Viikon yllättäjä, tai siis edellisen viikon oli Solna -ravintola, missä käytiin syömässä Laurin perheen kanssa.

En ollut ennen kuullut kyseisestä paikasta joten jouduin pikaisesti googlettamaan sen.
Löysin ranskalais-eurooppalaisen keittiön, sijainnin yllättäen munkkiniemestä ja hyvät arvostelut.

Ravintola oli viihtyisä, täynnä asiakkaita ja me tapamme mukaan myöhässä. Pöydällämme oli viiden ruokalajin menut (rakastan yllätysmenuja!) ja luettuani tuon menun läpi oli kuola valua jo kauluksille.

Menu alkoi keittiön tervehdyksellä kylmällä savustetulla purjo-perunakeitolla. Yleensä en pidä kylmästä keitosta mutta tätä olisin voinut mieluusti syödä lisääkin.
Lusikoituani kulhon viimeistä pisaraa myöten sainkin eteeni jo toisen lautasen. Tattaricreppi. Ehkä kaunein lettuannos, mitä minä olen nähnyt. Annoksessa oli paljon jänniä makuja ja se oli aika hyvää, mutta ei lähellekään niin hyvää kun seuraava annos. Pohjanmeren turskaa pallon muodossa. Lautasella olevat sinisimpukat upposivat myös hyvin ja varastin ne omaan suuhuni Laurinkin lautaselta.
Tämä taisi olla koko pöytäseurueen suosikki.

yllättyneenä ja odotukset korkealla odotin pääruokaa ankkaa, mutta en harmikseni ehkä niin erityisesti pitänytkään siitä. Lisukesalaatti oli ihanaa, mutta koin annoksen jotenkin hieman raskaaksi ja asiaahan ei auttanut se, että seuraavaksi saatiin vatkattua brietä, mikä muistutti minua maultaan kovasti nokaretta voita. En ole nirso ja kaiken lisäksi vielä brien sekä voin ylin ystävä, mutta tätä en valitettavasti pystynyt syömään kuin muutaman pienen lusikallisen.

Aloin jo hieman huolestua oliko menun korkea nousu laskussa, mutta sitten sain jälkkärini. Jälkiruoan missä oli suklaamoussen lisäksi maailman parasta omenasorbettia. Kyllä parasta. Ainakin minulle. Se vei minut suoraan takapihalle oman omenapuun juureen syömään niitä alkukesän ensimmäisiä kotimaisia omenoita. - Jos siis meillä olisi ollut omenapuuta takapihalla.
Maksaisin nyt kulhollisesta tuota sorbettia vaikka kuinka paljon.

sorbetin jälkeen saatiin vielä ekstrana keittiön omatekemiä macaronseja ja kuulostaako jo turhan hehkuttamiselta, jos kerron, että en ennen tuota iltaa pitänyt macaronseista, mutta nämä saattoivat ehkä muuttaa mieleni.
Miten erilaisilta ne saattoivatkaan maistua kun ne ylimakeat pallerot mitä olen aikaisemmin yrittänyt väkisin jossain tilaisuuksissa haukata.

Kaiken kaikkiaan muutamaa pientä miinusta lukuun ottamatta tämä oli ihana ja yllättävä illallinen.
Täällä pitää käydä vielä uudestaan.

Kommentit (9)

Nimim. Pikkutarkka munkkalaine...

Tosi kiva ja hyvä postaus! On itsekin tullut tuolla käytyä ja hyvä on. Yksi asia tosin pisti silmään, Solna sijaitsee Munkkiniemen ytimessä eikä Munkkivuoressa:) Solna nimi o tullutkin solnantie-kadun nimestä jossa itsekin asustelen! Piti tulla korjaamaan kun noi sekoitetaan toisiinsa hyvin usein:D! Mutta kokonaisuudessaan tosi kiva postaus:)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Kiitos ja minä tosiaan sekoitan aina! Tai no sanon ne aina väärinpäin. Niinkuin yleensä kaiken muunkin :D

Nina

Ihana otsikko, meinasi tulla hätä kun ajattelin että olit mun "hoodeilla" enkä ole sua voinut bongata, Mutta sitten huomasinkin että väärä maa ja väärä valuutta. Kiva kuitenkin että Solna maistui:)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram