Ollaan väkerretty tässä muutama päivä Saaran blogin parissa. Fiksu vetohan kun oli aloittaa kasaamaan sitä heti sen jälkeen kun olin lähtenyt Kapkaupungista.
Mikäs siinä näin 16 373 km etäisyydellä toisistaan vain fb:n välityksellä yhdessä, mutta silti eri puolella maailmaa näpertää samaa pientä sivua. Ei siihen tarvittu kuin tosiaan muutama(sata) Fb viestiä, pari whatsapp-keskustelua, kymmeniä screenshotteja, vähän it-nörtin esittämistä ja vielä paljon hienosäätöä, mutta nyt blogi on vihdoin julki!


Testaillessani Saaran blogipohjaa kirjoitin sinne harjoituspostauksen. Ajattelin ensin vain vähän vitsailla Saaran kustannuksella muutaman lauseen verran, mutta hieman vahingossa postauksesta tulikin pidempi ja vaikka sen piti jäädä vain meidän väliseksi vitsiksi, hoksasin juuri, että mikä toisaalta olisi parempi tapa minun esitellä teille Saara kuin juuri tällä vitsillä kirjoittamallani ”Saaran esittely testipostauksella”.
Se meni näin:


Moikka peikot poloiset.
Olen simpukoita keräilevä Saara. Asustan vuorilla ja uiskentelen mielelläni meressä. Jos minulta kysyttäisiin, niin kenkiä ei tarvitsisi kenenkään käyttää ja aurinko saisi nousta joka aamu jo klo 3.30.
Minä tykkään aloittaa aamuni aikaisin. Mieluiten ennen mustan tyhmän linnun laulua tai metsäspurgun tuloa. Metsäspurgua varten roskikset pitää laittaa lukkojen taakse, muuten se menee suoraan aamupalalle roskalaatikolleni ja minä olen se joka saa kerätä jäljet maasta.


Täällä pitää välillä pitää vähän jöötä. Sitä tämä huusholli, tai koko maa tarvitsisi paljon enemmän, mutta pitää minunkin välillä rentoutua.
Jos tulen oikein kiukkuiseksi lähden lainelautailemaan. Opin surffaamaan kahdessa päivässä. Vaikein urheilulaji maailmassa ja olenkin saanut laudaltani niin paljon turpaan, että sille pitäisi antaa varmaan lähestymiskielto.

Tässä on ystäväni Julia. Siltä puuttuu kuvasta pää, mutta tuskin te sitä jaksaisitte muutenkaan katsoa. Jos ette tiedä miltä Julia näyttää, niin laittakaan Googleen hakusanaksi ’giraffe head’ – siitä saa melko hyvän käsityksen. Julia ei valitettavasti ole yhtä hyvä näiden kaikenmaailman lautojen kanssa kuin minä. Olisi kiva mennä välillä vähän kovempaa asfaltilla, tai uida isoihin aaltoihin, mutta aina se jää rantahiekkaan pyörimään, tai odottamaan skeitin päällä tuulenpuuskan antavan vauhtia.
On se silti ihan kiva. Vaikka herääkin aivan liian myöhään.


Kirjoitan teille tätä blogia, koska Julia pakottaa ja ehkä joskus itsekin tajuan, että olen mielettömän hauska, fiksu, kaunis, ihana, osaan kuvata, olen maanläheinen, elämänviisas, ainutlaatuinen, vahvin ihminen kenet Julia tuntee ja minulla on niin paljon annettavaa etten koskaan edes tule tajuamaan sitä itse. Asun myös mielettömän kauniissa maisemissa ja olisi miltei rikos olla ottamatta täältä kuvia päivittäin ja laittamatta niitä tänne kaikkien vapaasti katseltavaksi.


;) Love you!
Terveisin. Julia


                                www.saarailona.com

 



Saara on siis huipputyttö ja kaiken sen lisäksi, että oikeasti uskon Saaran kirjoittavan mielenkiintoista blogia teille, oli minulla tietysti oma lehmä ojassa tämän blogin kanssa. Saan nyt kuulla kuulumisia kuvien kera päivittäin nätisti blogiin tiivistettynä!
Vaikka whatsapp-viestit ja fb:n tiuhaan täyttyvä inboxikin on kiva, niin näin tuntuu kuin voisin melkein itse olla Etelä-Afrikassa Saaran kanssa :)

 

P.s hieman myöhemmin esittelen teille vielä siskoni blogin. Sitä Oona kirjoittaakin puolestaan sitten Kanadasta käsin, mutta palataan siihen vielä kokonaan omassa postauksessa.

 

Kommentit (11)

Ace

Ihanaa, muistelen myös siskosi blogin joskus nähneeni. Odotan sitäkin innolla. Ihana teksti. <3 Blogistakin tulee heti sympaattinen kuva kun tietää esittelyn kertoneen ystävän. Tuleekohan Saarakin sitten kohta MyCosmoon? Odotan paaaaljon kauniita maisemia ja kuvia heidän upeasta saksanpaimenkoirastaan. Onko Laurilla blogi? p.s. Olikohan se Laurin äidin koira muuten mitä rotua, se oli aivan ihana ja jäi siitä talvipostauksesta mieleeni? Saisipa lisää kuvia myös Hänen korkeudestaan. :) Jos Laurilla olisi blogi, hän voisi esitellä ko. koiraa siellä ja ehkä myös toista kotimaataan (jos oikein olen ymmärtänyt). Kiitos blogista, täällä tulee aina hyvälle mielelle.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Saaran koira on kyllä ihana ja varmasi vierailee usein kuvissa <3

En itse asiassa vieläkään tiedä Laurin äidin koiran rotua. Piti kysyä sitä, mutta asia jäi kun oli paljon matkakiireitä. Otan herrasta kyllä ehdottomasti kasan kuvia ja kerron tarkemmin lisää heti kun pääsen sitä taas näkemään :)

Ja ei, Laurilla ei ole blogia. :)

Heidi

Ihanaa alkaa seuraamaan uutta blogia. Uskon juttujen olevan tosi mielenkiintoisia :), koska minua aina viehättää nämä "suomalainen ulkomailla" jutut. Vielä kun blogia voisi seurata Facebookin välityksellä niin iso plussa :). Facebookista on vaan niin näppärää nähdä milloin on uusi postaus ilmestynyt. Parhaiten seuraan blogeja, jotka viitsivät linkittää uuden jutun faceen. Oli muuten tosi hauska tuo sinun kirjoittama eka postaus :).

Sraaailona

Melkein purskahti kahvit näytölle, kun näin tuon Saaran blogin nimen. Siis vaan täydestä yllätyksestä, kun nään "oman nimeni" yhtäkkiä tässä blogissa :D Ja perustinpa vielä äskettäin itselleni yksityisen blogin juuri wordpressiin some-nimelläni (kts. nimimerkki). Onneksi en käyttänyt tätä Saara Ilonaa, olisin vienyt varmasti ihanalta blogilta parhaan nimen mitä on! ;) Alan innolla seuraamaan ja toivottavasti tosiaan jaat myös siskosi blogin täällä! Ulkomailla asuvien suomalaisten blogit on niin täynnä ihania kuvia ja mielenkiintoisia juttuja muista maista :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Ohoh haha hassua aikamoinen sattuma :D (Ja ihana nimi sinulla :))

Kiva kun otatte Saaran blogin niin innolla vastaan :) Minäkin tykkään juuri vastaavanlaisista ulkomailla asustelevien blogeista.
Siskon blogin jaan varmaan sunnuntaina :)

late

Nyt on kyllä pakko kommentoida, kun selasin blogiasi ja kysymys postauksessa olit sanonut oudoimmaksi ekäimeksi viime kesänä olleen Panu piipittäjä lokin, niin viime kesänä myös meidän kerrostalon pihassa asui pieni lokin poikanen jonka ristin Late Lokiksi. :D Late asu pari viikkoa siinä meijän parkkiksella ja huusi niin reppanana aamusta iltaan että olin valmis ottamaan sen asuun meijän parvekkeelle. Etin netistäkin, että onko tollasille linnuille mitään pelastus kotia mut joo ei ollut lokeille... Mut sitten yks päivä kun kävelin pihan poikki ihmettelin missä Late on niin se lähti ekaa kertaa lentoon ja lensi mun yli (törmäs melkein kerrostaloon..) ja lähti omille teilleen. Mut se oli kyl tosi ahdistavaa kuunnella sen huutoo iltasin ja tuli aina paha mieli kun näin sen kyyhöttämässä autojen vieressä, mutta onneks kaikki päätty hyvin. Oli ihan pakko jakaa tää, kun sulla oli samanlainen kokemus :D

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

haha, kiitos Laten tarinan jakamisesta :) Muistan miten itsekinihan hädässä googlettelin pelastuslaitoksia lokinpoikasille silloin aikoinaan :D Se piipitys oli niin sydäntäsärkevää, mutta onneksi näistä meidän molemmista lokeista kasvoi lentotaitoisia aikuisia ja loppu hyvin kaikki hyvin :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram