieni) niin kullan vaaleat hiukset. Olin varannut lehden, jossa oli kuva juuri näistä täydellisen vaaleista hiuksista. Annoin lehden kampaajalle, ja hän sanoi, että aika radikaali päätös noin nuorelle muuttaa tyyliä noin rajusti. En aluksi ymmärtänyt, mutta heti sen jälkeen kun hiukset kuivattiin niin tajusin, mitä kampaaja oli yrittänyt sanoa. Hiukset olivat kirkkaan punaiset, joissa näkyi vanhat raidat. Olin aivan shokissa ja järkyttynyt. Kampaajalla oli ollut lehti väärästä kohtaat auki, ja mun haluamani hiusväri oli ollut edellisellä sivulla. Meni siinä monta päivää itkiessä, ja sen jälkeen olen ollut hyvinhyvin tarkka kenelle kampaajalle menen. Oli nimittäin viimeinen kerta, että menin ko. kampaajalle.

diipadaapa

Eräs KAMPAAJA alkoi kerran vaalentamaan ruskeaa pehkoani. Jonkun ajan kuluttua tukkani muuttui vihreäksi. Jouduin värjäämään tukkani jälleen ruskeaksi koska siihen ei auttanut enää mikään muu.

Kerran sitten kun sain tukkani vihdoin vaaleaksi, suihkutin siihen vahingossa ystäväni suihkutettavaa itseruskettavaa, jota luulin lakaksi. Siinä sitä sitten taas värjättiin tukkaa tummaksi.

Nykyään vietän päiviäni (fiksumpana) blondina, joka ei käytä enää muiden ihmisten suihkepulloja tai värjää tukkaansa kampaajalla!

laura

Mun ehkä hirvein kokemus oli, kun olin menossa ensitreffeille silloisen tulevan poikaystäväni kanssa. Ostin kaupasta raitavärin, jonka uutta mullistavaa tekniikkaa myyjä kehui taivaaseen :D Hiuksia siis tupeerattiin kuivina, ja peroksidia lätkittiin niihin tupeerattuihin kohtiin jotta saadaan "luonnollinne beach look". Just. Mun ruskeissa hiuksissa oli sit sellasii osioita, jotka oli osittain palanu (peroksidia kuiviin hiuksiin 20 minuutiksi, hmm...) tai sit vaihteli pissankeltaisen, porkkananoranssin ja punaruskean välillä. Luojan kiitos sain hätäkampaajan ennen treffejä, en usko että meistä olisi ikinä tullut paria jos olisin niillä hiuksilla ilmestynyt paikalle!

Eveliina

Minulla ei ole mitään katastrofaalisia hiuskokemuksia, onneksi. Ehkäpä pahin oli se, kun yläasteella halusin kokeilla leikkauttaa otsatukan, joka ei sitten sopinut minulle lainkaan.

Muumi

Mitään pahempia mokia ei ole sattunut, mutta.. Olen niin tohelo hiusteni suhteen. En tiedä mikä malli tai väri sopisi minulle. Joskus koitan taikoa hiuksiini jotain uutta (kihartamalla tai suoristamalla), mutta tukka näyttää aina ihan harakanpesälle! En uskalla kampaajallekaan, sillä pelottaa, että hiukseni pilataan lopullisesti. (En kyllä tiedä voiko näitä enää rumemmiksi saada..)

NENNA

Oujee, täältä löytyy!
Tämä tapahtumaketju alkoi kaksi vuotta sitten, aika just tasan. Mulla oli mustat pitkät (persuksiin asti) ja paksut luonnonkiharat hiukset. Noo, jossain vaiheessa aloin miettimään, josko pitäis vähän pätkäistä. No, minähän pätkäisin, olin tyytyväinen. Victoria Beckham-tyylinen tukka oli ihana! Sitten aloin miettiä väriä, halusin toffeemaisen värin. Sain sen, ja olin tyytyväinen. Sitten hiukset alkoivat kasvaa ulos muodostaan, menin uudelleen pätkäisemään niitä. AUTS! Tuli poikatukka. Järkyttävä, ruma ja hirveä. Itkin kyseistä leikkausta kaksi päivää, sitten menin eri kampaamoon kyselemään pidennyksistä. Siitä asti vuoden minulla oli teippipidennykset. Ne rasittivat hieman vasta vaalennettua tukkaani, joten nyt olen puolen vuoden ajan käyttänyt korjaavia hiustenhoitotuotteita. Nyt alan olla taas tyytyväinen hiuksiini.. Mutta enpä olekaan uskaltautunut enää vieraisiin kampaamoihin! :P

Inni

Kyllä kamalin tukkakokemukseni on ehdottomasti eräs kampaamokäynti. Käyn erittäin harvoin kampaajalla, sillä pitkien hiuksien värjääminen täällä Helsingissä on tuhottoman kallista. Enkä myöskään ole löytänyt luottokampaajaa. En sitä löytänyt kyllä tälläkään kertaa :) Pyysin kampaajaa laittamaan hiuksiini vain luonnollisia vaaleita raitoja. Värjäys kesti ikuisuuden ja kun istuin shampoopesun jälkeen takaisin tuoliin ja hiukseni käärittiin pyyhkeestä pois, alkoi tukkaani tippua tupottain! Olin lievästi sanottuna kauhuissani! Tukkaa haroessa käteni olivat täynnä hiuksia. Onneksi tukkani on (tai oli) suhkot paksu. Voisin sanoa, että muutosleikki hiuksiini ammattilaisen toimesta voisi palauttaa uskoni kampaamokäynteihin :) Ehkä he voisivat myös tarkastaa, millaista tuhoa tämän tukan tippuminen oikein aiheutti.

maiggu

Minulla oli lapsena aivan valkoiset hiukset, jotka ovat tummentuneet ajan myötä. Nykyään kampaajalla käydessäni laitankin niihin vaaleita raitoja. Ne kuitenkin selvästi kuivattavat pitkiä hiuksiani ja tyviraja tulee näkyville hyvin nopesti. Haluaisinkin apua huisten kosteutukseen ja tyvirajaan.

Tanja-maria

Pahin mokani on ollut otsahiustenleikkaus.Minulla on luonnostaan hyvin taipuisat hiukset ja halusin etdottomasti otsatukan koska kuvittelin sen sopivan minulle.Leikattuani tajusin virheeni hyvin nopeasti kun otsalla olevat kiekurat taipuivat lähelle hiusrajaa.Eipä ole sen koomin tarvinnut otsatukasta haaveilla.

Tia

Hiuslaatuni on sellainen, että se imaisee värjäysaineen hetkessä, joten aikalailla joka kerta hiuksia värjätessä vaikutusaika on monen yrityksen ja erehdyksen jälkeenkin liian pitkä tai valittu hiusväri liian tumma. Lopputulos onkin yleensä hyvin lähellä mustaa... "Onneksi" väri haalistuu hiuksistani yhtä nopeasti kuin tarttuukin niihin, eli ainakaan epäonnistuneesta väristä ei tarvitse kärsiä kauaa :P

Hepemau

Olen kokeillut hiusvärejä laidasta laitaan, aina blondista punaiseenja mustasta ruskeaan, mutta mitään suurta katastrofia ei ole tullut koettua.
Muistan kuitenkin kuinka Ala/Yläasteella menetin hetkeksi kiinnostuksen hiustenlaittoon ja lopputuloksena päässäni oli aivan järkyttävä 10cm juurikasvu. Älkääkä ajatelko nykyajan liukuvärjäystä, se oli jtn aivan kammottavaa. Punainen ja ruskea eivät sopineet yhteen.

Salizarg

Mulla pahin hiusmoka sattui lukion ekalla. Päätin että haluan mustanruskeista hiuksistani punaiset!

No hain kaupasta värinpoiston ja punaisen värin. Lopputuloksena oli juuresta aivan kirkas punainen, latvat olivat tummanpunertavat. Näytti oikeastaan ihan siedettävälle, mutta olisitpa nähnyt hiukset viikon päästä tapahtuneesta :D Silloin ei kehdannut enää liikkua missään, kun olin porkkanapää!

salizarg@hotmail.com

Lode

Mun hiussekoilut on näyttänyt pissankeltaselta, oranssin punaiselta ja pikimustalta. Nyt olen tyytynyt perus kerrostusleikkaukseen ja supertylsään ruskean sävyyn.

Täällä kaivattais sähäkkää muutosta ja äkkiä! :)

/Heidi

Olen ollut aina maltillisen tylsä hiustenvärjääjä ja suuria hiuskatastrofeja on vain yksi: halusin vaalean tukkani räväkän kirkkaanpunaiseksi ja hankin kaupasta muutaman pesun kestävän punaisen suoravärin. Lopputulos oli neonoranssi eikä se muutama pesukaan riittänyt poistoon - tarvittiin kaksi värinpoistoa ja hieman tasoitusväriä normaalin lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Essi

Tukkakatastrofeja on ollut useampiakin, mutta erityisesti muistan erään ala-asteella sattuneen tapauksen. Äidillä oli tuolloin tapana leikata otsatukkani ja näin tehtiin myös koulukuvaa edeltävänä päivänä. Otsiksesta tuli mielestäni kuitenkin liian lyhyt (kuten usein tapahtui) ja aikani peilailtuani keksin tilanteeseen "mahtavan" ratkaisun: leikkasin otsatukan kokonaan pois. Lopputulos ei tietenkään vastannut ihan odotuksia :) Otsista sitten peiteltiin useamman kuukauden ajan erilaisilla kangaspannoilla ja huiveilla (onneksi edellämainitut olivat siihen aikaan trendikkäitä) :)

Kaisu

Minusta on välillä tuntunut, että koko elämä on ollut yhtä tukkakatastrofia, koska omistan erittäin luonnonkiharat hiukset ja olen vihannut niitä aina. Vasta nyt aikuisiällä, 25 vuoden taistelun jälkeen, olen oppinut miten kiharoita käsitellään ja miten ne saadaan näyttämään kauniilta. Monia vuosia olen suunnilleen lähtenyt itkien kampaajalta, koska kampaaja on joko väkisin (hiuksia kiskoen) suoristanut hiukseni tai sitten föönannut ne "kiharapilveksi", joka enemmän muistutti räjähtänyttä olkikasaa. En edelleenkään ymmärrä, miksi niin harvassa on kampaajat, jotka osaavat käsitellä luonnonkiharaa tukkaa, jotka tietävät, millaisia aineita kuiva tukka tarvitsee ja miten se kannattaa kuivata. Edelleen lähden kampaajalta usein itku kurkussa, mutta onneksi jo nykyään tiedän itse, mitä hiukseni tarvitsevat. Harmi vain, etten vielä ole oppinut omaa tukkaani leikkamaan. Pitkä viesti tuli, mutta olisipa ihana voittaa arvonnassa ja kokeilla jälleen uutta kampaajaa, ehkä nyt onnistaisi. :D

laurianne

I feel you :D Minäkin halusin olla blondi ja ajattelin fiksuna tyttönä säästää rahaa värjäämällä itse kutrini vaaleaksi. Tuumasin, ettei se voisi niin vaikeata olla, kun oma hiusvärini on maantienharmaa. Noh, ostin sitten jotain ultrablondi vaalennusainetta ja heitin sen päähän - huolellisesti tietenkin. Annoin aineen vaikuttaa hiukan pidempään, kun ohjeissa neuvottiin - ihan vaan varmuuden vuoksi. Ajan ylityttyä vartilla päätin mennä pesemään vetyperoksidin lemuisen pääni. Noh, eipä tarina saa onnellista loppua. Pesin hiuksia, kun huomasin, että hiuksia irtoaa normaalia enemmän. Tulin suihkusta ja kyllä hiukset olivat vaaleat, mutta niitä oli puolet vähemmän ja päänahkani oli verillä. Olinpa sitten onnistuneesti polttanut päänahkani auki ja samalla hiuksia irtosi tukottain. Enpä ole sen koommin koskenut marketti hiusväreihin!

Nenna

Mulla ois vaikka kuinka monta tarinaa kerrottavana.. Viimeisin veto oli kyllä taas niin fiksu, poikaystävä keksi koittaa blondata mun mustan tukkani ja lopun voikin arvata. Takamna lukemattomia korjausyrityksiä ja vielä (vinon)otsatukan leikkuu päälle :D Nyt kaipais kampaajan käsittelyä, mutta en ole edes kehdannut mennä näyttämään päätäni kenellekään ammattilaiselle! Toisekseen mielessä kummittelee pari hirveää kampaaja kokemusta takavuosilta, kynitty pää ja kovakourainen käsittely.. Luottokampaajani kun otti ja muutti Espanjaan. Reilu peli hei! :D

Ois kyllä jännä voittaa, vois tääkin neiti muuttua ihmisen näköiseks ja poikaystävä lähtis seuraks muuallekin kun roskia viemään.. Hehhehhe :D

Annie

Näin MTV:llä reilut 10 vuotta sitten musiikkivideon. Siinä oli tytön tukka hienosti laineilla ja laineet koottu nätisti nutturalle. Päätin kokeilla samaa.
Yksin kotona ollessani laitoin äidin papiljotit päähän. Kun oli aika ottaa papiljotit pois, eivät ne lähteneetkään odotetusti, muutama jäi takkutukkaani tiukasti kiinni. Ajattelin, että no ei siinä mitään, näistä pitkistä hiuksista kyllä on tarpeeksi nutturaksi peittämään nuo hiuksiin jääneet papiljotit, nyt tarvitsi vaan tupeerata tukka muhkeaksi. Tupeerasin pyöröharjalla, ja eiköhän sekin jumittunut hiuksiini. Paniikki iski.
Isä tuli kotiin ja näki harakanpesäni. Yhteistuumin yritettiin saada papiljotteja ja pyöröharjaa irti päästä, mutta tuloksetta. Lopulta insinööri-isäni keksi sitten laittaa voita hiuksiin. Liukastetta kuulemma, mutta eihän voista mitään apua ollut. Takussa edelleen.
Siinä sitten istuttiin margariinit päässä ja odotettiin että äiti tulee kotiin leikkaamaan papiljotit ja pyöröharjan hiuksistani.
Lopulta alaselkään ulottuvista hiuksista tulikin polkat. :)

Tanja

Katastrofiksi sitä en ehkä kutsuisi (sillä siihen aikaan pidin hiuksistani kovasti), mutta pahiten pääni on kärsinyt Elumen-värin seurauksista. Yhteen aikaan halusin kovasti punaiset hiukset, joten fiksuna tyttönä menin sitten ammattikoulun väriopin tunnille värjättäväksi. Paria tuntia myöhemmin kävelin iloisesti kotiin kirkkaanpunaisissa hiuksissa, joiden seassa oli oransseja raitoja. Hiukset olivat kivat siihen asti, kunnes kyllästyin punaisuuteen. Siitä ei ihan noin vaan eroon päästykään, joten päätin piilottaa punaisen värin mustan alle; puolisen vuotta kuljin mustahiuksisena jonka alta edelleen kuulsi punertava väri.

Keväällä kampaajani arvosti, kun kävelin sisään mustanpunertavanlilaisen hiuspehkoni kanssa ja sanoin haluavani ruskeat hiukset :D Mutta pisteet kampaajalleni, tummanruskeat sain (ja kyllä sitä väriä niihin kuluikin, jopa vihreää hiusväriä piti käyttää että punaisuus saatiin piiloon). Tällä hetkellä kuitenkin perusruskeat, mallistaan reippaasti uloskasvaneet hiukset eivät oikein nappaa - jotain uutta olisi kiva kokeilla. Näillw ongelmahiuksille en oikein vaan mitään itse voi tehdä, joten apu olisi oikein kiva :( !

Katri

Päätin valita hieman hienomman ja kalliimman kampaamon kuin yleensä, sillä halusin laadukkaan värin ja leikkauksen.. Parturinani toimi nuorehko herrasmies, jonka oma hieskiekura peitti puolet hänen kasvoistaan ja kaulassaan hänellä oli valtava villainen kaulaliina, jota saksikädellä vähän väliä viskeli olansa taakse. Ensinnäkin pelkäsin, että hän iskee minua vielä saksilla naamaan ja toisekseen hän ei kyllä tainnut juuri nähdä eteensä... Pyysin pitkiin hiuksiini latvojen kevyen kerrostuksen ja tumman värin. Väristä tuli sinisenlilertävän musta, joka ei irronnut naamasta sitten millään ja kerrostuksen hän aloitti aivan hiusten JUURESTA, joka ei ollut ihan paras luonnonkiharaiselle hiukselleni... Vedin pipon melko syvälle päähäni ja juoksin kotiin itkemään. Puoli vuotta kuljin joko hiukset sidottuna tai pipo hyvin syvällä päässä...

Kaisa

Heh, niitä tukkakatastrofeja on sitten ollut ja oikein kunnolla. Tosin kaikki niistä ei ole ollut kampaajan vikaa, vaan ihan sillä tuolille istuneella tytöllä on ollut vaan pirun erikoisia pyyntöjä.

Teininä oli pakko olla punapää, tottakai. Niillä varmaan oli hauskempaa. Mutta sitten kun parin pesun jälkeen se kirkkaanpunainen vaihtui oranssiksi ja vähitellen vaaleanpunaiseksi, ei ollut enää kellään hauskaa. Mutta ehkä paras oli kun olin lähdössä jenkkeihin vuodeksi vaihtoon ja halusin tästä punaisesta ihan blondiksi. Kampaaja sai aikaiseksi sellaisen täysin valkoisen pallon. Oli siinä amerikkalaiset ihmeissään kun se sinisilmäinen blondi mitä olettivat, oli todellakin sinivalkoinen. Vasta jälkeenpäin kuvia katsoessani olen tajunnut sen kauheuden :)

Noh mutta ei se aina mene nykyäänkään putkeen ja olen etsiskellyt Helsinkiin muuton jälkeen (nyt siitä 2v.) sellaista paikkaa missä viihtyisin. Ehkä nyt arpaonni suosii ja pääsen kokeilemaan uutta kampaajaa ja kenties löydän sitä kautta vakipaikan :)

Höpsö

Hehee, mun varmasti pahin hiuksiin liittyvä moka tapahtui parikymppisenä. Oltiin isolla porukalla vähän (tai vähän enemmän) juhlimassa kun sitten otettiin hiustenleikkuukone esiin ja vedettiin monelle kundille kaljut. No minä sitten siideripäissäni ja yllytyshulluna menin jonon jatkoksi ja sinne meni ihanat puolipitkät hiukseni. Kieltämättä seuravaana aamuna oli ehkä pahin morkkis ikinä ja tuntui kyllä vähän karulta vetää hupparin huppua päähän kun se otti vastaan siihen tuoreeseen parin millin sänkeen :D No, siitä on onneksi jo selvitty ja toivuttu! T: Nykyään pitkähiuksinen kolmen lapsen äiti, joka tässä arjessa aina silloin tällöin ehtii heittää kaupan värin päähän :) hehe

peepe

Oh no... Taisin olla kuustoista vee ku tää kun elämäni hirvein hiuskatastrofi tapahtu. Siihen päivään asti olin aina kampaajalle käydessä laittanu vaaleita raitoja ja olin aina ollu luonnollinen blondi. Nohh sitte koitti viikonloppu millon olin järjestämässä kotibileitä kavereille ja päivää ennen partyja kriiseilin äitille ja siskolle et hiuksiin ois nyt heti pakko saaja kirkkautta ja raitoja. Mehän sit fiksuina tyttöinä hurautettii markettii ostaa paketti väriä ja alettii hommii! Äiti ja sisko oli mun pään kimpussa ja naureskeli et ei tää nyt niin vaikeeta voi olla! ja voi kyl tais olla heille liian vaikeeta. Sain hirveet itkupotkuraivarit ku tulin suihkusta; koko päälytukka oli ihan keltanen. En osaa edes selittää kuinka hirrrveen näkönen se oli... Se ei ollu raitoja nähnykkää. ja bileet seuraavana päivänä, omg. Seuraavana päiivänä satuin saamaan kampaaja-ajan! Huuhhh mikä helpotus. Mutta ei silti vieläkään, mun hiukset oli niin kärsiny kotivärjäilystä et ei ollu muuta vaihtoehtoo ku vetää bruneks. Apua. Ja kaiken lisäks kampaaja laitto väärää sävytettä ja hiuksista tuli vähän pinkihtävät :-D. Oivoi, mut loppu hyvin kaikki hyvin, bileet sain pidettyy ihan ok hiuksilla! Ja brunena on siitä päivästä tähän päivään asti pysytty :)

Midas

Heh tuntuu jopa nololta kertoa oma tarinani :D

Taisin olla tokalla luokalla eli joku 8v. kun halusin poikahiukset, eli ihan lyhyet. Vinguin asiasta äidilleni varmaan viikon, että se leikkais mulle sellaset. No lopulta se sitten leikkas ja näytin rangaistusvangilta! :D Noh, siitä varmaan vuosi eteen päin niin halusin hiuksiini permiksen... Kinuin sitä äidiltä taas varmaan viikon ja niinpä äiti sitten laittoi permiksen. Se olikin oikein pirtsakka lyhyissä hiuksissa (siis aivan JÄRKYTTÄVÄ, kun vanhoja valokuvia on katsellut). Kaiken lisäksi pidin otsahiuksissani kaksi sinistä pientä hainhammasta!

Kaiken lisäksi en ole koskaan käynyt kampaajalla, koska äitini aina leikkasi ja värjäsi hiukseni kotona. Nykyään värjään itse kaupan väreillä ja joskus harvoin sallin äitini napsasta hiuksistani max. 2cm..
Nyt olisi korkea aika päivittää hiuksiani, koska olen ollut blondi aina tai no kuudennelta luokalta lähtien, (ellei paria tummenus kertaa lasketa, mitkä olen sitten viikon jälkeen halunnut takas blondiks ja se vasta järkyttävää olikin :D, tuloksena kusenkeltaiset hiukset) ja hiusten pituutena puolipitkät/pitkät! Niin tylsää..

:)

idasneck@hotmail.com

Laura

Yläasteella entinen poikakaverini toivoi minun ottavan permanentin, ja lupasi myös maksaakkin sen. Noh, ajattelin että voisihan sitä kokeilla jotain uutta ja painelin kampaajalle. Pyysin tätä tekemään kivat isot ja loivat kiharat, mutta kampaaja oli sitä mieltä että ne eivät pysy kuin muutaman päivän ja laittoi sitten päähäni pienen pienet rullat ja sitä ennen hieman lyhenti pitkiä hiuksiani. Lopputulos oli kaamea, hiukset eivät enää ylettäneet edes hartioille ja muutenkin paksut hiukseni näyttivät silloin paksuimmalle polkkatukalle mitä tiedän. Kamalat. Juoksu jalkaa kotia, itku kurkussa, ja samantien suihkuun repimään hiuksia, toivoen että ne suoristuisivat edes hiukan. No eihän ne siitä mihinkään suoristuneet, eivätkä pidentyneet. Tästä oppineena tyydyn nykyisin vain kotitekoisiin suoristusraudalla tehtyihin kiharoihin!

emmiy

Omistan aivan valloittavat luonnonkiharat hiukset, kunnon korkkiruuvit paikka paikoin.. Siis tämä näkökulma oli ohikulkijan mielipide. Tosiasiassa vihaan näitä. Oli hiusten pituus mikä vain, hiukset vetävät aina sen kiharana samaan pituuteen (eli vähän hartioiden päälle). Kiharat hiukset ovat luonnostaan karheat ja kaikki päivittäiset suoristusrauta höyryilyt eivät ainakaan auta asiaan. Vaikea laittaa, ylläpitää "hyväkuntoisina" ja juuri kun olet saanut kiharat kuriin ja johonkin ojennukseen niin auta armias kun astut ovesta ulos! Suomen ilmasto on niin kostea, että hiukset "pehkoittuvat" heti.. Pyramidi hiukset suoraan sanottuna. EI KIVA!
Haaveena olisi nyt kokeilla punaisia hiuksia ja saada kiharat kuriin :)

Ilu

Suhde luonnonliharaan pehkooni on vaihdellut vuosien mittaan. Joskus ala-asteella nukuin pipo päässä, koska halusin suoran tukan. Joskus tukka on ollut taas kiva lyhyenä permiksen kaltaisena pallona. :) Pahin moka taisi olla, kun leikkautin otsatukan kiharaan tukkaani. Koita siinä sitten hallita sitä itsepäistä, voimakkaatkin mömmöt voittavaa ja kiharana pystyssä törröttävää otsista.

Mia

Kävin ennen ylioppilasjuhlia värjäyttämässä tyvikasvuni ja sävyttämässä hiukseni luonnollisen vaaleiksi. Peilistä tuijotti tunnin päästä barbie-valkoinen, tyvestä vaaleanpunaiseen vivahtava kuontalo. Kampaamosta päästyäni purskahdin itkuun ja kävelin tuttuun kampaamoon silmät punaisena toivoen, että joku osaisi korjata tilanteen ennen yojuhliani. (En kehdannut ensimmäisessä kampaamossa sanoa ääneen, kuinka kamala väri mielestäni oli. Vaikka näin jälkeenpäin ja reilusti yli sataa euroa myöhemmin, olisi pitänyt.) Tukkaani yritettiin sävyttää tummemmaksi iltaa ennen yojuhlia. Sävystä tuli jostain syystä vihertävän harmaa, eikä tukkaaa enää ehditty korjata ennen juhlia. Kampaajan viimeisiksi sanoiksi taisi jäädä "kyllähän se yolakki puolet peittää". Nyt, pari vuotta ylioppilasjuhlia myöhemmin, vanhempieni kirjahyllyllä komeilee kuva tyttärestä vihertävä tukka päässä. Elämäni huippuhetkiä monellakin tapaa, haha!

Tukkahan jäi värjäilystä karmeaan kuntoon, enkä sen koomin ole löytänyt luottokampaajaa. Siksi tämä paketti tulisi enemmän kuin tarpeeseen, vaikkei enää sitä sukalaisille postitettua kuvaa pelastakkaan! :D

maija

Itseasiassa mulla itelläni ei ole mitään kauhutarinoita kerrottavana. Lähinnä joskus liian lyhyeksi leikattu otsatukka tai muuten sekaisensotkuiset hiukset, joita ei ole saanut auki harjallakaan ovat karmeimpia hiuskokemuksiani.
Ehkä äiti on halunnut välttyä juuri näiltä monille traumoja aiheuttaneista kokemuksista, ja juuri varmaankin siksi, on minun, kohta 19 vuotiaan tytön hiukset, vieläkin maantien ruskeat ja pitkät,koska niihin ei ikinä ole tehty mitään järisyttävää muutosta.
Siksi, tämä lahjakortti olisi juuri tarpeen, tarvitsisin ammattilaisen apua kertomaan fiksuja ideoita ja tekemään tukalleni jotain uutta, etten saisi mitään traumoja, niin kuin monilla täällä tuntuu olevan. :-D

Heini

Mulla pahimmat hiuskatastrofit liittyvät molemmat raidoittamiseen... siskon kanssa aikoinaan alettiin laittaa päähäni folion avulla raitoja. No, ne foliosuikaleet olivat ehkä liian alhaalla tai jotain ja blondausväriä pääsi leviämään juureen epämääräisiksi länteiksi. Ei tullut siis vain raitoja, vaan länttejä ja raitoja. Kaunista! toisella kerralla sitten tehtiin huppuraitoja. Mulla ei ole ehkä se tuuhein ja runsain hiuksisto ja kävi niin, että innoissaan nypittiin hupusta läpi melkein kaikki hiukset. Ei tullut raitoja vaan kokoblondi pehko. Ihan kamala. Tämmöiset nyt päällimmäisenä tuli mieleen! teiniaikojen jälkeen en kovin montaa kertaa ole itse hiuksiani värjännyt, on se vaan luksusta kun kampaaja sen tekee ja tuloksestakin voi olla ihan erilailla varma, kuin itse huseeratessa ;-)

Maiju

Minä oon niitä joitten on pitäny saada tukka aikoinaan mustasta vaaleaksi. Kaikkihan sitä yritti sillon sanoa että ei siitä mitään tule, mutta pitihän sitä silti kultakutrit saada. No, kutreista olivat kaukana sen operaation jälkeen, mutta sainpahan villin oranssin hippitukan rastoineen. Nyt ois sit viisastuneena revanssi kiikarissa, tällä kertaa lähtökohta ois vähän realistisempi vaaleanruskea ja mielellään ammatilaisen käsissä.

T. maiju_92_@hotmail.com

manjo

Kauppakoulun ensimmäisellä luokalla sain juurikin tuon "blondiksi hetiäkkiä" kohtauksen (tällöin olin punapää).. ja siinähän se sitten muutaman päivän ja neljännen värinpoiston jälkeen alkoi näyttää suht valkoiselta purkkapallolta, varmuuden vuoksi vetäisin vielä tuhkanvaalean värin että saisin viimeisetkin keltaisuuden häiveet pois, enhän minä voinut keskenkään enää jättää. Lopputulos: Tukkaa lähti lähemmäs 10cm pituudesta ja se oli ihan hapero takku. Kaiken vaivan palkaksi pari kuukautta tästä projektista vetäisin pääni tummanruskeaksi. Tuntuu välillä ettei hiukseni ole vieläkään palautuneet tuon jutun takia kun eivät kasva kunnolla.. Tuo palkinto voisi auttaa erittäinkin paljon, varsinkin kun saisi hoitoneuvoja partureilta tms..

Kiitos mukavasta arvonnasta! <3

Vera

Pienenä halusin välttämättä otsatukan joten kävelin kylppäriin, otin sakset laatikosta ja keräsin hiuksiani nyrkin sisään ja rupesin leikkaamaan. Kun olin "valmis" niin katsoin peilistä ja...KAUHISTUS.. Olin leikannut otsahiukset n. 2cm pituisiksi ja vielä salaa... Noh siinä niitä yritin piilotella vanhemmilta ja sisaruksilta kaikin mahdollisin tavoin kunnes kasvoivat takaisin.

vera@turunen.pro

mmarppaa

muistan aina sen ku olin ala-asteikäinen, ehkä 11, ja ystäväni kanssa olimme jo silloin vannoutuneita kauneudenhoidon ystäviä. no, luettiin siinä sitte jotain kivaa teinityttöjen lehteä missä luki, että avokado kosteuttaa hiuksia ja tekee niistä puhtaat, pehmeät ja kiiltävät ! mehän siinä sitte vietettiin yks ilta: ensin muussattiin avokadot, mentiin saunaan ja pistettiin tökötti päähän. suihkussa sitten tajuttiin että meidän molempien tukka on täysin umpeen vanuttunut pehko täynnä avokadon palasia.. siinä ei ollu kyllä itku kaukana :--D sinnä sitte seistiin harjojen kanssa valuvan veden alla ja nypittiin toistemme tukasta vihreitä palleroita :DDD ja voin kyllä kertoa että puhtaus, pehmeys ja kiiltävyys oli lopputuloksesta kaukana !sen jälkeen en ole avokadoon koskenut, en edes syöntimielessä ! :D

Shekerim

Kasiluokalla värjäsin tukkani sinisenmustaksi, kaupan värillä tietenkin. Silloin ajattelin, että se oli cool, mutta jälkikäteen hävettää :D

Nelli

Yläasteella sain loistavan idean värjätä hiukseni sähkönsiniseksi! Kampaajalla väännettyjen itkujen jälkeen maksoin 100e hiuksista, jotka kestivät korkeintaan viikon. Normaalisti ruskeat hiukseni olivat parin pesun jälkeen juurikasvusta alaspäin blondit, keltaiset, vihreät ja siniset, kaikkia samaa aikaa. "Sateenkaari"hiuksilla mentiin viikko tai kaksi ennenkuin tajusin värjätä takaisin ruskeaksi.

Jansu

Mulla on historiassa parikin katastrofia. Noin neljä vuotta sitten päätin, että haluan ikuisen blondaamisen sijaan värjätä tukkani ruskeaksi. Siskoni avustamana ostin sitten väripurkin kaupasta ja lopputulos oli sammalen vihreä. Olin ihan kauhuissani enkä suostunut lähtemään ulos ennen kuin olimme värjänneet hiukset monta astetta tummemmalla värillä joka peitti vihreän. Vanhempani puolestaan pitivät väriä liian tummana ja lähettivät minut kampaajalle ottamaan vaaleampia raitoja. Kampaajan penkissä sitten lopputulosta tarkastaessa kuulin kampaajalta ne sanat joita kukaan ei halua kampaajanpenkissä kuulla: OHO! Raidoistani oli tullut violetit, koska olin unohtanut kertoa olleeni blondi ennen ruskeaa tukkaani. Aikansa kampaajatoverin kanssa pohdittuaan raitojen väri saatiin muutettua jollain ihme aineella pesten. Pitkäkestoisia tuloksia ei näistä ole syntynyt, mutta sitäkin traumaattisempia. :)

Linda

Suoristuspermanentti. Tarviiko enempää kertoakkaan? :D

Olen kärsinyt todellisesta korkkiruuviluonnonkiharasta koko elämäni. Olin kamalan onnellinen kun rippilahjaksi äitini maksoi minulle pitkään haaveilemani kalliin suoristuspermanentin kampaajalle.

Kutsuisin käsittelyä ennemminkin haarukkapistorasiaanpermanentiksi. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin suora vaikka kuinka kampaaja yritti väittää, että hyvältä näyttää. Säkkäräkiharaa, korkkiruuvia, laineita ja pari suoraa hiusosioita siellä täällä sekaisin ja lisäksi kampaaja halusi "siistiä" työtään hieman kynimällä uutta afropehkoani.

Nuori kun olin, nielin tappioni ja hiukset itketti kokoajan. Loppujen lopuksi päätin viikon päästä mennä valittamaan ja korvaukseksi sain UUDEN SILKKISUORISTUSPERMANENTIN !

Kaksi kertaa pahempi, voitteko edes kuvitella. Mutta sainhan sentään hoitoainepurtilon mukaani :) parempaa korvausta en saanut.

Hiukset piti kasvattaa alusta uudelleen ja värjäys oli kamalan hankalaa huonokuntoisten latvojen vuoksi. Värihän tarttui niihin aivan erilailla kuin normaaliin tukkaan. Nyt on kaikki vasta melkein hyvin :)

linda.emilia@hotmail.com

Eveliina

En ole yli vuoteen käynyt kampaajalla leikkaamassa pitkiä hiuksiani ja tukka on täynnä kaksi haaraisia! ja edellisestä kampaamon värjäyskerrasta on useita vuosia...Värjään itse tukkani 2kk välein ja valitettavasti juuri tänään erehdyin kokeilemaan "vähän uutta sävyä" tukkaani tarkoituksena saada blondista vähän syksyisempi tummempi lookki... ja siitähän tuli täysi katastrofi :/ . Näytän 80 kymppiseltä edes menneeltä mummoltani harmaan pääni kanssa. Eli uusi väri sekä leikkaus tulisi todellakin enemmän kuin tarpeeseen tänne :)

Veera

Ylä-asteella värjäsin ihanan blondit hiukseni aika tumman ruskeiksi ja leikkasin pitkähkön polkkatukan joka oli ihan piikkisuora. Silloin tajusin että blondi todellakin oli se mikä minulle sopi ja minkä värin halusin, myös pitkä tukka josta aina haaveilin ja jota olin aina kasvattanut oli se joka minulle sopi :) Sen jälkeen olen ollut aina blondi ja pitkähiuksinen. Nyt tosin haluaisin jotain uuttaa hiuksiini, mutta ei mitään liian radikaalia :)

Jenni

Pahin hiuskatastrofi taisi olla ala-asteella, jolloin luottokampaajallani (jolla edelleen käyn) oli kalenteri sen verran täyteen buukattu, ettei äitini saanut varattua minulle aikaa sinne. Jouduin sitten menemään erääseen kampaamoon asioimaan ja kerroin, että haluan vain _hieman_ lyhentää latvoja ja siistiä niitä. Kampaaja nyökytteli ymmärtäväisenä ja silitteli olkapäille ulottuvia hiuksiani. Sitten alkoi leikkaaminen ja neljänkymmenen viiden minuutin jälkeen lopputulos oli se, että hiukseni peittivät juuri ja juuri korvani. Itkuhan siinä tuli ja huonosti suomea puhuva kampaaja pahoitteli aiheutttamaansa tuhoa. Ilmeisesti juuri kielimuurin takia hän ei ymmärtänyt, etten halunnut erittäin lyhyttä polkkatukkaa vain pelkästään kuivat latvat pois. Vihasin hiuksiani pitkään ja sain kuulla haukkuja isoista korvistani, jotka silloin tällöin pilkistelivät esiin lyhyiden hiuksien alta. Ei ollut kyllä mukava kokemus, enkä enää astu jalallanikaan muualle kuin sinne luottokampaajalleni, jouduin sitten odottamaan aikaa miten kauan tahansa! :D

jossuuu

Kuudennen luokan alussa halusin pitkistä, blondeista ja kauniista hiuksistani lyhyet (fanitin silloin Rihannaa ja halusin samanlaiset)ja punaiset. Äitini leikkasi ja värjäsi hiukseni ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Myöhemmin alkoi harmittaa että hiukseni olivat niin lyhyet mutta ne kasvoivat nopeasti. Seuraavana vuonna kun olin menossa seitsemännelle luokalle hiukseni olivat kasvaneet poikatukasta hartioille asti ja ennen koulun alkua ne taas värjättiin. Lopputuloksena oli kamala, liilanpunainen tukka ja tein huonon ensivaikutelman ylä-asteella. Nykyään hiukseni ovat aika pitkät ja blondit (taas), mutta haluaisin ruskeat vaaleilla raidoilla.

s-a-d-e

Ihana arvonta! Itselläni on pitkät vaalennetut hiukset lapaluiden alle! Hiuksia on vaalennettu toooosi pitkään ja nyt haluisin takas mun oman värin!! Mut näin pitkiä hiuksia ei ihan helpolla saakaan takas oman väriseksi - kasvattaminen veis varmaankin 5 vuotta ainakin :D Eli ammattilaista kaivattaisiin todellisen muutoksen tekemiseen ettei lopputulos olisi todella sellainen että ihmisten ilmoille ei enää kannata mennä.

emmi

eihän toi sun mokailu ollut vielä mitään ;--) yläasteella tuollaiset on vielä ihan ok, mutta mitäs sitten, kun oon kakskymppinen ja saat elämäsi hiuskriisin yhdessä illassa? ensin leikkasin huonokuntoisen reuhkani polkaksi ja sävytin sen punaisella. ei ollut mun juttu joo ei ollenkaan. sen jälkeen meni parisen kuukautta, minkä päätteeksi sain päähäni vaalentaa hiukset, olihan ne kerrankin sen verran hyvässä kunnossa leikkauksen jäljiltä, että raaskin heittää raitoja joukkoon. tulos olikin sitten oranssin/punertavan/pissinkeltainen. muutama vaalennus lisää, ja meillä on tällä hetkellä juuresta oman sävyinen, perus suomalainen ruskea, joka vaalenee ei niin kovin imartelevalla liukuvärjäyksellä vaaleaksi. ja kyllä, nämä ovat edelleen polkkapituiset, oranssihtavat ja erittäin huonokuntoiset.

:--D

emma

Tukkakatastrofeja on varmasti paljonkin mutta parhaiten tulee mieleen muutamien vuosien takainen keissi kun oltiin menossa illalla kaverin synttäribileisiin. Keksin tietty sinä päivä että haluan kuparinvärisen tukan ja siihen raitoja. Käytiin kaverin kanssa ostamassa kaupasta väri, johon kuului myös raitaväri. Mun tukka oli alunperin tietty musta tai ainakin tosi tumma jäätävällä juurikasvulla niin lopputuloksena sitten tyvikasvu oli kirkkaanpunainen ja pari oranssia raitaa tyvessä :):) No sen sai onneksi ripsarilla piiloon illan bileitä varten..
Nykyään punanen tukka mistä tykkään kovasti mutta kaipaisin jotain uutta!!

Elisa

Minulla ei oikeastaan sen kummempia hiuskatastrofeja ole ollut. Sen sijaan olin aito blondi 8v asti jonka jälkeen hiuksista tuli maantienharmaat ja niimpä alkoi värjäyskierre. Kaikki mahdolliset värit päässä, kunnes päädyin moniksi vuosiksi mustaan. Pari kertaa olen yrittänyt vaalentaa tuloksena oranssi tukka. Edelleen haluaisin mustasta eroon ja edes vähän kerrallallaan vaaleampaan sävyyn vaihtelun vuoksi ja köyhänä opiskelijana tämä lahjakortti olisi aivan huippu juttu ! :)

Nina

Taisi olla vuosi -98 ja ikää 15-vuotta kun sain kuningasidean tehdä koko pään täyteen pieniä ja tiukkoja afrokiharoita foliopaperin avulla. Kiharat onnistuivatkin niin loistavasti, että alaselkään asti ulottunut tukka pingahti leukaperien korkeudelle ja kampaushan oli mielestäni tietysti niin mahtava, että päätin saman tien olla koko viikon pesämättä ja harjaamatta tukkaani. Viikon päästä se riemu sitten repesi kun tuli harjauksen aika. Itkin pari tuntia mummolan vessassa kun jouduin pätkimään takkuuntuneita afropötköjä lavuaariin. Kellekkään en tietysti uskaltanut kertoa lyhentyneestä tukasta vaan kuljin seuraavan vuoden Marge Simpson-tyylinen töttörö päälaella heiluen, jonne olin sekaan piilotellut näitä leikkelemiäni takkuja volyymia tuomaan. Yöt säilyttelin näitä takkupalleroita vanhassa korvapuikkopurkissa. Voitte vaan kuvitella miltä näytin ensimmäisessä passikuvassa tämän töttörön kanssa (puolet jäi onneksi kuvan raamien ulkopuolelle)...

mimi

Oma kauhukokemukseni sijoittuu ala-asteen vitos luokalle. Oma luonnollinen värini hiuksissa on sellainen vaalea matta. Äidillä taas on ihanat todella tummanruskeat hiukset, niinpä tietenki minä nuorera tyttönä halusin olla aivan kuten äitini. Menin kauppaan ostin MUSTAN hiusvärin ja se laitettiin sitten kavereiden kanssa päähän. Ei tullut hieno ei ja äidiltäkään en näyttänyt, voin myös kertoa ettei ollut äiti iloinen :) siitä lähtien tukka on ollut tumma ja nyt haluaisin back to my roots!

Noora

No ne rastat. Mikä ihmeen idea on tehdä sellaiset hetken mielijohteesta kaverin kanssa kylppärissä keskellä yötä? Tämä on jotain sellaista, mitä vain 16-vuotiaan päähän voi juolahtaa. Elelin niissä sitten pari vuotta ja kamalaahan se oli, kun piti sitten lopulta leikata ne pois ja elellä semmoisessa hennatussa poikatukassa.

Manu

Tähän on pakko osallistua, vaikka maailman laiskin kampaamopalvelujen käyttäjä olenkin. Harvakseltaan mitään hiuksilleni teen ja nekin kerrat ovat pääsääntöisesti menneet enemmän tai vähemmän metsään, eli luottokampaaja on hakusessa. Pahin katastrofi on kuitenkin ollut permanentti, jonka päätin ottaa ylioppilasjuhlia varten. Kiharan kiharaa ei tullut ja kampaaja teki uuden permiksen perään, jonka jälkeen ei meinannut olla enää hiuksiakaan. Paitanikin se kampaaja onnistui pilaamaan niillä aineilla ja juhlapäivän koittaessa itkin vessassa hiuksiani, jotka olivat suoraan sanottuna pystyyn kuolleet. Onneki ihana pikkusisko tuli hätiin ja sai kiharat aikaiseksi ja mieleni paremmaksi, jotta pääsin juhlimaan ylppäreitä edes jotakuinkin inhimillisessä kuontalossa.

Manu

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.