Takaisin kylmässä Suomessa.

Taipumukseni on yleensä vaipua matkan jälkeiseen koomaan viikoksi. Harmikseni tälläkertaa siihen ei riitä aika, joten pakko vaan tsempata.

Paluumatka sujui ihan mukavasti. Lentoreitti koki muutoksia heti saavuttuamme Taipeihin. Alkuperäinen (ja sekin jo kertaalleen muunnettu) reitti olisi ollut Bangkokista Amsterdamiin ja Helsinkiin. Meille paremmaksi vaihtoehdoksi muuttunut reitti lensi nyt saksan kautta suomeen.

Pisin lento Taiwanista Frankfurttiin oli jo niin täynnä, että istuimme Saaran kanssa eri päissä lentokonetta.
Minut sijoitettiin neljän hengen eturiviin. Jalkotila oli mukava, mutta kaikeksi riemukseni sain jakaa rivin kiinalaisen perheen kanssa joilla oli kaksi pientä lasta mukanaan.

Vierustoverini siis kahdentoista tunnin ajan oli vaippaikäinen oikeasti hyvin isokokoinen poikavauva. Saako vauvoja sanoa läskeiksi?, no ei siis tarkoitinkin pulleaa.
Pojan äidillä oli mahtavat unenlahjat, jotka selvästikkään eivät olleet periytyneet jälkikasvulleen. joten poika sai kaikessa rauhassa tökkiä pulleilla sormillaan minua nenään jonka hän selvästi koki maailman hauskimaksi jutuksi.

Vaippaikäisessä vierustoverissa on myös se hyvä puoli, että he eivät käy vessassa vaan kakkivat siinä kaikessa rauhassa housuihinsa ja vanhempien nukkuessa kaikki tämä ihanuus muhii ja tuoksuu vieressäsi vähintään sen muutaman tunnin ajan.

Täällä nyt siis ollaan. Kotona, jossa minut otti vastaan läski pino laskuja ja ihana poikaystävä.
 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram