Alkaa kummallisesti leipomosta. Asustelin myöhäisteini aikoihini Hakaniemessä ja oivoi kun elämä oli niin hankalaa ja kaikki yhtä vastoinkäymistä. Kiukkuisena joka aamu lähdin kouluun/töihin metrolla ja ostin asematunnelin leipomosta pullan.
Koska pullahan auttaa kaikkeen.


Eräänä aamuna leipomoon sattui samaan aikaan vanha papparainen. Olin juuri asioinut pullatiskillä kun yllättäen hän huutaa (karjuu) takaani; ”missä hemmetissä on neidin käytöstavat, kun ei kiitos osaa sanoa!” Ja sitten se kopauttaa puisen kävelykeppinsä teatraalisesti lattiaan sellaisella voimalla, että irtoaa papparaisen kädestä ja kupsahtaa kolisten lattialle.


Minäkin meinasin kupsahtaa pullani kanssa pyllylleni kun säikähdin niin pirusti! No, ainakin heräsin sumustani. Onhan minut kasvatettu kiitos sanomaan, mutta en ollut omissa ongelmissani tainnut muistaa. En ehkä useampinakaan aamuina ollut tainnut muistaa.
Sopersin kiitokset varmaan koko leipomon väelle ja pinkaisin nopeasti ovista ulos.




Nämä on näitä elämän pieniä hassuja juttuja mitkä minä jostain syystä muistan aina todella pitkään. Itse asiassa tuosta päivästä lähtien tuo vanhempi herrasmies on istunut pienoiskoossa olkapäälläni. Tökkinyt kävelykepillä takaraivoani ja muistuttanut noista yksinkertaisista käytöstavoista hyvin tehokkaasti. Pitänyt kai huolen, että vaikka kuinka huono päivä tai omissa maailmoissani olisinkaan, niin katsotaan silmiin, hymyillään edes vähän ja sanotaan kiitos.


Olen myös tainnut jatkaa papparaisen oppeja. En nyt sano juoksentelevani minään Vilionkkana tuolla - en tosiaan ole mikään maailman kunnollisin ihminen itsekään -, mutta kyllä on pakko huomauttaa jos esim. Pikkupojat kovaan ääneen kiroilevat bussipysäkillä, tai käyttäytyvät kuin ääliöt kassajonossa. Jostain syystä ne menevät aina huomautuksestani täysin hämilleen ja hiljaisiksi. Ehkä edes yksi heistä muistaa seuraavalla kerralla vastaavanlaisessa tilanteessa sen tuntemattoman tytön joka oli ihan sekopää. Vähän niin kuin minä muistin papparaisen.




Eikö ole hieman hölmöä, että joku jostain kepin kolahduksesta rupeaa kiittelemään tuntemattomia vuolaasti.
Kiitos, kiitos, kiitos. Liikenteessä, kaupassa, puhelimessa, kävelytiellä. Kaikkialla.


Autossanikin heiluttelen aina kättäni kaikille jotka antavat tietä.
Viime talvena mm. Eräälle tytölle joka siihen pahimpaan lumikinos aikaan tuli minua vastaan keskustan kapealla kadulla. Emme mahtuneet ohittamaan toisiamme, joten tyttö joutui peruuttamaan pitkän matkaa päästääkseen minut ohi. Mietin siinä odottaessani, että voi kunpa tuo auto pääsisi minun jälkeeni tietä ylös. Heilautin kättäni sille kiitokseksi ja ajelin kotiin.


Muutaman päivän päästä sain blogiini kommentin, missä tämän auton kuski kiitti minua siitä, että minä olin kiittänyt häntä tilan antamisesta.


Tyttö oli tunnistanut minut ratin takaa ja kertoi, että minua ennen oli mennyt useampikin auto ja hän oli joutunut kerta toisensa jälkeen peruuttamaan.


Olin ollut ainoa joka oli kiittänyt.




Paita // Only
Shortsit paidan alla // Gt
Kengät // Jeffrey Campbell
Laukku // Marc Jacobs

Kommentit (62)

Nymfimaatti

Kiitos on kyllä ihmeellinen sana, joka todella monelta jää sanomatta! Mulle on ihan itsestäänselvyys, että kassalla tervehtii ja kiittää. Ei vaadi paljoakaan vaivaa, mutta saa aikaiseksi hyvän mielen :)

www.nymfimaatti.blogspot.fi

Lotta

Ihana tarina! Kiva tietää myös, että en ole ainoa toisille huomautteleva sekopää kaupungilla.. :) Itsellänikin on tapana hieman huomauttaa samaisista asioista.. epäkohteliaat ihmiset ovat maailman vitsaus, koska kenenkään ei tosiassa tarvitsisi ola :) joten kiitos kun pidät kivaa blogia ja jaksat kirjoitella!

Tiia

Kiitos. Yksi pieni sana voi merkitä todella paljon. Tarinasi oli hauska ja opettavainen :). Nyt haluankin sanoa sinulle KIITOS todella upeasta blogistasi sekä rennosta ja humoristisesta otteestasi, jonka tänne välität :).

Helen

Kiitos ja anteeksi. Nämä unohtuvat monelta. Ihmettelenkin usein, mistä tämä juontaa. Muistelen aikaa (ihan kuin olisin ikäloppu), kun kotona ja koulussa käytöstapoja opetettiin ja pidettiin todella tärkeinä.

Helen

Unohtui sanoa: Love the Marc Jacobs bag! Olen itsekin katsellut sitä sillä silmällä ;)

eerika

Samaistun ihan täysin :)

Tervehdin aina bussikuskia astuessani sisään ja yhtä lailla heilautan kättä kiitokseksi jäädessäni pois. Samoin kaupan kassalla - tevehdys ja moikat. Ratikassa annan istuimeni vanhuksille tai niille, jotka muuten näyttävät sitä kaipaavan. Nämä jutut tulee ihan automaattisesti ja musta tuntuisi todella omituiselta ja epämukavalta olla toimimatta näin.

Harmillisen usein joutuu kuitenkin huomaamaan miten vähän käytöstavat joillekin merkitsee. Asun kerrostalossa ja olen ottanut asiakseni, että ihan väkisinkin tervehdin jokaista rapussa vastaan tulevaa :D Moni aikuinen ihminen kääntää katseensa seinään, kun naapuri kävelee ohi, mutta minä aina siitä huolimatta huudan tervehdyksen heille. Mitä selvemmin tyyppi kääntää katseensa, sen iloisemmin ja kovaäänisemmin tervehdin :D ärsyttävä tyyppi kun olen.

Mutta joo nyt meni ihan tarinoinnin puolelle, mutta pointtina, että oon ihan samaa mieltä kanssasi!

Ja haluisinkin nyt sitten KIITTÄÄ sinua ihan mahtavasta blogista. Kirjoitat todella sujuvasti ja ennen kaikkea hauskasti. Täältä saa aina hyvän mielen :)

Ihanaa kevättä sulle <3

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

haha, olen ihan samanlainen naapurien kanssa. Tai no en nyt ihan, mutta olen huomannut että enemmän se hiljaisuus tekee näistä kohtaamisista ja yhteisistä hissimatkoista epämukavia. Edes sellainen iloinen moi niin molemmat voivat helpottuneina tuijotella sitten seiniin :D

Ihanaa kevättä myös sinne :)

nelli

Moikka!
Mielenkiinnolla haluaisin tietää mitä maksoitte justin bieberin keikan aitiosta?
meillä olisi suunnitteilla aitio paikka syksyn keikalle hartwallille, mutta hintaluokka olisi kiva ti

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Aitio saatiin tosiaan erään ystävän työn kautta ja veikkaan että ei ihan sillä normi hinnalla. Muistelisin kuitenkin että ystäväni olisi kertonut aition maksava (riippuen tapahtumasta) n.2000-3000€ En ole kuitenkaan ihan sata varma tuosta.

Venni

Ihan loisto postaus :) Itse oon kassalla töissä, ja harmittaa, kun väistämättä päivittäin vastaan tulee asiakkaita joille kiitoksen tai "hei"n sanominen on äärettömän haastavaa - juuri viimeksi tänään. Ihan perus käytöstavat ovat mielestäni itsestäänselvyys, joilla saa hyvää mieltä aikaan :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Kiitos :)
Uskon, että työssäsi kohtaat jos minkä näköistä epäkohteliasta pallon tallaajaa. Niitä vanhempiakin, jotka vaan murahtavat (olen tarkkaillut kassajonossa). Se on kamalaa. Nuorille vielä helpommin antaa anteeksi, mutta aikuiset ihmiset!

Laura

Mun pitää nyt sanoa sulle kiitos tästä tekstistä! Ihan liian moni unohtaa nykyään huomioida toisia, sanoa kiitos tai tervehtiä. Ihanaa kevättä sulle Julia :)

London

Mua joskus hävettää jos kiittelen kassaneitejä vähän turhan vuolaasti joskus. :D Vaatteita ostaessa vaihtorahat saadessa "kiitos" ja pussin saadessa "kiitos".

Mutta kiitos ja anteeksi, niitä ei voi sanoa liikaa.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

haha, tiedän mitä tarkoitat :D Olen joutunut jopa hieman opettelemaan ajoittamaan sen kiitos sanan siihen oikeaan kohtaan ettei tarvitse kahtakymmentä kertaa sanoa :D

Bebe84

Löysin hiljattain sun blogisi ja se lumosi mut täysin. :) Olen aivan samoilla linjoilla tuon kiitos asian kanssa. Todella pelottavaa on se, kuinka monelta puuttuu käytöstavat. Tunnen itseni välillä täysin mummoksi huomauttaessa asiasta muita, vaikka ikää on alle 30. ;) Yksi asia joka myös nyppii on roskaaminen. Viimeksi kun huomautin nuorelle pojalle asiasta, sain haistattelut päälle. :/ Kiitos tästä postauksesta!

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Lumonnut on aika ihana sana. Kiitos :)
En tosiaan ymmärrä ihmisiä jotka kehtaavat roskata ihmisten ilmoilla. Ei tietenkään pitäisi roskata ollenkaan,, mutta hassua ettei niitä hävetä.

!

Tiedätkö mitä. Mun on nyt aivan pakko sanoa, että tämä sun blogisi on kyllä jotain hyvin koukuttavaa. Tapa, jolla kerrot asioita ja kirjoitat, on niin miellyttävä että ei ole tosikaan! En tiedä yhtään blogia, joka yltäisi tekstillisesti (onko toi edes sana?) blogisi tasolle. Tää on jotain aivan erityistä ja erilaista! Saat pienetkin asiat kerrottua niin ihanasti, johon moni muu ei pystyisi. Voi sitä riemun määrää, kun näkee että sinulta on ilmestynyt uusi postaus. En odota keneltäkään muulta näin malttamattomana aina uusia postauksia, kuin sulta. Jatka samaan malliin, olet upea. :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Apua tässähän tulee ihan surituspaineita! :D
Ei mutta, kiitos. Ihanasti sanottu ja aivan tajuttoman ihanaa palautetta. Ei voi muuta kuin hymyillä täällä :)

m

Tuo kiitos sana todella tekee paljon. Asiakaspalvelijana työskennellessä saa monesti miettiä miten se voi olla monille ihmisille niin vaikeaa sanoa ja olla kiitollinen niille jotka sen osavaat. :) Piristää kummasti.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Uskon sen :) Aina kassajonossa jos nään että edessä oleva oli tympeä, niin marssin sieltä kuin korjatakseni tilannetta ja yritän olla super ystävällinen ja kiittelevä :D

m

joo se on kyllä ihanaa jos ilkeän ihmisen jälkeen tulee käytöstavat omaava asiakas :) joten jatka samaan malliin ;) saa niin hyvälle mielelle :) kun tuntuu että välillä osa ihmisistä ajattelee että kassoilla ei ole edes ihmisarvoa, että heille saa laukoa mitä vain :D

Anna K.

Olipas hyvä teksti ja mieleenpainuva tarina! :)

Minulta "kiitos" tulee aina täysin automaattisesti, tilanteesta riippumatta (vaikka kotona meillä olikin ns. vapaa kasvatus, eikä sellaista varsinaista tapakasvatusta muistaakseni ollut). Jos se kiitos-sana jäisi pois, niin tuntisin oloni varmaankin ihan oudoksi ja tyhjäksi (ja tyhmäksi) lähtiessäni kassalta kiittämättä. Mutta on ymmärrettävää, että se voi ajatuksissa unohtua.

Sen sijaan anteeksipyyntämisessä minulla on parantamisen varaa. Se on minusta paljon vaikeampaa. Kun esim. kadulla tai julkisessa liikennevälineessä tulee yhtäkkinen tilanne, jossa törmään toiseen ihmiseen, niin suustani pääsee aivan liian helposti se paljon parjattu, spontaani "oho!" Mutta jos oikeasti tallon jonkun jaloille tai aiheutan "kunnon" vahinkoa, niin silloin kyllä osaan lausua anteeksi-sanan ja muut pahoittelut siihen päälle. Silti aina hävettää jälkeenpäin nuo oho!-hetket, jotka tulee ja menee niin nopeasti, ettei ehdi myöhemmin korjata sanaa sillä kohteliaammalla.

Minäkin törmään usein tilanteisiin, joissa tekisi mieli huomauttaa teinipoikia/-tyttöjä (tai miksei aikuisiakin) tökeröstä käytöksestä, mutta minulla ei vaan ole siihen pokkaa. Syy on aika hölmö - taidan vähän pelätä näitä rääväsuisia nuoria. Siis sitä, että he yltyisivät haukkumaan minua, jos vain ihan ystävällisesti heitä huomauttaisin käytöstavoista.. Minulla on ulkonäössäni sellainen piirre (ns.aristokraattinen nenä), johon pelkään teinien tarttuvan ilkeillä sanoilla, joten annan asian olla. Tyhmää ja harmillista. Onneksi on kuitenkin sinun (ja kävelykeppipapparaisen) kaltaisia rohkeampia ihmisiä! :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Ei se ole hölmö syy ollenkaan ja veikkaan että moni muukin pelkää juuri sitä samaa, että nuorisolauma rupeaa räyhäämään kahta kauheammin. Sellasia kuin ovat.
Jos kuitenkaan ikinä sattuisi tilanne että joku, tai jotkut alentuisivat nälvimään nenääsi, (tai mitä tahansa muuta seikkaa) niin muistahan vaan nauraa räkäisesti päälle :)

Minna

Ihana tarina! Mä kiittelen ja tervehdin ihan joka välissä, vaikka muuten hiljainen olenkin ja jos joskus epähuomiossa jää vaikka bussikuski moikkaamatta, niin harmittaa koko bussimatkan...

Ja aiheesta puheenollen, voisinkin kiittää sua vielä uudemman kerran. Kyselin nimittäin jokin aika sitten siitä sun Zaran nahkatakista ja vastauksesi rohkaisemana huusin sen S koon eBaystä ja oli kyllä ihan täydellinen! En ole sen saapumisen jälkeen juurikaan muita takkeja malttanut päälleni vetää, vaikka yleensä keväällä vaaleammissa väreissä viihdynkin. Kiitos vielä ihanainen avusta! :)

Jonna

Kylläpä teksti sai hymyn huulille. Tunnistin tästä myös itseni, hauska kuulla etten ole ainoa käytösnatsi! Tottakai kaikilla on aina joskus huonoja päiviä, mutta perus hyvien tapojen puuttuminen saa minut raivon partaalle. Esimerkiksi se autossa käden heilauttaminen tietä antaneelle on niin pieni ele, mutta saa ainakin tälle kuskille aina hyvän mielen. Toinen mikä saa kiehumaan, on se kun jäät pitämään ovea auki ja joku mutrusuu ei voi edes sitä pientä hymyä antaa, saati kiitosta! Yleensä huikkaankin tässä tilanteessa perään "ole hyvä" ;)

Kun nyt kiittelyn vauhtiin päästiin, niin kiitos kivasta blogistasi :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

oih, tuo oven pitäminen ja ei kiitosta on aivan raivostuttavaa! :D
Ja tosiaan autossa ei tarvitsisi kuin muutamaa sormea yrittää nostaa hieman ylöspäin niin se jo riittäisi kiitokseksi.

Janna

Musta on kanssa tullut ihan hirveä tapaopettaja -väkisin. Varsinkin töissä yritän tuputtaa ihmisille, jos ne ei osaa kiittää, sitä olehyvää, että ne alkais ymmärtämään sanoa kiitos. Hauskinta on oikeasti ollut huomata että tosi moni meidän nuorista kantis mimmeistä, on tullut vuoden aikana paljon kohteliaampia! Ne on oppineet tavoille :D
En kestä ihmisiä joilla ei ole tapoja! Kuulostan nyt ite joltain jeesukselta, että aina muistan kiittää, toivotaan nyt että pitää paikkansa niin ei oo ihan tekopyhää! :D

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

voi, ihanasti sanottu <3 (ja kyllä niitä paremmin kirjottavia on miljoonia, mutta mitäpä siitä. Tulin kovin iloiseksi tästä).

Isa

Ensimmäinen kerta kun kommentoin, jee! Pakko sanoa, että kirjoitustyylisi on mahtavaa! Ihanaa huumoria piilotettu sinne tänne, ja aiheetkin ovat ihania! Monesti blogeissa näkee vain kertomuksia päivän tapahtumista: nousin, menin kahville, söin, menin kotiin, nukuin..... ei kovin houkuttelevaa luettavaa. Tätä blogia taas lukee mielenkiinnolla ja odottaa seuraavia postauksia! :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Jee! Kiitos kun tulit kommentoimaan :)
Ihanaa että ylipäätänsä tajuatte näitä tekstejäni :D Huumorini on aina välillä vähän hankalaa ja tarinointi milloin mitäkin, mutta te ymmärrätte :)

ida

Ihana tarina, laittoi ajattelemaan :) By the way, onko sun mielestä jefferyt vielä pinnalla? :D kun mietin et viitsinkö investoida niihin foxyihin..mulle aika kalliit niin ajattelin että oonko ihan out sit kesällä jo kun niillä käpöttelen menemään.....joo oon vähän turhamainen! :D

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Rehellisesti sanottuna ne alkaa olla jo niiiiin monella että mielestäni niiden hehku on mennyt. Ei siinä ettäkö lakkaisin niitä käyttämästä (en voi, ne ovat liian mukavat!) mutta mielummin ostan itse nykyään jotkut muut Jeffrey Campbellit kuin ne Foxyt :)

Roosa

Täysin tapojeni vastaisesti jätän kommentin blogiin, mutta nyt se on pakko tehdä! Kauniitten vaatteitten ja kauniin bloggaajan takia selaan monia blogeja, mutta olet ainut jonka tekstit luen. Tyyli-inspiraation lisäksi, saat aina hymyilemään :)

Vierailija

Jos jotain hyötyä hampurilaisravintolassa työskentelystä on ollut ainakin "kiitos" on oppinut sanomaan. Olempa kiittänyt mm. siitä, että sain avata kuntosalilla oven kanssa treenaajille. Kiitos on niin pieni, mutta tärkeä sana.

Suski

Oot kyllä niin sydämellinen ihminen :) Kaikkien pitäisi ottaa mallia.

Sitten vielä tähän liittymätön kysymys. Mistä on sun vappukuvissa ollut takki? Mulla on ihan kauhea kriisi, kun mistään ei löydy kivoja kevättakkeja.

tinneri

Mäkään en teininä osannut käyttää 'kiitos'- ja 'anteeksi'-sanoja tarpeeksi, mutta se ei johtunu kasvatuksen puutteesta, vaan siitä, että olin sairaalloisen ujo :D en ihan tosissaan uskaltanut juurikaan kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa ja kaikkein pahinta oli, jos piti soittaa jonnekin esim. tilata lääkärinaika tai vastaava.

Myöhemmällä iällä olenkin sitten yrittänyt kompensoida teiniaikojen epäkohteliaisuutta ja kiitän kassalla ja puhelimessa vahingossa noin tuhat kertaa (jos saan hyvää palvelua, sanon kymmenisen kertaa 'hienoa, kiitos paljon!') ja bussissa moikkaan sekä kiitän lähtiessäni. Kuuluvasti toitotan myös perään 'ole hyvä!!!', jos lapset tai näiden vanhemmat eivät tajua kiittää esim. juuri oven avaamisesta tai penkin luovuttamisesta.

Harmi vaan, että jos kassatädillä/bussikuskilla on huono päivä, enkä saa ollenkaan tervehdystä, menen hämilleni ja pahoitan mieleni (säälittävän pienestä asiasta!) :D

Nina

Hellyyttäbä pappa! Itse pyrin olemaan kohtelias aina, pidän ovia auki ja kiitos, anteeksi ja niin edelleen. En tosin kehtaa puuttua toisten tympeään käytökseen edes silloin, kun poltetaan kauppakeskuksen edessä röökiä (lukee lapsen kokoisin kirjaimin, että savuton alue), räitään bussipysäkki limaiseksi jne. Ehkä sitä on vielä niin heikkonahkainen itse, että pelkää kuittailua, tästä naamasta saa niin helposti revittyä kyllä todella alatyylistä sanottavaa ja ei sitäkään tahdo itselleen aiheuttaa.

On aina hurmaavaa, kun elämänkirjaan tulee painettua vastaavia lukuja. Itse muistanen ikuisesti, kun pidin ovea auki bussilastilliselle japanilaisia turisteja. He kaikki kiittivät niin kauniisti joko omalla äidinkielellään, englanniksi, tai suomeksi. :D

xoxo Nina

Linda

Ihana postaus! Jokainen tarvitsisi sellaisen pienen vanhan papparaisen istumaan olkapäälle ja muistuttamaan käytöstavoista :)

Jii

Mulla tuli Pinterestissä vastaan kuva, jossa luki "Thank you and please are still magic words". Suomessahan ei pleasea käytetä, mutta täällä voisi ajatella, että kiitos ja anteeksi ovat niitä maagisia sanoja, joilla pääsee aika pitkälle ja voi helposti muuttaa jonkun päivän paremmaksi. Vielä jos siihen muistaa/jaksaa lisätä hymyn niin voilà! Musta on välillä tosi vaikeakin käsittää miten käytöstavat on ihmisille niin vaikea asia, kun ne ei lopulta vaadi yhtään mitään ponnistuksia.

tiuku

Itse olen oppinut asiakaspalvelutyössä kiittelemään lähes kaikesta. Meillä kun ei sanottu ole hyvä vaan kiitos. Kiitokset ja anteeksipyynnöt on niin juurtuneet omaan puheeseeni, etten edes kiinnitä siihen mitään huomiota. Kerran sain kuulla koulun ruokalassa keittäjältä, kuinka ihanaa on, että joku vielä muistaa kiittää ja jopa kolmesti. :) "Ottaisin makaronilaatikkoa, kiitos." Tuleeko ketsuppia? "Kiitos." Tässä ruokasi. "KIITOS."
Liika anteeksipyytely on mun mielestä tosin huono tapa, koska musta ainakin tuntuu, että otan sillon kaiken niskoilleni. Yritänkin opetella pois siitä, että pyydän anteeksi jokaisesta pienestä asiasta.

a.

Minulle käytöstavat on kyllä erittäin tärkeitä. Niinpä olen myös välillä pienoinen vilijonkka julkisilla paikoilla :p

Eilen juuri kävelin ystäväni kanssa kaupungilla. Edessä käveli kaksi teinityttöä ja toinen tahalleen tiputti tyhjän juomatölkkinsä noin vaan maahan. Sanoin sitten hieman kovemmalla äänellä hänelle heti, että tyhjille juomatölkeille löytyy sellainen paikka kuin palautusautomaatti mihin ne viedään! Tyttö siihen sitten vain kettuillen tokaisi, että jaa taitaa olla ihan uusi juttu.... Minähän sitten tietenkin vielä oikein yltiö opettavaisella äänellä tokaisinm että kyllä juu ne ova aivan uusia juttuja täällä Suomessa ja että ne löytyvät kauppojen yhteydestä ja tästäkin lähin palautusautomaatti löytyy 200 metrin päästä!

Olen myös se, joka täysissä busseissa tokaisee niille ihmisille jotka pitävät jalkojaan tai laukkuaan viereisellä penkillä, että tässä näyttääkin olevan vapaa penkki!

Muutun myös yltiöystävälliseksi ja pirteäksi niille myyjille, jotka yrmeinä vain rahastavat eivät edes tervehdi, että KIITOS JA OIKEIN HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA!

Voi millainenkohan olen mummelina, kun 25-vuotiaana jo tämmöinen :p

Elina

Olipas hauska ja opettavainen tarina! Ne käytöstavat kyllä varsinkin meiltä suomalaisilta unohtuu turhan usein, ehkäpä kaikki lukijat saivat tästä nyt sen oman papparaisen olalle niistä muistuttamaan!;) Kiitos ihanan piristävästä blogista, aina lukiessa kääntyy väkisinkin suupielet ylöspäin! Ihanaa kevättä sulle! X

fer

Miulla on vähän samanlainen tarina kun olin joskus pizzalla yhden suht suorasanaisen kaverin kanssa ja kun lähdettiin siitä se huikkasi kiitokset ja tokas miulle jotain et etkö ees kiitosta aio sanoa. Siitä lähtien jotenki on aina tullu sanottua :D eipä sitä ite tajunnukkaan ennen sitä. Sama homma kädenpuristuksen kanssa, joskus joku uus tuttavuus kommentoi sitä löysäksi ja siitä lähtien on ollu tiukka kädenpuristus.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram