Muistatteko kuinka kehuin GinaTricot'n uutta Say Blue –mallistoa? Yhteistyössä Say Lou Loun kanssa tehtyä musiikkia ja inspiroivaa markkinointia?

En koskaan maininnut, mutta GinaTricot järjestää myös ehkä maailman ensimmäisen HeartBreak Concert –tapahtuman Say Lou Loun kanssa huomenna.
Mielestäni jotenkin hyvin suloista ja ihanan erilaista. Konsertti sydänsuruista kärsiville.
Kampanja on saanut mm. Monet ruotsalaiset bloggaajat jakamaan tarinoita eroista ja ensimmäisitä sydänsuruistaan, joten niinpä päätin kertoa minäkin.

 

Sydänsurut ja ero. Pahimmillaan se outo tila, kun viimeinenkin järjen hiven katoaa, kuin pissa lumeen. Ruokahalua ei ole laisinkaan, tai sitten se tuplaantuu. Öisin ei todellakaan nukuta, aamuisin ei päästä sängystä. Yhtäkkiä aletaan uskoa hölmöjen rakkauslaulujen sanoihin, ehkä vähän yliluonnolliseen, miksei johonkin uskonlahkoonkin. Useimmiten kuitenkin menetetään usko kokonaan. Osa ryyppää, toiset hurahtaa joogaan. Jotkut ei kykene kumpaankaan.
Ihan sama minkä ikäinen olet, tuntuu kuin olisit takaisin teini-iän hormonimyllerryksessä ylä-asteella.

Hullunkurista puuhaa ja niin hemmetin rankkaa.

 

Jos ei lasketa sitä, että ylä-asteella poika jonka kanssa olin ”kimpassa” jätti minut legendaarisesti post-it lapulla kahden päivän kimpassa olon jälkeen, niin te varmaan muistattekin, että oma ensimmäinen eroni tapahtui tosiaan vasta hiljattain.
Vaikka suhteen lopettaminen oli harkittu, sovussa ja ilman riitoja päätetty, sain silti muutaman viikon uuden elämän viehätyksen jälkeen kokea miltä eroahdistus todella tuntuu.

Siinä missä edellisenä iltana olin aivan onneni kukkuloilla uudessa asunnossani, heräsinkin seuraavana aamuna elämänilon kummallisesti leikkien piilosta. Muistan mittailleeni kuumetta – olenko flunssassa? Seuraavaa päivänä mietin paniikissa olenko mahdollisesti muka masentunut. En kai, kun juuri piti alkaa niin hauska uusi elämänjakso. Googletin jopa kaiken maailman oireita ja keksin itselleni ties mitä lääketieteellisiä diagnooseja. Seuraavaksi lähti ruokahalu, sitten yöunet ja niiden mukana lopulta lähes kaikki voimat. Suoraan sanottuna ketutti, mutta samalla niin äärettömän nöyräksi se teki – koskaan ennen en ollut niin kiitollinen ystävien ja perheen tuesta. Siitä omasta helposta elämäntilanteesta, kun pystyi irtaantua hetkeksi töistä ja ns. Paeta paikalta.

Muistan, että hävetti niin paljon, oli jotenkin niin älyttömän heikko.

 

 

Nyt myöhemmin naurattaa.
Molempien elämät lähti loputa erillään siihen suuntaan mihin oli aina halunnutkin. Oma elämäni heitti vielä eteen sellaisia uusia juttuja, että en olisi osannut niistä edes haaveilla. Nyt tuo pieni kompurointi tuntuu olleen vain hyvästä. Pakollinen irtaantumisvaihe ennen uusia juttuja.

 

 

  

 

Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti monia erilaisia erotarinoita.
Erilaisia. Rankkoja, ehkä helppojakin. Niitä saa jakaa tänne jos haluaa. Aikoinaan auttoi muiden kokemukset kummasti myös minua, ehkä ne voisi auttaa nyt jotain toista?

 

 

Vaatteet: Gina Tricot Say Blue -mallistosta
Kuvat: Mona Salminen

Kommentit (25)

Leena

Mä seurustelen edelleenkin ensimmäisessä vakavassa suhteessani, tätä ennen mulla on ollut ysiluokalla yksi lyhyt suhde. Parin kuukauden jälkeen poika jätti mut tekstiviestillä ilman mitään selitystä, eikä sen jälkeen pitänyt yli vuoteen mitään yhteyttä, enkä koskaan saanut mitään selitystä sille miksi mut jätettiin.

laura

Erosin hiljattain, ja kipu ei kyllä oo helpottanut tippaakaan, päinvastoin. Joka päivä on yhtä selviytymistä ja taistelua. En nauti mistään ja ilo on jossakin kaukana kadoksissa. Ehkä joku päivä helpottaa, mutta just nyt se tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta... Nää jutut on niin vaikeita. Mutta onneks sulla kuitenkin käänty asiat parempaan! Se antaa vähän toivoa tänne pimeyden keskelle :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Ja sitten kun kaikki lopulta helpottaa, niin kuinka ihanalta se tuntuukaan! Katsoo maailmaa taas ihan uusin silmin :) Voisin jopa näin jälkikäteen sanoa, että kaikki tuo oli lopulta niin sen arvoista. Käydä vähän pohjalla ja sitten sieltä nousta :)
Paljon jaksamisia sinne <3 Olen varma, että kaikkea ihanaa on sinulle vielä luvassa.

möörve

Tykkään tällasista avautumispostauksista. Niin usein bloggaajat näyttävät jonkin sortin yli-ihmisiltä, joiden elämä on pelkkää hattaraa. Vaikka tietenkään kenenkään ei ole. Lisää tällaisia joihin jokainen voi samaistua. Olen huomannut että sydänsurut usein on asia jota jopa häpeillään, eikä varsinkaan mainosteta. Uskon että ihmisistä tuntuu hyvältä huomata, että muutkin käyvät samantapaisia asioita läpi ja ei ne omat tuntemukset niin kummmallisia olekaan. Vertaistukea :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Se on kyllä tavallaan totta. Ihmettelin itsekin miksi en ole koskaan mistään lukenut, että eroahdistus on näin kamalaa. En tiennyt että sellaista voi edes tulla jos itse on ns. päättänyt erota.
Lopultase vertaistuki oli mikä auttoi eniten :)

Vierailija

Oot puhjennut kukkaan erosi jälkeen. Susta oikeen huokuu onnellisuus! Kaikkea hyvää sulle ja uudelle parisuhteellesi :)

Kiti

Olin 7 vuotta yksipuolisesti rakastunut ja sydän syrjällään. Se oli hullua, sekopäistä, rankkaa aikaa. Tiesin ettei meistä tulisi koskaan mitään. Se ajatus kaihersi mua joka ikinen hetki.

Kun tunteitteni kohde löysi elämänsä naisen, romahdin täysin; mutta samalla olo oli jotenkin helpottunut. Ei enää odottelua eikä jossittelua. Vapaus.

Myöhemmin tapasin maailman ihanimman miehen ja olen onnellinen, että asiat meni kuten meni.

Tsemppiä kaikille särkyneille! Sydänsurut ovat hirveitä, mutta parhaassa tapauksessa ne mahdollistavat uuden, mahtavan alun.

T: Kiti
www.lily.fi/blogit/katso-tarkemmin

kukka

Heippa Julia! Siul on aivan ihana blogi ja siekii oot kyllä niin ihanalta vaikuttava henkilö. Semmoista mie vaan haluaisin tietää, että miten otitte sen ero-asian ylipäätään esille ekan kerran sillon edellisessä suhteessa? Toivottavasti jotenkin pystyisit vastata tähän! :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

ihana, kiitos <3

Hmm, taisin ottaa sen puheeksi ennen erästä matkaa minne olin lähdössä. Asiasta ei ollut vaikea puhua, koska molemmat tiesi, että tunteet oli jo niin paljon hiipuneet. Puhuttiin, että mietitään molemmat matkan ajan kun ollaan hetki erossa tätä juttua ja katsotaan sitten kun palaan takaisin. Siitä sitten taisi mennä kyllä vielä n.vuosi kunnes lopullinen päätös erosta tuli, mutta hyväniin. Ei ainakaan hätiköity ja oltiin lopulta varmoja molemmat päätöksestä :)

Pauliina

Hienosti kirjoitettu teksti. :) Oma eroni vähän yli vuosi sitten oli samankaltaista tunnemyrskyä mitä kuvasit, ruokahaluttomuutta, liikaa syöntiä, masennusta... En olisi selvinnyt ilman kavereita ja perhettä niin ikään. Myös bilettäminen ja kesäriennot veivät ajatuksia muualle. Luulin todella pitkään ettei se tuska ikinä loppuisi mutta se todella helpottaa ajan myötä ja tunteet erosta neutralisoituvat. Pitää vaan antaa itselle aikaa niin paljon kun tarvitsee. Ihanaa kun olet päässyt eteenpäin ja uusiin tuuliin elämässä! :) Pakko vielä sanoa, että blogisi on vuosien jälkeen edelleen se, jota luen säännöllisesti, tuntuu että muita blogeja tulee ja menee mutta tämä on ja pysyy. <3

yo

Aikoinani 17-vuotiaana ku erosin menin sydän murtuneena parturiin värjään pitkiin blondeihin hiuksiini pinkkejä raitoja kestovärillä ja kokeilin lumilautailua.. Lumilautailu ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää :D Pinkit raidatkin hävis kun aikaa kulu. :D

Iida

Moi! Löytyykö uusimmassa cosmossa olevaa pinaatti-jotain-muna -reseptiä jostain netistä? Tai onko sulla se jossain postauksessa? :)

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Ei valitettavasti löydy, mutat voin laittaa sen tänne blogiin vaikka viikonlopuksi :) Kiva kun kyselit sen perään. Mielestäni todella helppo ja maukas resepti kyllä :)

Iina

Eroaminen on kyllä kamalaa ja se tunne on kyllä yksi kauheimmista, kun tuntuu ettei aamulla halua nousta sängystä, mutta toisaalta ei haluaisi myöskään jäädä makaamaan omien ajatusten kanssa. Sen olen kuitenkin huomannut ja sanonut muillekkin ystäville jotka ovat eronneet, että joku aamu sitä vain herää ja huomaa ettei enää satu ja se on kyllä odottamisen arvoinen :)

Marie

Erosin vuoden alussa poikaystäväni kanssa. Reilu vuoden mittainen suhde päättyi kun hänen äitipuolensa rupesi kiristelemään häntä. Hän sanoi mm. Jos poikaystäväni ei jättäisi minua hän saa pakata tavarat ja lähteä, he ei elätä enää täysi-ikäistä poikaa. Perheen isällä ei ollut mitään sananvaltaa, vaikka hän minusta pitikin.

Poikaystäväni laittoi kylmän tekstarin, jossa kertoi, että juttumme on ohi. Koko suhteen aikana emme riidelleet kertaakaan, oli pieniä erimielisyyksiä jne. muttei mitään sen suurempaa. Samana päivänä kun sain viestin, että tämä oli tässä, kertoi hän minulle kuitenkin, että rakastaa minua eikä odota mitään muuta kun päivää jolloin saamme muuttaa yhteen ja nähdä kun esikoisemme syntyy.

Eron jälkeen sain keskenmenon. Tuntui että elämällä ei ole mitään pohjaa enää. Minulta vietiin kaikki. Ero oli rankka ja keskenmeno. Olin päättänyt, että huolehdin yksin lapsestamme, vaikka erosimme. En kertonut kenellekkään edes läheisimmille ystäville, että odotin lasta. Kukaan muu kuin minä ja poikaystäväni ei siitä tiennyt. Keskenmenosta oli siis hyvin vaikea puhua.

Keskenmenon saatuani lähti elämä ihan käsistä. Aloin blaadaamaan (polttelemaan.) tuli juhlittua ja elämä meni muutenkin niinsanotusti lujaa. Opiskelusta ei tullut oikein mitään, koulussa ajattelin, että loppuisipa jo, että pääsen irrottelemaan ja reivaamaan.

No nyt erostamme on kulunut pian 9kk ja olen löytänyt ihmisen jonka kanssa pystyn puhua asiasta kuin asiasta (ei kuitenkaan olla vielä ystävyyttä pidemmällä :) ) Kerroin hänelle alussa jo, että haluan olla rehellinen hänelle, jos välillemme syntyy jotain vakavaa. Hän on yksi harvoista joka tietää keskenmenostani, mutta ainoa joka on saanut minut tuntemaan taas ehjäksi. Hän löysi ne oikeat sanat jotka minun piti kuulla.

Se tuska ja kipu ei koskaan häviä, kaikki se tapahtui niin yht'äkkiä ja en ollut ollenkaan varautunut, että niin voisi käydä. Olinhan rakastunut ja onneissani, minusta ja hänestä piti tulla perhe. Suren vieläkin joka kuukausi pienen poikani poismenoa, mutta nyt osaan jo elää arkielämääni. Yhdeksän kuukautta siihen meni ennen kun pystyin sisäistämään ettei keskenmeno johtunut minusta, vaan minulla kävi erittäin huono tuuri.

Kaikkea hyvää sinulle ! <3

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Voi Maria, täällä ihan kauttaaltaan kananlihalla luin kommenttisi ja samalla tulin niin surulliseksi, mutta samalla myös onnelliseksi puolestasi - onneksi asiat on nyt paremmin. En voi kuvitella miten kamalalta tuo kaikki onkaan tuntunut. Olet vahva tyttö <3

Kiitos kun jaoit tarinasi.
<3

moona

Kiitos inspiroivasta tekstistä! Samaa mieltä muiden kanssa, erotut eduksesi muista bloggaajista tekstiesi vuoksi. Tyylisi menee myös eteenpäin, uudet tyylikkäät ja rohkeat asuvalintasi pitävät mielenkiintoa yllä! Olet rohkea ja askeleen edellä :) Kiitos että jaat henkilökohtaista elämääsi meidän kanssa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram